tag:blogger.com,1999:blog-23826547578719267292011-07-08T05:38:32.041+03:00Tarinoita koiranelämästä.Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.comBlogger1041100tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-27625560510447472992010-08-13T15:47:00.002+03:002010-08-13T15:54:29.166+03:00Hellurei!<br /><br />Kesä on pian ohi, ja kyllä siitä on kivan treenipitoinen tullutkin haku-, tottis- ja näyttelytreenien merkeissä. En viitsi tänne noita ihan yksityiskohtasia treenipäiväkirjoja laittaa, mutta jotain voin silloin tällöin poimia.<br /><br />Hope on tehnyt vähemmän koiruuksia, taitaa ikä alkaa vaikuttaa. Tänään tosin tultiin kaupasta kotiin niin neiti oli hakenut kirjahyllyn laatikosta luun sekä syönyt puoli pussia kananameja ja kourallisen froliggeja...Jäipä siis ilman iltaruokaa :D<br /><br />Eilen saatiin Susun kans hyvät naurut kun syöttelin Jaakolle spagettia ja jauhelihakastiketta ja käskin Hopen pois pöydän läheltä siksi aikaa (ärsyttää sen tapa rynnätä syömään heti jos jotain tippuu lattialle). Jaakon syötyä ihmettelin et mitä se koira kieppuu tossa keittiön ovella ja tunkee itteensä pyykkitelineen ohi kunnes se pääsi perille ja rupesi antaumuksella nuolemaan loppuja kastikkeita Jaakon ruokalapusta, joka roikkui oven kahvassa :D<br /><br />Viime viikolla käytiin näyttelyssä, tässä kuulumisia sieltä:<br /><br />Nokian Näyttelystä saatiin ERI4 ja kyseessä oli meiän eka avoin luokka!!!! Tuomari moitti ainoostaan Hopen häntää, joka oli aivan liimattuna koipien väliin koko esittelyn ajan. Ymmärsi, kun sanoin että meitä molempia vähä jännittää. Mutta tästä on hyvä jatkaa myös näyttelyharrastusta, Hope käyttäytyi muuten ihan kivasti ja mäkin sain jännitykseni pidettyä kurissa...<br /><br />Hopen Lola-sisko oli hienosti kolmas pentumasustaan huolimatta, ja siskoksissa huomaa kuitenkin eroa, esim. pää on Lolalla leveämpi ja mun mielestä paremmin rotikalle istuva ku Hopella ja taisi se vaikuttaa myös, että Lola esiintyi kehässä häntä iloisesti heiluen koko ajan :D<br /><br />Arvostelu Juta Haranen (VIRO): Hyvän mallinen nuori narttu. Tyypillinen pää, ilme. Oikeanlaiset silmät, korvat ja oikea purenta. Kokoon sopiva luusto. Kulmaukset ok. Koira liikkuu hyvillä askelilla maata voittavasti. AVO ERI4 :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2762556051044747299?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-35773493014203110402010-07-06T22:25:00.002+03:002010-07-06T22:27:59.654+03:00Morjesta! Pitkään aikaan ei oo tullut tänne kirjoteltua, mutta voisin koittaa vähä elvyttää tätä blogia... pidän treenipäiväkirjaa facebookin puolella, koska siellä tulee käytyä kuitenkin päivittäin. Tälläsiä treenejä ollaan nyt kesän aikana tehty:<br /><br />Ollaan käyty nyt muutaman kerran SRY:n Pirkanmaan ao:n hakureeneissä ja muutaman kerran Nokian Palveluskoirien hakureeneissä. <br /><br />7.6. Ekat treenit rotikoitten kans. Hopella yli puolen vuoden tauko. 4 äijää, ekat haamuina ja kaks muuta viuhkapakona. Haukkumiseen piti hetsata.<br /> <br />9.6. Käytiin NPKH:n tottiskentällä, kokeiltiin ekaa kertaa paikalla makuuta kun toinen koira teki liikkeitä kentällä. Mentiin nakilla seuraamista ja lopuksi eteenmeno. Vitsi ku pian päästäis BH-tasolle, mutta eipä se tällä reenaamisella onnistu....<br /><br />14.6.Tokat treenit rotikoitten kans. Eka oli haamu, mut toka oli valmis ja sit taas 2 vikaa viuhkana. Teki töitä innokkaasti ja meni hyvin myös valmiille. Saatiin vinkkinä, että nahkapanta olisi ketjua ystävällisempi mun käsille. <br /><br />15.6. Palveluskoirien treenit kovassa vesisateessa. Käytettiin haamuja ja tuplapakoa, koska oli vieras maasto ja uudet äijät. Koira toimi hyvin, haukku reippaasti kymmenkunta haukahdusta.<br /><br />21.6. Rotikoitten reeni. Päätettiin kokeilla kakkonen valmiina, koska oli hyvä tuuli. Koira toimi hyvin, joten myös kolmonen ja nelonen laitettiin valmiiksi. Viidentenä oli pako. Haukku oli hyvää, mutta katkoo. <br />Saatiin opastusta, että voitaisiin haukuttaa ja mä meen lähelle, kun käännyn takaspäin ja koira haukkuu, se saa palkan... Nuorella belggarilla tehtiin mulle ihan uus, toimivan olonen juttu: alue oli tallattu 50 metriin, mutta mä meninkin haamuksi 60-70 metriin ja palasin piilossa 40 metriin, ja menin piiloon. Koira teki hyvän lenkin ja sai musta hajun palatessaan alueelle, teki löydön nenällä siis.<br /><br />22.6. NPKH:n reeni, todella ryteikköinen maasto. Etukulmissa avopiilot, joissa valmiit äijät. Oli pussannut piilossa olevan äijän, mutta peruuttanut haukkumaan. Viuhkapaossa Hope jälkimmäiselle lähettäessä kävi eka etupiilolla ennen kuin meni äijälle. Huomattiin, että haukku kuuluisi paljon paremmin jos Hope istuisi, joka toisella se istui. Piti käydä maalimiehen luona, mutta ryteikössä se ei oikein onnistunu. Palkattiin hyvistä, noin 15 haukusta.<br /><br />26.6. Esineruutu laitumella. Talloin käyttämättömän laitumen, pudottelin esineet heinikkoon. Hopen oma lelu, Jaakon tumput ja mun sukka. Toi kaikki reippaasti, vaikka alkuun koitti jäljestää mun askeleita...<br /><br />29.6. Palveluskoirien treeni. Etukulmissa valmiit äijät, joutu hetsaan tosissaan haukkumaan. Kiersin ekan äijän luo, Hope huomas mut ja lopetti haukun. Maalimies joutui hetsaamaan haukkumaan. Tokalla annettiin hyvästä haukusta palkka. Otettiin viuhkapako taas, joka meni paremmin ku edellisellä kerralla, tällä kertaa lähetin koiran sille äijälle eka, josta se oli vähempi kiinnostunut. Äijät rytmitti haukkua, ja se olikin paljon parempaa kuin ekoilla.<br />Viimenen oli pako. Piti harjotella hallintaa laittamalla koira istuun ja irrottamalla pannasta ennen lähetystä. Irrotin pannasta vahingossa ensin, eli sanoin istu Hopen juoksevalle takapuolelle.... Vähä aristeli molaria, joka oli vanhempi mies... Ohjeeksi hakun vahvistus rytmittämällä ja hallintaa, eli käsi irti pannasta, koira vaikka makkaralla sivulle ja ilman hihnaa siirtymät keskilinjalla.<br /><br />30.6. Piti mennä kentälle, muttei saatu lapsenvahtia. Jaakon päikkäreitten aikana otettiin paikallamakuuta kotipihassa (pirun hyvä, kun näkee rapunoven ikkunasta et mitä koira tekee selän takana). Häiriönä oli ohikulkeva perhoskoira, joka osui sattumalta oikaseen meiän pihan poikki. Hyvin meni :D <´<br /><br />5.7. SRY:n reenit. Ykkönen oli helpohko, etukulmassa puun takana valmiina. Hope aloitti haukun hyvin, ja haukkui hyvin, juoksin melkein koiran viereen asti, jolloin haukku taukosi mutta kun käännyin pois, aloitti uudelleen haukun ja sai siitä palkan. Kakkonen oli aika vaikea valmis piilo, kallion luonnollinen kolo joka on peitetty isoilla oksilla yms. Avoin piilo, mutta koira joutui kiertämään piilon taakse ja pudottautumaan kivien muodostamaan railoon päästäkseen maalimiehelle. Löysi pienen hakemisen jälkeen hyvin, haukkui hyvin myös piiloon. Viiminen (kuuman ilman takia otettiin vain kolme) oli pako, aloitti haukun heti ja sai palkan. Tällä kertaa pidin koiraa irti ja pyysin sivulle nakin kanssa, ja oli hyvin hallinnassa. Onnistuneet treenit siis :D<br /><br />6.7. NPKH:n treenit. 5 äijää, etukulmissa ekat valmiina. Haukku ykkösen hyvin, melua riittii siihen asti että menin paikalle ja sai palkan ku lähdin pois. Kakkonen anto palkan hyvästä haukusta. Kolmonen oli haamuna, kunnon haukku ja siitä palkka. Nelonen oli piilossa, haukku vähän vaimeesti ja alkuun mutta kuitenkin hyvän sarjan, josta palkka. Vitonen oli pako, jonka haukku hyvin. Koitin pitää koiran sivulla keskilinjalla, pari ekaa siirtymää meni hyvin, neloselle meinas karata ja haahuili omiaan, ilmeisesti nakkien voima ei enää riittänyt..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3577349301420311040?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-87949802086526659782010-02-23T15:49:00.003+02:002010-02-23T16:04:15.379+02:00Kylläpäs on aikaa vierähtänyt siitä kun blogia on päivitetty. Syynä tähän on uusin perheenjäsen, jouluna syntynyt Jaakko-poika. Hope otti tulokkaan oikein hyvin vastaan, kovasti oli alkuun mukana vauvan hoidossa. Esimerkiksi vauvan paukuttaessa vaippaan kävi Hope heti haistelemassa ja tökkimässä nenällään pojan pyllyä sen oloisena, että "tämä tarttis siivota". Nyt Hope alkaa jo rauhoittua, mutta edelleen toimii hyvin itkuhälyttimenä: jos Jaakko itkee yksinään pinnasängyssä, juoksee koira heti hakemaan minua. Toisinaan Hope juoksee kyllä hakemaan minut hätiin vaikka Jaakko ei olisi yksin, jos isä/mummi tai muu sylissä pitäjä ei heti saa poikaa hiljaiseksi :D<br /><br />Lumihankea ei olla varsinaisesti päästy hyödyntämään, vaikka haaveena olikin hiihtohommien harjoittelu tänä talvena..se hyöty hangesta kuitenkin on, ettei tarvita pitkääkään mettälenkkiä kun kepin perässä juokseva koira on ihan poikki, sen verran koville hangessa kahlaaminen ottaa...<br /><br />Kerrostaloelämään Hope on jo tottunut hyvin. Välillä reagoi erikoisempiin ääniin, mutta yöt meillä ollaan nykyään haukkumatta. Silloin tällöin nostetaan sitruunapanta esiin pöydän kulmalle muistutukseksi, mutta kaulaan sitä ei enää tarvitse laittaa.<br /><br />Reenien suhteen on ollut todella hiljainen talvi, emme ole vielä lähteneet Nokialla mihinkään harrastusporukkaan mukaan. Ihan meidän naapurissa olisi koirille treenihallikin mistä saisi kohtuu hinnalla vuoroja, mutta ilman kouluttajaa en koe sitä hyödylliseksi. Toiveissa on, että kevään/kesän aikana pääsisimme BH-kurssille ja mahdollisesti syksyllä kokeisiin (hui). <br /><br />Vaunulenkkeilyä harrastamme ahkerasti. Hope ei ole kovin hajujen perään ja pidemmillä lenkeillä koira selkeästi kyllästyy pelkkään kävelyyn. Silloin olemme treenanneet seuraamista/maahanmenoa/istumista yms. lenkin lomassa. Tietty vaunujen vierellä tehtynä liikkeet eivät välttämättä ole ihan puhtaita, mutta sopivat aivojumpaksi lenkillä. <br /><br />Viime viikolla Hope täytti jo 2 vuotta, eli on jo ihan aikuisen mitoissa. Virtaa ja pentumaisia kujeita kuitenkin riittää edelleen..vauvan leluja saa olla vahtimassa, myös sukat ja muut Hope kyllä nostelee nopeasti "talteen", tosin välillä ne palautuu reikäisinä takaisin... Jännityksellä odotamme mitä tapahtuu kun Jaakko lähtee ryömimään/konttamaan. Ehkä jonkinlainen koiraporttti/leikkikehäsysteemi on tarpeen omien hermojen säilyttämiseksi :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8794980208652665978?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-57406298557017571032009-11-02T20:12:00.006+02:002009-11-02T20:30:59.597+02:00Päästiin eilen Hopen kanssa Susun ja kääpiöpinseri-Robbyn mukaan Salmiin Robbyn "mummolaan", jossa odotteli 7-vee sekarotuinen jättiläinen Urho sekä rotikka"pennut" Budi ja Roosa, joista Budi-uros oli selkeesti Hopea isompi ja Roosa aika saman kokoinen. Hope pääsi temmeltämään ja painimaan oikein sydämensä kyllyydestä, tosin joutui kolmen koiran lauman eessä hieman alakynteen. Urhon killuessa niskan päällä Budi ja Roosa milloin härkkivät kumpikin omilta sivuiltaan, milloin muuten vaan varmistivat ettei tulokas pääse karkuuun.<br /><br />Juoksua ja hyväntahtoista ärinää ja painia riitti. Välillä jäädessään alakynteen Hope kävi kuitenkin ohimennen juoksemassa Robbyn yli, ihan kuin näyttääkseen että tälle mä kyllä pärjään :D Ja "pentujen" mentyä hetkeksi sisätiloihin Hope kiipesi puolestaan Urhon niskaan osoittaakseen, ettei nyt ihan alistettavissa ole :D<br /><br /><br />Koska Robby joutui tyytymään sivustakatsojan rooliin isojen painaessa pitkin ketoo, lähdimme vielä ihanan mutaiselle peltolenkille, josta Hope sitten kesken kaiken karkasi ilmeisesti peuran perässä metsään. Aikansa Tiia sai huudella koiraa ennen kuin se vihdoin palasi, kieli polvissa ja laittoi maate Tiian jalkoihin ihan kuolleena. Oli peura ilmeisesti juossut kuitenkin kovempaa, vaikka Hopellekin on tutkattu se 39 km /h... <br /><br />Hopesta on tullut oikea mamman mussukka kun Tiia on nykyään niin paljon kotona sen kanssa. Taitaa syynä olla myös Tiian mielen heltyminen, koira tekisi mieli ottaa aina mukaan, kun elämä kerrostalossa on muuten niin tylsää. Kateeksi oikein kävi tuo Salmin kolmikko, sillä järveen rajottuva tontti metsikköineen tuntui olevan ison koiran taivas. Sellaiseen mekin toivottavasti joskus muutamme :D<br /><br />Hope on ottanut kotona kurjan tavan haukkua oven takana Tiian lähtiessä kotoa. Vaikka Ilkka olisi kotona, jää koira itkeskelemään ja vinkumaan Ilkan viereen Tiian lähtiessä. Hope myös hyppää usein ovea vasten. Tänään oli piru varjelemassa, sillä ilmeisesti Hope koitti samaan ovenkolistelutekniikkaa Tiian isän perään siurossa, jonne Tiia jätti koiran pariksi tunniksi lähtiessään pitämään partioiltaa. Takaisin tullessaan Tiia hiukan hämmästyi, sillä ulko-ovi oli kiinni, mutta koiraa ei näkynyt missään!!!! <br /><br />Hetken huhuiltuaan ja talon kierrettyään soitto iskälle varmisti, että koira oli jäänyt yksinään sisään tyhjään taloon reilu tunti sitten.. meinasi iskeä paniikki, kun koiraa piti mennä huutelemaan ulkoa pilkko pimeässä. Onneksi karkulainen tuli täysissä voimissaan takapihalla vastaan, ilman heijastinta se olisi voinut hyvin jäädä auton alle tai eksyä seikkailessaan kuitenkin oudommassa paikassa :D Tästä lähtien on syytä varmistaa, etteivät ovet aukea koiran hypätessä kahvaan.....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5740629855701757103?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-9685485475774269242009-10-24T18:07:00.003+03:002009-10-24T18:09:45.301+03:00Käytiin kokeilemassa vähä hallinäyttelyn huumaa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä Tuuloksessa. Meiän mörköilevälle murkulle hulinaa oli vähän liiankin kanssa, eikä reissusta tällä kertaa tullut ihan yhtä onnistunut kuin aiemmista. <br /><br />Näyttely oli tosiaan parkkihallissa...Hopea jännitti aika paljon olla siellä, kun meteli oli niin kova. Valitettavasti myös Tiiaa jännitti aika paljo kehässä, kun moni koira oli peruuttanut ja yhtäkkiä joutuki meneen ekana. Tämä yhdistelmä aiheutti sen, ettei Hope antanut tuomarin katsoa hampaita, vaan Tiia joutui ne esittelemään. Heti ikävän kopeloinnin jälkeen tuomari olisi halunnut vielä tunnustella koiran hännän, mikä aiheutti Hopelle pienen paniikin, se istui ja koitti mennä karkuun peräpäätään pitelevää tuomaria. <br /><br />Kehän laidalla oli myös niin paljon hälinää, koiria ja ihmisiä ettei Hope nähnyt houkuttelijaan niiden takaa. Siitä syystä meni hetki ennen kuin koira seisoi kauniisti ja siinäkin katteli Tiia sen näköisenä että "vie mut äkkiä pois täältä". <br /><br />Arvostelusta olis varmaan tullut oikeen hyvä, jollei tuomari ois tämän pelokkaan käytöksen takia hylännyt koiraa. Nyt paperiin kirjattiin näin: <em>Hyvän tyyppinen muttei rottweilerin luonteinen, hyvän mallinen pää joka saisi olla voimaikkaampi, elegantti kaula, hyvä selkälinja, hyvin kulmautunut, liikkui reippaasti. (Tuomari siis Astrid Lundava, Viro) </em><br /><br />Omistajana tietty harmittaa et virallisessa luokassa tulee hylsy just luonteesta, ku tähän asti aina saanut kehuja siitä. Talvella me aiotaanki harjotella ahkeraan vieraisiin ihmisiin luottamista ja myös tollasissa pelottavissa paikoissa toimimista. Ens keväänä sit häntä pystyssä uusiin koitoksiin =) <br /><br />Ensi viikolla aiotaan rohkastua ja mennä Nokian Palveluskoirakerhon hakuporukan tottisreeneihin. Kirjottelen niiden tunnelmia sit loppuviikosta :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-968548547577426924?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-70648265167136719302009-09-24T22:54:00.002+03:002009-09-24T23:01:57.800+03:00Ohhoh, kun on ollut pitkä tauko tästä blogin pidosta. Muutto ja muut kiireet on vieneet voimia ja kun tällä hetkellä ei kotona ole vielä oikein kunnollista tietokonepaikkaa, on koneella istuminen koitettu pitää minimissä. <br /><br />Viime viikonloppuna oltiin koko konkkaronkka hakuleirillä Turussa. Harjoteltiin ekaa kertaa valmiiden maalimiesten mukaan ottoa ja vähä tarkempaa nenän käyttöä esineruudussa. Leiriltä saatiin hyviä vinkkejä myös jatkotreeneihin ja pian pitäiski ruveta kattelemaan reeniporukkaa myös täältäpäin.<br /><br />Kerrostaloelämään ollaan sopeuduttu ihan hyvin. Mukavuuden haluisena koiranomistajana Tiia kyllä kaipailee toisinaan takapihaa, sinne oli illan pimeinä ja aamun kylminä hetkinä helppo pisuttaa koira pikaseen. Onneksi kaupungissa asuminen ei kuitenkaan ole niin kamalaa kuin aluksi luulimme, hyvä lenkkimettäkin (jossa uskaltaa antaa koiran juosta myös vapaana) löytyi ihan pikasen kävelymatkan päästä.<br /><br />Tiia koittaa olla hieman ahkerampi blogipäivityksissään jatkossa. Hopen kanssa kyllä tehdään ja touhutaan, mutta ei olla vaan keretty tänne kuulumisia päivitteleen. Jatkossa kunnostaudutaan myös tällä saralla :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7064826516713671930?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-36334168514781880962009-07-29T10:15:00.008+03:002009-07-31T10:16:31.549+03:00Heh, meillä kävi Johanna-täti viime viikolla Hopea kuvaamassa, niinkuin varmasti tosta 18 kk -kuvasta huomaatte :) Muitakin hienoja kuvia Johanna otti ja neuvoinkin, että lähettäisi niitä rotikkakalenteriin taas tarjolle. Ajattelin itseltäkin muutaman kuvan sinne laittaa...<br /><br />Voitte käydä ihastelemassa Johannan kuvia <a href="http://cid-8107e8ac8de4f65b.skydrive.live.com/self.aspx/Hope%2023.7.2009">TÄSTÄ</a><br /><br />Hopella taisi olla todella rankka viikonloppu, sillä maanantaiaamuna haukku ei olisi noussut millään. Tiia joutui todenteolla komentamaan koiran ylös ulos ja lenkille, jotta itse ehti töihin. Muuttoviikon nukkumisjärjestelyt kyllä ovat Hopelle mieleen, sillä sänky on jo purettu ja Tiia nukkuu patjalla lattialla. Hope ei tunkee sänkyyn, mutta pääsee melkein kylkeen kiinni tulemalla lattialle viereen :D<br /><br />Niin, ja rankka viikonloppu johtui siitä, että perjantaina käytiin iltamyöhään (muuttokuorman viemisen jälkeen) kylässä Tuomaksella ja Emmalla ensimmäistä kertaa, ja oli jännää nähdä uusi paikka ja ihmisiä ja päästä ekaa kertaa parvekkeelle! Lauantaina Tiia ja Ilkka suuntasivat Poriin Sonisphere-festarille, jolloin Hope jäi viihdyttämään Tiian iskää koko illaksi. Sunnuntain sieniretki vei koirasta ilmeisesti viimeisetkin mehut :) <br /><br />Toisaalta, myös juoksujen alkaminen viime viikolla väsyttää Hopea. Saas nähdä, miten Paimion näyttely sujuu, kun haukku ei tekisi muuta kuin nuuskisi ja on vähän alakuloinen. Väsymys ja hitaus toisaalta tekee ehkä Hopen kohdalla vaan ihan hyvää, ei ole sitten ihan vieterinä kehässä :D Jännä juttu, ettei Henkkaa kiinnostanut Hope viikko sitten lainkaan, vaikka neiti alkoi samana iltana vuotamaan ihan selkeästi. Tänään joudutaankin treenaileen ilman perinteistä juoksutusta, kun ei Henkkaa varmaankaan voi päästää Hopen kanssa temmeltämään yhtä aikaa..Tulee oleen muutenkin viimeiset kimppatreenit vähään aikaan. <br /><br />Eilen Tiialle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, ja Hope tutustui uuteen koiraan, <br />5 kk ikäiseen Jedi-nimiseen belgian paimenkoiraan. Sulassa sovussa Hope, Jedi ja kultainen noutaja Dana juoksivat yhdessä, tosin Hope koitti jatkuvasti astua Danaa, joka kerrankin näytti kyntensä (tai oikeastaan hampaansa) ja puolusti itseään! Puolittain sokeutunut sakemanni Fiina vaan ei oikein tykännyt kolmen koiran tunkemisesta reviirilleen ja ilmaisi sen menemällä pöydän alle piiloon, reppana. <br /><br />Tänään aamulenkillä iski pieni haikeus, jos ei muuten niin ainakin upeiden lenkkimaastojen vuoksi. Nokialla lenkeistä tulee vähän pidempiä ja tylsempiä, kun ensin pitää aina mennä asfaltteja pitkin useita kilometrejä ennen metsään pääsyä. Toisaalta Tiian kunto (ja Hopen käsiteltävyys hihnassa) varmaan paranevat entisestään :D<br /><br />Ensi viikolla päästään muuton jälkeen toivottavasti viettämään myös vähän kesälomaa. Tiia haaveili, että mentäisiin jopa ihan mökille asti. Hope ainakin tykkäisi, siellä kun pääsee järveen koska tahansa :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3633416851478188096?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-42392669461456280922009-07-22T09:36:00.002+03:002009-07-22T10:06:59.955+03:00Vähiin käy ennen kuin loppuu...Reilun viikon päästä meillä on taas edessä muutto, ja uudenlaiset kujeet odottaa Nokialla :D<br />Hope taitaa arvailla että taas ollaan muuttamas, sillä sen verran tarkkaan neiti seuras kun pakkailin hänen tavaroitaan yhteen laatikoista. Toki pakkailuista on ollut Hopelle riemuakin, banaanilaatikosta esiin kaivettu tervainen löylykauha oli mitä parhainta järsittävää ja tallille matkalla ollut harjakivi sekä kelluva tuikkukynttilä löytyi murusteltuna -mistäpä muualtakaan, kuin Tiian sängystä!!!<br /><br />Hope tuntuu ottaneen muutenkin ilon irti salaisista sänky- ja sohvaoleiluistaan. Toisinaan Tiian palatessa töistä sohvatyynyt on kannettu sängylle pesäksi,toisinaan sohvan täytteitä (jep jep, selkänojasta niitä on hyvä kaivella) taas levitelty ympäri lattiaa. Ilmeisesti haukku on kuullut Tiian ja Ilkan suunnitelmat siitä, että uudessa kodissa edellämainitut lepopaikat (jotka on juuri haettu kaupasta) on ehdottomasti koiralta kiellettyjä. Tiian elokuinen kesäloma taitaakin kulua iloisesti kolinapurkkia ravistellen :D<br /><br />Vähän säälittää valmiiksi jo Nokian naapurusto. Nimittäin samassa rapussa neljässä muussakin asunnossa asuu koiria... Jos yksi haukkuu, muut haukkuu ja pikkukoirien räkytys hukkuuu kyllä Hopen bassonjylyyn, neiti kun on perinyt isä-Henkalta varsinaisen HD-haukun :D <br /><br />Eilen me käytiin jälleen Paraisilla isukkia ja Sailaa ja Ilkkaa moikkaamassa. Hope sai nautiskella meriveden viilennyksestä ja tietty myös spurttailusta pitkin nurmikkoa.. Sit reenailtiin vähän umppari-ilmaisuja lähimettässä. Aluksi paffilaatikossa oleva maalimies oli hauvalle suuri jännitys ja mysteeri, mutta pian koiruli käytti taas bassoaan ihan oikeaoppisesti :D<br /><br />Hakutreenailun jälkeen harjoteltiin vielä hiukan Paimion näyttelyä varten. Aluksi Saila koitti juoksuttaa Hopea, mutta sitten todettiinki että taitaa kuitenkin mennä Tiian kanssa paremmin. Seisomista varten Saila lupasi kuitenkin tulla lelun kanssa juniorikehän laidalle houkutuslinnuksi :D<br /><br />JA MILLAISEN LELUN! Kirsi toi reeneihin mukaan Kiiralle ostamansa vesilelun, mistä tuli kertarysäyksellä Hopen supersuosikki. Koska Kiira ei ole lelusta pahemmin välittänyt (mitä nyt hiukan innostu kantamaan sitä, jos Hopen silmä vältti) niin Kirsi lahjoitti lelun meille. <br />Neonpinkki, kelluva (!), kovamuovinen noutokapula on ehdottomasti Hopen suurin aarre tällä hetkellä... eikä toivottavasti hajoa ihan heti. Tosin Tiiaa hiukan pelotti kotimatkalla, että lelun sijaan hajoaa auto, kun Hope innostui rymyämään lelun kanssa takakontissa :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4239266946145628092?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-81405717902364999682009-07-17T10:40:00.003+03:002009-07-17T12:09:28.617+03:00Nyt on sit käyty ihan eläinlääkärissä tsekkaamas et hurtalla on terveet silmät. Näköelimistä ei valittamista löytynyt, mutta käytöksessä olis ollu parantamisen varaa... <br /><br />Hope nimittäin koitti sen verran pomottaa ja uhitella sekä hoitajaa että lääkäriä et ensin mä sain tapella Sinin avustamana Hopelle ite silmätipat ja sitten lääkärin huonees laitettiin myös kuonokoppa ettei lekurilta lyhenis sormet :D<br /><br />Seuraavaksi me ruvetaan jännittämään Paimion erkkaria, muuttoa ja tulevia lonkkakuvauksia. Saas nähdä muriseeko koira tuomarille, sopeutuuko se lainkaan kerrostaloon ja onko ne jalat terveet :D<br /><br />Toi kerrostaloon muutto tässä on eniten jännittänyt, ja ollaan pohdittu jo kaikenlaisia ratkaisuita. Tällä hetkellä Hopella kun on ikävä tapa haukkua todella kovaäänisesti kaikki ylimäääräiset kulkijat. Saa nähdä kuinka äkkiä se sit tottuu rappukäytävän ääniin, vai pitääkö meidän ottaa haukkupantaa tms. apuvälineitä käyttöön. Myös uudet, tiukemmat säännöt odottaa koiraa yhteiselon sujumisen kannalta, nimittäin Ilkka on ehdoton näissä sänky- ja sohva -asioissa, kun tähän asti Tiia on katsonut läpi sormien, jos koira on sängyllä tai sohvalla omistajien ollessa pois kotoa (milläs sen pidät sieltä pois, kysyn vaan)...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8140571790236499968?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-55639586611134453942009-06-30T10:53:00.005+03:002009-06-30T11:40:05.109+03:00Viime viikonloppuna oltiin Hopen kanssa partioleirillä. Aluksi Tiiaa vähän jännitti, miten Hope tulee toimeen kaikkien lasten kanssa, mutta se ratkesi nopeasti. Nimittäin ehdimme vasta tulemaan leirimökin pihaan kun lauma 8-10-vuotiaita poikia juoksi (tai kiiruhti loppumatkan, kun kielsin juoksemasta) koiran luokse. Ensimmäinen, isoin kumartui koiran puoleen ja antoi Hopen nuolaista naamaansa. Sen jälkeen kolme muutakin poikaa tuli Hopen ympärille silittelemään ja rapsuttelemaan, ja koira istua nautiskeli aloillaan.<br /><br />Hopea pystyi pitämään leirillä aika paljon ihan vapaanakin, mutta lasten mennessä juoksuleikkejä Tiia sitoi Hopen pitkään juoksuhihnaan. Hellesäistä johtuen Hope juoksi aina suoraan järveen hihnasta vapauduttuaan, ja innokkaita kepinheittäjiä riitti rannassa ja laiturilla :) <br /><br />Ainoastaan leirillä vierailulla käynyt Santtu (11 vko, mäyräkoira) rajoitti Hopen vapautta, koska Hope ei niin pienen kaverin kanssa osaa leikkiä.<br /><br />Illalla valvoessamme lasten teltan hiljaisuutta aiheutimme tietämättämme hieman jännitystä. Tulimme rannasta teltan lähelle kuuntelemaan, jolloin Hope kiersi teltan ympäri. Tullessamme toisen kerran paikalle kuului teltasta hirmuinen supina. Tiia kävi kysymässä, onko jokin hätänä? Johon sudarit vastasivat: Onko täällä susia? Me nähtiin teltan raosta vähän aikaa sitten sellaiset mustat jalat....<br />Tiia totesi nauraen, että Hope se vaan oli kun kiersi telttaa, johon yksi pojista sanoi: Et olisi kertonut, meillä oli just niin jännää!!!<br /><br />Leiriviikonlopusta toivuttuamme suuntasimme maanantaina Haunisten kentälle Rotikkariehaan. Pärjäsimme kisailuissa aika hyvin, lihapullalingossa ylsimme finaaliin, kun Hope koppasi ensin alkukarsinoissa 3/4 lihapullasta ja semifinaalissa 3/3. Finaalissa suorituspaineet kasvoivat valitettavasti liikaa, ja koppeja tuli vai 2/3. <br /><br />Totojuoksussa ylsimme jaetulle ykkössijalle lihapullachampioni-Martan kanssa. Kumpikin koira pinkoi poliisin tutkaan 39 km/h vauhtia! Saimme sen kunniaksi kotiin hienon todistuksen, pokaalin ja pikkusäkin lammasriisi- nappuloita. Pukeutumiskisassa tulimme toiseksi (kahdesta osallistujasta) Tiian hätäisellä jenkkihuivit molemmille -ratkaisulla. Siitä Hope sai palkinnoksi hienon luun. <br /><br />Vaikka Hope olikin kentällä oma itsensä (kieriskeli, haukahteli ja olisi tohissut joka suuntaan), oli hienoa myös huomata sen rauhoittuneen jonkin verran. Poliisin kertoessa poliisikoirien työstä Hope jaksoi todella hyvin makoilla helteisellä nurmikolla kuuntelemassa. Lieneekö ollut riittävän kiinnostava aihe... :D<br /><br />Riehan tuoksinnassa huomasin, että Hopelle on tainnut valitettavasti jäädä vähän paukkuarkuutta, ainakin se haukahteli naapurikentältä kuuluviin pamauksiin. Tästä Tiia ottaa syyt osittain niskoilleen, sillä peko-reeneissä oli kerran paukkureeniharjoitukset. Tarkoitus oli saada koira mukavaan leikkivireeseen ennen kuin paukuttelu alkaa, mutta emme Hopen kanssa ehtineet kuin kentälle ennen pamauksia. Koiran päätettyä, että aseen kantaja on ehdottoman vaarallinen, sitä oli todella vaikea saada enää huomioimaan mitään muuta, mistä paukkuarkuus (tai oikeastaan paukkuinho) varmaankin jäi vähän päälle....<br /><br />Nyt me toivotaan peukut pystys että torstaiksi viilenisi sen verran että päästäisiin vielä hakutreeneihin ennen kesätaukoa. Muuten meillä käy aika pitkäksi, kun aina vaan kahdestaan touhutaan :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5563958661113445394?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-79154648646453600182009-05-29T11:51:00.003+03:002009-05-29T12:05:02.384+03:00Eilen päästiin Hopen kans taas hakutreeneihin, jotka onnistui tällä kertaa mielestäni hurjan hyvin. Teimme treenin viuhkatyyliin, eli kaksi maalimiestä kävelivät vinoittain koirasta pois päin sitä kokoajan kutsuen. Äijät painuivat puskaan piiloon, ja koira vietiin hetkeksi pois jolloin äijät etenivät 10-15 metriä ja menivät uudelleen piiloon. <br /><br />Hope löysi kolme ekaa maalimiestä helposti ja rohkeni jopa haukkua kaikkia! Koska Hopella on ollut kiire tulla maalimieheltä pois omia aikojaan, laitoimme tällä kertaa pitkän liinan koiran perään ja kun äijä oli haukuttu, Tiia meni ottamaan liinan päästä kiinni. En tiedä kuinka paljon "kiinni" oleminen vaikutti, kuinka paljon se, ettei aamuruokaa saanut kuin hippusen, mutta koiruudella ei ollut tällä kertaa mihinkään kiire. <br /><br />Viimeinen maalimies olikin hurjan vaikea. Tuuli painoi ilmeisesti hajun hieman sivuun, ja koira juoksi pusikossa piilossa olleen äijän ohi monta kertaa. Hienoa oli kuitenkin tässäkin huomata, että koira jatkoi työskentelyä, vaikka risteilikin omia aikojaan keskilinjan molemmin puolin. Hope myös malttoi tulla Tiian luokse kutsusta, vaikka pari kertaa sitä jouduttiinkin huutamaan. Lopulta viimeinen maalimies näyttäytyi ja eteni uudelleen, ja tällä kertaa Hope löysi perille. Yllättäen tämä maalimies haukuttiinkin kaikkein reippaimmin, ilmeisesti alkoi ärsyttää, kun tyyppi oli mennyt niin vaikeaan piiloon :D<br /><br />Ennen treenejä päästimme Hopen juoksemaan Lean (noin vuoden vanhempi narttu) ja Henkka-isukin kanssa. Henkka otettiin akoille erotuomariksi, ne kun meinasivat ruveta mittelemään voimiaan hampaiden kanssa. Ikävästi sai jälleen huomata, että Hopella on erittäin vahva dominanssi. Tästä syystä se ei varmaankaan aikuisena enää tule niin hyvin toimeen muiden narttujen kanssa. Toistaiseksi Hope nöyristyy, jos vanhempi narttu älähtää sen alistusyrityksistä. Nyt jo kuitenkin huomasi, että Lealle Hope ärisi vastaan, mutta Henkan tullessa paikalle nöyrtyi nopeasti maan matoseksi. <br /><br />Reenien tuoksinnassa Tiia sai myös vihiä siitä, mikä Hopen yltiömäisen karvanlähdön ja tuhoamisvimman todennäköisesti aiheuttaa: nimittäin vaikuttaa siltä, että nuoren neidin toiset juoksut ovat tuloillaan. Insesti-iskä Henkka oli jo sitä mieltä, että ei kun hommiin vaan, mutta viattomuudessaan Hope oli sitä mieltä, että homman täytyy olla leikkiä. Henkka ei oikein tykännyt, kun Hope koitti astua sitä vuorostaan takaisin. <br /><br />Jännittävän reeni-illan jälkeen kotona oli todella väsynyt koira. Nukkumaanmenon aikaan Tiia ihmetteli omituista napsuttelua, kunnes huomasi kyljellään makaavan koiran tassujen heiluvan vimmatusti vasten makuuhuoneen seinää. Taisi Hope juosta Lean ja Henkan kanssa ja maalimiesten perässä vielä unissaankin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7915464864645360018?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-64998320673942290622009-05-27T10:47:00.005+03:002009-05-27T11:12:21.561+03:00Ohhoh, kun on aikaa vierähtänyt ilman että on yhtään blogitekstiä saanut aikaiseksi...Kaikenlaiset kiireet ja lenssut on työllistäneet meitä pitkin kevättä, milloin koiralla on ollut joku paikka kipeenä, milloin omistaja on kuumeessa tai mahataudissa.. <br /><br />Meidän reenit on jääneet ihan minimiin tänä keväänä. Kodin lähellä olevassa jääkiekkokaukalossa ollaan reenattu kerran-pari viikossa tottista, lähinnä seuraamista, makuuta ja luoksetuloa sekä eteenmenoa. Häiriöttömässä tilassa nämä kaikki onnistuvat Hopelta oikein hienosti, vielä pitäisi saada sitä häiriövarmuutta. <br /><br />Kentällä viimeksi ollessamme noin kuukausi sitten todettiin, ettei Hope jaksa siellä keskittyä kolmea minuuttia kauempaa. Siksi olenkin tehnyt reenejä pelkästään kotona, ei oikein viitsi ajaa noin sataa kilsaa sen kolmen minuutin takia... <br /><br />Hihnan päässä Hope käyttäytyy jo melko hyvin, tosin vieraisiin koiriin me ei juuri törmäillä, joten sitä ei olla harjoiteltu paljon. Koira on kuitenkin selvästi ymmärtänyt, että on parempi kävellä hihna löysällä, jotta matka ei kokoajan katkeaisi ikävästi. <br /><br />Tiian sairasteltua viime viikon Hope tuntuu puhkuavan ylimääräistä energiaa roppakaupalla ja sen se käyttää kaikenlaiseen ryökälemäiseen toimintaan. Eilen oli ihan huippuriiviö-päivä. Aamu alkoi Hopen tyyliin sukkien ja muiden vaatteiden kantamisella, ja jälleen kerran Tiian uudet rintsikat kestivät kaikki kaksi päivää kun ne on nyt syöyty poikki. Sama ruljanssi toistuu muuten joka ikinen aamu sillä välin kun Tiia koittaa syödä aamupalaa, jos jollain vinkkejä miten päästä siitä eroon, otetaan kiitollisena vastaan. <br /><br />Vaatteiden lisäksi Hope syö myös mattoja, edelleen joka matossa on hampaiden tekemiä reikiä ja nyt uusin villitys on tuhota oma patja häkistä. Tiia hiukan harmittaa, kun 50 euron keinonahkapatjasta kannetaan pumpulia pitkin kämppää ja tasainen jyrsintä kuuluu häkistä joka yö. Ilmeisesti Hope haluaa nukkua pelkän häkin lattialla.... <br /><br />Nooh, eilen illalla Tiia tuli kesken työpäivän kotiin potemaan migreeniä. Noin puolentoistatunnin unien jälkeen potilas havahtui epämääräiseen metallitölkkien kalisteluun..ja meni pahaa aavistamatta katsomaan mistä ääni kuuluu. Eiköhän ryökäle ollut levittänyt keittiön kaapista (ovi oli muuten kiinni) puolet roskapussin sisällöstä pitkin lattiaa, pääosin onneksi keittiöön. Porkkanankuoret, teepussit, kalapakkaukset, jugurttipurkit kaikki iloisena sekamelskana keittiön matolla :D Lisäksi metallinkeräyksestä oli ongittu kiva määrä tonnikala- ja kissanruokapurkkeja ihanan terävine reunoineen. <br /><br />Kaiken kivan sotkemisen lisäksi Hopesta lähtee ihan tolkuttomasti karvaa. Imurointia seuraavana päivänä mustat kerrokset leijuvat jo kaikkien huoneiden seinustoilla, karvoja on luonnollisesti myös sänky ja sohvat täynnä, vaikkei Hopen PITÄISIKÄÄN niissä olla. Tiia koittaa lisätä nappuloiden joukkoon vähän öljyä, ja antaa jälleen matokuurit molemmille elukoille. Ehkäpä karvanlähtö loppuu sillä. <br /><br />YH:n elämä ei Hopen kaltaisen koiran kanssa ole mitenkään helppoa. Välillä Tiia on edelleen valmis tarjoamaan koiraa vaikka ensimmäiselle vastaantulijalle, tai vähintäänkin suunnittelee sen palauttamista Päiville. Oikeasti Tiia ei kuitenkaan raaskiksi koirasta enää luopua, vaikka välillä sen hoito ja riiviöily käy todella voimille. Muuta elämää ei juuri pysty järkkäämään, on vain töitä ja koiraa. Onneksi tilanne helpottunee kesän lopulla, kun Tiia ja Hope muuttavat Ilkan luo Nokialle. Pääsee ehkä edes kerran viikossa sanomaan, että en muuten tänään vie tuota kuin yhdelle lenkille :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6499832067394229062?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-45482788466664562292009-04-15T19:42:00.003+03:002009-04-15T19:56:23.998+03:00Se on täällä taas, kevät, kura, kikkareet ja kärpäset. Onneksi valon mukana tulee myös kivoja juttuja, kuten huomisen torstai-illan hakutreenit :D <br /><br />Hope nautiskelee lähimetsän kevätannista aivan riemastuneena. Tänään se ilahdutti meitä aamulenkillä jahdaten sitruunaperhosta kumallisesti loikkien. Näky oli kuin jostakin disney-piirretystä, harmi että kameran kantaja oli niin hidas, ettei pysynyt loikkivan rotikan vauhdissa :D<br /><br />Ikävä kyllä Hope nautiskelee myös hevosen kikkareista, jostain epämääräisistä möykyistä ja oman sekä naapurin kissan pihalle jättämistä, lumen alta löytyneistä hiiren (tms.) raadoista... Eikä niistä luovuta, vaikka Tiia sanois mitä (eikä tiia suostu kaivaan niitä sen suusta)... YÄÄÄÄK!!!!<br /><br />Hope rakastaa älyttömästi keppien hakemista. Kepin eteen se on valmis seuraamaan, haukkumaan, olemaan paikallaan tai mitä vaan keksitään pyytää. Sinänsä huvittavaa, kun keppejä on kuitenkin metsät väärällään ;) Edes lelu ei voita kepin ihanaa hurmaa. Keppileikin varjopuoli on tietysti kuumuus, parikymmenen reippaan pyrähdyksen jälkeen koiran kieli roikkuu polvissa ja silti se urhoollisesti singahtaa aina uudelleen kepin perään. Hope on käytännöllisenä koirana keksinyt myös keinon viilentää itseään: mikäs sen mukavampaa kuin painaa maha kuralätäkköön, ojaan tai soiseen lätäkköön ja pistää maate. Ja voitte vain kuvitella kuran ja hiekan määrää meidän huushollissa, lähes päivittäisestä imurinlaulannasta huolimatta :D<br /><br />Muutaman viikon Tiia taisteli joka suuntaan hihnan päässä kiskovan koiran kanssa, mutta pääsiäisenä muistui mieleen yksi opittu konsti. Hihnan päästä tuli propelli, joka valitettavasti napsauttaa koiraa kuonolle, jos se innostuu kiskomaan eteen. <br />Hope on kyllä valitettavan kovapäinen, mikä ilmenee sekä siten, ettei se opi vieläkään varomaan propellia ja siten, että ei tunnu paljo napsahtelut haittaavaan :D<br /><br />Tässäkin kolikossa on tosin kääntöpuoli: hihna napsahtaa joka lenkillä pari kertaa myös taluttajan päähän, naamaan tai vähintään polveen. <br />Eikä propellilenkkeilyä voi harrastaa pitkillä matkoilla... Kotoa lähimetsään kuluvan kävelyn ajaksi se toimii siten, että Tiian hermot säilyy, ja sitten koittaa ihana vapaus kummallekin, koiralle sekä omistajalle!!<br /><br />Minkäköhän takia mun koira ei opi kulkemaan kauniisti hihnassa? Ei kai syy voi olla siinä, että se kulkee hihnassa ainoastaan kotoa metsään (max.500 m), kotoa autoon (50m.) tai autosta kotiin :D :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4548278846666456229?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-19291620302687602192009-03-30T14:46:00.004+03:002009-03-30T15:40:37.059+03:00Kennelyskä ei sitten vaan ota laantuakseen. Tulehduskipulääkettä vedettiinkin jopa 7 päivää, mutta silti haukku vaan köhii haukuttuaan tai kun riehuu jotain. Noh, hiljaa hyvä tulee, sano ELL ja käski lopettaa lääkkeen jo. Reeneihin kuulemma ei saa palata ennen ku on terve, ettei muut tartu...<br /><br />Reenit on meillä muutenki vähän jäässä. Tiialla on ihmeellinen reeni/koulutusähky. Ei vaan oo motivaatioo, kummallakaan. BH-liikkeitä eli seuraamista ja jääviä liikkeitä ollaan tehty lenkkien aluksi ja lopuksi, niitten lisäks harjoteltu sitä lenkkeilyä, eli hihnassa kulkemista. Se sujuu kahdestaan ihan hyvin, mutta Ilkan tullessa mukaan vetää Hope riemuissaan ketju kireellä, eikä malta millään kulkee vierellä.<br />Eilen pistettiin sentään Ilkka pari kertaa piiloon, ja Hope kävi sen sitten hakemassa hukasta.<br /><br />Pelastuskoirareeneistä me jouduttiin pois kokonaan, kun siellä kasvo ryhmä liian isoksi. Ne vaati sitoutumista vähintään 3 kertaa viikossa treeneihin, ja vuorotöisenä YH:na (plus että halutaan käydä turun reeneissäkin) ei mulla riittänyt rahkeet sellaseen. Ehkä sitten joskus tampesterissa sitäkin..... <br /><br />Nyt Tiia on pohtinut, että vieläkö sitä viittisi liittyä ja mennä salon pk-harrastajien tottiksiin keskiviikkoisin, mutta ehkä ei 4 kuukauden takia viitti. Me kulutetaan motaria, jahka auto saadaan kuntoon, ja käydään turggusen treeneis vaan=) Käy raskaaks opetella aina uudet reenikäytännöt uusissa porukoissa..<br /><br />Autosta pakko mainita vielä sen verta, että Tiia ehti sit iloitsemaan isosta farmarista kaks viikkoo ennen ku kolahti :D Onneks edessä ajavan takakontissa olleelle collielle ei käynyt kuinkaan, vaikka autonkulma menikin ruttuun. Tiialla ei ollut elukoita kyytis, työmatkasta kun oli kyse:D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1929162030268760219?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-57571792803938633262009-03-25T15:59:00.002+02:002009-03-25T16:09:26.838+02:00<span style="font-style:italic;">Köh! Köh! Köh! Hy-äää! </span> Tällaista meillä on kuunneltu viime torstaista lähtien... Hope sai rokotuksesta huolimatta kennelyskän, ja Tiialla on vahva epäilys että se tarttui Pirkkahallin KV-näyttelystä, sillä hallin koosta huolimatta 3 500 koiraa yhdessä paikassa takaa pöpöille oivallisen leviämispaikan... <br /><br />Tulehduskipulääke tuntuu auttavan, ja Hope on ihan kiltisti sen ottanut. Jollei rupea tehoomaan, kokeillaan antibiootteja. Viikonloppuna Hope oli aika alamaissa, mutta on jo osoittanut selkeitä piristymisen merkkejä. Harmi vaan, että treenit jää kyllä aika vähiin, eikä Bh-kurssillekaan päästy yskän takia taaskaan...<br /><br />Muuten näyttelystä tuli mukaan EH, mikä oli ihan kiva juttu ruotsalaiselta tuomarilta. Myös Hani sai EH:n, joten on ne siskokset vaan aika kauniita. Hope-riiviö tosin keksi kaikkia kommervenkkejä kehässä, esimerkiksi murisi tuomarille (joka siitä huolimatta roplasi hampaita ihan kiitettävästi) ja haukkui juoksun aikana. Ilkalla oli vähän liian kiva lelu kehän laidalla, ja Hope rupes harmittamaan ettei saanutkaan sitä heti seisomisen jälkeen... Muutenkin homma alkoi puuduttaan, kun tällä kertaa oltiin kehän laidalla ilman häkkiä... <br /><br />Yskän takia kun oltiin eläinlääkärissä haukku käyttäyty todella mallikelpoisesti, tosin pussaili lääkäriä aika paljon. Verikokeen ottokin sujui ihan mallikkaasti. Hemoglobiini oli vähän alhaalla, joten se käydään mittauttamassa uudestaan kunhan tauti hellittää ja kesä tulee. Turkin kiiltoa Ell kehui kovasti. <br /><br />Nyt me vaan koitetaan toipua tämä viikko, ja kunnellaan tasaiseen tahtiin köhinää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5757179280393863326?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-41465237775715529992009-03-03T09:56:00.002+02:002009-03-03T10:06:45.682+02:00Eilen oltiinkin taas pitkästä aikaa koulutuskentällä. Sinnikkäästi roikumme BH-kurssilla, vaikka koira onkin vuoden verran kakarampi kuin muut. Heti ensimmäisellä kurssilla tuli tosin selväksi, että ei me kovin pian kokeeseen olla valmiita, mutta tavoite on kuitenkin päästä ensi syksyllä kokeeseen. <br /><br />Ensimmäinen kääk tuli jo siinä, että namit piti laittaa välillä kokonaan piiloon. Seuraamisessa en ole Hopea enää "imuttanut" nakilla, mutta nami on ollut kuitenkin kädessä. Äkkiä Hope hiffas kuitenkin, että nami tulee myös taskusta, kunhan hiukan malttaa mielensä.<br /><br />Kotiläksyksi saimme seuraamista, täyskäännöstä ja edestä sivulle -kiertoa. Harjoittelu aloitettiin jo tänään aamulenkillä. Aamulla rupesimme testaamaan myös ensi viikon liikettä, istumista kesken seuraamista ja maahan menoa. Toistaiseksi Tiian pitää hieman hidastaa vauhtiaan, että Hope ymmärtää istua. Maahan meno ei sujunut aluksi, mutta saatuaan vapauden, lelun ja leikkimisen palkaksi muutaman kerran, rupesi Hope tarjoamaan maahanmenoa myös istu-käskyllä :D<br /><br />Viimeistään huomenna rupeamme harjoittelemaan myös kaupunkiosuutta. Ajattelin viedä nälkäisen koiran nakkipaketin kanssa keskustaan, tosin sitä ennen meillä on pelastuskoirien tottista. Viikonloppuna viimeistään ryhdymme harjoittelemaan vieraiden kohtaamista, kättelyä ja ilmoittautumista. <br /><br />Hope tuntuu nauttivan uuden oppimisesta, mutta taitaa syy olla minussa itsessäänkin. Perusjuttujen jankkaaminen kun ei ole mieleeni, vaan kaikki mulle heti tänne nyt -periaatteen mukaisesti kaipaan lisää haasteita. Huomaan innostuvani itse enemmän ohjaamisesta, kun opeteltavat asiat ovat itsellekin uusia.<br /><br />BH-kurssilla on hyvä olla myös jumbokoirakko (eli tällä kertaa me). Vaikka homma on meille haasteellista, emme kuitenkaan ahnehdi liikaa tai pety epäonnistumisistamme. Onhan meillä vuosi aikaa tulla yhtä hyviksi kun muut kurssilaiset...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4146523777571552999?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-21344896394253978432009-03-01T17:43:00.002+02:002009-03-01T17:52:58.406+02:00No ni! Huomenna käännämme sitten Hopen kans uuden lehden esiin näissä koulutushommissa. Ilmoittauduin nimittäin alaosaston BH-kurssille, jolla tähdätään kevään kokeisiin. Tosin en ole lainkaan varma, onko meistä kokeeseen vielä keväällä, mutta jos sitten syksyllä viimeistään... Kurssi alkaa siis huomenna, ja meitä vähän jo jännittää :D<br /><br />Pelastuskoirapuolella joudumme sitten luopumaan rakennustreeneistä, koska ne on aina BH-kurssin kans päällekkäin maanantaisin. Ajattelin silti osallistua etsintäkurssille ja mahdollisimman paljon pelastuskoirien muuhun koulutukseen Salossa. Siirsin tallivuoronkin torstaille, että päästään ainakin tottisteleen pelastuskoirien kanssa keskiviikkoisin..<br /><br />Me ollaan hiukan suunniteltu muuttoa Nokialle, jos syksyllä päästäis sinne. Valitettavasti se tarkoittaa näiden kivojen harrastusten ja koiraihmisten jättämistä tänne :( Siksi suunnittelin, että BH olis hyvä olla ennen muuttoa. Yhteiskuntakelpoisen koiran kans passais sitten siirtyä uusiin harrastusporukoihin Tampereelle =)<br /><br />Uudessa Rottweiler-lehdessä oli artikkeli, jossa sanottiin koirankoulutukseen liittyvän usein epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Niitä ollaan koettu meillä viime aikoina varsin usein, sillä tuntuu että sekä kontakti että tekemisen ilo ovat olleet aivan hukassa jonkun aikaa. Sitten kun ottaa tiukemman linjan, tulee se syyllinen olo, aivan kuin silloin kun huomaa vahvistaneensa jotain epätoivottua käytöstä. Noh, ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu kun lumet sulaa ja aurinko alkaa paistaa. <br /><br />Huomenna sitten nähdään, kelpuuttaako Elina meidät BH- kurssille... toivottavasti Hope ei ole aivan superriiviö...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2134489639425397843?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-7181180728050538132009-02-18T15:34:00.005+02:002009-02-18T15:49:20.805+02:00Tänään Hope on jo vuoden vanha riiviö, vaikkei uskoisi. Iso se toki jo on, säkää ei olla saatu aikaiseksi mitata, mutta painoa oli viikko sitten 38 kiloo. Silti se on vielä kovin pentumainen luonteeltaan ja myös ulkonäöltään. Todennäköisesti puikulapäälle kasvaa kallo vasta sitten, kun ne aivot tulevat vuoden päästä postipakettina :D Niitä odotellessa.<br /><br />Viime aikoina ei ole juuri tullut blogia päiviteltyä, hakutreenit on edenneet siihen, että viime lauantaina Hope haukku kaikilla maalimiehillä Liedon treeneissä. Halikon rakennustreeneissä en viitsinyt Hopea haukuttaa, paitsi ulkona se haukkui Jonnan. <br />Haukkumista harjoitellaan kotona päivittäin, useinmiten kyllä ilman Tiian ohjausta, ikkunan läpi ja siten että kohteena on viattomat naapuriraukat. <br /><br />Pertteliin olemme siis kotiutuneet vallan mainiosti. Hope on pelästyttänyt jo monet naapurit, ja ne, joita Hope ei ole pelästyttänyt, pelkäävät todennäköisesti Tiiaa. Sen verran volyymiä löytyy toisinaan, kun hemrot on ihan loppu ja koira vaan hölmöilee.. <br /><br />Edelleen Hope kantaa päivittäin sukkia ja muita vaatekappaleita, mutta nykyään luopuu niistä ihan mukavasti. Lelun tuomista harjoittelemme kaksi kertaa päivässä, sillä ruokakupille ei ole asiaa ennen kuin Tiialla on lelu kädessä. <br /><br />Maanantain pakkasilla kokeiltiin ensimmäistä kertaa talvitakkia tositoimissa, ja se näytti olevan ihan ehjä vielä treenien jälkeenkin. Saas nähdä, koska se tuhotaan ensimmäisen kerran.<br /><br />Piakkoin meidän olisi syytä ruveta treenailemaan näyttelyjuttuja taas, 15.3. on Pirkkahallissa KV-näyttely, johon Tiia aikoo uskaltautua. Toivottavasti itävaltalainen tuomari on suopea, sillä näyttely tulee olemaan meidän ensimmäinen virallinen, junnuluokka. Tarviikin käydä ostamassa uus näyttelytalutin, kun edellisen Hope naposteli sentin paloiksi... <br /><br />Tänään mennään treenailemaan pelastuskoirien kanssa tottista. Katotaan ansaitseeko synttärisankari hienoa NEU-KINKKU-KERMAVIILI- kakkua, minkä Tiia teki pakastimeen odottamaan iltapala-aikaa...<br /><br />Niin juu, ens viikonloppuna saadaan toivottavasti myös mondeo käyttöön, sillä Hope alkaa ylttämään etupenkille vyöstään huolimatta. 38 kiloo karvasta koiraa sylissä kesken ajon on lievä liikenneriski :D Puhumattakaan siitä, että näissä kolmansissa valjaissa on korvattu toinen kaulakappale rinkan remmillä, kun yks riiviö päätti poikkasta sen edellisreissulla. Niitä aivoja odotellessa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-718118072805053813?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-68547273656155173512009-01-19T13:16:00.007+02:002009-01-19T13:29:57.693+02:00Eilen Hopella sitten todistettavasti alkoi ensimmäinen juoksu. Taitaa olla masentavaa hommaa, kun haukku oli koko viikonlopun jokseenkin allapäin. Tai sitten se ei vaan taas saanut tarpeeksi huomiota kun Ilkka oli viikonlopun kylässä.. kuitenkin Hope nukkui, useasti meni jopa omaan häkkiinsä tutimaan, makoili ja huokaili enimmäkseen koko viikonlopun.<br /><br />Perjantaina Tiia kävi ostamassa haukulle talvitakin. Siis sellaisen hevosten loimea muistuttavan manttelin. Pelastuskoiratreeneissä kun muistuteltiin, että pakkaspäivinä pitää varmistaa, että koira tarkenee odotella autossa. Nyt ainakin tarkenee, ellei syö takkiansa, niinkuin äiteensä on kuulemma tehnyt ;) <br /><br />Tiia osti ensin takiksi 60 senttisen tämän vuoden mallin, mutta testattuaan sitä Hopelle huomasi sen olevan vähän lyhyt. Siispä eläinkaupassa vaihtoivat sen 70 senttiseen, joka on pikkasen iso vielä, mutta parempi se kuin liian pieni. Sopivan kokonen oli sitäpaitsi helpompi pukea, ja vaikka viime vuoden (so last season) kuosia olikin, oli pelkkä ruskea Tiian mielestä jopa ruutukuviota kauniimpi... <br /><br />Lauantaina meinasi aamulenkistä tulla pikkasen jännittävämpi kuin normaalisti. Kävelimem tuttua reittiä peltotietä pitkin, kun Ilkka ja Hope pelleilivät jotain. Ilkka hyppäsi pellolta metsän puolelle piiloon ja Hope meni vauhdilla perässä. Tiia jatkoi tietä pitkin ja saman tien kuin kaksikko oli heilahtanut puskaan, hyppäsi kolme valkohäntäpeuraa noin kahden metrin päässä Tiiasta sieltä metsästä tielle, tien yli, ojan yli ja peltoa pitkin kohti toista reunaa. Onneksi koira pyöri jo valmiiksi Ilkan konteissa (jaloissa) mistä se oli helppo napata hihnaan. Kyllä harmitti, ettei ollut kameraa mukana!<br /><br />Pahaa aavistamatta Tiia päästi Hopen hihnasta peurojen mentyä jo aikaa sitten. Koira heittikin uukkarin ja palasi takaisin metsään. Tiia jatkoi Ilkan kanssa kävelyä ja vislaili välillä koiraa, jota ei kuitenkaan näkynyt enää missään. Metikössä olikin ollut vielä yksi peura, jonka Ilkka näki lähtevän liikkeelle, ilmeisesti Hopen hätyyttämänä. Aika kauan kesti, mutta loppujen lopuksi Hope tuli Tiian perään samasta suunnasta, eli peltotieltä. Taisi haukku todeta, ettei sillä ole saumaa juoksennella peurojen perässä ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6854727365615517351?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-67904936051859425952009-01-15T10:16:00.003+02:002009-01-15T10:30:56.453+02:00Eilen oltiin Hopen kanssa PEKOlaisten tottiksessa. Meininki oli aika vapaata, oltiin Halikon Tarjoustalon parkkiksella ja lähinnä kaikki tekivät tottisjuttuja itsenäisesti. Lisäksi paikalla oli myös häiriökoira, joka häiriköi kyllä vakuuttavasti haukkumalla. <br /><br />Hopesta oli jännää, kun lähistöllä meni rekkoja ja muutenkin oli vähän ihmeellistä olla sellaisessa paikassa. Seuraaminen lähti sujumaan pienen ihmettelyn jälkeen. Myös muut hommat toimivat hyvin. Ainoa, minkä puuttuminen Tiiaa oikeasti harmittaa on reaktionopeus. Hope istuu kyllä, noin minuutti käskyn jälkeen.<br /><br />Toinen ongelmakohta on kontaktin ottaminen. Hope ei kuuntele, eikä reagoi nimeensä. Tiia niin toivoisi, että nimi saisi koiran heti katsomaan kohti, muttei oikein tiedä, miten sen saisi opetettua/ehdollistettua siihen. Reaktion toivoisi olevan sama myös silloin kun naapurin räksy riekkuu aidan takana tai oma torpedokatti tekee kamikaze-iskujaan... <br /><br />Tottistelun jälkeen kävimme vielä pitkähköllä iltalenkillä. Tiia keksi ottaa kontaktia siten, että laittoi juustoa omaan suuhun (nakkia ei kasvissyöjän suuhun pistetä) mutta pimeys verotti vähän homman tehoa, Hope ei oikein nähnyt koska nami putoo ja minne.<br /><br />Haukkumisilmaisuakin alettiin treenailla iltalenkillä. Patukka toimi siinä hommassa hyvin, ei muuta kun koira istumaan, ite piiloon ja käsky "etsi".. Nopeasti Hope hoksas, että nyt pitää haukkua jotta patukka lentää kainalosta. Alkuun toki haukutin pelkästään patukalla (eli en mennyt piiloon). Seuraavaksi pitääkin ruveta kokeilemaan palkkapurkkien kanssa, että riittääkö ne houkuttimeksi haukkumiselle.<br /><br />Iltalenkilläkään Hope ei ehtinyt/malttanut/muistanut käydä pissalla, mitä Tiia ei tiennyt koska koira oli osan lenkistä vapaana pitkin pimeää metsää huidellen. Eli taas oli eteisen lattialla (laminaatit kiittää) lätäkkö illalla. Tiia otti kloritee kehiin, ja vaikka nyt haiseekin uimahallille, voi ainakin toivoa ettei Hope haluais pissata ainakaan siihen kohtaan enään. <br /><br />Tänään saavatkin sitten molemmat elukat matokuurin, kun Saila vinkkas et karvanlähdön syy voi olla loisissa...Ei muuta kuin jälleen apteekin kautta kotiin :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6790493605185942595?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-26558875069858290182009-01-14T11:14:00.002+02:002009-01-14T11:25:48.403+02:00Maanantaina käytiin Hopen kanssa ekoissa Salon seudun pelastuskoirien treeneissä. Treenit olivat sattumoisin Rauhalassa, joka on yksi Halikon sairaalan tyhjillään olevista rakennuksista. Tehtiin yhteensä kolme peräänlähtöä ja ainoastaan ensimmäinen äijä oli todella hankala löytää. Taisi Hope olla vähän sekaisin, kun pitikin tehdä hommia sisällä. <br /><br />Hienosti kaikki kolme äijää kuitenkin löytyivät, ja haukulla tuntui olevan ihan hauskaa. Seuraavaksi pitäisi alkaa rakentamaan ilmaisua, sen ei luulisi olevan järin vaikeaa, kun naapureita ainakin haukutaan jatkuvasti. Viikonloppuna aloitetaan viimestään nämä reenit, kun Tiia saa Ilkan avustajaksi eli äijäksi:D <br /><br />Tänä aamuna Tiia oli kyllä jälleen aivan valmis luopumaan koirasta kokonaan. Mitenhän kaikki voikin mennä aina silleen, että kun hyvää hyvyttään koittaa tehdä kaiken koiralle parhaaksi, saakin shittiä niskaan? Tiia meni illalla hyvissä ajoin nukkumaan, tarkoituksena vedellä hirsiä vähän yli kuuteen ja lenkittää Hope aamulla pitemmin kuin normaalisti. Noh, Hopehan päätti herättää Tiian jo ennen viittä.<br /><br />Tunnin ajan Tiia muun muassa kuunteli, kun Hope paiskoi luitaan lattialle (oikeasti Hope heittää ne suustaan niin et laminaatit vaan kolisevat) kävi noin 20 kertaa kolistelemassa häkissään, veti Nalan kanssa rallia niin että sohva siirtyi paikaltaan ja kun Tiia kävi laittaan kissan pihalle, Hope tiputti pari kahvikuppia tiskipöydältä altaaseen. <br /><br />Tiia päätti luovuttaa, nousi ja vei koiran takapihalle (ennen kuin puki, keitti kahvia tai teki itelleen muutakaan), jossa koira ei kuitenkaan suostunut pissaamaan. Tunnin lenkilläkään Hope ei tuntunut tekevän mitään. Aamuruoan jälkeen Tiia koitti kakittaa koiraa vielä takapihalle, mutta Nalan jahtaaminen kiinnosti enemmän. Harmistuneena Tiia teki lähtöä töihin ja astui eteisen matolla olevaan märkään länttiin!!!! Että sellainen kiitos tällä kertaa. <br /><br />Toivottavasti päivä muuttuu hiukan paremmaksi ja illan tottistreenit pelastushaukkujen kanssa menee hyvin. Muuten Tiia kyllä kiroaa, pitkään ja hartaasti koko nelijalkaisten lemmikkien luomakunnan.<br /><br /><br />PS. Hopesta lähtee edelleen karvaa ihan simona, toissapäivänä harjasin koiran, eilen imuroin kämpän ja tänään näytti siltä taas kun ei olisi viikkoon siivottu... *huokaus*<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2655887506985829018?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-10663258612762137972009-01-05T14:55:00.002+02:002009-01-05T15:09:13.189+02:00Karvakuonoset kaverit on kotiutuneet Pertteliin, kuka paremmin, kuka huonommin. Tiia tykkää kyllä uudesta kämpästä, mutta Hope on sitä mieltä että: <br />a) kaikki naapurit, ainakin alle 120 cm korkeet, on haukuttava pystyyn aina tavatessa ja <br />b)yölläkin kuuluu haukkua jos joku ajaa autolla, vetää vessan tai pamauttaa ovensa kiinni. <br />Valituslappuja odotellessa, vaikka naapurien väliseinät on kyllä onneks betonia... Tiia kun on viä niin pirun hyvillä unenlahjoilla varustettu, että Hope saa haukkua aika tavalla ennen kuin Tiia tulee tajuihinsa :D <br /><br />Eilen käytiin Katrin opastuksella testaan uudet lenkkimaastot, ja täytyy sanoo et Halikkoon verrattuna on poluilla pituutta ja valikoimaa riittää. Jokapuolella uskaltaa myös pitää koiraa irti, tai uskaltaisi jos voisi luottaa siihen, että se tulee luokse kutsuttaessa eikä juokse auton alle tai vastaantulijan kontteihin hyppimään.... :D meillä on vielä hiukan tekemistä tämän asian kanssa!!<br /><br />Eilen Tiia viritteli vapaapäivän kunniaksi tietokoneen ja tulostimen käyttökuntoon sillä välin kun Ilkka otti päiväunia. Hope ilmeisesti ajatteli, että tilaisuus nokosiin on tullut ja yhtäkkiä Tiia huomasi koiran nukkuvan tyynen rauhallisena sohvalla. Eipä taida hirveetä kunnioitusta tulla tuolta Hopen suunnalta.. Pomon petiin vaan, kun silmä välttää. <br /><br />Salossa asumisessa on ainakin yksi huono puoli ilmennyt, siis sen lisäksi että reenit on niin kaukana. Nimittäin Eukanubaa joutuu hakemaan Turusta saakka, kun täällä ei mikään kauppa myy sitä... Mutta kyllä me nyt sit vielä sinnitellään sillä, ja käydään sit morjestamas Turun kavereita murkinan haku reissulla. Onneks se 15 kilon säkki kestää aina melkein pari kuukautta. <br /><br />Hope on aika hentosen oloinen, vaikkakaan ei mikään laiha tyttö taas tällä hetkellä. Ruoka on ruvennut maistumaan: joka kerta menee nykyään kuppi tyhjäksi, ja pakkaset on vähentäneet lenkkien määrää hiukan.. Kyllä me tästä taas ryhdistäydytään, ja hankitaan timmi kesäkunto kummallekin tytölle:)<br /><br />Reenejä meillä alkaa jo olla ikävä... Pikkuhiljaa tarvis päästä taas ohjaukseen, ettei mee ihan huningolle kaikki touhut... Tulisi jo kevät!!!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1066325861276213797?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-16881293685489039732008-12-17T16:17:00.002+02:002008-12-17T16:21:19.835+02:00Tänä aamuna sattui ikävä homma, kun Tiia päätti olla tehokas ja napsasta Hopelta nopsaan kynnet lyhkäsiks ennen lenkille lähtöö.. Kuinkas ollakaan, haukku vetäsi juuri sen takatassun, missä oli haava, keskimmäisen kynnen kohdalla tassun liikkeelle ja tullos oli kynnen lyhentyminen puolesta välistä, hirvee verisuihku ja paniikki.<br /><br />Onneksi Tiia pysyi rauhallisena, tyrehdytti vuodon ja Hope jopa antoi leikata kynnet loppuun. Saas nähdä miten käy ens kerralla. Pitikin sattua juuri siihen samaan tassuun, Hope ei nimittäin ole kuin noin kaksi päivää antanut kuivata sen tassun murisematta, vaikka muut on menneet hienosti jo pidemmän aikaa. Varmaan tuli takapakkia siinäkin asiassa. <br /><br />Samalla Tiia huomasi, että anturat oli taas tosi kuivat, joten otettiin rasva jälleen käyttöön. Toivottavasti pieni lumipeite ja pakkanen auttaa siihen vaivaan..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1688129368548903973?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-37059564767189614262008-12-14T19:50:00.005+02:002008-12-14T20:01:12.940+02:00Vaikka Hopen murkkuikä, syksyn pimeys ja "tarttis hommien" paljous saakin Tiian hermot kiristymään, täytyy antaa pointseja Hopelle ikuisesta optimistisuudesta. Eilen Tiia menetti hermonsa taas tassukuivauksen yhteydessä ja karkotti koiran aika kovalla äänensävyllä eteisestä. Hetken päästää Tiiaa alkoi itseä koko tilanne harmittamaan, ja Hope sen huomattuaan oli heti tunkemassa syliin ja suukottelemaan. Ihana kullannuppu :)<br /><br />Viime tiistaina Hopen esineruutuharjoituksista oli jo oikeasti hyötyä! Pimeässä metsässä aamulenkillä ollessa Tiia heitti kepin, ja huonoksi onnekseen myös hanskansa sen mukana metsään. Aikansa itse etsittyään Tiia istutti Hopen odottamaan, oli vievinään toisen hanskan piiloon ja lähetti Hopen etsimään. Hetken päästä hauva tulikin pimeydestä hanska suussaan, mutta seuraava tovi meni sitten keskustellessa siitä, kumpi hanskan loppujen lopuksi kantaa kotiin. Onneksi keppi oli kuitenkin mielenkiintoisempi...<br /><br />Viime viikolla Tiia löysi myös uudelleen narupallo-lelut, jotka olivat unohtuneet jonnekkin kassin pohjalle jollain reissulla. Niitä ollaan paiskottu ahkerasti aina, kun päivänvalo riittää. Toisesta alkaa kyllä olla naru syöty jo poikki, mutta niin kauan kuin pallo narun päässä killuu, on ne Hopen suosikeimmat lelut. Tänä aamuna koira innostui myös menemään käskystä vuoron perään Hyppyä ja Alia kaatuneiden puiden yli ja ali. Ja se oli aivan riemastuttavan hauskaa:D <br /><br />Hopen uusia valjaita ollaan käytetty nyt myös lenkeillä, koska niissä on hyvät heijastimet. Hope vetää valjaiden kanssa vähemmän kuin pannan kanssa, mutta ohitus- yms. tilanteet ovat hankalia. Valjaiden lisäksi tarvittais ehdottomasti sellanen vedonesto-kahva, mikä isukilla on. Sellaista ei olla vaan vielä löydetty mistään. Myös ihmisten kohtaamista olisi syytä harjoitella lisää, niin kotona kuin muuallakin. Hope olisi niin valmis rakastamaan kaikkia vastaantulijoita. <br /><br />Sen lisäksi meillä käy niin harvoin vieraita, että sen kerran kun joku tulee, ei koira eikä emäntäkään malta olla aloillaan. Hopen mielestä on niin superkivaa saada muutakin seuraa kuin tylsä äiti!!! :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3705956476718961426?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-29902700856448871712008-12-10T14:16:00.000+02:002008-12-10T14:18:11.214+02:00Kyllä taas Tiian hermoja koetellaan: Eilen illalla Hope söi autossa (jossa oli noin 15 min) valjaansa poikki kolmesta kohtaa. Tänään tiia ei aamulla ehtinyt lenkille, vaan käytti koiran kakilla ja meni jatkamaan koneelle hommia ennen lenkkiä... Tulos: nahkahihna syöty poikki, suoritusaika noin 5 minuuttia. <br />Voin muuten kertoo, että jos joku nyt osais pyytää, lähtis koira aikasten halvalla ekan mukaan, joka huolii sen!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2990270085644887171?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-79867811118248178782008-12-04T15:49:00.003+02:002008-12-04T16:02:34.668+02:00Täytyy sanoa, ettei ole mitään niin kurjaa kuin tämä synkkä ja pimeä vuodenaika. Kun olisi edes lunta maassa, mutta kun ei. Ja toi kuran määrä on aivan uskomaton, eikä riitä, että lattia on kuranen lenkin jälkeen (tassujen pyyhkimisestä huolimatta, mutta kun eteisen seinätkin on aina ihan harmailla raidoilla puolen metrin korkeuteen saakka.. Kyllä pistää ketuttamaan!<br /><br />Hopella on muuten tuon tavaroiden kanniskelun, tuhoamisen ja ne suussa karkaamisen lisäksi toinenkin todella ärsyttävä tapa. Se on tassujen kuivaamisen aikana muriseminen! Tiia ei ole keksinyt vielä mitään konstia, millä se loppuisi. Välillä on palkattu, välillä on pistetty koiraa kuriin ärisemällä (ja valepuremalla) takaisin, välillä koitettu olla huomioimatta. Ja aina se murina kuitenkin tulee. Ja se on koko tassujen pyyhinnän ajan. Toisaalta, se kyllä on sellaista ystävällistä kurina-murinaa, että älä äiti nyt viitsis, mutta silti se pistää pinnan kireelle joka ikinen kerta, kun lenkiltä tai ulkoa tullaan. Vinkkejä tähän, kenelläkään?? <br /><br />Tiia alkaa oleen vähän huolissaan Hopen sisäsiisteydestä. Viime yö meni kuivin lattioin, kun makkarin ovi oli kiinni, eli Hope ei päässyt kuljeskelmaan ja pissaamaan eteiseen yöllä. Aamuruokailun yhteydessä (sillä välin kun Tiia kävi kylppärissä) oli kuitenkin taas ilmestynyt lätäkkö sisälle. Siitäkin huolimatta, että kävimme pissalla ennen ruokailua. Tiia hirvittää, kun uudessa asunnossa on laminaattilattiat, eikä muovimattoa... mitenköhän mahtaa kestää..<br /><br />Toinen kehittymismurhe on juoksut. Eipä vaan näy meidän Topilla sellaisia... Yksillöllistähän tuo tietenkin on, mutta kyllä ne ekat voisivat sieltä jo tulla. Tiia haluaisi tietää, muuttuuko toi hurtan käytös niiden aikana vai ei, ja jos muuttuu, niin miten. <br /><br />Eilen mentiin muuten Eteen-menoa, jonka kanssa on ollut vaikeuksia (Hope on tehnyt aina mutkan ennen kuppia). Tällä kertaa palkkana oli lelu, ja löytyhän se vauhti-vaihde Hopestakin! Eikä tullut mutkaakaan ollenkaan:D Homma siis toimi jälleen paremmin lelu- kuin ruokapalkalla. <br /><br />Ruoasta tuli mieleen, että kyllä Tiiaa hiukan hirvitti -ja nauratti- eilen, kun paisteli uunnissa sitten kolme kanan reisikoipea ihan vaan koiralle ja kissalle. Ne kun oli otettu pakastimesta sulamaan, eikä Juha sitten muistanut viedä niitä mukanaan, kun haki tavaroitaan sunnuntaina. Kaikkein hauskinta oli se, että Tiia (vaikka nälkäinen olikin) ei kasvissyöjänä voinut itse syödä niitä, vaan kiltisti närppi ne vain paloiksi ja sekoitti kisun ja koiran kuppeihin. Kyllä meni meinaan kuppi tyhjäksi Hopeltakin. Taisi olla aika herkkua...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7986781111824817878?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-5341636988461803022008-11-28T10:01:00.005+02:002008-12-01T22:16:21.737+02:00Tää syksy ja alkutalvi on kyl mennyt aivan reisille Hopen kanssa. Tai ei koirassa ole mitään vikaa, ja edelleen tuntuu luottamuskin olevan ihan kunnossa, mutta Tiialla itsellään vaan on niin riittämätön olo. Tuntuu että aika loppuu aina kesken, ja Hope-reppana joutuu keksimään itselleen aktiviteetteja, kun mamma ei hänelle niitä tarpeeksi järjestä.<br /><br />Tänä aamuna Tiia nukkui niin pahasti pommiin, että ensimmäisen kerran 7 kuukauteen (herran jestas, onko Hope jo NIIIN vanha) jäi aamulenkki kokonaan väliin. Onneksi on takapiha, jossa pisut ja kakit pystyy tekemään vähän nopsemmallakin aikataululla. <br /><br />Edellisyönä Tiia heräsi neljältä siihen, että Hope oksentaa. Ei muuta kuin matto suihkun alle huuhteluun, mutta keittiössä odottikin kaksi puoliksi syötyä (yääk) kakkaläjää. Ei ihme jos vähän oksetti. Kaikki läjät siivottuaan Tiia oli kömpimässä takaisin sänkyyn, jolloin Hope oksensi vielä päiväpeitolle. Nicee....<br /><br />Tänä aamuna Hope olikin kellon soiton jälkeen todella hiljaa, makoili vain häkissään. Tiia oletti sen johtuvan myöhäisestä nukkumaanmenosta, kouluhommia kun tuli väännettyä reippaasti tämän vuorokauden puolelle.. Vaan ei! Hope olikin aamulla livahtanut kylppärin ovenraosta sisään ja hakenut Vanish-tahranpoistoainepullon, joka olikin aika pieninä paloina pitkin makkaria... Jo pari kuukautta sitten Hope pureskeli saman pullon suuttimen rikki, joten mahtaa olla jostain koiranmintusta tehtyä ainetta. <br /><br />Lunta Hope rakastaa. Olisi niin ihana ryntäillä pitkin pehmeää hankea, mutta tyhmä Tiia kiskoo hihnan päässä ja kiljuu vastalauseita. Hopen mielestä se on epistä, jos mikä. Ketjukaulaimen kanssa kun ei pysty edes kunnolla kiskomaan takaisin. Höhhöö!!<br /><br />Kentälle olemme sentään ehtineet muutaman kerran tässä viime kuukausina, mutta mettäreeneissä emme ole käyneet sitten lokakuun alun. Hope ei varmaan enää edes tiedä, mitä haku ja jälki on. Tosin Tiia on pyhästi vannonut, että kouluhommien nyt pikkuhiljaa vähentyessä (jos lumet sulaa) tehdään jälkiä ihan keskenään tohon kotimettään. Kun vielä saisi lupauksen pidettyä....<br /><br />Vuodenvaihteessa meitä odottaa jälleen muutto, tosin uudesta asunnosta ei ole vielä tietoa. Käy turhan kalliiksi toi lukaali tälle YH:lle, varsinkin kun koiran tuhoamiin tavaroihinkin on uponnut ihan kiittetävästi fyrkkendeeliä. Hope on tavaroiden tuhoamisen maestro, ja Tiia onkin miettinyt, että onko aino ratkaisu todellakin kerätä KAIKKI pois pöydiltä, hyllyiltä ja näkyviltä ja sulkea jokainen tavara kaappiin? Tuntuu typerältä, sillä eihän Hope silloin ikinä opi jättämään näkösällä olevia tavaroita rauhaan.<br /><br />Tiia on ollut huolissaan myös Hopen kasvusta. Neiti on aika hyvässä kunnossa, siis sopivan hoikka kyllä tällä hetkellä. Kun vaan korkeutta olisi tarpeeksi, Tiia kun ei ole ihan varma, minkä verran sitä pitäisi olla. Painoa Hopella on tällä hetkellä noin 36 kiloa. Välillä ruokaa menee kaikki mitä annetaan, toisinaan (kuten tämän aamun vanishpullon syönnin jälkeen) ruokaan ei kosketakaan.<br /><br />Reilun viikon ajan olemme myös paranneelleet Hopen takatassuun tullutta haavaa. Lieneekö ensimmäiset kunnon jäät viiltäneet sen, mutta polkuanturan ja reunimmaisen varpaan välissä on ollut kurjan näköinen haaveri. Aluksi Tiia hoisi sitä betadinehauteella ja sukalla, mutta nyt ollaan lähinnä vuoroteltu cothivettiä ja bacibactia. Hope ei vaan tykkää yhtään cothivetin laitosta. Nyt jo antaa sitä laittaa, vaikka aluksi aina yrittääkin karkuun. Ensimmäisillä kerroilla Tiia oli varma, että saa hampaat poskeensa, kun dogi oli niin hurjana suhikeen laitosta. Nyt haava on kuitenkin selkeästi jo umpeutunut hyvin, joten lääke ei varmaan enää kirvelekään niin paljon. <br /><br />Sen verran kävimme kentällä viikko sitten, että näimme uuden rottweiler-kalenterin, johon Hope oli päässyt toukokuun tytöksi. Oli kyllä niin Hopen näköinen kuva, ei tietenkään mikään niistä kauniista istu-käskyn alla poseerauksista, vaan juuri se, missä neiti on heittänyt riiviövaihteen silmään ja heittäytynyt kieriskelemään valkovuokkojen päälle. :) <br /><br />Yhtä ihana riivö Hope edelleen on, vaikkakin aika tuntusa. Ei Tiia sitä mihinkään vaihtaisi, mutta Hope voisi kyllä haluta vaihtaa Tiian johonkin sellaiseen omistajaan, joka ei hylkäisi työpäivän ajaksi yksin kotiin, joka käyttäisi reeneissä ainakin kaksi kertaa viikossa ja joka jaksaisi leikkiä loputtomasti. Sitä mitalia odotellessa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-534163698846180302?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-15731946020294240522008-11-11T15:38:00.002+02:002008-11-11T15:48:42.267+02:00Hope on aivan Hopeless tossa paikkojen särkemisessä. Ei vaan voi käsittää, missä välissä se kaiken tuhoo. Tänään oli jälleen yhdet Tiian rintsikat pureskeltu, onneksi vaan olkain, joten sen saa varmaankin korjattua. Eilen Tiia huomasi, että kaksi viikkoa sitten toisinpäin käännetyistä sohvanpaloista ulommaista saa ruveta ompelemaan,kun eräs pannahinen on tunkenut ensin luunsa ja muunsa sohvankoloon (kulmasohvan osien väliin) ja sitten koittanut ottaa sitä sieltä pois, tietysti sillä seurauksella, että sohvan kulmassa on nyt reikä...<br /><br />Tiia ei edes halua ajatella, kuinka pitkä tulisi listasta "Hopen rikkomat tavarat", jos sellaista alkaisi kirjoittamaan. Taitaisi pienempi nippu paperia täyttyä melko nopeasti. <br /><br />Yksi Tiian kavereista oli sitä mieltä, ettei Hopea saisi lainkaan leikittää millään kankaisella, esim. farkkurätillä, jollei se saa syödä vaatteita. Jos jollain on tähän jotain omakohtaista kokemusta tai vinkkiä, kaikki otetaan vastaan ennen loppullista hermojen menetystä. Koiraa on myös TODELLA hankalaa olla huomioimatta silloin, kun suussa on jotain kiellettyä, koska usein se on myös jotain itselle tärkeää...<br /><br />Eilen meiltä jäi reenit väliin, koska Tiia ei jaksanut lähteä myrskyn keskelle ajamaan. Sähkökatkoksen yllätettyä meidät tuli testattua sekin, miten Hope ja kynttilät sopivat yhteen: eivät kovin hyvin. <br /><br />Lähdimmekin sähkökatkoa pakoon Muurlaan, jossa Hope ja Essi ja Fiina saivat juosta vapaina. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun kävimme tasaisin väliajoin huutamassa koiria ovelta. Kun emme hetkeen huomanneet tätä tehdä, kolmikko oli haihtunut näkymättömiin. Tiia lähti sitten etsiskelemään hurttia tallilta ja muualta lähiympäristöstä, mutta niitä ei ollut missään. Jonkun ajan päästä rapainen, väsynyt lauma kuitenkin tuli Miinan huudon perässä takaisin pihapiiriin. Hiukan ehdimme jo pelästyä niiden lähteneen pidempäänkin reissuun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1573194602029424052?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-72189913907261559102008-11-05T16:38:00.004+02:002008-11-05T16:48:25.110+02:00Tänä aamuna Tiia ilmeisesti nukkui jälleen liian pitkään, Hopen mielestä ainakin. Neiti oli hakenut naulakosta (tai lattialta sen alta) näyttelyhihnansa ja ilmeisesti osoitti arvostuksensa kehäpellenä olemiseen. Hihna oli meinaan sentin palasina lattialla Tiian herätessä. Harmistuksen ja silmissä kiiluvien euronkuvien haihtumisen jälkeen Tiia päätti viedä koirulin reippaalle energianpurkulenkille.<br /><br />Mentiin lähimetsään, ja Hope lähti heti hihnasta vapauduttuaan painelemaan täyttä laukkaa pitkin poikki. Koiran menoa ei voi katsella nauramatta, joten pian Tiiakin oli taas hyvällä tuulella. Löysimme monta kaatunutta puuta, joissa harjoittelimme edes takas hyppyjä. Hope oppi myös uuden tempun, joka oli siis "ali", kun osa puista oli niin korkea, ettei koiraa voinut hypyyttää niistä yli. <br /><br />Hope osoitti myös gustaffsonin taitonsa kiipeilemällä jokaiselle vähän isommalle kivelle, mikä matkan varrella oli. Tiia kun meni laittamaan ekalle kivelle kepin ja kehotti kiipeämään :D <br /><br />Lenkin yhteydessä Tiia kävi piilottamassa myös lelun metsään, mutta ovelana laittoikin niitä sinne kaksi. Hienosti Hope haki ne yksi kerrallaan, vaikka ei olisikaan malttanut luovuttaa niitä Tiialle. Sisätiloissa Hope on oppinut kyllä todella hyvin irti käskyn (kolinapurkin ravistelun avustamana), mutta ulkona koira ei malttaisi luopua aarteistaan. <br /><br />Aamulenkin jälkeen haukku makoilikin hetken aloillaan silmät lupsuen. Tiia antoi sille töihin lähtiessä pakastepizzalaatikon, johon syömättä jäänyttä aamuruokaa oli piilotettu. Jotakin energian määrästä kertoo, ettei Tiia ehtinyt ovesta ulos ennen kuin laatikko oli auki ja namit syöty...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7218991390726155910?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-89674096210080418452008-11-04T19:11:00.003+02:002008-11-04T19:18:35.169+02:00Piti tohon edelliseen tekstiin liittää toi näyttelyarvostelukin, mutta se sitten unohtui työntohinassa. <br />Tuntuu, että joka kerta siellä kehässä ollaan eri koiran kanssa, mikä tietty osittain selittyy sillä, että Hope on vielä täysin kasvu- ja kehitysiässä. <br /><br />Tuomarina oli Marino Markio:<br /><br /><span style="font-style:italic;">Hyvätyyppinen, hyvin narttumainen. Ikäisekseen hyvä pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä rintakehä, normaalit kulmaukset. Hyvä kaula. Erinomainen luonne.</span><br /><br />Ja sjoitus oli siis 2, sen lisäksi tuli KP. Allekirjoitan kyllä narttumaisuuden (viittaakohan se luonteeseen?), joten erinomainen luonne tuli positiivisena yllätyksenä :) <br /><br />Vaaleat silmät tulivat muistaakseni meille nyt ensikertaa, vaikka samanlaiset nappisilmät Hopella on koko ajan ollut. Kulmauksissa on aina ennen ollut jotain puutteita, joten se on hyvä hyvä. Kaunis tytteli kaikin puolin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8967409621008041845?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-29623956837808768722008-11-04T15:13:00.002+02:002008-11-04T15:27:15.222+02:00Turun pentunäyttely sujui ihan mallikkaasti kiitos Ninnun ja Villen jotka tulivat hoitamaan Kepo:n tehtäviä eli kantamaan häkkiä jne.<br />Rotikkatypyjä ei ollut kisassa kuin kaksi, ja onnistuimme tulemaan hienosti toiseksi:D Mieltä kuitenkin lämmitti KP, josta saimme oikein mitalin matkaan! <br />Tiiakin pystyi kehässä juoksemaan ja kumartelemaan, vaikka lensikin lauantaina hevosen selästä komeassa kaaressa, eikä alastulokaan niin kovin pehmeä ollut....<br /><br />Hope on viime viikolla saanut remuta monena iltana Piiljärven Essin ja Fiinan kanssa, mistä syystä se on ollut suht rauhallinen muuten. Tosin niiden aiemmin syötyjen silmälasien tilalle Tiia kävi tilaamassa tänään uudet, eikä voi sanoa, että koiran omistaminen olisi kovin halpaa lystiä:D tai ainakaan Hopen omistaminen ei sitä ole. <br /><br />Jotta rahapula oikein konkretisoituisi, päätti Halikon kunta nostaa vuokrataksojaan. Tiia laittoikin jo asumushakemuksen menemään, jos vaikka saisimme jostakin rivarikaksion tuon lukaaliasunnon tilalle. Tiia vaan vähän huolestuttaa, kun joku on joskus sanonut (olisko ollut Saila) että koirat on melko paikkasidonnaisia. Mitähän Hope tuumaa, jos muutetaan kahden kuukauden välein? Noh, asia jää hautumaan, mutta nykyinen asunto on kyllä liian kallis meille, vaikka se aivan ihana ja tilava onkin.<br /><br />Hope on rauhoittunut kyllä muutenkin, ja oppinut käyttäytymään hiukan paremmin kaikissa jännittävissä tilanteissa. Täytyy toivoa, ettei tämä ole vain tyyntä myrskyn edellä ennen uhmaiän alkamista...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2962395683780876872?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-79198601363652789292008-10-28T13:35:00.004+02:002008-10-28T13:52:42.202+02:00Ensi sunnuntaina meil onkin Hopen kans jännät paikat, kun ollaan menossa pentunäyttelyyn Turun Messukeskukseen. Jännää se on siksi, ettei olla ikinä oltu ennen sisänäyttelyssä ja siks et mein tarttis varmaan mennä sinne kahdestaan, ellei Tiia saa jostain keploteltua itelleen KePoo (KennelPoika) tai Palkattua näyttelyroudaria... Plus tietty on jännittävää mennä itse esittään koiraa, kun pitää huomioida kehän pienuus, häly ja häiriöt sekä liukas lattia... <br /><br />Sekin tekee näyttelyyn menosta hiukan jännää, et Hope on ollut varsinainen riiviö viime aikoina. Viikonloppuna Ilkan (ei heinosen, jos joku ihmettelee ;)) ollessa meillä kylässä Hope päätti osoitta mieltään ja kävi jossain välis nappaa ilkan puhelimen eteisen hyllyltä. Hetken päästä huomattiin, että mitähän koira syö, ja puhelin oli siinä vaihees jo tuhannen palasina!!! Onneks ei ollut mikään hirmukallis puhelin.. Mut harmitti se silti niin vietävästi. <br /><br />Tänä aamuna Tiia nukkuin hiukan tavallista pidempään ja kehtasi vielä mennä suihkuun ennen ruoka- ja lenkkihommeleita... No Hopehan sit päätti viihdyttää itseensä sen aikaa, haki yöpöydältä Tiian silmälasit ja oli pureksinu toisen sangan ihan mutkalle ja osittain muruiksikin... Tiialla pääs siinä tilanteessa sen verran monta ärräpäätä, et koira oli hyvin paljon häntäkoipien välis ja vaisuna... <br /><br />Eilen käytiin piiitkästä aikaa tottistelemassa kentällä, ja oli hauskaa. Hope oli iavan intona täynnä energiaa, ja vauhtia olis riittänyt perusteellisempiinkin reeneihin. Tiia suunnitteli et vois joku päivä ajella kentälle ja reenata ainakin esteitä, Hope tuntu tykkäävän A-esteen kiipeemisestä... Ja ainakin eteenmeno vaatis harjoituksia =) Kentällä olis myös tilaa leikkiä ja viskoo vaikkapa hiukan palloja, jotta sais pidettyä suhteen koiraan hyvänä.<br /><br />Tiia on ihan lopen kyllästynyt siihen, että aina sataa. Lähimettä on pelkkää lätäkköö, Hopella anturat halki jatkuvasti ja Tiialla itsellään jalkapohjat aina pipeenä, kun kumppareilla tulee käveltyä niin paljon..Oikein odotetaan, ettö tulis lumi ja pakkaset, vaikkei kylmästä niin tykätäkään. <br /><br />Se dalmis-Lillin yökyläily sujui todella hienosti. Toki kakarat riehuivat aika paljon, ja välillä meno oli jo vähän turhankin vauhdikasta, mutta välillä Lilli meni reilusti maate omalle petilleen kun Hope jäi sohvan viereen. Kaksikko meni lähimettässä kuin paraskin valjakko, samaa keppiä vierekkäin kantaen =) Tosin vierailun onnistumista auttoi huomattavasti, että Ilkka oli silloinkin kylässä, kaksi taluttajaa oli enemmän kuin tarpeen niillä osuuksilla, missä piti pitää remmejä. Illan remmilenkki onnistui kyllä yllättävän hyvin, taisi kakaroilla olla silloin jo puhti pois =) <br /><br />Tänään piti olla ohjelmassa takapihan haravointia, Hope olis varmaan ollut toheissaan siitä, mutta eipä tuolla sateessa mitään viitsi. Ehkäpä huomenna, jos sää suosii paremmin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7919860136365278929?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-32112094338627488902008-10-15T16:53:00.003+03:002008-10-15T17:09:12.745+03:00Onpa jäänyt kirjoittelu vähiin verrattuna pikkupentuaikoihin. Nykyään Hopen tekemiset ei enää vissiin tunnu ihan niin ihmeellisiltä, kun ei tule enää tarvetta kirjoittaa ihan joka asiasta. Sen lisäks tietty itse touhuamiseen menee niin paljon Tiian aikaa, ettei enää ehdi kirjoittelemaan.<br /><br />Viime viikon torstaina käytiin Hopen kanssa leikkimässä Halikon Vartsalassa, jossa asuu yksi Tiian työkaveri. Vuoden vanha Lotta-dalmis oli mukavaa lenkkiseuraa Hopelle ja pitkähkön metsälenkin aikana koirat menivät kuin paita ja peppu pitkin poikin. Virtaa riitti kuitenkin vielä leikkimiseen, Hope sai välillä kaverikseen vanhemman koiran, howavart-Minnin ja sitten taas Lotan. <br /><br />Ollaan myös reenailtu Hopen kans muutaman kerran juoksemista, siis lenkkihölkkää. Putolan 4 km:n lenkki menee ihan mukavasti, kunhan on tarpeeksi myöhään liikkeellä. Nimittäin vielä Tiian luottamus koiraan on sen verran niukkaa, että vastaantulijoiden kohdalla on käveltävä tai pysähdyttävä. Iltayöstä tätä ongelmaa ei ole, ja Hopen kokoisen ja näköisen koiran kanssa uskaltaa kyllä lenkkeillä täällä maalla mihin aikaan tahansa. <br /><br /><br />Hopesta huomaa kyllä, että reenit ja muu aktivointi on jäänyt luvattoman vähälle nyt parin viikon ajan. Nimittäin koiruli on aika hyvä aktivoimaan itseään esimerkiksi kantamalla tavaroita ja syömällä niitä. Tiian hermot on välillä koetuksella, kun pitäisi saada opinnäytetyötä tehtyä ja yks kulkee milloin sukat, milloin vasara suussaan pitkin kämpää. <br /><br />Tiia on muutenkin tarkoituksella irrottautunut koirasta välillä. Viime viikonloppuna Hope oli siurossa jopa yöhoidossa niin, ettei Tiia ollut paikalla ollenkaan ja kaikki meni ihan mukavasti. Hope osaa käyttäytyä viksusti (siis kanniskella tavaroita ja olla riiviö) myös silloin, kun äiti ei ole vieressä vahtimassa :D <br /><br />Viikonloppuna Hopella oli kyllä maha aika löysällä, ja samaa vaivaa tuntui olevan tänä aamunakin, läjistä päätellen. Olohuoneen matto meni pyykkikoneeseen, ja muutenkin sai siivoilla koiran yöllisiä jätöksiä. En tiedä onko syynä kaikenlaisten tavaroiden syönti, vai sittenkin jonkinlaiset ero/stressioireet. Nyt Hope kuitenkin söi ihan ok:sti, kun viime aikoina ruokaa on jäänyt ja paastopäiviäkin tullut välillä. Tiia jo harkitsi käyvänsä ostavansa royalia eukkarin sekaan, kun pelkkä eukkari ei tunnu uppoavan millään höystöilläkään kunnolla... <br /><br />Ensi viikonloppuna Hope saa yhdeksi yöksi sleep over -kaverin, kun Tiian toisen työkaverin dalmis Lilli tulee meille hoitoon. Tai tulee, jos tykkäävät huomisen koekierroksen aikana toisistaan.. sen näkee sitten.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3211209433862748890?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-1319006532877827282008-10-08T22:17:00.002+03:002008-10-08T22:26:29.755+03:00On hiukan jäänyt kirjuuttelut vähemmälle kun YH:n elämä on niin kovin hektistä. Hopen kanssa touhuamiseen menee niin pal aikaa ettei kerkee enää yhtään roikkuun netissä ylimäärästä =)<br /><br />Ollaan ruvettu harjotteleen juoksemista, kun illan pimeinä tunteina ei viiti lähteä enää lähimettään. Mitä myöhemmin mennään, sitä parempi, kun muuten puolet lenkistä menee pysähtelyyn ja koiran hallintaan ottamiseen vastaantulijoiden kohdalla =) Tästä menee kiva vajaan 4 km:n lenkki, tosin koissu joutuu juokseen asfaltilla, kun on niin pölö ettei ymmärrä juosta nurmen puolella...<br /><br />Jo ennen juoksureenien alottamista huomasin et Hopella on jälleen tai edeleen halkeemia tassuissa. Ne ei ole haavoilla, mutta melko syviä kuitenkin. Olen laittanut vaseliinia, kun siitä hauva tuntuu itekin pitävän, että sitä laittaa. En tiä tarttisko koittaa jotain muuta. Tai hankkia tossut =) <br /><br />Muuten ei olla nyt oikein päästy reeneihin, hakureeneissä oltiin viikko sitten ja kentällä tällä viikolla, mutta jäljellä ei olla oltu varmaan kuukauteen. EIkä päästä nytkään, kun pimeyden takia reenit on siirretty lauantaille.<br /><br />Eilen ostin Hopelle pakasteluita, enkä tiedä johtuuko niistä vai mistä mutta nyt koira kyllä haisee. Reppanen ei oikein tunnu itsekään ymmärtävän, kun tuhnuttelee, että mistä se kamala haju leijuu =) yäääks<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-131900653287782728?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-3036119492669608532008-09-27T11:35:00.003+03:002008-09-27T11:43:14.012+03:00Vedettiin tänä aamuna Hopen kans kunnon jälkireenit kotimettässä, kun eilinen touhuilu jäi vähän vähiin Juhan ollessa täällä kamojaan pakkailemassa. <br /><br />Täytyy sanoa, että Hope vaistoaa kyllä yllättävän pajon ja osaa lukea meidän ihmisten käytöstä, sillä eilen koiruli osoitti selvästi mieltään (mm. murisi ja komensi mua) ja oli hätäinen Juhan tehdessä lähtöä, nimittäin haukku ryntäsi ensin ikkunaan katsomaan Juhan perään, ja auton lähdettyä vielä ulko-ovelle, jossa raapi ja vinkui (Hope ei ole aikaisemmin koskaan vinkunut/raapinut ulko-ovea kenenkään perään). <br /><br />Ja tänään aamulenkillä Hope kävi varmistamassa kahteen kertaan ne kivet, joiden päälle Juha meni viimeksi haukkutreeniä varten piiloon, että josko se iskä olisikin taas mennyt sinne =) <br />Ei ole helppoa olla YH-lapsi :(<br /><br />Mut joo, mentiin siis kunnon jälkireenit, otettiin kepit ja lopuksi vielä lelu. Hope teki hommia ihan kivasti, jäljellä sillä on edelleen hirmu kiire, kepit olis kauhee hinku ottaa suuhun ja lelua ei oo kiva antaa Tiiall, mutta muuten meni ihan ok=) <br /><br />Nyt haukkua väsyttää, ja toivotaan että päivälenkki vie kans puhtia pois, jotta Tiian illalla kylään tulevat kaverit saavat olla rauhassa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-303611949266960853?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-45460650602844782008-09-22T15:11:00.003+03:002008-09-24T10:41:45.522+03:00..ennen kuin tipahtaa. Hope on edelleen maailman ihanin otus, mutta Juhalle me tytöt olimme liikaa. Tästä edespäin Hope on siis vain ja ainoastaan mun koira. Tarvii tehdä muutos kennelliittoonkin mahdollisimman pian. <br /><br />Nyt parannellaan tyttöjen (Nalan ja Hopen) kanssa pitkään tätä menetystä.<br /><br />Melkein teki mieli julkaista oikaisu tohon alla olevaan juttuun, se kuuluisi varmaan näin:<br /><span style="font-style:italic;">"Koirassa ei edelleenkään ole vikaa, mutta miehen valinnassa mentiin metsään".</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4546065060284478?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-10084010327671799042008-09-17T14:43:00.003+03:002008-09-17T14:48:26.848+03:00Heh. On mukavaa, kun on työssä, jossa saa monesti tarttua itseään kiinnostaviin aiheisiin.. (Tosin päätoimittajamme on välillä sitä mieltä, että hevos- ja koirajutut saa jo riittää, toimituksessa kun on varsin monta eläinhöperöä)<br />Mutta tein siis jutun siitä näyttävätkö koirat omistajiltaan tai muistuttavatko heitä muuten. Ja pakkohan sitä oli sitten päästävä hyödyntämään omakohtaista kokemusta. <br /><br />Tälläisen näkökulman tein juttuun (törkeästi tässä nyt lainaan itseäni):<br /><br /><span style="font-style:italic;"><span style="font-weight:bold;">Isäntä koiran mukaan?</span><br /><br />Oma koirani muistuttaa minua hirveästi luonteeltaan. Ulkoisesti emme kuitenkaan ole toistemme kaltaisia. Sen sijaan koira muistuttaa kovasti avomiestäni. <br />Sellainen koira, millainen isäntä -sanonta pitää siis meillä paikkansa. Isäntä ja koira ovat molemmat tummia, suuria nappisilmiä, joista tarvittaessa löytyy voimaa ja toisaalta taas lempeyttä. <br />Ulkonäkö vaikuttaa monesti koirarodun valintaan. Omalla kohdallani täytyy pohtia, olenko valinnut miehen samoin kriteerein kuin koiran vai toisinpäin. Mies tuli taloon ennen koiraa, mutta jo silloin tiesin haluavani vielä joskus juuri tämän rotuisen koiran. <br />Kummankohan tulisi loukkaantua, miehen vai koiran? Olen kuitenkin kumpaankin valintaan erittäin tyytyväinen. Molemmissa viehättää edelleen sekä luonne että ulkonäkö. Ja varsinkin leveä, korvista korviin ulottuva hymy, joka irtoaa kummaltakin varsin herkästi. </span><br /><br />Juha ja Hopen tuntevat voivat varmasti yhtyä tähän:D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1008401032767179904?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-48310817777944031522008-09-17T10:59:00.003+03:002008-09-17T11:22:16.083+03:00Eilisten hakureenien jälkeen todettiin, että nyt nyt olisi korkee aika ruveta rakentamaan myös sitä ilmaisua hauvalle. Eli aamulenkillä urheiltiin urakalla: Ensin otettiin kolme jälkikeppiä, sit esineruutu ja sit omituinen omistaja rupesi kiipeilemään kiville ja kehotti koirulia "etsimään".<br /><br />Periaatteessa Hope kyllä ymmärsi haukkumisen ihan hyvin, mutta haukauhduksia ei tule kuin pari. Jos palkkaa ei tule näiden jälkeen, alkaa pureminen, hyppiminen ja riekkuminen. Mut muutaman kerran parin-kolmen haukun "sarja" tuli ihan hyvin, ja illalla harjoitellaan tätä lisää... <br /><br />Hakureenit meni muuten ihan hyvin, Hope haki haamuja mukavasti. Jatkossa Tiia alkaa jo hakemaan itse koiran pois maalimiehen luota, sillä Hope ei malta millään tulla keskilinjalle saakka kahdestaan maalimiehen kanssa. Pienet häiriötekijät ovat tietysti hyväksi, mutta keskilinjalla hälisevät ihmiset tuntuivat olevan Hopen keskittymiskyvylle hiukan liikaa..<br /><br />Aamulenkin yhteydessä reenasimme taas myös juoksua. Hope aloitti jälleen hihassa roikkumisen ja riekkumisen, kahdesti Tiia joutui rähähtämään ennen kuin homma meni perille. Tätä jatketaan myös illan työvuoron jälkeen. Päivälenkillä Hope (joka on vaan uinaillut koko aamun) saa olla "vain" koira, eikä silloin teetetä hommia. <br /><br />Eilisillan Tiia kyttäsi kolinapurkki tyynyn alla, mutta Hope ei yrittänytkään kiivetä sänkyyn koko yönä. Nimittäin eilen aamulla Tiia heräsi niin, etä koira nukkui tyytyväisenä vieressä! Tänään meillä on ollut varsinainen kyttäyskerho, kun Tiia kyttää koiraa kolinapurkin kanssa ettei se hyppää sänkyyn Tiian ollessa koneella, ja Hope kyttää, että lähteekö Tiia koneelta pois:D Kyllä koiranomistaminen on mukavaa!<br /><br />PS. Nyt on joitakin näyttelykuvia laitettu albumiin, käykääs kattoon!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4831081777794403152?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-27500729964520435822008-09-14T20:23:00.004+03:002008-09-14T20:56:07.321+03:00Tänään meidän ryhmä rämä kävi Riihimäellä pentunäyttelyssä.. Sijoituttiin jopa kolmanneksi, kun osaanottajia oli kaikki neljä:D Jos Hopen Hani-sisko olisi muistanut tulla paikalle, emme varmasti olisi edes sijoittuneet. Periaatteessa arvostelussa ei ollut mitään vikaa, eikä tuomari huomauttanut meille erikoisesti mistään.. Tuomarina oli Hilkka Salohalla, jolta saimme tälläisen arvostelun:<br /><br />"<span style="font-style:italic;">Oikeankokoinen tällä hetkellä hieman korkearaajainen pentu, jolla hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Riittävä kaula. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Ikäisekseen riittävästi kehittynyt eturinta. Hyvä lanne. Luusto saisi olla hieman voimakkaampi. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten ok. Hyvä luonne."</span><br /><br />Ihan hyvin siis puikulapäältä pullerolta, joka yritti ennen kehää juoksua harjoitelessamme (samoin kuin eilen) syödä Tiian vasemman hihan kokonaan ja päästä juoksemisesta eroon hurjalla haukunnalla... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Hope seisoi kauniisti ja näytti taas hampaat nätisti. Juoksussa molemmilla on vielä parantamisen varaa...Tällä kertaa tuomari juoksutti kolmiolla, ja se on aina ollut meille jotenkin vaikeampi.<br /><br />Hiukan haikeina kävimme kotimatkalla tiputtamassa Juhan Nurmijärvelle jälleen. Viikonloppu oli kovin kovin lyhyt, ja olisimme nauttineet perhe-elämästä pidempäänkin=) YH:n elämä rasittaa.. <br /><br />Päivi antoi Hopelle (ja muillekin pennuille, jotka olivat vielä paikalla) hauskan lelun. Saimme valita kahdesta, joten otimme patukkatyyliset maastohousut. Harmiksemme kiittämätön kakaramme sai niistä "vetokahvan" irti ennen kuin olimme edes päässeet autolle ja ennen kuin pääsimme parkkipaikalta ulos, alkoi auto täyttyä mukavasti valkoisesta vanusta:D<br /><br />Kotiinviemisiksi ostimme näyttelystä Hopelle ihanaa poronlapaa ja muita osia sekä hienon kynttilän Henkka-iskän kuvalla varustettuna. Saimme myös näyttelyyn mennessämme hienoja uutisia, sillä Henkka oli voittanut EK:n rotumestaruuden! Hienoa isukki, perässä tullaan hippulat vinkuen!<br /><br />Käykääs muuten kattoon uusia kuveja, Juha varmaan laittaa näyttelykuvat vasta joskus ens viikolla, mut vanhempia hauskoja näpäyksiä siel on meidän neidistä=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2750072996452043582?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-34144417287676657292008-09-11T10:42:00.003+03:002008-09-11T11:03:14.549+03:00Kyllä taas on neiti ehtinyt tekemään ja tohistamaan vaikka sun mitä. Ihan parhaat naurut Tiia sai, kun tässä pari iltaa taaksepäin laitoin Hopelle Juhan äidin antamaan mustaan kongiin vähän NEU:ta, jottei koira pyörisi jaloissa aivan koko ajan. <br /><br />Rauhassa sainkin tehdä omia juttujani pitkät ajat. Hieman jo ihmettelin, sillä yleensä kongin kanssa viiletetään pitkin kämppää, ja nyt koira makasi hyvin aloillaan sohvan vieressä. Pian syy tähän kummalliseen rauhallisuuteen selvisi, nimittäin Hope alkoi vinkua ja vingahdella. <br /><br />Menin katsomaan vähän lähempää, että mikä hauvaa vaivaa. Hope oli ahneuksissaan työntänyt alaleuan kongiin sisälle ylttääkseen paremmin NEU-herkkuun. Kulmahampaat olivat uponneet kumiseen kongiin mukavasti, eikä Hope saanut tassuillakaan auttamalla kapinetta irtoamaan. Tiia tuli hätiin, ja hetken väännettyämme kongi lopulta irtosi koiran kidasta. Ja meni noin kaksi minuuttia, kun koira alkoi vinkumaan uudestaan.... Silloin Tiia päätti jo ottaa koko kongin pois. <br /><br />Sama hommeli toistui seuraavana iltana joten "mummille" terveisiä, että vähän vaarallisia leluja on lapselle antanut;)Tiia toivoo parhaillaan töissä, ettei kongi houkuttele koiraa tyhjänä, sillä ei olisi kivaa löytää Hopea satimesta 8 h:n työpäivän jälkeen....<br /><br />Eilen Tiia pääsi töissä tekemään juttua siitä, näyttävätkö koirat ja omistajat toisiltaan. Ihan aku ankka -tyylisiä pareja ei löydetty, mutta melko samanoloisia kuitenkin. Yksi koiraharrastaja sanoi ihmisistä näkyvän selvästi niin sanotut puudeli-ihmiset ja niin sanotut palveluskoiraihmiset. En sitten tiedä, kuinka kovasti me muistutetaan toisiamme Hopen kanssa... Luonne on kyllä pitkälti samanlainen kuin mulla, kiivas ja tempperamenttinen kun taas ulkonäkö tulee Juhalta: söpö, karhumainen ja tumma:)<br /><br />Ulkonäköä päästäänkin sunnuntaina taas esittelemään, kun menemme Riihimäelle pentunäyttelyyn.. Saas nähdä millainen arvostelu tulee, kun neidin pää ei ole kasvanut ollenkaan, kroppa sitäkin enemmän:D Tyttö näyttää jopa hieman pulskalta, kun pää on niin pieni... No, ainakin odotukset on matalalla jo valmiiksi, "vastassa" on kuitenkin 17 muutakin upeaa koiraa, ja MT:tkin on aika hyvin edustettuina... <br /><br />Luonnetta Hope on kyllä saanut myös Isukki-Henkalta, nimittäin saksalaisen röyhkeyden. Tyynen rauhallisesti neiti käy esimerkiksi varastamassa Tiian taskusta pilkottavat räkäpaperit, ja ravaa niiden kanssa pisin kämppää, uusi keittiö on aivan ihana, kun sen ympäri pystyy juoksemaan, eikä Tiia saa ikinä kiinni... <br /><br />Hope ei myöskään viitsi tehdä asioita turhan vaikeasti. Tiian siivotessa kanttarelleja pöydän ääressä Hope toi nätisti jostain varastamansa sukan ja sai sienen palan palkaksi. Tiia kehoitti hakemaan lelun, jolloin Hope toi toisen, sellaisen sukan, jota onkin lupa retuuttaa. Tiia otti senkin talteen, antoi palkan ja uuden kehoituksen. <br /><br />Noin kymmenen kertaa Hope koitti ottaa jommankumman sukista pöydän reunalta, sillä miksi hakea kauempaa kun ne ovat siinä? Tiia kielsi joka kerta, vaikka Hope kuinka yritti välillä napata sukat salakavalasti pöydän alta. Viimein haukku luovutti ja kävi olkkarista hakemassa köysilelun, sukkia kun ei ollut enää saatavilla=) Palkaksi tuli sillä kertaa sekä nami että luvallinen sukka-lelu....<br /><br />Maanantaina Hope esitteli Tiialle myös vuorikiipeilijän taitonsa, sillä Jennan ollessa vierailulla Tiia otti Hopen hyllyltä varastaman köysilelun pois ja laski keittiön pöydälle, josta Hope koitti sitä monta kertaa varastaa, mutta Tiia siirsi lelua aina keskemmälle. Jennan lähdettyä Tiia söi vielä pöydän ääressä ja noustuaan jätti tuolin työntämättä pöydän alle. <br /><br />Käveltyään olohuoneeseen Tiia kääntyi takaisin keittiöön päin. Hope seisoi nätisti köysilelu suussa tuolilla, etutassut keittiön pöydällä!Tiian suusta taisi päästä pien ärräpää, sillä vilkkaasti Hope kiipesi kokonaan pöydälle (!) ja kääntyi tullakseen tuolin kautta takaisin alas... Jälleen Tiia ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, ja valitsi viimeisen=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3414441728767665729?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-23774996652560362912008-09-08T15:45:00.002+03:002008-09-08T15:53:06.239+03:00Jaahas,tällä viikolla ollaankin reenien osalta tuplasaikkarilla, sillä Hope potee edelleen hieman tassujaan ja Tiia taas vilustui viikonloppuna, ja potee flunssaa. Molemmat koitetaan saada kuntoon sunnuntain näyttelyä varten! <br />Viikonloppu menikin yllättävän vikkelästi siurossa sienestäen ja tassujen hoidon parissa. Hiukan Hope murraa kun kipeisiin tassuihin laitetaan rasvaa, mutta antaa kuitenkin nätisti laittaa sitä.<br /><br />Hopella alkaa uhmaikä puskea pintaan. Nyt kun vielä ollaan oltu vähemmällä liikuttamisella "haukun, hypin, puren, murisen ja ärisen"-kohtauksia on tullut lähes päivittäin. Kieltämisestä ei tunnu olevan mitään hyötyä, ainoa konsti jolla homma loppuu on television lastenkasvatusohjelmista opittu ADHD:n kiukkupuuskien hallintakeino: Hope istutetaan tiukasti omistajan eteen (selkä jalkojen väliin) tai laitetaan maahan (miellään vielä hiukan omalla painolla pidetään aloillaan) ja rauhoitellaan, silitelläään ja jutellaan. Ja vasta kun on nätisti pääsee pois. <br /><br />Homma toimii, vaan vie aikaa ja naapurit saa aina seurata hienoja esityksiä, kun ensin tulee Hopen "raivari" sitten omistajalta muutama ärräpää ja sitten rauhotutaan nätisti. Näitä tehdään nykyään ihan pikkusilla pissalenkeilläkin ja aikaa toi ottaa semmosen vartin verran. Onneksi meillä on kaikki aika maailmassa....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2377499665256036291?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-58076042745448400832008-09-04T09:54:00.007+03:002008-09-04T13:12:03.608+03:00Kyllä on taas ihan tarpeeksi kaikenlaista ongelmaa tän eläintarhan kanssa.... Lauantaina kun muutimme Halikkoon, karkasi Hope Tiialta (meidän oman)kissan perään hihnan kanssa ja seurauksena oli pieni ontuminen, joka kuitenkin meni ohitse pian. Eilen Tiia huomasi yhden akvaariokaloista kuolleen, todennäköisesti muuton takia.. Ja kissa taitaa kaivata madotusta, kun on jotenkin päässyt taas laihtumaan, kun taas Hope on vähän liiankin lihavassa kunnossa..<br /><br />Eilisen sienireissun jäljiltä Hope taas oli aivan täynnä hirvikärpäsiä. Vaikka niitä koitettiin nyppiä pois heti metsästä tultua, oli niitä kiinni vielä kotonakin. YÄK! vastenmielisiä otuksia! Tiia toivoo syvästi, etteivät ne voi ryömiä koiran nahan alle samanlailla kuin hirveen.. hyihyihyi....<br /><br />Halikon kodin lähellä on aivan upea soinen ja kallioinen iso metsä, jossa on sekä mukava pitää koiraa vapaana että kerätä hirmuiset määrä puolukoita;D <br />Märkä metsä on ilmeisesti kuitenkin tehnyt tepposensa, sillä tänään Hope ontui ja kalusi toista etutassuaan jatkuvasti. Tiian tutkittua asiaa syykin selvisi: nimittäin anturassa on kolmionmallinen selkeä halkeama. Ensiapuna Tiia viritti kotiinpäästyään tassuun sukan, josta Hope ei tietenkään tykännyt yhtään, vaan sukkaa revittiin ja retuutettiin, kunnes kolinapurkki kolahti muutaman kerran. <br /><br />Kuninkaantien eläinklinikalle soitettuaan Tiia kuuli että mehiläisvaha auttaa, ja sitä on nyt tarkoitus lähteä sieltä hakemaan. Sitä tarvinnee laittaa myös toiseen etutassuun, sillä siinäkin näkyi (toistaiseksi vielä) pieni halkeama. Toivottavasti siihenkin tassuun ei tarvitse laittaa sukkaa, sillä muuten Hope on muovilattialla kuin Bambi heikoilla jäillä. <br /><br />Myös betadine ja matolääke tarvinnee hakea samalla reissulla. Kylläpä kummasti tulee taas ohjelmaa, kun Tiian pyhä tarkoitus oli kirjoittaa koko päivä opinnäytetyötä...joopajoo.<br /><br />Tarvii nyt sit ehtoo seurailla miten tassujen käy. Samalla reissulla ostettu jäystettävä jänne näyttää toistaiseksi olevan Hopen mielestä herkullisempaa syötävää kuin mehiläisvahat tassujen pohjissa=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5807604274544840083?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-32504246807925659822008-08-24T12:18:00.004+03:002008-08-24T12:37:16.900+03:00Alkaa oleen kaikki aika hyrskyn myrskyn, Juha tekee muuttoa tänään ja Tiiakin koittaa raapia tavaroitaan pikkuhiljaa kasaan uuteen kotiin siirtymistä varten. Hiukan haikealta tuntuu jättää Turku taakse, kun asunto on ollut kiva, ja elo muutenkin suhteellisen leppoisaa täällä...<br /><br />Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle. <br />Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi. <br /><br />Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=) <br /><br />Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)<br /><br />Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)<br /><br />Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!<br /><br />Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3250424680792565982?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-26688696027359863502008-08-15T16:16:00.003+03:002008-08-15T16:24:35.443+03:00Juha taitaa jo odottaa innoissaan, että pääsee muuttamaan omaan rauhaan eroon eläintarhasta. Olimme nimittäin eilen tallilla, ja minun ratsastaessani Juhan piti pitää Hopea silmällä. Homma oli helpommin sanotu kuin tehty, sillä tietysti mamman mussukka olisi halunnut olla siellä missä minäkin, eli käytännössä heppojen jaloissa. <br />Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...<br /><br />KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.<br />Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D<br /><br />Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2668869602735986350?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-40528350791033435922008-08-09T09:31:00.002+03:002008-08-09T09:41:29.158+03:00Kesätauon jälkeen Hopella oli jäljen haku aikasten hakusessa=) Tehtiin keskiviikon reeneissä ensin polkua, ja sitten jo askelvälillä jälkeä niin, että nami laitettiin vaan joka toiselle askeleelle. Kaikesta huolimatta Hope ryntäsi aina eteenpäin, palasi taaksepäin eikä malttanut keskittyä yhtään jäljen etsimiseen. <br /><br />Päätettiinkin, että jälkeä on nyt syytä alkaa harjoittelemaan enempi myös kotioloissa, koska kerran viikossa tehty reeni ei tahdo riittää mielenkiinnon ylläpitämiseen... Siis koiralla=) <br /><br />Viime maananantain tottisreenien paras saldo oli se, kun Hope toi Tiialle köysilelun Tiian heittäessä sen! Ei ole ikinä ennen juossut suoraan luokse lelua tuomaan. Tästä innostuneena reenailimme hommaa myös kotilenkin yhteydessä. Aika monta kertaa Tiia on saanut Hopen jäämään istumaan, odottamaan lelun piilotusta ja tuomaan lelun, tosin yleensä Hopea on mentävä "karkuun" jotta se oikeasti toisi lelun, muuten se alkaa helposti vaan kanniskelemaan sitä omaksi ilokseen...<br /><br />Maanantain tottikset suijuivat muutenkin yllättävän hyvin, tosin kesätauon jälkeen pennut olivat innoissaan ja hiukan remusivat. Åsan harjoitukset olivat uudenlaisia, ja niitä oli kiva tehdä, esimerkiksi yhtenä rintamana seuraamista + istumista ja seuraamista + maahanmennoa. Åsan vinkkien mukaan ollaan vähän reenailtu myös jäämistä, ja varsinkin istumaan Hope jää jo mukavasti, vaikka Tiia kiertäisi koiraa tai tekisi muita kommervenkkejä. <br /><br />Hopen oksentelut menivät silloin nopeasti ohi, ilmeisesti liian isot luun palat ja syödyt kivet vain ärsyttivät mahaa :( nyt haukku on kuitenkin kunnossa. <br /><br />Hopelta lähtee todella valtavasti karvaa tällä hetkellä. Ilmeisesti koiraa on syytä harjailla muutaman kerran viikossa, jos ei halua kaikkea karvaa asunnon lattialle=) Myönnettäköön, että me ollaan oltu hiukan laiskoja sen suhteen.. Ja myös imuroinnin suhteen. Jopa Juhaa tuntuu välillä häiritsevän sottaisuus, ja se on paljon se:D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4052835079103343592?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-80926572278625075982008-08-03T18:06:00.002+03:002008-08-03T18:17:57.155+03:00Tässä parin päivän aikana Hope on jäänyt useamman kerran jo kiinni sängyssä luvatta oleilusta. Rupesin ihmettelemään, kun neiti ei enää nykyään tule ovelle vastaan kotiin tullessa, vaan on unisen näköisenä joko olkkarin tai makkarin ovella. Syykin siihen selvisi, kun kävin kokeilemassa kädellä sänkyä, se oli tietysti ihan lämmin! Tainnut olla makoisammat unet pehmeällä petillä kuin oman häkin turvassa... Hunsvotti mikä hunsvotti, mutta mitäs sille voi tehdä? <br /><br />Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa... <br /><br />Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.<br /><br />Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään. <br />Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...<br /><br />Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8092657227862507598?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-78886617921529907662008-07-31T13:14:00.001+03:002008-07-31T16:00:33.442+03:00Kasvattaja-Päivin tytär Viivi lanseerasi viime viikonloppun mökkivierailullaan Hopelle uuden kutsumanimen: ryökäle. Kaksikko oli aika hauska näky, kun Hope juoksi edellä Viivin leikeistä varastamaansa kulhoa kantaen ja Viivi perässä ryökälettä huutaen. Sen jälkeenkin ryökäle-sanalle on ollut käyttöä kerran jos toisenkin.<br /><br />Esimerkiksi eilen illalla. Tiia oli Hopen kanssa 1,5 h lenkillä, maanitellen haukkua pissimään ja kakkimaan ilman tulosta. Lopulta Tiialla loppui pinna ja Juha kävi vielä yrittämässä, saaden pisut aikaiseksi. Puoli tuntia sisälle tulon jälkeen huomasimme keittiön olevan täysin miinoitettu, ainakin kahdeksan läjää!<br /><br />Ja aiemmin illalla, ennen lenkkiä Tiia lähti hakemaan Juhaa töistä jättäen Hopen siis yksin kotiin. Ilmeisesti Hopea oli alkanut kismittää, kun Tiia oli ollut pitkään olohuoneessa alkuillasta. Kotiin tullessamme jäimme juttelemaan naapureiden kanssa, jolloin sisältä kuului kovasti vinkunaa. Kun menimme lopulta sisälle, oli vinkuna hiljentynyt- ja koira portin väärällä puolella olohuoneessa! Siinä Hope istua tapitti hyvinkin tyytyväisenä.<br /><br />Eikä siinä vielä kaikki,sanoisi Simo Vaatehuoneelta. Hetken rakkiamme naurettua Juha huikkasi "hyppää" ja niin vaan neiti leiskautti paikoiltaan seisten portista yli, siis tasajalkaa hypäten. Ilmeisesti portti on ollut jo pitkään hyvinkin psykologinen, ja nyt sen mahti alkaa horjua...=)<br /><br /><br />Ilmeisesti illan aktiviteetit eivät olleet tarpeeksi meidän ryökäleelle, sillä yöllä tohistiin taas pentuajoista tuttuun tapaan. Kyytiä saivat niin muuttoa varten hankitut banaanilaatikot, ulkonakulkijat kuin Hopen omat lelutkin. Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että jos aamuviideltä ei häntä nukuta, ei silloin äiti ja iskäkään saa nukkua!<br /><br />Ja ilmeisesti Hopella oli kasvishammasta alkanut kolottaa, tai neiti on muuten vaan viehtynyt puutarhanhoitoon. Nimittäin Hope oli hakenut eteisen hyllyköstä istutuslapion (täysin metallinen, vain pieni muoviosa) joka hampaanjäljistä päätellen oli ollut yön kaivauksissa kovassa käytössä. Ja aamulla luonnolliseti Hope oli pirteä kuin pulu ja me ihmiset raahustimme ylös kuin kaksi märkää rättiä...<br /><br />Ainiin, kiinnitäkääpäs huomio Blogin uuteen hienoon yläosaan! Kyllä se Juha on vaan taitava.. Ja toi kuva on just tyypillinen Hope :"tylsää, keksikää mulle hetipaikalla tekemistä".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7888661792152990766?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-20517524468160400512008-07-30T19:56:00.003+03:002008-07-31T10:13:49.573+03:00Ylöjärven erikoisnäyttely meni viime viikonloppuna upeasti. Hope oli luokkansa toinen, ja pääsi pentukasvattajaryhmään, jonka voitimme!<br />Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)<br />Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.<br /><br />Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:<br /><i>"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"<br /></i><br />Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.<i><br /><br /></i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2051752446816040051?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-66418969656265549612008-07-23T12:13:00.002+03:002008-07-23T12:35:10.455+03:00Nyt tarttis varmaan saada taas hiukan vinkkiä viksummilta ja kokenneemmilta koiranomistajilta. Nimittäin alkaa pikkuhiljaa rassaamaan, kun Hope nostaa joka yö hieman ennen kello viittä kauhean äläkän, kun postiluukku alkaa kolisemaan.<br /><br />Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.<br /><br />Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)<br /><br />Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!<br /><br />Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen. <br /><br />Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.<br /><br />Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!<br /><br />Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)<br /><br />Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6641896965626554961?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-49454650171989876302008-07-22T14:17:00.002+03:002008-07-22T14:44:32.179+03:00Eiliset hakutreenit menivät Hopen osalta vallan mainiosti. Tytteli haki neljä äijää pusikosta, ja tällä kertaa oli purkit palkkoina, eikä enää vaan nakkeja. Äijätkään eivät enää huudelleet, vaan näyttäytyivät hiljaa ja menivät piiloon.<br />Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.<br /><br />Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.<br /><br />Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4945465017198987630?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-47034261533597324302008-07-21T10:52:00.002+03:002008-07-21T11:07:28.854+03:00Olipas jännittävä viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Niin jännittävä, että kun Tiia tänä aamuna vääntäytyi sängystä ylös niin Hope ei ensin suostunut syömään ja kun Tiia ehdotti ulosmenoa, Hope kääntyi ja kömpi takaisin makkariin nukkumaan... Oli koissuliinikin aika poitti siis.<br /><br />Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.<br /><br />Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!<br /><br />Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...<br /><br />Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:<br />"<span style="font-style: italic;">5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne.</span>"<br /><br />Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.<br /><br />Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...<br /><br />Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D<br />Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4703426153359732430?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-20392335793798997642008-07-15T10:48:00.002+03:002008-07-15T10:57:21.325+03:00Juha sai eilen viimosen kulmurin irtoamaan peuhatessaan Hopen kanssa illalla!<br />Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...<br /><br />Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.<br />Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...<br /><br />Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2039233579379899764?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-77741303902141631672008-07-14T11:12:00.002+03:002008-07-14T11:18:39.696+03:00Noniin, Hope on ollut ensimmäistä kertaa yötä pois meidän luota. Kuulemma hoitolareissu meni ihan mukavasti, tosin likka ei oikein osaa lenkkeillä muiden kanssa yhdessä... Ei malttanut tehdä asioitaan ennen kuin oli viety yksityislenkille!<br /><br />Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D<br /><br />Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)<br /><br />Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7774130390214163167?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-76456799045105580832008-07-11T11:20:00.002+03:002008-07-11T11:26:47.881+03:00Toinen Hopen inhottavista tuplakulmureista tippui eilen! Jee! enää tarvis saada myös se toinen heilumaan.. Koitetaan viikonlopun yli heilutella ja sit mennään poistattamaan jos muu ei auta..<br /><br />Yllättävän paljon koira vie aikaa, ja toisaalta sitä antaa sille mielellään. Vaikka eilen illalla molemmat oltiin väsyneitä ja kaikki tuntui kurjalta, etenkin lenkille lähtö, niin Hopen riehumisriemua katsellessa tuli kummasti parempi mieli.<br /><br />Ilmeisesti Juhan krapulapäivän lenkitykset eivät olleet vieneet neidiltä puhtia pois, sillä metsässä juostiin taas kuin tuli hännän alla suuntaan jos toiseen. Koitetaan saada kuvia neidin ryntäilystä lisättyä piakkoin:D<br /><br />Juha alkoi tänä aamuna epäileen, että Hopella on tylsää, kun ei olla käyty reeneissä ollenkaan tällä viikolla. Tottis ja haku on tauolla ja jälki jouduttiin jättämään töiden takia väliin.<br />Ruutuja ollaan kyllä tehty kotimetsään ja menty piilosta entiseen tapaan.<br />Täytyyhän koirallekin suoda kesäloma=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7645679904510558083?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-46123218115198221872008-07-10T11:05:00.002+03:002008-07-10T11:17:09.774+03:00Eipä se hampaiden vaihto sujunutkaan niin huolettomasti kuin ensin alkuun näytti. Hope on kasvattanut hienot tuplakulmurit oikealle ylös ja vasemmalle alas. Ylähammas alkoi eilen onneksi jo heilua ihan urakalla, ja nyt vaan koitetaan leikkiä ronskisti, jotta saadaan se irti.<br /><br />Alahammas tuntuu olevan tiukasti kiinni vielä, mutta jonkin aikaa seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että sekin irtoaisi.. Ja koitetaan nitkutella sitä välillä. Se vaan alkaa jo olla lähes sen viereisen maitohampaan kokoinen...<br /><br />Eilen Hope pääsi oikeen shamppookylpyyn, ja oli kyllä yhdellä ihmisellä (lue: Tiialla) hommaa, jotta sai koiran myös huuhdeltua ja kuivattua. Kuivaamisen kanssa meillä on suurin ongelma, Hope on sitä mieltä että pyyhkeet on tarkoitettu revittäviksi! Puolen tunnin session jälkeen Tiiakin oli kasteltu, ja koko kylppäri haisi märälle koiralle...<br /><br />Eilen käytiin myös aamupäivällä tutustumassa koirahoitola Gomakkiin, joka olikin aika jännä paikka. Saimme haistella paikat ja meidät haukuttiin pystyyn =) Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope saa huoneen isojen koirien puolelta. Saas nähdä, onko eroahdistus suurempi meillä ihmisillä kuin koiralla.<br /><br />Tänään omistajat saavat pähkiä pään puhki, että mitä niihin tapakaavakkeisiin yms. lomakkeisiin pitäisi täyttää.. Hoitolameininki oli muuten ihan leppoisan oloista, päiväkotipuolen johtajauros vaan tuppasi alistamaan Hopea ja murisi hampaat irvessä aina kun reppana koitti nousta lattian rajasta ylemmäs..Ehkäpä se kuitenkin hyväksyy Hopen porukkaan, kunhan saavat rauhassa tutustua...<br /><br />Sänkyyn menosta emme ole vieläkään päässeet eroon. Hope hyppää alas samantien, kun me tulemme näkösälle, mutta jotenkin pitäisi saada kielletyksi se sänkyyn hyppääminen. Kai sitä tarvii ruveta kurkkimaan oven raosta kolinapurkin kanssa, Johanna-tädin tyyliin=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4612321811519822187?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-9160473254004510472008-07-08T15:15:00.002+03:002008-07-08T15:24:34.797+03:00Opettavaisessa Diseny elokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: "Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä." ja "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä".<br />Siltäpähän se näyttää että myös meidän ohana lyödään keskeltä poikki ja eriytetään vajaaksi vuodeksi toisistaan....<br /><br />Juha pääsi Nurmijärvelle opiskelemaan, ja Tiialla olisi hyvä mahdollisuudet saada Salosta toimittajan sijaisuus.... Eli asumisjärjestelyt ainakin tulevat muuttumaan syksyllä.<br />Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Joko Tiia ja Hope jäävät Turkuun ja Juha muuttaa Nalan kanssa Nurmijärvelle tai sitten kaikki muutamme johonkin puoliväliin ja me kuljemme sitten tahoillamme kouluun ja töihin...Tai sitten Tiia muuttaa Saloon tai jotain... Toistaiseksi on vielä vain kysymyksiä, ei vastauksia lainkaan...<br /><br />Mutta hyvillä mielin kaikki ratkaisut tehdään. Eipä meitä ole ennenkään erillään olo hetkauttanut, tuskinpa nytkään=)<br /><br />Hopen kanssa löydettiin tänä aamuna uusi herkku: Puskatuoreet mustikat! Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että nekin pitää metsästää. Nimittäin haukku otti kauheen vauhdin ja loikkasi aina keskelle mätästä, kun Tiia kumartui marjoja poimimaan!<br /><br />Muutaman kerran jälkeen Hope kuitenkin ymmärsi, että on viksumpaa istua nätisti odottamassa, silloin saa saalista osan! Ja hienoja koppeja tuli otettua myös mustikoilla=) Harmi vaan, että lähimetsäämme ei tule tänä vuonna kauhean hyvää satoa... taidetaankin poimia kaikki vähät suoraan suuhun, viimevuotisia on edelleen pakastimessa=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-916047325400451047?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-68813186757338665202008-07-07T18:12:00.004+03:002008-07-07T18:32:40.503+03:00Näköjään kesän kiireet ovat saaneet kirjoitteluintoa(ni) laantumaan. Ehkä olemme myös jo hiukan turtuneet Hopen ihmeellisyyteen, kaikkea ei jaksa enää kirjottaa ylös.<br />Viime viikon jälkitreeneissä edistyimme hienosti, saimme luvan edelleen kaventaa ja pidentää ruutua sekä ruveta jo pikkuhiljaa siirtymään kolmioon ja polkuun sen päässä..<br /><br />Suurempi edistysaskel oli kuitenkin se, että Hope oppi -kuin vahingossa- ottamaan koppeja nakkeja heitellessä! Tuota taitoa olemmekin nyt sitten ahkerasti harjoitelleet, lähes aina, kun Hope ottaa lenkillä katsekontaktin, lentää nakin pala ilmaan=)<br /><br />Viikonlopuksi jätimme Nala-katin ja Juhan nauttimaan vapaudesta ja lähdimme Hopen kanssa Ruisrockia karkuun Siuroon..Perjantain lepäily ja automatka saivat vaihteeksi Hopen riekkumaan koko yön, mutta lauantaina tuntui silti riittävän virtaa. Hope pääsikin treffeille Kääpiö-spinseri pojan, Robbyn kanssa.<br /><br />Kaksikko nautti toistensa seurasta kokoerosta ja kuumuden Hopelle aiheuttamasta laiskuudesta huolimatta (kuvia lisätään myöhemmin). Metsässä kirmattiin niin että hippulat vinkuivat=) Samalla Tiia sai turistua vanhan kaverinsa Susun kanssa..<br /><br />Lauantai oli ilmeisen rakaspäivä molemmille ja sunnuntain yhdistetyn lenkin ja aamu-uinnin jälkeen maittoi uni ja päikkärit moneen otteeseen. Välillä Hope vaan tuntui ajattelevan, ettei Tiia saa nukkua jos muakaan ei nukuta, ja kun sai Tiian hereille meni itse makoilemaan..<br />Aamulenkin yhteydessä etsittiin myös Tiian hukkaan mennyt pikkusisko pariin otteeseen.<br /><br />Saas nähdä millainen termiitti meillä on ensi viikolla, kun tällä viikolla ei päästä kertaakaan reeneihin.. Toisaalta, lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope pääsee uuteen jännään paikkaan, nimittäin koirahoitola Gomakiin, ensimmäiseen yökylään ilman vanhempia=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6881318675733866520?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-27764514123602262452008-07-01T16:29:00.003+03:002008-07-01T16:32:50.911+03:00Hope on selvästi keksinyt, että meidän sängyssämme on mukavan lämmintä ja pehmoisaa uinailla... Tänään Tiia lähti töihin, sanoi perus heipat ja löi ulko-oven kiinni, Juha ollessa kylppärissä. Hope oletti olevansa yksin ja hetken päästä Juha löysi sen täydestä unesta sängyltä!<br />Ilmeisesti häkissä nukkuminen ei ole läheskään niin kivaa...<br /><br />Ja eilen illalla huomasimme sängyn olevan märkä, joten iltalenkin jälkeen meidän kökkiessä olohuoneessa tv:n ääressä Hope varmaankin makoili tyytyväisenä sängyssä....<br /><br />Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, miten tämmönen taipumus opetetaan pois, pistäkää ihmeessä tulemaan! Nimimerkillä "Rakastaa puhtaita lakanoitaan"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2776451412360226245?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-39556274096107617012008-06-30T15:46:00.002+03:002008-06-30T16:00:09.272+03:00Päivittelimme uusia kuvia juhannuksesta, hakutreeneistä ja jälkitreeneistä... Kameraa koitetaan kuljetella mukana jatkuvasti, mutta ei ne kuvat vaan ota aina onnistuakseen. Muutama hyvä on kuitenkin tullut napattua=)<br /><br />Hakureeneissä kuvaaminen on hankalaa, kun kuvaaja ei voi hämätä koiraa metikössä hyppimällä. Kuvista ei oikein saa käsitystä, että mitä maalimiehet tekee, kun kaikki kuvat ovat joko koiran lähetyksestä tai pois tuonnista... Hienosti Hope kuitenkin haki taas viime reeneissä neljä maalinaista metiköstä=)<br /><br />Hampaita ollaan koitettu katella ahkerasti, ja ilmeisesti kulmahampaiden koloihin ilmestyneet uudet hampaat kestää koskettelua paremmin, kun murinoita ei enää tule ollenkaan entiseen malliin. Työkaveri tossa kysyi, että ollaanko kerätty hampaita talteen, mutta yhtään ei olla löydetty. Hope ilmeisesti syö ne tai sit ne on hukkuneet kämpän kaaokseen...<br /><br />Katteltiin tossa, et Hope on aika tuhti tyttö, tai siis tulee meihin paksuihin omistajiin=)<br /> Sillä on kuitenkin ihan mukavasti lihaksia, joten emme aio olla (vielä) huolissamme.. Lähimettän kallioilla kiipeily lähes päivittäin plus lukuisat reenit ja riehumiset toimivat siis ilmeisen mukavana liikuntana.<br /><br />Eilen Hope oli Tiian työillan ajan Piiljärvellä hoidossa. Haettiin hevoset laitumella niin, että Hope kulki mukana ja se meni mukavasti. Marko oli kuitenkin joutunut hakemaan Hopea pois laitumelta shetlanninnponi Pepeä kiusaamasta parikin kertaa. Koulutustakin Hope sai, kun Minja oli käskyttänyt istumaan ja maahan, hyvin oli kuulemma totellut ja saanut palkaksi possun korvan.<br /><br />Koko päivän kahden sakemannin perässä juokseminen teki tehtävänsä, ja Tiia sai ajella kotiin kaikessa rauhassa. Takapenkillä makasi raatoo, joka aika ajoin vain puhisi kylkeä kääntäessään...<br />Aamullakaan Hope ei olisi jaksanut millään lähteä lenkille. Toivottavasti likka on piristynyt päivän aikana niin, että jaksaa vielä viimeiset tottisreenit tänään, kun sitten alkaa kuukauden kesätauko.. Eiköhän 8 h:n uinailu (todennäköisesti salaa meidän sängyssä) ole tehnyt tehtävänsä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3955627409610761701?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-47661439304579032182008-06-25T15:47:00.003+03:002008-06-25T15:56:59.246+03:00Tänä aamuna Tiia lähti pahaa avistaamatta töihin kiireellä ja huomasi, että Hope-pirskatti oli syönyt kenkään reiän! Muuten asia ei harmittaisi niin paljon, mutta Tiia INHOAA kenkien ostamista, ja oli noin kuukausi takaperin löytänyt kerrankin kivan näköiset kävelykengät. Nyt sitten odottaa taas loputon etsimisurakka....<br /><br />Juhannusmökkeily meni hyvin, Hope pääsi kokeilemaan häkissä nukkumista ja sai remuta vapaana pihalla. Hope kävi myös uimassa kaksi kertaa, tosin toisella kerralla peruutti vahingossa laiturilta järveen... Toisella kerralla Tiia nosti taas Hopen laiturilta, kun se vinkui muttei uskaltanut tulla veteen.<br /><br />Puuta koputtaen uskaltaa kertoa, että sisäsiisteysasiat etenivät vihdoin hiukan. Mökillä Hope teki noin 90 prosenttisesti kaiken ulos. Kotona Tiia on jo kolmena aamuna onnistunut pissattamaan ja kakattamaan Hopen suoraan ulos, tosin yöllä on kuitenkin tullut lätäköitä sisälle. Tuntuu, että Hope on joko oppinut kakka-sanan merkityksen tai sitten yhdistänyt äkistämisen kakkapusseihin, sillä parina aamuna pussin valmiiksi kaivaminen "käskyn" kanssa on saanut Hopen tekemään asiat hienosti ulos.<br /><br />Myös lenkillä on nyt tehty pari kertaa tarpeet matkan varrelle, tosin ei vieläkään hihnassa, vaan yhdellä peltotiellä, jossa pidämme Hopea välillä irti.<br /><br />Eilen Johanna-täti kävi kylässä ja toi Hopelle ihanan ison luun. Jossain kohtaa vierailua nostimme luun kappiin, kun Hope tuntui syövän sitä tuntikausia. Annoimme sen kuitenkin takaisin. Homma jäi ilmeisesti Hopen mieleen, sillä aamulla se koitti kantaa luun maton alle ja piilottaa sen eteisen kaappiin, ilmeisesti peläten, että me viedään se suusta.<br /><br />Maanantaina meillä oli kentällä näyttelyreenit, ja Hope teki kaiken muun paitsi hampaiden näytön todella hienosti. Harmi, sillä puhtaan valkeat, uudet, suorat hampaat ovat todella kauniit! Vielä on kuukausi aikaa harjoitella, ja nyt Tiia lupasi lopettaa kokonaan kivien suusta kaivamisen. Toivottavasti tulevat ulos muuta kautta.... Tärkeämpää kuitenkin on, ettei Hope ärisisi hampista näyttäessä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4766143930457903218?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-5747223039058264302008-06-19T12:41:00.006+03:002008-06-19T13:16:13.691+03:00Tänä aamuna Tiia oli jo ihan varma, että Hope on lopullisesti pilalla, eikä ikinä opi sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa ja olemaan haukkumatta ja purematta tavaroita... Nyt alkaa nimittäin näkyyn jo kaikenlaiset tihutyöt, mitä Hope tekee..<br /><br />Juha löysi muun muassa yöpöydän kosketuslampun virtajohdon poikki purtuna...Tiian kaikissa puolen vuoden sisään ostetuissa vaatteissa (paitsi farkuissa) on reikiä, kun Hope on pureskellut niitä. Sen lisäksi yhdestä Tiian kengästä se on ainakin syönyt remmin, yhden kännykän laturin pureksinut, kaikki sängyn alla olevat narut, jotka pitävät pohjalautoja paikoillaan, on järsitty poikki ja mystisesti kadonneet, ja keittiön tuolien kulmissa on aika paljon hampaanjälkiä... Ja Hopella on Tiian äidin mukaan enempi leluja kun Tiialla pienenä!!<br /><br />Tiistaina Hope oli syönyt hakutreenien aikana auton turvavyönsä poikki! Ennen keskiviikon jälkitreenejä Tiialla oli vain hiukan aikaa käydä hakemassa uusi Karvakorvista. Tiia päätti olla viksu ja ostaa erilaisen, pidemmän kuin aiemmin, koska vanha vaikutti jo hiukan lyhyeltä. Myyjillä oli kiire, joten Tiia vaan maksoi remmin ja meni autoon.<br /><br />Kotona Tiia huomasi, etti remmin lukko sovikaan auton lukkopesään! Juhannuksena tarvii katsoa, millainen patentti Tiian iskän kanssa kehitellään, jotta saadaa Hopen vyöasiat kuntoon. Pikkuhiljaa alkaa tuntuun siltä, että farmari ja häkki lienevät se paras ratkaisu.... Juhannuksena saadaankin häkki lopulta, ja päästään testaamaan sitä!<br /><br />Eilen alkoi taas tuntua siltä, että jälkikoiraa ei meidän Hopesta ainakaan tuu. Tai jos rehellisiä ollaan, oli oikeastaan sellainen tunne, ettei siitä tule koiraa ollenkaan!<br /><br />Reenit meni alusta asti alamäkeä, makkara ei kiinnostanut autosta ottaessa yhtään, pussien yli Hope juoksi suoraan metsään ja ruudultakin lähdettiin seikkailemaan vaikka kuinka kauas. Kaksi ruutua me sitten vaan tehtiin, toinen meni hiukan paremmin kuin eka.<br /><br />Tosin Kalevi oli sitä mieltä, että k.o. käytös johtui todennäköisesti siitä, että Hope oli päivällä oksentanut. Tällä kertaa ei tainnut olla kiviä, mutta luun (vuotarulla) kappaleita oli kyllä.<br />Iltaruokaa Hope kävi haistamassa, mutta ei edes maistanut. Onneksi neiti oli kuitenkin tänä aamuna syönyt ruoastaan puolet.<br /><br />Juha epäili, että Hopella on stressi, kun se jyysti lelujaan eilen illalla siihen malliin. Voi ollakin, jos se meinaan aistii Tiian pinnan lyhyyden. Jotenkin hommat sujui helpommin, kun oli koiran kanssa kahdestaan kotona, vaikka olikin paljon väsyneempi. Nyt tulee helposti riideltyä Juhan kanssa, kun pitäisi siivota, pyykätä, lenkittää, ruokkia, leikkiä, kouluttaa jne eikä toinen (kumpikaan) tee ikinä mitään!<br /><br />Eilisellä iltalenkillä Hope taas kulki koko pitkän matkan Nummen kirjastolle ihan hienosti Tiian kanssa. Menimme töistä tulevaa Juhaa vastaan, mutta kun sillä menikin ylitöiksi, tuli lenkistäkin aika pitkä. Uusi ihmetys oli Halisten kosken silta, jonka kalterien välistä Hope työnsi päänsä nähdäkseen joelle paremmin.. Oli aika hauska näky=)<br /><br />Illalla Hope sai taas yhden riehumiskohtauksen, eikä remuamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Hope näyttää ihan Leijonakuninkaan mielipuolilta hyeenoilta, kun sen kieli roikkuu toisesta suupielestä ADHD-kohtauksen aikana! Hurjaa touhua!<br /><br />Yön Hope kuitenkin nukkui ihan mallikelpoisesti. Aamulla Tiiaa harmitti, kun vartavasten koitti saada puettua hipihiljaa lenkkiä varten. Hopen panta oli kuitenkin hukassa, ja sitä etsiessä tuli pisut taas lattialle! Lenkillä tehtiin kuitenkin metsään vielä sekä pisut että kakat.<br /><br />Aamulenkin jälkeen Hopella meinas mennä hermot, kun tyhmät omistajat meni vielä petiin makoileen, jolloin Hope hyppäsi sinne myös! Nopean lattialle palautuksen jälkeen Hope päätti vielä käydä vuorotellen pureskelemassa omistajia, ja kaappasi varmuuden vuoksi yhden tyynyn sängystä, etteivät perhanat vaan saisi nukuttua.<br /><br />Välillä ottaa kyllä todella voimille. Tänä aamuna Hopen vetäessä yhtä riekkumiskohtausta istuimme Juhan kanssa keittiön pöydän ääressä. Minä olin ihan varma, että koira on lopullisesti pilalla, kun mulla palaa hermot ja huudan niin pienestä. Juha taas oli sitä mieltä, että se koiran omistamisen hauska puoli saisi näkyä vähän useammin kuin toi rasituspuoli... Sitä odotellessa=)<br /><br />Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tiistaisissa, sateisissa hakutreeneissä Hope oli taas vallan hurmaava. Iloisena se kävi moikkaamassa kaikki maalinaiset ilman nakkihoukutuksia, kulki isukkinsa mukana kiltisti ja tuli Tiian luokse melkein joka kerta, kun Tiia vähän huhuili tai vislaili. Hope myös etsi hienosti neljä maalinaista, jotka ensin näyttäytyivät ja sitten menivät piiloon! Tyttöporukalla hommat sujuivat hyvin, tosin aikaa meni yli 3 tuntia....<br /><br />Juhannukseksi vetäydymme mökille lepäilemään, ja sunnuntaina mennään taas reeneihin. Saas nähdä mitä mökkeilystä tulee Hope-riiviön kanssa...Säilyykö naapurisopu ylöjärven näyttelyyn saakka= )<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-574722303905826430?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-74434905960491038332008-06-17T15:21:00.002+03:002008-06-17T15:29:50.160+03:00Eilen saatiin koulutusliivit, joihin on hyvä kätkeä tarpeellista tavaraa. Sellaista takkia onkin ollut hankala valita, jossa kesäkuumalla olisi mukava liikkua ja jonka taskuihin mahtuisi pallot, nakit, rätit, patukka, kakkapussit ja vesipullo =)<br /><br />Eilinen koulutusilta meni muuten ihan mukavasti, muta Hope on Tiian kaltainen pätkäpinnainen ja turhautuu saman tien, kun toiminta lakkaa. Ja kun on tylsää, on mukavaa alkaa komentamaan ja haukkumaan Tiiaa, puremaan lahkeita ja poukkoilemaan sinne tänne.<br /><br />Varsinaisessa koulutuksessa meni ihan mukavasti seuraaminen, seisominen ja luoksetulo -tosin tultuaan luokse Hope karkasi takaisin Sailalle, joka olisi ilmeisesti ollut Tiiaa kivempi leikkikaveri...<br /><br />Myös eteen Hope lähti ihan mukavasti, mutta Tiia-hölmö kielsi ennen harjoitusta ruokakippoon koskemisen, joten Hope ei meinannut uskaltaa syödä sittenkään, kun lupa olisi ollut.<br />Monesti Hope onkin askeleen edellä koulutuksessa, ja me omistajat aiheutamme näitä "ongelmia". Joka päivä oppii kuitenkin itsekin uutta.<br /><br />Iltalenkillä menimme taas piilosta, mistä Hope tykkää valtavasti. Harjoittelimme myös hieman näyttelyjuttuja. Jokin siinä on, kun Tiia juoksuttaa Hopea, se alkaa helposti haukkumaan ja komentamaan ja riekkumaan, mutta Juhan kanssa menee aina ihan mukavasti. Voipi olla siis, että Juhalla on pakkoura handlerina, jos Tiia ei saa riekkumista kitkettyä pois...<br /><br />Tänään meillä on ilmeisen märät hakutreenit, kun koko päivän on satanut. Onneksi Core texit on keksitty!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7443490596049103833?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-62057867985776933062008-06-16T11:20:00.003+03:002008-06-16T11:33:30.068+03:00Viikonloppu meni Tiian sairastaessa. Keuhkoputken tulehdus söi voimia, joita Hopen kanssa touhuamiseen tarvii- ja paljon. Hoitohommat jäivät siis suuremmalta osaltaan Juhalla.<br /><br />Pieniä johtajuusongelmia on ollut havaittavissa. Hope pitää selkeästi Juhaa ykköspomonaan, mistä Tiia ei ole yhtään tyytyväinen (senhän piti olla MUN koira!) =).<br /><br />Kun Juha on paikalla, Hope koittaa komentaa ja päsmäröidä Tiiaa. Kun Juha ei ole paikalla, Tiian ja Hopen yhteistyö sujuu oikein mukavasti. Kuitenkin, jos Tiia pärähtää kunnolla, uskoo Hope Tiiaa silloinkin kun Juha on vieressä.<br /><br />Esimerkiksi eilen Hope riekkui ja hyppi olohuoneessa (jonne juha sen halusi päästää) vasten sohvalla istuvan Tiian naamaa. Haukkuvan koiran kita ei ole kovin miellyttävä, kun nenä on vaarassa jäädä vasta puhjenneiden hampaiden väliin.<br /><br />Hope paineli hyvää vauhtia keittiön puolelle Tiian käyttäessä muutamia voimasanoja niiden vaatimalla äänenpaineella. Ja pysyi portin takana, vaikka Tiia tempaisikin sen kiinni vain puolittain. Aamulla (Juha vei Hopen iltalenkille, Tiia meni melko pian kohtauksen jälkeen nukkumaan) Hope olikin taas oikein mielin kielin ja iloisena Tiian seurasta.<br /><br />Todennäköisesti tämä on yksi niistä aiheista, joihin palataan vielä useasti Hopen pomotusyritysten lisääntyeessä.....<br /><br />Yksi ihmetyksen aihe, joka on vaivannut mieltä koko koirankoulutuksen tähän astisen keston ajan, on miten tehdä käskyistä ehdottomia? Millä hulttiopennun kaaliin saa mahtumaan, että Ei on ei ja Alas tarkoittaa sitä, että pöydältä ruoan tavoittelu loppuu siihen paikkaan???!!<br /><br />Ensimmäinen vaaranpaikka oli lauantaina, kun Hope oli hakenut keittiön työpöydältä puolikkaan suklaalevyn omistajien ollessa pois kotoa. Onneksi appelsiini-krokantti ei ollut koiralle kuitenkaan maistunut, vaan levy oli koskemattomana lattialla. Eihän se ihan niin vaarallista ole kuin purkka, mutta myrkyllistä kuitenkin...<br /><br />Torstaina Tiia kävi apteekissa, jossa entinen kollega oli tivaamassa juuri Kyy- ja käärmepakkauksen eroja ja sitä, kumpi sopii koiralle vai eikö kumpikaan ja pitääkö antaa vai ei. Tarviikin muistaa Johannalta kysyä, mihin lopputulokseen siellä apteekissa päädyttiin, kun itse lähdin kesken keskustelun kotiin sairastamaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6205786798577693306?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-89314989012121608162008-06-11T12:01:00.003+03:002008-06-11T12:19:30.846+03:00Eilen Hope ja Juha olivat märissä hakutreeneissä. Nakkipiiri ja ukkelien havainnointi nenällä sujuivat jo ilmeisen mallikkaasti, kaksikko tuskin malttaa odottaa tositoimia=)<br /><br />Reenien päätteeksi Hope pääsi taas kiusaamaan Henkka-isukkia, kun koirat juoksivat vapaana metsässä. Illan päätteeksi harjoiteltiin eteenmenoa iltaruoan kanssa.<br /><br />Yö nukuttiin pitkään ja rauhallisesti. Hope ei herättänyt meitä kertaakaan, tosin se ei tainnut itsekään juuri heräillä. Pari yötä onkin mennyt nyt oikein kivasti (koputetaan puuta).<br /><br />Aamulenkin yhteydessä reenailimme Åsan opettamia näyttelyjuttuja: triangelijuoksua, up 'n downia ja seisomista. Omistajat olivat vielä vähän pihalla, mutta Hope meni suunnilleen mallikkaasti.<br /><br />Hopen kanssa näyttelyjuoksu meni parhaiten siten, että ensin Hope saa hiukan maistaa nakkia, ja sitten juoksuttaja pitää sitä rintaa vasten. Näin vältyttiin hyppimiseltä. Koira tosin tuijottaa pää kenossa herkeämättä taluttajaa, mutta se ei haitanne, kun jalat kulkevat oikein eivätkä vinksota edestakaisin.<br /><br />Seisominen on vielä hiukan hankalaa, Hopella jää helposti kaikki tassut mahan alle. Tosin ei pistänyt pahakseen, vaikka Tiia niitä siirtelikin. Nyt sitten vaan reenaillaan päivittäin näitä + hampaiden katsomista, jotta kehtaamme viedä Hopen näyttelyihin.<br /><br />Hope on nyt ilmoitettu sekä Helsingin pentunäyttelyyn 20.7. että Ylöjärven erikoisnäyttelyyn 26.7. Toivotaan, että saamme niihin vielä asiantuntevat handlerit, jottemme pilaa kauniin neidin arvostelua kokemattomilla esittelijöillä.=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8931498901212160816?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-57296507170569209932008-06-10T14:13:00.002+03:002008-06-10T14:21:01.927+03:00Kyllä oli Suikkilan kissa- koiraklinikalla uudet hienot tilat! Kelpasi siellä olla meidänkin=)<br /><br />Hope oli aika mallikkaasti koko eläinlääkärireissun ajan, eikä välittänyt odotusaulan räksyttävästä pikkupuudelista. Pöydällä oltiin suurnpiirtein paikallaan, ainoastaan sydämen kuuntelu oli niin jännää, että oli pakko hiukan kohkata.<br /><br />Hampaat ell katsoi, mutta kieppuvan koiran takia vilkaisu oli melko pikainen. Totesi kuitenkin purennan olevan kunnossa.<br /><br />Ell kehui Hopen olevan oikein hyvän näköinen, eloisa ja reipas, iloinen pentu. Jalkojen asennot on hyvät, samoin karva kiilsi mukavasti ja massaa on ihan hyvin.<br /><br />Painoa meille on kertynyt jo 17,2 kiloa. Kohta ei Tiia enää jaksa nostella koiraa, tai sitten tarvii alkaa käymään punttiksella.<br /><br />Punkista ohimolle jäänyt paukama on kuulemma ihan normaalia, ja häipynee parissa kuukaudessa.<br /><br />Mahan alla olevat jäljet ell totesi pintanaarmuiksi, niinkuin olimme itsekin diagnosoineet. Tulleet varmaankin silloin, kun Hope meni muutaman kerran portin yli mahallaan portin päällä "vaappuen".<br /><br />Eilen saatiin kentällä Åsalta näyttelyoppia, jota nyt harjoitellaan joka päivä hiukan parin viikon ajan. Juhannuksen jälkeen Åsa tulee taas kentälle ja tsekkaa silloin edistymistä. Kehdataan sitten viedä Hope molempiin heinäkuun näyttelyihin=)<br /><br />Tänään Hope ja Juha saavat näköjään nauttia sateisista hakutreeneistä. Mikäs sen mukavampaa kuin maata märässä metsässä=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5729650717056920993?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-63682398813128008682008-06-09T11:03:00.003+03:002008-06-09T11:21:56.784+03:00Taas oli viikonloppuna hulinaa, kun suuntasimme lauantaina aamupäivällä kohti siuroa. Pikaisen ruokailupysähdyksen jälkeen Tiia ja Hope hyppäsivät Tiian vanhempien kyytiin ja lähtivät ajamaan kohti Länkipohjaa, missä on Tiian isovanhempien mökki.<br /><br />Mökillä Hope sai kirmailla vapaana, ja mikä ihaninta, kaivella vaarin rantaan jättämiä, vanhoja, kuivuneita hauenkappaleita ja rouskutella niitä menemään. Hope myös tuli Tiian kanssa kahlailemaan (tai siis Tiia kahlasi, Hope loikki).<br /><br />Vesi perkules kun pärskytti, Hopelal meinasi mennä hermot ja se koitti haukata roikeista. Näky oli aika mainio. Tiian kahlattu shortsien rajaan saakka Hope otti jopa muutaman vedon oikeaoppista koiraa, jonka jälkeen piti paineilla täyttä laukkaa pitkin rantaviivaa!<br />Ja tulipahan todistetua oikeaksi se väite, ettei mikään ole niin rakastava eläin kuin märkä koira=)<br /><br />Tiia kävi saunassa ja uimassa, ja Hope tuli kehkoomaan laiturille, muttei uskaltanut veteen edes rannasta. Kuitenkin sitä selkeästi kiinnosti tulla veteen, ja tyytyväisenä se tulikin laiturilta Tiian syliin, josta Tiia laski sen veteen mahan alta kannatellen kuin pikkulapsia konsanaan. Siitä Hope ui hienosti rantaan. Homma toistettiin vielä kerran, jotta uimaopetus lälhtisi edes hieman alkuun.<br /><br />Mökillä päästiin myös kokeilemaan soutuveneessä olemista. Veneessä oli ihan lystiä, sillä pelkästään paikalla istumalla oli nakkitaivas auki ja Tiia syötti jatkuvasti! Laiturille meno taisi hiukan pelottaa. Tiian vanhemmat kävivät soutelemassa hiukan pidemmän lenkin ilman meitä, ja takaisin palaava soutuvene oli niin pelottava, että se oli haukuttava ihan pystyyn! Tosin ehkäpä haukku olikin sellaista "Hope tahtoo takaisin nakkiveneeseen"-tyyppistä....<br /><br />Yö meni rattoisasti Juhan vanhempien luona, kun siellä ei ollut väki eikä kissa kotona. Hope oli hienosti isotyttö, eikä tehnyt yöllä edes pientä lätäkköä!<br /><br />Sunnuntain Hope viettikin rattoisasti lepäillen, välillä Juhan autonpesuoperaatiota seuraillen, välillä Tiian auringonottoseurana (Hope varjossa).<br /><br />Sunnuntai-iltana kävimme tartuttamassa koirakuumeen Tiian vanhan hoitohevosen omistajaan. Hope olisi saanut jäädä tallin vahdiksi vaikka saman tien=)<br />Illalla vierailimme vielä Juhan vanhemmilla, ja vieraskorea Hope sai esittää koko temppurepertuaarinsa pihassa. Taisi tehdä vaikutuksen, seuraamiset, maahan menot ja kumpi käsi -temput.<br /><br />Hiukan pelottavaa oli, kun Nokialla alkoi ukkostaa, ja jyrinät kuulostivat Hopesta ihan murinalta! Kotimatka yömyöhään taittui salamoiden räiskyessä taivaalla, mutta niistä Hope ei enää välittänyt, vaan veti unta kuulaan taas koko matkan. Sen verran rabkka viikonloppu kuitenkin oli, että viime yökin nukuttiin erittäin sikeästi...<br /><br />Tänään onkin taas tottisreenit kentällä, toivotaan että saataisiin hieman näyttelykoulutusta... Jos Åsa vaan on paikalla. Huomenna on rokotus aamulla. Hampaiden katsominen on edelleen hiukan hankalaa, saas nähdä, miten eläinlääkäri onnistuu. Tänä aamuna Tiia huomasi pikkuruisten alanaskaleiden heiluvan!! Ja näytti ihan siltä, kun Hope olisi salaa vaihtanut jo keskimmäiset alahampaat. Tiia muistelikin, että viime viikon puolella joku päivä ihmetteli, että ihan kun Hopelta puuttuisi keskeltä hampaat, eikä ihme, kun ne kerran puuttuivat!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6368239881312800868?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-40971991906449608852008-06-06T16:22:00.002+03:002008-06-06T16:28:51.005+03:00Viime yönä selvisi sitten, että mitä (ainakin tällä kertaa) Hope keksii keskellä yötä haukkua. Tiivissä opiskelija-asuntolähiössä kun asumme, näkyy meidän makkarista ihan kivasti viereisen talon ikkunoista sisälle. Siellä joku kokkaili keittiössään puolen yön aikaan purtavaa, ja ilmeisesti Hope olisi halunnut osansa murkinoista. J<br /><br />uhalla pamahti pinna heti kireelle, kun haukkuminen alkoi. Hope kuitenkin hoksasi melko nopeasti, että haukkuminen on kiellettyä ja maate meno hyvä homma. Vielä kun saisi sen muistamaan saman asian tänä iltana=)<br /><br />Tänään on ollut niin tuskasen kuuma, että lenkkeily päätettiin jättää suosiolla illan viileisiin tunteihin, pihalla käytiin hiukan pallottelemassa aamupäivällä. Tänä iltana Tiian olisi pakko kylvää kasvimaakin, jos meinaa kesän aikana satoa saada... saas nähdä mitä siitä tulee.<br /><br />Huomenna laitamme taas auton nokan kohti siuroa, ja todennäköisesti rykäisemme myös Tiian isovanhempien mökille Längelmäelle. Toivottavasti huomenna olisi niin lämmin, että tarkenisi uida, saataisin Hopen uimaopetus käyntiin=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4097199190644960885?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-74056170051817383802008-06-05T13:08:00.002+03:002008-06-05T13:22:45.331+03:00Koiranomistajan elämä heittelee tasaista vuoristorataa.. Välillä Hope on maailman kiltein, suloisin ja ihanin enkeli, välillä taas perkeleen riiviö.<br /><br />Yllättäen meillä on viimeaikoina kuultu aika paljon seuraavaa:<br />"**TTU, mä vihaan tätä eläintarhaa"<br />"Onko sen PAKKO???"<br />"Mä en jaksais, en nyt"<br />"Paska rakki, palautetaan Päiville"<br />"Huolisko joku ton ilmaseks?"<br /><br /><br />Mutta onneksi meillä on kuultu myös paljon näitä:<br />"Äitin/isin hieno kulta"<br />"Hope on niin taitava"<br />"Hieno, koira, osaat niin hyvin"<br />"Hope on niin iloinen"<br />"Kaunis tyttö on nätisti"<br /><br />Välillä, kuten eilen aamulla, kun oli valvonut koko yön (Hope haukku noin puolen tunnin välein), on aivan loppu, ja tunnin lenkin jälkeen Hope tekee tarpeet sisälle, tai riehuu ja mekastaa, on tullut jopa itku kun epätoivo on niin suurta. Sitten Hope tekee jonkun pienen asian hyvin tai erityisen söpösti, tai tulee suukottelemaan tai on muuten vaan ihana ja kaikki on taas hyvin..<br /><br />Eilen jälkitreeneissä Hopella oli turhan paljon vauhtia, mutta ehkäpä se siitä rauhottuu. Lenkittäminen jäi aika vähiin kyllä. Treenien jälkeen jäätiin vielä Nooran ja Nellan kanssa leikkimään, ja onneksi viime yönä nukuttiin taas ihan kivasti.<br /><br />Matolääkkeetkin on nyt sitten upponnut ilman kummenpia oksenteluja, otimme nyt Flubenolin käyttöön. Sitä joutuu vaan antamaan hirveästi, kolmena päivänä yksi kokonainen pötkö tahnaa! Hirvittävä määrä=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7405617005181738380?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-10732814881270786032008-06-03T12:22:00.002+03:002008-06-03T12:43:35.077+03:00Olimme eilen illalla alaosaton järjestämässä mukavassa Rotikkariehassa. Ohjelmaan kuului muun muassa lihapullalinko, makkaransyöntikilpailu ja Toto-juoksu.<br />Hope voitti arpajaisissa hienon kongin ja sai Henkka-isukin voittamia purutikkuja Sailalta, kun ne oli Henkalle liian pieniä...<br /><br />Hopen kanssa kokeilimme lihapullien koppaamista, melkein onnistui puolikkaan koppaaminen. Tätä siis harjoitellaan kotona, jotta päihitämme muut ensi vuonna!<br /><br />Toto-juoksu meni hyvin, tosin Tiian kunto meinasi loppua. (omistaja toimi siis kirittäjänä kentän päästä toiseen) Kuukauden vanhempi Lalli kirmasi kuitenkin paljon Hopea vauhdikkaammin, ja vei näin ollen pentuluokan voiton.<br /><br />Ilta oli mukava ja aikaa kentällä vierähti jälleen muutama tunti. Illan päätteeksi anoimme Hopen hieman tutustua pikkuvelipuoleen, nimittäin 9 viikkoiseen Rokiin.<br /><br />Otimme myös 2perhepotretteja", mikä oli tosin aika mahdotonta, kun paikalla oli yksi murisevainen isukki ja kaksi touhukasta tenavaa, jotka ei todella pysyneet paikalla ilman meitä ihmisiä=)<br /><br />Lisäillään kuvia tänään albumiin. Niistä näkee hyvin, kuinka samannäköisiä Henkka ja Hope onkaan. Neiti on kuin ilmetty isänsä, ainakin väritykseltään ja melko samannäköinen piirteiltäänkin, tosin tietysti tyttömäisempi=)<br /><br />Isukin ja Sailan ja Ilkan temppunäytöksestä saimme hyviä vinkkejä Hopen kouluttamiseen. Ainakin Juha oli sitä mieltä, ettei juuri tärkeämpää temppua koiralle voi opettaa, Henkka oli nimittäin opetettu hakemaan kaljaa!!!Kuulemma Heinosten mökiltä on sen verran matkaa rantaan, että Saila ei viitsi kaljoja kanniskella. Henkka toimi hienosti tarjoilijana tölkkilasti pajukorissa.<br /><br />Juha on jo suunnitellut, että Hope pitää opettaa "laksemaan" kuten entisajan sirkuseläimet konsanaan. Henkalle oli opetettu oikea ja vasen, joten Juha kuulemma saattaakin aloittaa niistä.<br />Ehkäpä kuitenkin olisi ensin hyvä opettaa hieman tottista, esimerkiksi luokse tulo ja maahan meno kunnolla=)<br /><br />Viime yönä oli muuten hieman kurjaa, sillä Juha heräsi puoli neljältä siihen, että Hope oli oksentanut iltaruoat kolmeen läjään. Annoimme illalla Hopella Drontal-matolääkkeen, mutta suikkilan eläinhoitajan mukaan ei voi tietää, johtuiko oksentaminen siitä. <br /><br />Vielä aamulla tuli ainakin lenkillä saatu makkaranpala saman tien takaisin. Toivotaan että aamuruoat ovat pysyneet sisällä, kun Hope on yksin kotona, kun Juha meni (rättiväsyneenä) pääsykokeisiin. Tänään on kuitenkin siis illalla ohjelmassa matolääkkeen uudelleen otto.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1073281488127078603?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-70121705972995103222008-06-01T15:13:00.002+03:002008-06-01T15:20:10.221+03:00Hehee.. Tänään veimme Hopen pienelle biitsireissulle heti aamusella. Kävimme erään nimeltämainitsemattoman uimarannan läheisillä kallioilla, joista salaa hiukan uitimme koiraa..<br />Tai siis, kahlasimme itse ihanan lämpöisessä vedessä ja maanittelimme Hopea kastamaan edes varpaansa=)<br /><br />Uimaan emme pentua saaneet, mutta reippaasti pärskien se kahlaili menemään, kun vihdoin viimein uskalsi. Oli nimittäin aika jännää puuhaa tuollainen vesistely. Valitettavasti itse uimareissusta ei sattuneesta syystä tullut kuvia, mutta rantakuvia laitetaan taas albumiin, jahka keretään....<br /><br />Kallioille oli joku kunnoton jättänyt kalan sappirakkoja mätänemään muiden roskien joukkoon. No Hopenhan täytyi tietysti ottaa juuri ne ällöt kasat suuhunsa, ja Juhalle muristiin ihan tosissaan, kun Juha koitti niitä saada Hopen suusta.<br /><br />Lopulta Tiia sai kammettua pennun leukoja auki sen verran, että sai ekan ällötyksen ulos. haju oli sen verran hirveä, että yökkäilyltä ei voinut välttyä. Juha kunnostautui, ja kaivoi loput moskat Hopen kidasta.<br /><br />Voitte uskoa, että pussailua ei meillä hetkeen harrasteta! Siis Hopen kanssa=)<br />Ja siihen loppui rantareissumme muutenkin, kun Tiian tarvi lähteä töihin...<br /><br />On muuten ottanut reissu sen verran voimille, että Hope kuulemma nukkui edelleen, kolme tuntia kotiin tulon jälkeenkin=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7012170597299510322?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-21292787903724542262008-05-31T14:42:00.003+03:002008-05-31T14:54:55.932+03:00Juha palaa tänään lomareissultaan, ja siitäkös me tytöt ollaan tyytyväisiä. Eilen oli Tiialla jo sen verran hermot kireellä, että Hope-parka joutui kestämään jo pientä tiuskintaa hiukan herkemmin kuin yleensä...<br /><br />Tosin Hopekin on ollut hieman rasittava, viime yönä oli taas pakko vahtia Tiian unta niin tehokkaasti, ettei ollut unta mitä vahtia! Eli siis kuuntelin puolen yötä, kun Hope haukkui pihalla juhlivia ihmisiä ja muita kaduntallaajia. Sen lisäksi Nala rääkyi puolen yötä ikkunan alla. Oli auvoisaa tulla aamulla töihin silmät ristissä.<br /><br />Edellisyönäkin nukuin huonosti, kun murehdin siuron kisunpentuja, joita ei nyt sitten olekaan. Yksikään kuudesta ei jäänyt keisarinleikkauksen jälkeenkään henkiin, kun emolla oli tulehdus ja se oli kuivunut. Olen kyllä katkera eläinlääkärille, joka oli sanonut synnytyksen voivan kestävän vuorokauden! Olisi pyytänyt tuomaan heti näytille, kun ekan pennun jälkeen supistukset lakkasivat... Olin jo varautunut piilottamaan pentueesta yhden meille, niin ettei Juha huomaisi=)<br /><br />Vaikka kyllä välillä tuntuukin siltä, että asuntomme on nyt jo liian pieni meidän eläintarhalle. Pitänee odottaa vielä muutamia vuosia(kymmeniä, sanoisi Juha) ennen kun meille otetaan uusia karvakavereita. Kaloja sen sijaan uuteen akvaarioon varmaan mahtuisi enemmänkin, se näyttää nyt jotenkin niin tyhjältä...<br /><br />Ai niin, sen verran tarvii Hopea kehua, että kyllä oli mamma ylpeä pennusta Salon-seikkailulla. Junamatkat menivät pääosin makoillessa (alkumatkasta oli pakko tunkea Tiian syliin katselemaan ikkunasta) ja matkan varrella saatiin monet kehut ulkopuolisilta, niin söpöydestä kuin rohkeudestakin.<br /><br />Myös Muurlassa Hope käyttäytyi pääosin hienosti, tosin taisi kerran kaataa Minjan kumoon, kerran Tiian ollessa vessassa tuli ulkoa sisälle pissalle, ja pari kertaa karkasi Essin ja Fiinan kanssa pihasta talliin/ Röllerö-pupun häkille sillä välin kun Tiia oli ratsastamassa.<br /><br />Piakkoin tarvisi varmaan käydä ratsimassa myös niin että Juha tulee kävellen mukaan, jotta saataisiin Hope totutettua kulkemaan hepan kanssa. Sitten Tiia voisi ottaa sen välillä mukaan, samanlailla kun Annulla ja Maijalla (Tiian hoitopollen omistajat) on usein Dana (kultainen noutaja) mukana.<br /><br />Ehkäpä tänäiltana, tai huomenna saataisiin jopa kylvettyä kasvimaalle jotain, jos Juha tulee pitelemään Hopea. Viimeksi Hope meinaan kaivoi keskelle kasvimaata aikamoisen kraaterin...<br />Riesa mikä riesa, söpö se silti on=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2129278790372454226?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-14461542841595368762008-05-29T09:52:00.002+03:002008-05-29T09:59:29.474+03:00Niin kauheasti ollaan tohistu suuntaan jos toiseen, että kirjuuttelu on jäänyt aika vähiin.<br />Juha on ollut tämän viikon reissussa, joten olemme olleet Hopen kanssa kahdestaan.<br />Jälkitreeneissä opeteltu makkararuutu on ihana aivoharjoitus, kun se on niin helppo tehdä itekseen. Samoin pussi-ilmaisua on harrastettu koiolosuhteissakin.<br />Hopella on selkeästi välillä Juha-vajaus, neiti kiertää etsimässä Juhaa ja ynisee. Myös tiian hermot ovat koetuksella, sillä yksinänsä ollessa Hopessa riittää tekemistä.<br />Äsken Tiian tullessa suihkusta neiti makasi tyynen rauhallisena SOHVALLA!!!! Vaikka olohuoneeseen on portti ja kaksi keittiön tuolia vielä esteenä. Tiedä sitten, että sohvallako Hope kaiken muunkin yksinoloaikansa viettää.... =)<br />Tänään Tiia ja Hope hyppäävät junaan ja matkustavat Saloon. Saas nähdä miten ensi kerta junassa sujuu...<br />Huomiseksi teimme iltalenkkitreffit skotti-Lillin kanssa ja lauantaina Juha jo onneksi tulee=)<br />Ensi viikonloppuna, siis viikon päästä on jälleen uutta ihmeteltävää, kun siurossa on synnytetty viime yönä kissanpoikasia, ihanaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1446154284159536876?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-46175619865901070512008-05-20T08:57:00.003+03:002008-05-20T09:07:30.925+03:00Kyllä se vuan niin on, että Hope se vaan söpöstyy päivä päivältä. Vaikka pennun pörröisen hellyyttävä olemus pikkuhiljaa väistyy jalkojen kasvaessa, tulee tilalle toisenlaista suloisuutta.<br />Parasta Hopessa on se, että se saa meidät (ja muutkin) hymyilemään. Ja usein.<br /><br />Esimerkiksi perjantaina ajaessamme Siuroon keskustelimme Juhan kanssa henkeviä siitä, ovatko eläimet tyhmiä luupäitä vai viisaampia kuin ymmärrämmekään (voitte miettiä kumpi oli kummalla kannalla).... Hiukan meitä nauratti, kun huomasin Hopen istuvan aivan takapenkin reunalla siten, että se melkein ulottui pään kanssa meidän "väliimme". Siinä se seurasi keskustelua, katsoen aina sitä joka puhui, välillä päätään kallistellen, hyvin pohtivaisen näköisenä=) Ai sekö muka luupää!<br /><br />Eilen meillä oli alaosaston järjestämä "leikkikoulu", jossa oli koko porukka harjoittelemassa koiran kanssa leikkimistä. Kun Hopen ja minun vuoro tuli mennä rinkiin, esittelin Hopelle yhtä omista riehumisräteistämme, mutta sepäs ei neitiä paljon innostanut. Hope nappasi kiinni suurimpaan tarjolla olevaan leikkikouluttajan patukkaan (noin metrin mittaiseen), jossa oli naru perässä. Sitä me sitten kiskoimme pisin kenttää, Hope oli toheissaan ja yleisöä nauratti=)<br />Isoin lelu on paras lelu, tuumii Hope. Harmi ettei kenellekään tainnut olla kameraa mukana!<br /><br />Eipä ole muuten enää meidän perheellä iltaisin ajanvietto-ongelmia. Tälläkin viikolla maanantaina oli treenit kentällä, tiistaina hakutreenit raisiossa ja keskiviikkona jälkitreenit littoisissa.. Ja turha luulla et Hope olisi näistä mistään väsynyt=) Yöt onneksi kuitenkin nukutaan hieman rauhallisimmissa merkeissä, ainakin eilisen leikkitreenien jäljiltä..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4617561986590107051?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-33277332716881039452008-05-19T12:48:00.002+03:002008-05-19T13:07:11.244+03:00Viikonlopun vietimme Juha sukulaisten mökillä Tottijärvellä. Auto-ongelmien takia jouduimme turvautumaan Tiian iskän autoon, joka on (ehkä meidän tuleva) farmari-mondeo.<br />Hope sai siis ensimmäistä kertaa elämässään ajella farmarin takaloosterissa, ja hyvin meni.<br />Ekalla matkalla konttiin jäänyt lumiharja sai aluksi kyytiä, mutta nopeasti Hope asettui makuulle, ja loput viikonlopun matkat suijuikin enimmäkseen Hopen torkahdellessa takaboksissa.<br /><br />Mökillä elämä oli jännää, puiset kierreportaat aiheuttivat ensin hankaluuksia, mutta pian Hope meni niissä ylös alas kuin vanha tekijä. Saunalle menevät rappuset Hope jätti väliin, ja ampaisi rantaan metsän kautta.<br />Myös saunominen oli jännittävää ja mielenkiintoista! Niin kiinnostavaa, että neiti työnsi koko päänsä juuri sytytetyn kiukaan pesään! Onneksi nokka ei kuitenkaan palanut, kiitos nopeiden refleksien.<br />Mietittiin kyllä, että montako aivosolua mahtoi neidin pääkopassa taas silläkin hetkellä liikkua... ei varmaankaan montaa=)<br /><br />Hope kokeili pikkuisen saunomistakin, mutta oleili lähinnä pukuhuoneessa. Myöskään Juhan järvessä käynti ei saanut koirulin huomiota, vaan pyyhkeen päällä nukkuminen oli paljon kivempaa.<br /><br />Yksi superjännittävä asia oli rautalapio, jolla Tiia käänsi kasvimaata. Sitä oli pakko haukkua hirmuisesti, omistajien leikkiin kutsu- ja muista huomion saanti -yrityksistä huolimatta. haukku loppui vasta kun lapio palautettiin paikoilleen varastoon. Ruohonleikkurissa ei sen sijaan ollut mitään ihmeellistä. <br /><br />Mökkeilyn ohessa poikkesimme Siurossa, jossa hyvin isomahainen Viuhti-kissa sai vähän kyytiä. Tyhmät omistajat eivät vaan antaneet Hopen kurmottaa kattia kunnolla. Hope myös härnäsi lapinkoiravanhusta Vickiä, joka ei varmaankaan koskaan tule Hopea hyväksymään, sen verran kovat oli ärinät.<br /><br />Emme ole viittineet Vickiä painostaa Hopeen tutustumaan, sillä Vicki on jo lähes sokea, ja viime keväinen raju pittbullin hyökkäys on tehnyt Vickistä aran ja varautuneen. Riehakasta Hopea ei ole kauhean helppo saada tutustumaan hillitysti. Tosin Vicki kävi nuuhkimassa Hopen tassuja tämän nukkuessa, että jonkin verran sitäkin pentu kiinnostaa.<br /><br />Kotimatka venyi lauantain aamuyön tunteihin, johtuen jälleen auton käynnistymisongelmista. Painepesurilla tehty moottorin putsaus oli yllättäen kastellut myös ei- toivottuja alueita=) Matkan teon viivästyminen johti kuitenkin siihen, että hieman Vammalan jälkeen, oli pakko ottaa tirsat levähdyspaikalla ja Huittisissa vaihdettava kuskiksi Juha. Kun Tiiaa väsyttää, Tiia nukkuu, siihen ei auta raittiit ilmat, musiikit tai muut kommervenkit...<br /><br />Sunnuntaiaamun hakutreeneissä olimmekin varsin haukottelevaisia. Hope oli kuitenkin pirteä ja terhakas, ja osasi hienosti etsiä nakeilla varustautuneita ihmisiä, vaikka ne menivät jo jopa kuusien taakse!<br /><br />Hope sai hakutreeniessä myös juosta isä-Henkan kanssa vapaana, mistä johtuen sai muutamat pissasuihkut päälleen. Kotona pesimme hauvan oikein shamppoolla, ja tuli niin pehmoinen, että luulisi pentukarvan palanneen=)<br />Tosin illalla Hope oli auttamassa kasvimaan mullan levityksessä, joten pesun jälkiä ei juurikaan enää näy....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3327733271688103945?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-6505260866434463592008-05-16T10:33:00.003+03:002008-05-16T10:52:01.359+03:00Olipas taas tapahtumarikas yö meillä. Tiia heräsi nimittäin klo 01.14 siihen kun puhelin soi -pitkään ja kiivaasti.<br />Tiia ei aluksi löytänyt puhelinta mistään, mutta soiton perässä etsiytyi lähelle Hopen petiä, jonka vieressä puhelin lojui. "isukki soittaa" luki näytössä.<br /><br />Hieman pöllämystyneenä Tiia vastasi, miettien, että mikä hätä siellä nyt on. Samaa oli iskä miettinyt. "Onko joku huoli, kun soitit?" luurista kuului. Oli mennyt oikein vastaajaan viesti soitosta.<br /><br />Hetken raksutti, mutta sitten hokasin että Hopehan sinne iskälle on soittanut! Taisi olla tärkeää asiaa kun ei malttanut odottaa aamuun saakka! Ehkäpä Hope halusi muistuttaa, että olemme menossa Siuroon kyläilemään tänä viikonloppuna tai jotain.<br /><br />Aamulla Tiiaa harmitti isolla veellä, kun huomasi kännykoru-pehmoeläin-Tiikerinsä hävinneen puhelimesta killumasta. Pikaisen etsinnän jälkeen löysimme Tiikerin tassuista kolme, mutta muut ruumiinosat ovat edelleen kateissa. Tiikeri siis taisi kohdata viime yönä itseään suuremman pedon. toivottavasti se on helposti ulostulevaa tavaraa, ettei tule koirulille mahanpuruja=)<br /><br />Sen verran innokaasti Hope on yöllisiä puheluitaan soitellut, että myös kännyn näyttö ja kakkoskamera olivat saaneet hieman kolhuja, tai siis naarmuja. Onneksi Tiia ei ole turhan tarkka hienoista ominaisuuksista, soittaa ja tekstata pystyy edelleen!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-650526086643446359?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-86915139683543567222008-05-15T13:53:00.002+03:002008-05-15T14:02:42.215+03:00Kyllä harmitti tänä aamuna, kun Tiia oli yksin liikenteessä eikä tullut kameraa mukaan. Nimittäin aamupäivän toisen lenkin (kiitos iltavuoron, ehti tekemään kaks rundii) jälkeen Tiia ja Hope menivät hakemaan postia laatikolta.<br /><br />Hope oli kulkenut lähes koko lenkin mallikelpoisesti ja oli erittäin kiinnostunut Tiian touhuista postilaatikolla, joten Tiia päätti hieman hupailla ja kääräisi yhden ilamisjakelulehden rullalle. Siitähän Hope riemastui, nappasi rullan suuhunsa ja tempaisi vauhdilla hihnan Tiian kädestä.<br /><br />Tuttuun tapaansa arteestaan ylpeilevä Hope juoksi häntä tanassa ja rinta kaarella takapihaa pitkin Tiian edellä karkuun. Oli aika mahtava näky, varsinkin kun neiti ampaisi samaa vauhtia kotiportaat ylös ja oven taakse istumaan -lehti edelleen suussaan! Mitä lie amerikkalaisia elokuvia Hope on katsonut, kun noin hienosti osasi lehden "tuoda" tai siis viedä=)<br /><br />Aamulla Tiia kehitti myös ihanan aarteenetsintäleikin (Kaimion ohjeiden mukaan). Eli Hope odotti makkarin oven takana kun Tiia ripotteli muutaman nakin ympäri kämppää ja sitten Hope sai tulla "etsimään" ne! Ja oli muuten huippuhauskaa, Hopen mielestä ainakin.<br /><br />Hopella oli taas vähän maha ripulilla. Se sai eilen sellaista makupalatikkua, jossa on kanaa, ja Tiia muistelee että olisi ennen edellistäkin ripulia syönyt sellaista. Eli voi olla, että ne tikut jäävät meillä syömättä. Tekisi mieli antaa sellainen kokeeksi, mutta tuntuu toisaalta julmalta... Vaikkei Hope ripulista kärsi, ainakaan niin paljon kuin läjien siivoajat!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8691513968354356722?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-57726960745587727792008-05-14T10:50:00.002+03:002008-05-14T11:06:13.112+03:00Eilen Hope sai ekan rokotuksensa. Pöydällä oloa pitää vielä harjoitella, mutta muuten reissu meni oikein hyvin. Hieman Hope kyllä venkoili kun eläinlääkäri olisi halunnut katsoa hampaita, ja lääkäri meille huomautti asiasta. Tiian mielestä lääkäri olisi voinut olla itse hieman varmaotteisempi. Ainakin Saila ja Niina on saanut ne kentällä katottua ilman ongelmia ;)<br /><br />Viime yönä Hope oli taas oikea täystuho. Ilmeisesti Juhalta oli jäänyt vessanovi taas auki, kun neiti oli kiskonu paperirullan levälleen, kanniskellut taas vessaharjaa, syönyt saippuaa! ja muutenkin pisti kämppää yöllä uuteen uskoon, muun muassa retuutti taas Tiian housuja ja oli syönyt pölyrätistä paloja....<br /><br />Tällä kertaa Hope kuitenkin uskoi Tiiaa, kun se murisi 5 aikaan aamuyöstä komennon takaisin petiin tulosta. Juha sanoi kuitenkin valvoneensa pisin yötä, koska neiti piti aikamoista meteliä.<br /><br />Aamulla Tiian ollessa Hopen kanssa lenkillä Juha teki päivän ajaksi aktivointivirityksiä, piilotteli nakinpaloja ympäri kämppää ja teki pari wcpapruhylsy- nyyttiä. Tiian valmistautuessa töihin lähtöön noin 20 min, oli Hope jo tuhonnut suurimman osan näistä aktivointiyrityksistä...<br /><br />Tiia keksi laittaa kananmunakennon sisälle nakkia, ja samoin piimäpurkin sisään makupaloja, ja purkit teipillä kiinni. Ainakin Hope jäi aamulla innoissaan niiden kimppuun, joten ehkä osa kämpästä säästyy tänään!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5772696074558772779?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-36998283593496255262008-05-13T10:28:00.002+03:002008-05-13T10:43:20.153+03:00Voi kunpa olisi viikossa enemmän päiviä, päivissä enemmän tunteja, ja vähemmän inhottavia velvollisuuksia, kuten työtä...<br />Nimittäin silloin voisi aamun ylimääräisen tunnin käyttää yhden riiviön väsyttämiseen erilaisin aivotehtävin.<br />Nytkin Tiia herää kuudelta lenkittämään/puistokävelemään/leikkimään/<br />metsää haistelemaan Hopen kanssa, mutta tuntui ettei neidille mikään riitä.<br />Niin paljon virtaa typykässä on!<br /><br />Eilen Juhan kotiuduttua töistä Hope tuli nätisti vastaan ovelle, ja Juha oli tyytyväinen kunnes huomasi pienet, sisustukselliset muutokset, joita Hope oli päivän aikana tehnyt:<br />a) vessaharja, vessan roskis ja sen sisältö pisin lattioita<br />b) makuuhuoneen verhot kiskottuna alas<br />c) tiian vaatteita petissä, lattialla ja ympäriinsä<br />d) paperisilppua, paperisilppua, paperisilppua<br /><br />Näistä voimme päätellä, että joku on päivän aikana käynyt vaiihtamassa rakkaan rakkimme<br />vähintäänkin Tasmanian tuholaiseen!<br /><br />Eilinen koulutuskentällä olokaan ei vaikuttanut asiaan, vaan yöllä juuri ripustetut verhot saivat uudelleen kyytiä. Myös iso, vinkuva, lintu-köysilelu sai kyytiä, niin että kuului! Seurauksena tästä aamuyö 3:n ja 5:n välille tapahtuneesta riekkumisesta oli, ettei Tiia jaksanutkaan herätä ennen puolta seitsemää.. Eli aamulenkki lyheni puolella tunnilla.. Jännityksellä odotan, mitä Juha tänään löytää kotiin mennessään, tosin tänään suljin vessanoven, laitoin vaatteet kaappiin ja jätin Hopelle hänen oman pyhkeensä riepoteltavaksi.<br /><br />Eilen illalla huomasimme myös, että Hope on kasvanut valtavasti. Tiian pöydälle laskema nakki meinaan katosi alta aikayksikön, kun neiti nousi kahdelle jalalle sen ottamaan. Tiia kävi kyllä hyvin napakkaan hakemassa sen pois, koska ruoan itsekseen ottaminen ei ole millään tavalla sallittua! Toisaalta Tiia on ihan hyvillään, nyt sekä Juhan että Tiian on opeteltava laittamaan tavarat paikoilleen, kun pöydän kulmalle laskeminen ei enää auta!<br /><br />Illalla täytyy siis kehitellä jonkinlaista aktiviteettia. Harmi, että alaosaston Haku-treenit ovat tänään, sillä meillä on myös eläinlääkäri ja ekan rokotteen otto tänä iltana. Ehkäpä se on sen verran jännä kokemus, että Hopekin väsähtää... Hopen tuntien uskaltaisin väittää että ei ole!<br />Sieltä saadaankin sitten virrallinen punnitus, kotivaaka näyttää sellasen 11,5 kiloa...<br /><br />Hopen kansiossa on taas uusia kuvia koulutuskentältä, kun saimme eilen leikkiopetusta. Taidammekin hyödyntää niitä oppeja ehtoolla ja ehkäpä myös mennä piilosta metsässä, sillä sitä Hope rakastaa.<br />Muut kansion uudet kuvat ovat äitienpäiväreissultamme Ruissalosta, jossa olimme köyhällä piknikillä ilman äitejä ja ilman eväitä=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3699828359349625526?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-81991392874922385162008-05-07T09:03:00.002+03:002008-05-07T09:20:41.853+03:00Juu, maanantaina pääsimme tosiaan kentältä tulon jälkeen vielä kokeilemaan hissiä. Se meni ihan mukavasti, eikä Hope juurikaan ihmetellyt. Ainoastaan Tiia sähelsi ja jätti alastullessa itsensä ovenväliin, josta kankussa muistona ikävä mustelma... Myös Ellun ja Laurin luona Hope oli ihan kiltisti, ja malttoi odottaa pisunkin kanssa ulos saakka.<br /><br />Tiistaina oli muuten eka aamu, kun Tiia kerkesi hipihiljaa kiskomaan vaatteet ylle ennen Hopen heräämistä= seurauksena oli, ettei yhtään pisua tai kakkaa tarvinnut aamun jäljiltä siivota lattialta, vaan molemmat tehtiin ulos kuin isot koirat ainakin! Tästä se lähtee, tarvisi vaan itse muistaa olla tarpeeksi nopea ( olisipa ok-talo, jonka pihaan kehtaisi hypätä saunatakissa).<br /><br />Eilen Tiia lähti tanssitunnin jälkeen iltamyöhällä Juhaa vastaan Hopen kanssa, kun Juha oli töistä tulossa. Nala tunkeutui mukaan ja oli hirvittävän kiinnostunut seuraamisnakeista, joten Tiia antoi sillekin palan silloin tällöin. Sport Areenalle (noin 300 m kotoa) päästyään Tiia muistikin, että oli itse ollut pyörällä, joten Juha on töissä autolla.<br /><br />Emme kuitenkaan ehtineet lähteä takaisin, kun Nala nappasi hallin seinän vierestä hiiren suuhunsa. Saman tien iso harakka (ainakin metrin mittainen) alkoi raakkua uhkaavasti ja liidellä Nalan yli kuin haaskan perässä. Se kutsui muitakin paikalle, ja Nala juoksi kauhuissaan hallin paloportaiden alle piiloon..<br /><br />Tiian (jolla on hirvittävä lintufobia) ei auttanut muuta kuin rohkaista mielensä, kun Nala oli ihan ahdingossa hiiren kanssa portaiden alla. Rohkeasti menimme Hopen kanssa lähemmäs, ja yritin houkutella Hopea haukkumaan (piru, kun ei olla vielä opetettu "kovaa sanaa", jonka Vicki-koira osasi jo pienenä) . Noh, eihän siitä mitään tahtonut tulla. Harakoita alkoi olla jo muutama, ja yksi niistä hyppeli rappusia alas kohti Nalaa, joka oli jäätynyt paikoilleen, eikä tullut kutsuttaessakaan pois... siinä meinasi iskeä Tiialle jo pien paniikki....<br /><br />Sitten muistin taskussa olevat nakit. Salaman nopeasti houkuttelin Nalan jättämään hiiren ja ottamaan nakinpalan tilalle. Koppasin Nalan syliin ja lähdin kantamaan kohti kotia. Ja mitä teki Hope! Ei puhettakaan punttien tai hihnan syömisestä, hidastelusta ja istuskelusta. Rinta röyheänä ja valppaana eteensä haistellen Hope tassutteli edellämme koko matkan (sen 300 m) kotiportaille saakka! Se selvästi aisti, että Nalaa tarvii nyt suojella=) Sidoin Hopen kaiteeseen, eikä se ollut siitäkään moksiskaan, vaan odotti kiltisti kun nakkasin Nalan sisälle.<br /><br />Illan päätteeksi menimme myös superihanaa rättileikkiä, kun odottelimme Juhaa. Aika moni ikkuna aukesi/meni kiinni kun mekkaloimme naapuritalon edessä nurmikolla. Hope on hienosti oppinut tuomaan rätin meille, jotta voisimme taistella siitä lisää. Ainoa ongelma on, ettei leikki kestä koskaan tarpeeksi, vaan leikin loputtua täytyy hetki komentaa ja retuttaa mammaa punteista!<br /><br />Ai niin, Juhan tultua alkoi myös vesisade, ja olihan sitä pakko hetken aikaa siinä tassutella. Hope ei kuitenkaan ollut moksisksaan, ja kasvimaalla käydessämme näytti siltä, että siellä viihdytään tänäkin kesänä. Tiedä sitten kasvaako mikään, vai tuleeko kaikki kaivettua esiin tai katkottua ennen aikojaan=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8199139287492238516?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-58667078461590169882008-05-05T15:26:00.002+03:002008-05-05T15:29:41.879+03:00Hehehee... Eilen Hope ja Juha olivat todellakin aitatalkoissa, ja aidatkhan maalattiin perinteiden mukaan valkoisiksi. Hope oli ilmeisesti löytänyt maalipurkin jostain... Onneksi maalia ei koirassa ollut sentään kuin pari laikkua, Juha tosin yritti väittää että oli tahallaan koittanut<br />muuttaa Hopea dalmiksen näköiseksi, ettei Hannan dalmis tunne oloaan syrjityksi kun menemme pentukurssille tänään. =)<br /><br />Tänään oli vihdosta viimein tulleet rekkaripaperit ja ensi viikolle Tiia varasi myös rokotuksen heti tiistaille. Eli vipinä jatkuu samaan malliin, vaikka ikää tuleekin ja kiloja myös lisää.<br />Lisäksi Ellu ja Lauri lupasivat, että tänään Hope pääsee vielä illalla tutustumaan hissiin ja käymään kuudennessa kerroksessa kylässä heillä. Jännittävä ehtoo siis tiedossa=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5866707846159016988?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-76538311976449516112008-05-04T12:40:00.002+03:002008-05-04T12:51:45.206+03:00Heippatirallaa! Taas on mennyt pari päivää kiiruusti, olemme nimittäin olleet varsinaisessa kakkapartiossa... Perjantaina töistä tultuamme löysimme aikamoisia ripuliläjiä pisin kämppää, onneksi enimmät helposti huuhdeltavissa kylpyhuoneen lattialla. Eilen tavara alkoi jo kiinteytyä illan mittaan, mutta löysähköllä Hopen masu edelleen on.<br /><br />Lieneekö Hope sitten vetänyt järvivettä sen verran torstaina, tai sitten pienet kivet on vaan pistäneet masun sekaisin... Tiia koitti hieman läjiä analysoida, muttei löytänyt mahdollista syypäätä ripulointiin.<br /> <br />Eilen tarttui metsäretkeltä ikävänlainen punkki Hopen ohimolle. Voitte uskoa millaisia ponnistuksia Tiia teki ennen kuin sai väkkärän sen verran rauhoittumaan, että pystyi nappaamaan punkin pois.<br />Nalan kanssa saadulla kokemuksella punkki irtosi kokonaisena helposti, mutta jätti jälkeensä isohkon patin. Maanantaina on siis marssittava apteekkiin kyselemään pennulle sopivaa punkkiöljyä...<br /><br />Nyt Tiiaa harmittaa isolla veellä, kun joutuu istumaan töissä sisällä ja Juha ja Hope ovat muurlassa aitatalkoissa. Juhalta juuri kuulin, että Hope on jo aivan valkoisessa maalissa, jee=)<br />Maaliin ei taida auttaa edes shamppoo, joka muuten auttoi Hopen hilseeseen. Eipä ole enää lumisadetta turkissa, vaan se kiiltelee auringossa komeasti.<br /><br />Eilen Tiia kehitteli laiskuuksissaan uuden tavan antaa Hopelle virikkeellistä ulkoilua. Hihna vyölle kiinni, itse potlojoon aurinkoiselle nurmikolle, juuri varjon viereen. Yksi riehumisrätti ja pari keppiä pureskeluun, ja viihdyimme hyvin pari tuntia pihalla. Hope nukkui varjossa, minä auringossa...<br /><br />Ei meitä voi ainakaan kevytunisiksi haukkua, sen verran liikennettä ja meteliä pihapiirissä on. Huomenna onkin pentukurssin viimeinen kerta, ja sitten siirtynemme "tavallisiin" tottisreeneihin. Pian tarvii pyytää apua myös näyttelyreeneihin, sillä lupailimme Päiville osallistua heinäkuussa pentuluokkaan. Jännää!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7653831197644951611?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-68820219993764977012008-05-02T20:15:00.004+03:002008-05-02T20:26:56.331+03:00Tänä aamuna päätimme Juhan kanssa lähteä lenkille kamera kaulalla, sillä niin kovin vähän on tuota ihanaa karvapalloamme kuvattu... Aurinkoinen kevätsää kun ei jatku ikuisuuksia, eikä pentukaan valitettavasti pysy aina niin suloisena.<br /><br />Pentu ei myöskään pysy paikallaan, tai ainakin katsoo aina väärään suuntaan, tulimme huomanneeksi. Sen lisäksi kameran akut olivat tietysti tyhjiä...<br />Muutama onnistunut otos saatiin kuitenkin aikaiseksi, Juha lisännee ne illalla teidän muidenkin ihailtaviksi.<br /><br />Se on kumma juttu, että koiranpentu saa kaksi ihmistä väsytettyä aivan totaalisesti. Juha on ottanut tavakseen vetää päikkärit aina kun mahdollista, Tiia taas potee jatkuvaa närästystä kaikesta kahveen kittaamisesta.<br /><br />Hopella on nimittäin jännä vaikutus, noustava on seitsemältä, vaikka työt alkaisivat iltapäivällä.<br />Ei sillä, Hope kyllä antaa meidän nukkua. Mutta liian hankalaksi menisi kaikki ruokinta-aikojen yms. vaihdokset, jos ylettömän pitkään nukuttaisin. Valoherkkänä ja aamuvirkkuna ihmisenä<br />Tiia heräisi joka tapauksessa viimesitään kahdeksalta, joten tunti sinne tai tänne!<br /><br />On muuten väsyttävä myös tämä kolmen, ei vaan neljän, eri rytmissä elävän asuinkumppanin yhtälö. Hope nukkuisi päivällä ja yöllä, ja remuaisi aamut ja illat, Nala taas nukkuisi aamuisin ja<br />iltaisin. Tiiaa unettaa iltakympiltä jo vietävästi, ja Juha ei taas nousisi ennen kymmentä, mutta<br />valvoisi mielellään kahteen. Voitte uskoa, että kimpassa elo on auvoista=)<br />Jotakuta väsyttää (lue=kiukuttaa) aina.<br /><br />Pennun mukanaan tuoma krooninen kämpän järjestyksettömyys ja pee aa äs kaisuus myös väsyttää Tiiaa. Kun on jo niin väsynyt, ettei jaksaisi siivota, mutta siivoamattomuus taas masentaa, joka taas väsyttää.. Mukava oravanpyörä:)<br /><br />Nyt Tiiaa väsyttää kyllä vaan tämä iltavuorossa työssä olo.... *huokaus* ja seuraava vapaapäiväkin vasta ensi perjantaina! Hohhoijaa....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6882021999376497701?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-29075913530801741112008-05-01T22:15:00.005+03:002008-05-01T22:44:26.633+03:00Onpas vierähtänyt pitkä tovi viime bloggauksesta.. Kiirettäkin on piisannut, joten siinä syy. Tiiaa on myös vähän laiskottanut...<br />Hope on nyt jo 10 viikkoa ja myös melkein 10 kiloa=)<br />Uusia kokemuksia on saatu tutustumalla hakutreeneihin, käymällä Juhan vanhempien luona, maatilalla vuohia ihmettelemässä ja tänään sitten myös uimassa!<br />Kävi nimittäin niin, että menimme jälleen Muurlaan, jossa Hope sai taas remuta sydämensä kyllyydestä Essin ja Fiinan kanssa. Ajattelimme, että kun on kuuma päivä, ja Essi varsinkin rakastaa uimista, niin mennään rantaan jos Hope alkaisi pikkuhiljaa totuttelemaan veteen.<br />Aluksi homma meni hyvin, Essi hyppi laiturilta lelua hakemaan, Fiina juoksi laiturilta rantaan ja loikkasi kahluuvesiin omaa leluaan kantaen ja Hope komensi kavereita rannalta.<br />Miinan väsyessä heittämään lelua Essille Tiia siirtyi laiturille. Parin kierroksen jälkeen Hope <br />innostui juoksemaan laiturille. Tiia oli katsovinaan että se palasi jo rantaan päin, mutta Hope olikin livahtanut Tiian selän taakse. Essin loikatessa lelun perään laituri keinahti ja Hope molskahti järveen!<br />Ei puhettakaan, että Hope olisi panikoinut. Hieman pentu pelästyi, mutta kloorasi pian kohti laiturin reunaa, josta Tiia kiskoi pennun ylös. Eli loppu<br />hyvin, kaikki hyvin, ja todennäköisesti Hopesta tulee vielä aikamoinen vesipeto.<br />Hope päätti kuivailla itseään kieriskelemällä autuaasti maassa, havunneulasissa ja mudassa. Siispä kotona odotti vielä suihku, ja tällä kertaa kokeilimme myös pentushamppoota. Karvakorvien tädin vinkit laimennetun seoksen käytöstä olivat tosi hyviä, ja pesu onnistuikin mallikkaasti! Nyt märän koiran haju leijailee ihanasti ympäri kämppää ja väsynyt hauveli makoilee iltapalaa odottelemassa.<br />Hopen kuvakansiosta voitte käydä katsomassa vauhdikkaan vappumme todistusaineistoa=)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-2907591353080174111?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-43950067100585602008-04-25T20:23:00.003+03:002008-04-25T20:29:30.347+03:00<A HREF='http://bp2.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SBITn3sjU0I/AAAAAAAAAP8/3z7LraTaRJY/s1600-h/IMG_3367.JPG'><IMG SRC='http://bp2.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SBITn3sjU0I/AAAAAAAAAP8/3z7LraTaRJY/s320/IMG_3367.JPG' border=0 alt='' id='BLOGGER_PHOTO_ID_' style='clear:both;float:right; margin:0 0 10px 10px;'></A>&nbsp;<br />Töistä kotiin tullessani täällä jo odottelikin ilmeisen nälkäinen ja energinen pikku-neiti. Ai että sitä jälleen näkemisen riemua. Ruoka maistui tällä kertaa melkein kokonaan, tosin hetki täytyi taas antaa ruuan laskea välillä makailemalla keittiön matolla...Välittömästi kupilta lähdettyä Hope kävi ensin tekemässä kakat ja melkein välittömästi perään pissat, joten totesin, että pihalle lähdöllä ei ole mitään kiirettä. Annoimme ruuan laskea rauhassa ja lähdimme pihalle, tarkoituksena mennä taas tuohon lähimetsään tutustumaan ja oikein kameran kanssa. Mietitytti vain hiukan kuinka tuo kuvaaminen onnistuu kun on neiti niin nopea liikkeissään. <br /><br />Menomatka oli taas oikein Via Dolorosa, välillä tuntui, että kivirekikin liikkuisi helpommin, sitä kun voisi sentään vetää perässä. Mikä ihme siinä oikein on, että tuossa kaupunkiympäristössä neidillä on hirveä tarve purra jalkoja ja käsiä ja ärrimurrimurista hirviästi, mutta kun päästään vähän johonkin missä on puita niin ettei metsää niiltä näe, niin hihnassakin kuljetaan _niin_ taitavasti, kuin aikuiset? Metsään kun päästiin niin mitään ongelmia ei tosiaan enää ollutkaan, Hope oli kuin ihmisen mieli (Note to self: selvitä huomiseksi millainen on ihmisen mieli) Kun asutus jäi riittävästi taakse Hope pääsi taas nauttimaan vapaudesta ja nykyään hän myöskin tekee niin, tosin kovin kauas neiti ei vielä jaloista lähde, neljä metriä ja takaisin, neljä metriä toisaalle ja takaisin, neljä metriä toiselle toisaalle ja takaisin jne., eiköhän tuosta jo saa kuvan. Jos joku oikein mehevä haju jostain sammaleen alta tarttuu nenukkiin niin jälkeen saatetaan jäädä kuitenkin enemmänkin, tosin kovin kauaa ei mene kun tanner tömisee takana ja neiti on taas vierellä. <br /><br />Sisua Hopelta ei ainakaan puutu, huvittuneena seurasin vierestä kun neiti välttämättä halusi kiivetä erään kiven päälle, ensimmäisellä yrityksellä sammal irtosi tassujen alta ja neiti tömähti pyllylleen maahan, hetken aikaa hölmistyneenä katseltuaan uusi yritys. Tällä kertaa sammal vain lensi kun takatassu ruopaisi sen irti, mutta pito riitti kuitenkin nousuun. Harmikseen joutui Hope kyllä huomaamaan ettei siellä päällä mitään ihmeellistä ollutkaan...<br /><br />Kotiinpäin tultaessa otimme sitten hiukan seuraamista ja makaamista, nakkeja oli molempien harmiksi vain yksi kun hulttio-omistajat eivät huomanneet ostaa lisää. Kuinkahan neidistä tehdään kunnon metsäkoira, kun kotimatkan ongelmaksi on nykyään muodostunut tuo vetäminen(jos väkisin jotain ongelmia haluaa kaivaa) niin hienosti hän taas tuli kotiin päin. Nyt uni taas maittaa tuolla omassa pedissä, saan rauhassa latailla kuvat koneelle ja nettiin. Katsotaan herääkö ennen kuin mamma saapuu kotiin. <div style='clear:both; text-align:RIGHT'><a href='http://picasa.google.com/blogger/' target='ext'><img src='http://photos1.blogger.com/pbp.gif' alt='Posted by Picasa' style='border: 0px none ; padding: 0px; background: transparent none repeat scroll 0% 50%; -moz-background-clip: initial; -moz-background-origin: initial; -moz-background-inline-policy: initial;' align='middle' border='0' /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4395006710058560?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-6942256330584951912008-04-25T11:17:00.002+03:002008-04-25T11:26:09.035+03:00Juha oli eilen ensimmäinen, joka tuli töistä kotiin. Huojentuneena Juha huomasi, ettei Hope ollut tehnyt tuhoja, vaikka olikin 7 h yksin kotona.<br />Tiian kanssa tehty aamuinen pitkähkö metsälenkki taisi siis toimia<br />hyvänä väsyttäjänä=)<br /><br />Juha kertoi polkeneensa tuhatta ja sataa kotiin, kauhukuvat silmissä, Hopelle oli nimittäin unohtunut aamulla panta kaulaan. Juha oli kuvitellut pennun joko kuristuneen olkohuoneen porttiin tai kaataneen akvaarion päälleen... Hiukan Juha pelästyi, kun kotiin tultuaan ei löytänyt Hopea mistään.<br /><br />Pienen hetken päästä Hope oli kömpinyt esiin eteisen naulakko-kaapista, jonne siis on piilotettu kaikki kengät turvaan naskalihampailta... Siellä se oli nukkunut Juhan repun sisällä kaapin pohjalla=D Juhalta oli tainnut jäädä kiireessä aamulla kaapin ovi auki...<br /><br />Viime yö sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, koska ahkerat omistajat kävelyttivät Hopea mukavan mittaisen metsähaistelulenkin myös illalla ennen iltaruokaa.. Tuntuu Hopelle ruokakin maistuvan aina paljon paremmin lenkin jälkeen, eilen taisi mennä kaikki tarjottu ruoka joka aterialla:) Ja neiti vaan kasvaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-694225633058495191?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-78660305476596972552008-04-24T12:26:00.003+03:002008-04-25T11:17:22.596+03:00Snif. Vauva ei ole enää vauva, eilen Tiiankin oli myönnettävä Juhan jo viikon alussa<br />havaitsema asia. Hopen silkinpehmoinen pentukarva on jo vaihtunut selän päältä<br />selkeästi karkeammaksi. Neidille on tullut myös kokoa lisää sen verran, että etutassut saa<br />varsin helposti keittiön tuolille, sohvalle, sängyn reunalle jne. Nyt opetellaankin tiuhaan "alas"- toimintoa.<br /><br />Kolmen päivän sairasloma meinasi pikkuhiljaa käydä Tiian hermoon, tänään Tiia pääsi takaisin töihin lepäämään. Hope osaa meinaan imeä voimia innokkaalla riekkumisellaan. Eilisaamuna Tiia aloitti päivänsä siivoamalla kissan oksennusta ja astumalla paljain jarpain kakkaan! Voitte kuvitella, että Juhalla oli hauskaa. Että sellainen eläintarha.<br /><br />Tänä aamuna Tiia vei Hopen metsäkävelylle, jotta pahimmat energiat tulisi purettua ennen yksin jäämistä. Lenkillä Hope keksi uuden jutun:<br />huomattuaan, että Tiia meinaa kytkeä Hopen taluttimeen, pentu ei antanut kiinni. Pois päin juokseminen auttoi onneksi tähän vaivaan, ja kuriton kakarakin saatiin muutaman harjoituksen jälkeen kytkettyä:)<br /><br />Neidillä alkaa olla pikkuhiljaa melkoisesti virtaa, joten piakkoin suuntaamme varmaankin myös maastoreeneihin. Mielikuvituksettomina yksilöinä kun emme oikein osaa tehdä Hopelle kunnollista aivojumppaa.<br /><br />Virta näkyy valitettavasti myös öiseen aikaan. Viime yönä Hope oli aivan mahdoton, haukkui halkojaan (joita on siis puruleluina) ja kuskasi pisupaperit petiin, jossa repi ne kappaleiksi (voi sitä rapinan määrää). Tänä iltana kehitelläänkin jotain päänvaivaa, jottei neiti nukkuisi illan mittaan liikaa. Onneksi Tiia on huomenna iltavuorossa, joten yöunien vähäisyys ei tunnu ihan niin paljon:D<br /><br />Eilen saimme muuten Päiviltä (Hopen kasvattajalta) tiedon, että rekisteripaperit on vihdoin saapuneet! Nyt tiirailemmekin ahkerasti postilaatikon suuntaan...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7866030547659697255?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-71586466768157512032008-04-22T11:30:00.005+03:002008-04-22T11:53:03.879+03:00Eilen olimme jälleen pentukurssilla, Tiiakin raahautui mukaan, vaikka flunssa verotti vielä voimia. Tällä kertaa Juha sai mennä hihnan päähän, ja Tiia yritti pysyä kentän laidalla.<br /><br />Hopen ja Juhan yhteistyö ei sujunut ihan niin innokkaasti kuin edellinen kerta kentällä...Saila totesikin heillä olleen samaa ongelmaa Hopen isukin kanssa, eli mies ei vaan "osaa" innostaa pentua luontevasti hihkuen. <br /><br />Perusjutut meni kuitenkin hyvin, ja parivaljakko sai luvan <br />leikkiä suhteensa parantamiseksi. <br />Ja ringin keskelle tapahtuva luoksetulo meni todella hyvin, paljon vauhdikkaammin kun viime kerralla Tiian kanssa!<br /><br />Sattuipa jännä juttu, kun kentälle tuli Hopen velipoika nyt ensimmäistä kertaa. Kesken seuraamisen Hopea ei kiinnostanut yhtään muut koirat, mutta vainuttuaan veljensä, Hopen huomio kiinnittyi hajuun,<br />jota se kiskoi nenään oikein antaumuksella. Taisi vielä muistaa veikkapojan!<br /><br />Eilen sattui myös ensimmäinen kynsienleikkuuvahinko, mutta Hope ei tainnut edes huomata asiaa. Pysyimme rauhallisena, ja painoimme kynttä märällä paperitollolla. Taisi katketa suonta todella vähän, sillä verentulo tyrehtyi saman tien. Saimme helposti leikattua kaikki kynnet loppuun.<br /><br />Tänä aamuna Tiia vakoili aamulenkkiläisiä ikkunasta ja näytti seuraaminen sujuvan ihan hyvin. Taitaakin olla niin, että suorituspaineet latisti kentällä touhuamista:)<br /><br />Aamupöperö ei taaskaan maistunut, ja Tiia on hiukan huolissaan. <br />Eilen kun lisättiin annoksen määrääkin, <br />kun kerran kiloja on tullut lisää. <br />Juha oli viksuna sitä mieltä, ettei pentu itseään nälkään näännytä.<br />Ja iltaruoka meni kuitenkin kokonaan.. <br />Eiköhän aamuruokakin mene viimeistään <br />parin tunnin päästä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7158646676815751203?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-69876092421385302782008-04-21T08:29:00.002+03:002008-04-21T08:50:20.344+03:00Hope pääsi viikonlopuksi Tiian kanssa Tiian vanhempien luokse Siuroon.<br />Reissu meni ihan mallikkaasti, tosin alkumatkan autossa vilkkaalla tuulella <br />ollut neiti vietti jalkatilassa, eikä takapenkillä niin kuin piti. <br /><br />Siurossa kohta 10-vuotias lapinkoiramummeli Vicki otti tulokkaan vastaan<br />vähän ristiriitaisin tuntein. Vickillä kun on jo näkö huonontunut ja viime <br />keväänä sattunut välikohtaus pittbullin kanssa jätti lähtemättömät arvet niin <br />Vickin mieleen kuin kuonoonkin. <br /><br />Hopen kanssa Vicki kuitenkin riehaantui jopa hiukan leikkimään. <br />Hihnat olivat tiellä touhussa, mutta Tiia ei uskaltanut <br />ottaa riskiä, että koirat juoksevat tielle saakka.  <br /><br />Siurossa Hope vietti auvoista elämää, koska Tiia nukkui lattialle levitetyllä sohvalla, eikä pystynyt estelmään Hopea, niin koirahan löytyi aamulla jalkopäädystä tyytyväisenä=D<br /><br />Ainoastaan ruoka ei tuntunut oikein maistuvan. Tiia pysyi lauantaina kovana, ja päivällä Hope sai saman ruoan jonka oli aamulla jättänyt syömättä. Toisella kertaa ruoka upposi hienosti, mutta päivän saantisuosituksesta jäi tietysti jonkin verran puuttumaan sen päivän osalta.<br /><br />Sunnuntaina pyörähdimme vielä Nokialla Immortal Metal Festin järjestysporukoita kattomassa, eli nähtiin Sini, Jani, Tapsa ja muut mukavat kaverit. Hope pääsi tutustumaan myös italialaispoikiin, ja neiti hurmasi taas kaikki=)<br /><br />Nyt Tiia on sen verran pahan flunssan kourissa, että täytyy miettiä jaksaako Tiia lähteä pentukurssille tänään lainkaan. Voi olla, että Juha ja Hope joutuvat lähtemään keskenään. Täytyy seurailla hieman oloa, että miksi se tästä kehittyy.<br /><br />Hope on muuten aikamoinen jöllikkä jo. Juha punnitsi neidin äsken, aamuruoan jälkeen tosin ja neiti painoi 8,5 kiloa. Se on aika mukava paino tänään 9 viikkoiselle vauvelille.<br /><br />Nyt Tiia menee lepäämään ja potemaan flunssaa. SNIF!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6987609242138530278?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-16442892716573605942008-04-18T09:47:00.004+03:002008-04-18T10:00:09.240+03:00Eilen Hope oli ekaa kertaa pitkän päivän yksin kotona, ja illalla saimme tuta sen kunnolla. Hope oli todella riehakas ja purki energiaansa puremalla meitä, koko ajan ja lujaa!<br /><br />Tiialla on mustelmia käsivarret ja pohkeet täynnä ja Juhaan Hope sai tehtyä naskaleillaan jo sellaiset reiät, että käsivarresta tuli vertakin.<br />Omat lelut ei kiinnostanut yhtään, vaan hetken purtuaan omaa lelua, Hope ryntäsi aina uudelleen käsivarteen kiinni. Loppuillasta pentu riehasi itsensä jo ihan stressin partaalle, jolloin Tiia vihelsi pelin poikki.<br /><br />Ulosmenon sijaan istuimmekin 20 minuuttia keittiön lattialla, ja Tiia piteli Hopea sylissä tiukasti rauhoitellen. Aluksi Hope rimpuili, läähätti, koitti purra jne jne. mutta lopulta rauhottui. Pureminen jatkui kuitenkin taas hetken päästä.<br /><br />Tänä aamuna Tiian ja Hopen ollessa pissalenkillä (remmissä kulkeminen sujuu jo pääosin melko hyvin) Hope riehaantui kotitalon kulmalla jälleen ihan mahdottomaksi. Core texit vaan ritkuivat kun Hope roikkui puntissa kiinni. Tiia päätti, että homma ei vetele ja köysipallo-lelun kanssa Hope kulkikin kulmalta ihan nätisti. Palattiin takaisin takapihalle, ja taas uudelleen talon kulmalle. Ja taas uudelleen. Lopulta Hope tuli kulman ohi ilman lelua ja ilman puremista!<br /><br />Juhan kanssa lenkki puiston ympäri meni kuitenkin todella hyvin. Ainoostaan puolivälissä lenkkiä Hopelle oli tullut kakkahätä, ja Hope olisi halunnut tulla kotipihaan kakkalle. Muualla kun on vielä turhan jännää, että malttaisi kakalle pysähtyä. Lopulta Hope oli kuitenkin uskonut, että Juha ei tule Hopen suuntaan, vaan Hopen on mentävä Juhan suuntaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-1644289271657360594?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-86571043177668710042008-04-17T11:53:00.002+03:002008-04-17T12:11:53.276+03:00Eilen kävimme Hopen kanssa taas Piiljärvellä, kun Juha oli töissä. Hope jäi Miinan ja Minjan hoitoon siksi aikaa kun Tiia lähti ratsastamaan Nooraa.<br /><br />Pennulla oli paljon virtaa päikkärien jälkeen, joten saksanpaimenkoira Essi pääsi tarhasta hiukan Hopen kanssa telmimään. Leikki oli mennyt ihan mukavasti, lisään kuvia jos saan jossain kohtaa niitä Miinalta.<br /><br />Lenkin jälkeen hain Hopen vielä talliin hetkeksi, jotta hepat tulisivat kunnolla tutuiksi. Hope oli remmillä sidottuna käytävän puolella ja itse harjailin heppaa karsinassa ovi auki, näin eläimet näkivät toisensa mutta vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Tovi menee, ennen kuin Hopen uskaltaa päästää tallialueella vapaasti kulkemaan, ja silloin sen pitää osata "tänne" ja "ei" AINA, koska vahinko voi isojen eläimien kanssa käydä niin nopeasti.<br /><br />Automatkat (40 min) molempiin suuntiin meni jälleen mallikelpoisesti hirsiä vedellen. Illalla Hopella oli taas riiviövaihe päällä. Olin varma että käsivarrestani löytyy aamulla hampaanjälkien muotoinen mustelma, niin paljon yksi kunnon haukkaisu sattui!<br /><br />Iltalenkillä Nalakatti aiheutti jälleen ongelmia, se teki kamikaze-syöksyjä meidän ohitsemme ja yirtti saada Hopen peräänsä. Sen lisäksi Nala hyökkäsi köysilelun kimppuun, kun yritin leikittää sillä Hopea.<br /><br />Huomasin, että väsyneenä tuntuu pennun toilailutkin melko ylivoimasilta, kun tunsin oloni maailman huonoimmaksi koirankouluttajaksi. Luovutin, nappasin pennun kainaloon, ja kannoin sisälle, jossa kiistelimme vielä ennen nukkumaanmenoa olohuoneen portin paikalleen laittamisesta.<br /><br />Onneksi tänä aamuna koiranomistaminen oli taas ihanaa, Hope liikkui aamulenkillä melko hyvin hihnassa ja teki hienosti pisut ja kakit ulos. Tosin Hope on ilmeisesti päätellyt, että tämän suorituksen tehtyään pääsee takaisin sisälle, sillä työn takana oli saada pentu houkuteltua kiertämään edes piha! Remmissä kun on kurjaa kävellä, ja puolet ajasta Hope mielummin istuu takapuolellaan.<br /><br />Olen kehunut Hopea aina, kun se kävelee remmissä, meni se edellä tai perässä. En usko tästä olevan haittaa myöhemminkään, kun remmi on toistaiseksi pysynyt kuitenkin löysänä koko ajan. Lenkin päätteeksi ja aikana pyrimme leikkimään yhdessä, esim. köysilelulla. <br /><br />Pääasia on, että pentu etenee.<br />Välillä Hope meinaan vaan jämähtää paikoilleen, istuu, ulisee, ja pyrkii takaisin kotiin. Todellinen lenkkikaveri=)<br /><br />Kommentoikaa, jos on hyviä vinkkejä, miten tehdä hihnassa kävelystä huippuhauskaa.???<br />Vai tuleeko haistelu/tutkimusretkeilyhalut vasta myöhemmällä iällä?<br /><br />Tähän mennessä Hope on riemuissaan "remunnut" hihnassa vain koulutuskentältä lähtiessä ja kun takapihalta kävellään kotiovelle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-8657104317766871004?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-9553955549385828242008-04-15T22:18:00.002+03:002008-04-15T22:34:10.421+03:00Hopen kanssa alkaa arki rutinoitua jo, vaikka toinen meistä onkin ollut vielä kotona sen kanssa enimmän aikaa.<br /><br />Tänään se oli pisimpään yksin, kun me olimme Rottweilerin omistajakurssilla kokonaiset kolme tuntia. Ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, ainakin leluja oli pureksittu ja kuskailtu pitkin asuntoa, eikä tuhoja juuri näkynyt.<br /><br />Ensimmäistä kertaa kotiin palattuamme Hope tuli innoissaan vastaan, mistä olimme molemmat ilahtuneita! Silläkin oli ollut meitä ikävä =)<br />Muistimme kuitenkin tulla sisään rauhassa, ja Hopen rauhoituttua makuulle se kutsuttiin vasta moikkaamaan.<br />Viikko ikää lisää on tuonut Hopelle riehakkuutta ja <br />rämäpäisyyttä, jota pennusta toivoinkin löytyvän.<br /><br />Tänään nautiskelimme iltapäivän auringonpaisteesta metsäkävelyllä kolmistaan (tällä kertaa mukana oli Juha, ei Nala). Yhdessä vaiheessa Tiia<br />yritti saada Hopen tulemaan luokse lähietäisyydeltä, mutta Hope oli sitä mieltä, että johan tässä olen. Kun Tiia pyrähti juoksuun hihkuen tuli koiraankin vauhtia. Se teki jopa aikamoisen loikan matkalla Tiian luokse!<br />Kotimatkalla Hope paineli edellä ja me käännyimme tahallaan sivupolulle.<br />Saimme hyvät naurut neidin tullessa mustikanvarpujen läpi loikkien kuin<br />paraskin metsäpupu! Harmi, ettei tullut kamera mukaan...<br /><br />Illalla Tiia ulkoili Hopen kanssa melkein tunnin. Menimme seuraamista ja istumista nakkipalkalla, ihmettelimme rähisevää sakemannia (kadun toiselta puolen) ja ohi ajavia moottoripyöriä, sekä erästä nuorta bemarikuskia, joka lauloi autoon kävellessään ja jonka auto kuulosti lähinnä traktorilta. Innostuimme myös leikkimään kepin kieputusta, kun Tiialta oli unohtunut köysi kotiin.<br /><br />Nyt rupeamme valmistautumaan yöpuulle. Kuulostaa siltä, että Hope valmistuu jo repimällä pissapapereitaan :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-955395554938582824?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-8399040579276521432008-04-14T21:48:00.002+03:002008-04-14T22:25:21.440+03:00Kyllähän Juha ja Hope olivat jo sopineet erimielisyytensä ennen kuin minä ehdin töistä hätiin.<br />Ilmeisesti neiti oli ollut astetta rasittavampi ja juhalla loppui hermot. Kyllä ne molemmat oppivat vielä ymmärtämään toisiaan paremmin.<br /><br />Tänään olikin sitten vuorossa ensimmäistä kertaa koulutuskentällä käynti, kun meillä oli pentukurssin kakkososa.<br />Hope hurmasi jälleen monta isoa ihmistä pienuutensa ja persoonansa ansiosta. Vielä ei nakkipalkka jaksa kiinnostaa kovin kauaa, mutta lelut sen sijaan tuntuivat kivoilta, varsinkin se jonka Hope löysi Sailan taskusta! Sitä Hope juoksutti pitkin koirapiiriä kuin kunniakierroksella, ja sai monta ihmistä nauramaan.<br /><br />Varsinaisesta koulutuksessa menimme hiukan seuraamista ja kontaktinottoa, mikä sujui varsin mallikkaasti. Emme tainneet päästä kuin kierroksen seuraamista, mutta Hope joutuu ottamaan ainaskin viisi askelta siinä missä isot ottaa yhden!<br /><br />Luoksetulo ei sujunut alkuunkaan, vaikka kotona se on mennyt ihan kivasti. Tosin vaihdoimme nyt käskun "tännestä" "tuleen", jotta mahdollisesti tulevaisuudessa opittu "tänne" toimisi käskynä kiinni omistajan mahaan. <br /><br />Yhtäkaikki koulutuskentällä oli Hopen mielestä ihan järisyttävän hauskaa. Näki paljon uutta, ja uusia koiria, ja sai touhuta nakkipalkalla Tiian kanssa. Ensi viikolla taitaa olla Juhan vuoro, jos Tiia malttaa antaa Juhankin välillä touhuta kentällä..<br /><br />Ennen kotiinlähtöä tutustuimme myös isoon Henkka-isukkiin. Kentällä olo paransi ainakin hetkellisesti myös Hopen remmissä oloa, Hope riehaantui jopa juoksemaan autolle päin hihnasta huolimatta. <br /><br />Kaikinpuolin antoisa ilta siis. Nyt Tiia ja Juha vetäytyy lukemaan kurssin materiaalia, että mitä kaikkea on jo vajaassa viikossa ehtinyt tekemään väärin:)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-839904057927652143?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-65805800592626222832008-04-14T13:39:00.005+03:002008-04-14T21:39:39.532+03:00En tiedä itse mitä siellä on tänään tapahtunut, kun olen töissä....<br /><br />Juhalta tuli äsken puhelu että "lähdin kirjastoon enkä mene takas ennen kun säkin tuut".<br />Ilmeisesti Hopella kilahti 2 kuukauden täyttäminen hattuun sen verran, että päätti just tänään ruveta riiviöksi. Tähän asti neiti onkin ollut enkeli, mutta honeymoon loppui nyt.<br />Juha- reppana on kuulemma murissu tänään flunssaisen kurkkunsa kipeäksi, kun neiti on pomottanut jatkuvasti ja tehnyt kaikki mahdolliset pahat.<br /><br />Aamu kyllä jo alkoi vähän kurjemmin kuin tähän asti, kun Hope päätti remmilenkkeilyn olevan täysin mahdoton ajatus. Pikkasen ihmiset kattoo pitkään ku Tiia maanittelee takapuolellaan tapittavaa, ulisevaa pentua liikkumaan edes hiukan. Juhan oli pakko tulla jatkamaan maanittelua, kun Tiia meinasi myöhästyä töistä. Pissa tuli lopulta.<br /><br />Päivällä Juha ei ollut saanut Hopea kulkemaan hihnassa edes kotiportailta 3 metrin päähän nurmikolle... Vaikuttaa siltä, että hihnassa kulkeminen tulee olemaan meidän suurin ongelma.<br />Tiia yritti ehdottaa puhelimessa pärräävälle Juhalle, että menee metsään ja päästä pennun vapaaksi, mutta Juha väitti sen karkaavan. Tulisi kuulemma todennäköisesti vasta Tiian hakiessa takaisin. Ilmeiseti Hope on nyt ratkaissut laumanjohtajuuskysymyksen, ja Tiia on saanut sen tittelin. Vielä Hopelle ei ole mennyt perille, että Juhakin on pomo.<br />Eiköhän se siitä, toivon ainakin, ettei tarvi töistä lähteä hätiin=)<br />Illalla kuulumisia pentukurssilta!<br /><br />Ps. Tiian iskä on nimennyt Hopen Topiksi (Hope=Toivo). Just joo.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-6580580059262622283?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-47811971265178118542008-04-13T18:55:00.013+03:002008-04-13T22:11:32.798+03:00Tänään pakkasimme <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_0">kimpsut</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_1">kampsut</span> ja suuntasimme heti aamulla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_2">Muurlaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_3">Tiian</span> serkun perheen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_4">luo</span>. Eilen kävimme ostamassa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_5">Karvakorvista</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_6">autoiluvaljaat</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_7">putkiluun</span>, jota autossa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_8">saa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_9">järsiä</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_10">Hope</span> viihtyy <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_11">takapenkillä</span> hyvin, eikä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_12">ole</span> moksiskaan vaikka poistumme autosta. Vilkaisee vaan, että taas noi lähtee, ja jatkaa unia tai luun kaluamista.<br />Sunnuntaina <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_13">alkumatkasta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_14">Hope</span> hieman <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_15">kitisi</span>, mutta huomattuaan kehuja tulevan vain kun on hiljaa ja rauhassa, pisti nopeasti <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_16">maate</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_17">järsi</span> ihanaa luuta. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_18">Paimion</span> kohdalla neiti oli jo umpiunessa, joka on meillä hyvin tyypillinen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_19">matkustustapa</span>. Kertaakaan ei autossa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_20">ole</span> ollut vielä huono olo.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_21"><br />Muurlassa</span> olikin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_22">jännät</span> paikat, kun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_23">Tiian</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_24">tätin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_25">saksanpaimenkoirista</span> vanhempi, Essi, tuli tekemään <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_26">tuttavuutta</span>. Tutustuminen meni kyllä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_27">mallikkaasti</span>. Samoin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_28">Annun</span> (jonka hevosta Tiia hoitaa) kultaisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_29">noutajaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_30">Danaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_31">tutustuttiin</span> hienosti. Pian <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_32">Hope-riiviö</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_33">kiskoikin</span> isoja koiria <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_34">hännästä</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_35">mahakarvoista</span> niin, että ihmisiä hirvitti koska joku haukkaa kunnolla takaisin!<br /><br />Koirien lisäksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_36">ihmeteltiin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_37">heppoja</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_38">Sara-suomenhevoseen</span> oli ihan mukavaa tutustua, mutta <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_39">Nella-poni</span> puhisi ja haisteli niin että Hopea alkoi hiukan pelottaa! Onneksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_40">äitin</span> sylissä aidan takana oltiin turvassa:) ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_41">isin</span> taskusta löytyneet <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_42">nakitkin</span> tekivät <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_43">poniin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_44">tutustumisesta</span> hiukan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_45">mukavempaa</span>...<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_46">Ehti</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_47">Hope</span> nähdä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_48">Tiian</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_49">Nooran</span> selässä ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_50">Sofian</span> Ponnen selässä lähtevän ratsastamaan. Juha lähti <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_51">Hopen</span> kanssa meitä vastaankin, että H<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_52">ope</span> olisi nähnyt ratsukot vielä uudestaan, mutta teimme niin pitkän lenkin, että vilu ja väsy ajoi Juhan ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_53">Hopen</span> sisälle.<br /><br />Tiian 2- vuotias <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_54">Minja-</span>serkku oli <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_55">Hopen</span> ollessa ulkona oppinut hienosti sanomaan "<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_56">Hope</span>".<br />Kun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_57">Minja</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_58">kysyi</span> "missä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_59">Hope</span> on?" ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_60">Armi-mummi</span> oli vastannut että: "<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_61">pissalla</span>", sanoi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_62">Minja</span> että: "onpa pitkä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_63">pissa</span>". Oikeastihan olimme silloin tallilla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_64">tutustumassa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_65">heppatouhuihin</span>.<br />Vielä ennen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_66">kotiinlähtöä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_67">tutustutiin</span> perheen nuorempaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_68">saksanpaimenkoiraan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_69">Fiinaan</span>, joka on aika riehakas ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_70">villi</span> välillä. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_71">Tiian</span> ja Miinan kanssa kaksikko meni ihan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_73">mallikkaasti</span>, mutta kun Juha meni <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_74">Fiinan</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_75">Hopen</span> kanssa ulos, oli <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_76">Fiina</span> juossut <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_77">Hopen</span> yli. Mitään ei kuitenkaan sattunut, eikä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_78">Hopekaan</span> juuri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_80">pelästynyt</span>.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_81"><br />Viikonlopun</span> saldo oli siis pelkästään positiivinen, äkkiä laskettuna <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_82">Hope</span> hurmasi ainakin 16 ihmistä (mukaan lukien <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_83">eläinkaupan</span> myyjän) ja<br />tutustui 3 isoon koiraan ja ainakin 6 <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_84">heppaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_85">lähietäisyydeltä</span>, kaukaa useampaankin.<br />Viikonloppuna myös käytiin suihkussa tassu- ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_86">mahapesulla</span>, eikä sekään meitä kovasti <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_87">ihmetyttänyt</span>.<br /><br />Täytyy muuten vielä kehua, että rohkeuden lisäksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_88">Hope</span> on todella fiksu pentu. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_89">Nakin</span> kanssa jo istutaan, annetaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_90">tassua</span>, mennään maahan ja seurataan muutamia askeleita. Myös "tänne" käsky on opittu, <br />mutta sen noudattaminen ei vielä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_91">ole</span> ihan luotettavaa.  Temppuja on tosin tehty lähinnä sisällä...<br /><br />Neiti muuten suhtautuu omaan, itsenäiseen tyyliinsä myös meidän poissaoloon ja olohuoneen porttiin: hetki vingutaan, sitten painutaan <br />johokin nukkumaan. <br />Nytkin taitaa kölliä omassa pedissään.<br /><br />Siirryimme jo tänään kolmen ruokinnan päivärytmiin, <br />koska Hope syö paremmin silloin, kun <br />ruokintaväli on pidempi. <br />Tänään ei ole kertaakaan jäänyt ruokaa kuppiin,<br />vaikka kerta-annokset ovat hieman isompia.<br />Kolme ruokintaa istuu paljon paremmin rytmiimme,<br />neljällä ruoalla viimeinen venyi aina puolille öin, mikä ei ole kauheen hyvä asia yöunien kannalta.<br />Lisäksi Hope on sitten tottunut jo rytmiin, kun joutuu <br />torstaina ensimmäistä kertaa olemaan pidemmän päivän yksin Tiian ja Juhan työvuorojen osuessa päällekkäin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp0.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SAJas2o5-fI/AAAAAAAAALc/jIstSkSHuW8/s1600-h/IMG_3012.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://bp0.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SAJas2o5-fI/AAAAAAAAALc/jIstSkSHuW8/s320/IMG_3012.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5188809447312062962" /></a> <br /><span style="font-style:italic;">Autossa</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-4781197126517811854?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-4728069537787962402008-04-13T18:44:00.005+03:002008-04-13T21:58:13.819+03:00Kuten jo aiemmin kirjuuttelin, eilen oli kylässä molempien perheet.<br />Vieraiden tuloa varten Tiia päätti valmistautua pienellä imuroinnilla päivälenkin jälkeen. Tiia kantoi Hopen petiin, ja kaivoi imurin kaapista ajatellen, että jos pennut ovat jo Päivillä tottuneet imurin ääneen, ei Hope varmaan ole moksiskaan. Pienen hetken Tiia imuroi ja alkoi sitten ihmetellä kun makkarista ei kuulunut mitään. Hopea ei näkynyt missään, se oli kertakaikkiaan kadonnut! Pikaisen etsinnän jälkeen pentu löytyi Juhan vaatekaapin alahyllyltä, housupinon takaa kyyhöttämästä. Ovi oli ollut raollaan:)<br />Ei muuta kuin Hope Tiian  syliin ja ensin laitettiin imuri keittiöön pörisemään, itse jäätiin makkariin. <br />Pikkuhiljaa hivuttauduttiin sylikkäin lähemmäs. Letkuja ja suutinta<br />Hope uskalsi haistella, samoin kelautuvaa johtoa ja sammutettua imuria.<br />Pörisevää imuria katselimme kuitenkin vain kauempaa.<br />Vieraiden tullessa neiti veti unta kuulaan, kun päivälenkki (korttelin ympäri) venähti 40 minuuttiseksi. Sitkeä Tiia kun ei luovuttanut ennen kuin remmissä oli tehty jotain, ja tulihan se kakka lopulta.<br />Vieraat hurmioituivat täysin Hopen valovoimaisuudesta, vaikka pitivät Tiian sääntöjä (vain ihmiset syö pöydästä, leikkiessä ei murista, ketään ei purra sormista jne.) hiukan tylsinä.<br />Juhan tullessa töistä mukana tuli Juhan vanhemmat, joten porukkaa oli paljon. Myös heidän tullessaan neiti oli unten mailla, eikä vieraat taikka ihmiset yleensä/ovesta tulijat vielä tunnu oikein kiinnostavan.<br />Tiia sanoikin jo Juhalle, että pitääkö kasvattajalle reklamoida pennun olevan rikki kun se vaan nukkuu ja syö=)<br />Vieraitten lähdettyä Hope ja Juha menivät vesisateessa pissalle, mutta tyypilliseen rottweiler-tyyliin Hope ei kurakelistä tykännyt. Juha sanoi<br />Hopen jättäneen hänet kuin nallin takapihalle ja rynnänneen etupihalle sadetta pitämään! Ja Tiiaa Juha on sanonut ylihuolehtivaiseksi, kun Tiia haluaa aina pitää remmissä (paitsi metsässä/purtsilla). Väitti vielä, ettei pentu ole mikään kamikaze, joka juoksee auton alle saman tiän. Siitäs sai!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp0.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SAJWP2o5-bI/AAAAAAAAALA/52VVWROUBBc/s1600-h/IMG_2997.JPG"><img src="http://bp0.blogger.com/_DKvPFcPn0jk/SAJWP2o5-bI/AAAAAAAAALA/52VVWROUBBc/s320/IMG_2997.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5188804551049345458" /></a><br /><span style="font-style:italic;">Vieraiden odottelua</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-472806953778796240?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-73900451190598290382008-04-11T20:44:00.003+03:002008-04-11T20:56:11.585+03:00Tänään otimme ensimmäisen lähikontaktin toiseen koiraan. Tiiaa kyllä hiukan harmitti, sillä naapurin länsiylämaan terrieri juoksi yllättäen vapaana kulman takaa, ärhäkän räksytyksen saattelemana. Tiia hermostui sen verran että koppasi Hopen syliin, eikä antanut tutustua<br />vapaasti, vaikka olisi varmaan pitänyt. Varsinkin kun Tiia on joskus haaveillut kahdesta koirasta, joista toinen olisi rottweiler, toinen juuri tuollainen terrieri. Noh, sylistä haistelu sujui ihan mallikkaasti kun Tiia meni kyykkyyn, joten ei Hope ainakaan traumatisoitunut..<br />Tänään Hope ei ole syönyt kuppiaan tyhjäksi muuten kuin aamulla.<br />Myöhäisemmän heräämisen takia ruokinta-aikojen väli on ollut tänään noin 4- 5 tuntia, joten ehkä se vaikuttaa ruokahaluun. <br />Eikä olla menty edes nakkikoulutusta juurikaan. Pissalenkeillä Tiialla on ollut houkuttimena mukana oma köysilelu. Toivottavasti ruokahalu pysyy kunnollisena, että saamme neidin <br />kasvamaan reipasta vauhtia!<br />Huomenna onkin tulossa paljon kyläilijöitä, kun sekä Tiian että Juhan vanhemmat ja pikkusiskot on tulossa pentua katsomaan.<br />Hyvä vaan, vielä meillä ei olekaan ehtinyt muita käymään kuin naapurit,<br />kun Tiia on ollut kipeenäkin. Saa Hopekin tutustua monennäköisiin vieraisiin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7390045119059829038?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-78282293119764859502008-04-11T16:40:00.005+03:002008-04-11T20:44:38.205+03:00Kävimme <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_0">Hopen</span> kanssa lounaan jälkeen lenkillä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_1">lähimetsässä</span>. Remmissä olo sujuu, mutta <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_2">neidin</span> mielestä se ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_3">ole</span> hirveän kivaa. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_4">Hope</span> ei haluaisi kävellä ollenkaan samaan suuntaan kuin minä. Välillä neiti turhautui, istahti ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_5">ulisi</span>. Minä odottelin ensin kärsivällisesti, mutta viimein nappasin neidin syliin ja kannoin hänet <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_6">metsän reunaan</span>. Onneksi niin pystyy vielä tekemään:)<br />Metsässä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_7">Hope</span> pääsi jälleen vapaaksi ja seuraili minun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_8">vanavedessä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_9">suht</span> hyvin. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_10">Puuhiamme</span> haittasi vain <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_11">Nalakatti</span>, joka on ilmeisesti päättänyt osoittaa, että hänestäkin olisi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_12">lenkkikaveri</span> ollut.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_13">Nala</span> kulkee perässä, edellä ja mukana. Välillä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_14">Nala</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_15">mourusi</span> niin kovaa, että ajattelin sen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_16">kuvittelevan</span> <br />meidän tarvitsevan vahtia tms.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_17">Hope</span> ei aina tiennyt, seuraisiko minua vai <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_18">Nalaa</span>, koska <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_19">Nalakin</span> on meidän laumaa. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_20">Nalan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_21">johdatettua</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_22">Hopen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_23">hiemaan</span> hankalaan kohtaan kiveä kiipeämään <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_24">Tiian</span> oli pakko huutaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_25">Hope</span> luokseen. Ja iloisesti <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_26">Hope</span> tulikin, mutta ei tainnut <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_27">laumauttamisharjoitus</span> ihan toimia...<br />Metsästä tulimme <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_28">pururadalle</span>, jossa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_29">Hope</span> oli hihnassa, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_30">Nala</span> kiinni.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_31">Purtsia</span> juoksi anopin oloinen nainen täysi vauhti päällä. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_32">Hope</span> istua <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_33">nökötti</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_34">ihmettelemässä</span> ja N<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_35">ala</span> rynnisti kotiinpäin, naisen perään. Nainen pysähtyi ja huusi " ei kai se mun perään lähtenyt", johon minä vaan että "ei kai".<br />Nainen totesi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_36">parivaljakon</span> olevan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_37">hauskannäköinen</span>, jollaista ei ihan joka päivä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_38">tule</span> vastaan. =)<br />Ja niin ne ovatkin.. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_39">hyeenan</span> näköiseksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_40">takkujen</span> takia <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_41">kynitty</span> kissa, joka kulkee <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_42">remmittä</span> joukon jatkona ja maailman suloisin 7 <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_43">viikkoinen</span> pentu.<br />Kotona leikkasin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_44">Hopelta</span> toisen takajalan kynnet ja sitten menimme<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_45">päikkäreille</span>, hän omaan ja minä omaan petiini.<br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_46">Päikkärit</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_47">venahtivat</span> vahingossa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_48">parituntisiksi</span>, kun flunssa verottaa vielä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_49">Tiian</span> voimia..<br />Minuun noustessa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_50">Hope</span> jäi jatkamaan, mutta nyt kuulostaa siltä, että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_51">neitikin</span> heräsi. Alkoi meinaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_52">vinku</span> ja komennus <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_53">ttä</span> "mihin se <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_54">äiskä</span> nyt <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_55">hävis</span>, perkele" kun tulin tähän <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_56">olohuoneeseen</span> portin taakse <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_57">kirjoittelemaan</span>. Nyt tyttö <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_58">rauhottui</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_59">nappaan</span> kainaloon ja lähdemme <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_60">pissille</span>!<br />Sellainen täytyy vielä sanoa, että Hope on tuonut jo nyt perheeseeemme sitä, mitä kaipasin: stressitöntä yhdessäoloa ja rennomman, mutta rytmikkään aikataulun!Koiraperheen elämä on toistaiseksi ihanaa, vaikka Hope huutaakin parhaillaan täyttä höökiä olkkarin portin takana. Ymmärrän hyvin, olen usein itsekin tietokoneelle mustasukkainen, kun Juha istuu tässä:)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-7828229311976485950?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-30756354886426911102008-04-11T13:37:00.002+03:002008-04-11T13:44:47.843+03:00Toinen Hopen yö meni vähän pitemmmissä unipätkissä, mutta myös häiriöinti ja touhuilu unien välillä kesti pitempään.<br />Tällä kertaa lähempänä nukkui Tiia, joka ei ylttänyt kunnolla petiin rapsuttelemaan, mikä teki rauhoittumisesta hankalaa.<br />Tiian hermot loppuivat aamuyön tunteinta kun Hope päätti parturoida Tiiaa hiusten roikkuessa sängyn laidan yli. Siinä kohtaa vaihdoimme lyhyttukkaisemman Juhan pentuvahdiksi.<br />Aamulla oli taas tunti ennen kellonsoittoa vilinää ja vilskettä, mutta Tiia haki pennun takaisin petiin ja unia jatkettiin kiltisti.<br />Eilisiltana riitti naurua kun Hopella oli virtaa nokosten jälkeen. Olkkarista katsoimme kun pentu haki ensin lelunsa petiin ja loppujen lopuksi kantoi sinne melkein itsensä kokoisen Juhan lenkkarin!<br />Juha haki kengän pois jolloin sänkyyn lähtivät pissapaperit!<br />Oli muuten pikkuisen hankalaa olla tuima laumanjohtaja papereita paikoilleen palauttaessa.<br />Nyt lähdemme lounaan jälkeiselle ulkoilulle, jatkamme tarinointia illalla!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-3075635488642691110?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-56174388980717715282008-04-10T20:00:00.002+03:002008-04-10T20:01:24.158+03:00..ei osattu laittaa tota kommentointihommaa noihin aikasempiin, mutta nyt voi kommentoida ainakin näihin uusiin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-5617438898071771528?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2382654757871926729.post-9944415776789746712008-04-10T19:31:00.004+03:002008-04-10T19:59:48.905+03:00Vielä oli pakko innokkaan koiranomistaja tulla kirjuuttelemaan.<br />Käytiin päiväruuan jälkeen lenkillä remmin ja pannan kanssa. Hope oli vielä hiukan kuutamolla, ja istahteli ihmettelemään moisia kapistuksia vähän väliä...<br />Metsässä päästettiin Hope irti ja käveltiin suht reipasta vauhtia pitkin polkuja. Ensin tahtoi jäädä jälkeen, mutta kerran mentiin puun taa piiloon. Hieman hän vinkui ja itkeskeli. Sitten näki Juhan ja lähti tohkeissaan perään.<br />Loppukävely mentiinkin koira tiukasti vanavedessämme, ei päästänyt meitä enää silmistään..<br />Taisi uusi ympäristö imee kaikki mehut, sillä pentu uuvahti keskelle keittiön lattiaa. Eikä ole kevyttä koiranunta tuo uinailu!<br />Juha taitaa huokaista helpotuksesta, kun on koko päivän touhunnu pennun kanssa...<br />Sellainen tarvii vielä lisätä, että nyt on kyllä tullut jo papereillekin lätäköt, ainakin puolet =D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/2382654757871926729-994441577678974671?l=hopen-koiruudet.blogspot.com' alt='' /></div>Tiiahttp://www.blogger.com/profile/05558466149108227843noreply@blogger.com