Päästiin eilen Hopen kanssa Susun ja kääpiöpinseri-Robbyn mukaan Salmiin Robbyn "mummolaan", jossa odotteli 7-vee sekarotuinen jättiläinen Urho sekä rotikka"pennut" Budi ja Roosa, joista Budi-uros oli selkeesti Hopea isompi ja Roosa aika saman kokoinen. Hope pääsi temmeltämään ja painimaan oikein sydämensä kyllyydestä, tosin joutui kolmen koiran lauman eessä hieman alakynteen. Urhon killuessa niskan päällä Budi ja Roosa milloin härkkivät kumpikin omilta sivuiltaan, milloin muuten vaan varmistivat ettei tulokas pääse karkuuun.
Juoksua ja hyväntahtoista ärinää ja painia riitti. Välillä jäädessään alakynteen Hope kävi kuitenkin ohimennen juoksemassa Robbyn yli, ihan kuin näyttääkseen että tälle mä kyllä pärjään :D Ja "pentujen" mentyä hetkeksi sisätiloihin Hope kiipesi puolestaan Urhon niskaan osoittaakseen, ettei nyt ihan alistettavissa ole :D
Koska Robby joutui tyytymään sivustakatsojan rooliin isojen painaessa pitkin ketoo, lähdimme vielä ihanan mutaiselle peltolenkille, josta Hope sitten kesken kaiken karkasi ilmeisesti peuran perässä metsään. Aikansa Tiia sai huudella koiraa ennen kuin se vihdoin palasi, kieli polvissa ja laittoi maate Tiian jalkoihin ihan kuolleena. Oli peura ilmeisesti juossut kuitenkin kovempaa, vaikka Hopellekin on tutkattu se 39 km /h...
Hopesta on tullut oikea mamman mussukka kun Tiia on nykyään niin paljon kotona sen kanssa. Taitaa syynä olla myös Tiian mielen heltyminen, koira tekisi mieli ottaa aina mukaan, kun elämä kerrostalossa on muuten niin tylsää. Kateeksi oikein kävi tuo Salmin kolmikko, sillä järveen rajottuva tontti metsikköineen tuntui olevan ison koiran taivas. Sellaiseen mekin toivottavasti joskus muutamme :D
Hope on ottanut kotona kurjan tavan haukkua oven takana Tiian lähtiessä kotoa. Vaikka Ilkka olisi kotona, jää koira itkeskelemään ja vinkumaan Ilkan viereen Tiian lähtiessä. Hope myös hyppää usein ovea vasten. Tänään oli piru varjelemassa, sillä ilmeisesti Hope koitti samaan ovenkolistelutekniikkaa Tiian isän perään siurossa, jonne Tiia jätti koiran pariksi tunniksi lähtiessään pitämään partioiltaa. Takaisin tullessaan Tiia hiukan hämmästyi, sillä ulko-ovi oli kiinni, mutta koiraa ei näkynyt missään!!!!
Hetken huhuiltuaan ja talon kierrettyään soitto iskälle varmisti, että koira oli jäänyt yksinään sisään tyhjään taloon reilu tunti sitten.. meinasi iskeä paniikki, kun koiraa piti mennä huutelemaan ulkoa pilkko pimeässä. Onneksi karkulainen tuli täysissä voimissaan takapihalla vastaan, ilman heijastinta se olisi voinut hyvin jäädä auton alle tai eksyä seikkailessaan kuitenkin oudommassa paikassa :D Tästä lähtien on syytä varmistaa, etteivät ovet aukea koiran hypätessä kahvaan.....
maanantaina 2. marraskuuta 2009
lauantaina 24. lokakuuta 2009
Epäonninen näyttelyretki
Käytiin kokeilemassa vähä hallinäyttelyn huumaa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä Tuuloksessa. Meiän mörköilevälle murkulle hulinaa oli vähän liiankin kanssa, eikä reissusta tällä kertaa tullut ihan yhtä onnistunut kuin aiemmista.
Näyttely oli tosiaan parkkihallissa...Hopea jännitti aika paljon olla siellä, kun meteli oli niin kova. Valitettavasti myös Tiiaa jännitti aika paljo kehässä, kun moni koira oli peruuttanut ja yhtäkkiä joutuki meneen ekana. Tämä yhdistelmä aiheutti sen, ettei Hope antanut tuomarin katsoa hampaita, vaan Tiia joutui ne esittelemään. Heti ikävän kopeloinnin jälkeen tuomari olisi halunnut vielä tunnustella koiran hännän, mikä aiheutti Hopelle pienen paniikin, se istui ja koitti mennä karkuun peräpäätään pitelevää tuomaria.
Kehän laidalla oli myös niin paljon hälinää, koiria ja ihmisiä ettei Hope nähnyt houkuttelijaan niiden takaa. Siitä syystä meni hetki ennen kuin koira seisoi kauniisti ja siinäkin katteli Tiia sen näköisenä että "vie mut äkkiä pois täältä".
Arvostelusta olis varmaan tullut oikeen hyvä, jollei tuomari ois tämän pelokkaan käytöksen takia hylännyt koiraa. Nyt paperiin kirjattiin näin: Hyvän tyyppinen muttei rottweilerin luonteinen, hyvän mallinen pää joka saisi olla voimaikkaampi, elegantti kaula, hyvä selkälinja, hyvin kulmautunut, liikkui reippaasti. (Tuomari siis Astrid Lundava, Viro)
Omistajana tietty harmittaa et virallisessa luokassa tulee hylsy just luonteesta, ku tähän asti aina saanut kehuja siitä. Talvella me aiotaanki harjotella ahkeraan vieraisiin ihmisiin luottamista ja myös tollasissa pelottavissa paikoissa toimimista. Ens keväänä sit häntä pystyssä uusiin koitoksiin =)
Ensi viikolla aiotaan rohkastua ja mennä Nokian Palveluskoirakerhon hakuporukan tottisreeneihin. Kirjottelen niiden tunnelmia sit loppuviikosta :D
Näyttely oli tosiaan parkkihallissa...Hopea jännitti aika paljon olla siellä, kun meteli oli niin kova. Valitettavasti myös Tiiaa jännitti aika paljo kehässä, kun moni koira oli peruuttanut ja yhtäkkiä joutuki meneen ekana. Tämä yhdistelmä aiheutti sen, ettei Hope antanut tuomarin katsoa hampaita, vaan Tiia joutui ne esittelemään. Heti ikävän kopeloinnin jälkeen tuomari olisi halunnut vielä tunnustella koiran hännän, mikä aiheutti Hopelle pienen paniikin, se istui ja koitti mennä karkuun peräpäätään pitelevää tuomaria.
Kehän laidalla oli myös niin paljon hälinää, koiria ja ihmisiä ettei Hope nähnyt houkuttelijaan niiden takaa. Siitä syystä meni hetki ennen kuin koira seisoi kauniisti ja siinäkin katteli Tiia sen näköisenä että "vie mut äkkiä pois täältä".
Arvostelusta olis varmaan tullut oikeen hyvä, jollei tuomari ois tämän pelokkaan käytöksen takia hylännyt koiraa. Nyt paperiin kirjattiin näin: Hyvän tyyppinen muttei rottweilerin luonteinen, hyvän mallinen pää joka saisi olla voimaikkaampi, elegantti kaula, hyvä selkälinja, hyvin kulmautunut, liikkui reippaasti. (Tuomari siis Astrid Lundava, Viro)
Omistajana tietty harmittaa et virallisessa luokassa tulee hylsy just luonteesta, ku tähän asti aina saanut kehuja siitä. Talvella me aiotaanki harjotella ahkeraan vieraisiin ihmisiin luottamista ja myös tollasissa pelottavissa paikoissa toimimista. Ens keväänä sit häntä pystyssä uusiin koitoksiin =)
Ensi viikolla aiotaan rohkastua ja mennä Nokian Palveluskoirakerhon hakuporukan tottisreeneihin. Kirjottelen niiden tunnelmia sit loppuviikosta :D
torstaina 24. syyskuuta 2009
Onnistunut hakuleiri
Ohhoh, kun on ollut pitkä tauko tästä blogin pidosta. Muutto ja muut kiireet on vieneet voimia ja kun tällä hetkellä ei kotona ole vielä oikein kunnollista tietokonepaikkaa, on koneella istuminen koitettu pitää minimissä.
Viime viikonloppuna oltiin koko konkkaronkka hakuleirillä Turussa. Harjoteltiin ekaa kertaa valmiiden maalimiesten mukaan ottoa ja vähä tarkempaa nenän käyttöä esineruudussa. Leiriltä saatiin hyviä vinkkejä myös jatkotreeneihin ja pian pitäiski ruveta kattelemaan reeniporukkaa myös täältäpäin.
Kerrostaloelämään ollaan sopeuduttu ihan hyvin. Mukavuuden haluisena koiranomistajana Tiia kyllä kaipailee toisinaan takapihaa, sinne oli illan pimeinä ja aamun kylminä hetkinä helppo pisuttaa koira pikaseen. Onneksi kaupungissa asuminen ei kuitenkaan ole niin kamalaa kuin aluksi luulimme, hyvä lenkkimettäkin (jossa uskaltaa antaa koiran juosta myös vapaana) löytyi ihan pikasen kävelymatkan päästä.
Tiia koittaa olla hieman ahkerampi blogipäivityksissään jatkossa. Hopen kanssa kyllä tehdään ja touhutaan, mutta ei olla vaan keretty tänne kuulumisia päivitteleen. Jatkossa kunnostaudutaan myös tällä saralla :D
Viime viikonloppuna oltiin koko konkkaronkka hakuleirillä Turussa. Harjoteltiin ekaa kertaa valmiiden maalimiesten mukaan ottoa ja vähä tarkempaa nenän käyttöä esineruudussa. Leiriltä saatiin hyviä vinkkejä myös jatkotreeneihin ja pian pitäiski ruveta kattelemaan reeniporukkaa myös täältäpäin.
Kerrostaloelämään ollaan sopeuduttu ihan hyvin. Mukavuuden haluisena koiranomistajana Tiia kyllä kaipailee toisinaan takapihaa, sinne oli illan pimeinä ja aamun kylminä hetkinä helppo pisuttaa koira pikaseen. Onneksi kaupungissa asuminen ei kuitenkaan ole niin kamalaa kuin aluksi luulimme, hyvä lenkkimettäkin (jossa uskaltaa antaa koiran juosta myös vapaana) löytyi ihan pikasen kävelymatkan päästä.
Tiia koittaa olla hieman ahkerampi blogipäivityksissään jatkossa. Hopen kanssa kyllä tehdään ja touhutaan, mutta ei olla vaan keretty tänne kuulumisia päivitteleen. Jatkossa kunnostaudutaan myös tällä saralla :D
keskiviikkona 29. heinäkuuta 2009
Kuvaamisia ja läksiäisiä
Heh, meillä kävi Johanna-täti viime viikolla Hopea kuvaamassa, niinkuin varmasti tosta 18 kk -kuvasta huomaatte :) Muitakin hienoja kuvia Johanna otti ja neuvoinkin, että lähettäisi niitä rotikkakalenteriin taas tarjolle. Ajattelin itseltäkin muutaman kuvan sinne laittaa...
Voitte käydä ihastelemassa Johannan kuvia TÄSTÄ
Hopella taisi olla todella rankka viikonloppu, sillä maanantaiaamuna haukku ei olisi noussut millään. Tiia joutui todenteolla komentamaan koiran ylös ulos ja lenkille, jotta itse ehti töihin. Muuttoviikon nukkumisjärjestelyt kyllä ovat Hopelle mieleen, sillä sänky on jo purettu ja Tiia nukkuu patjalla lattialla. Hope ei tunkee sänkyyn, mutta pääsee melkein kylkeen kiinni tulemalla lattialle viereen :D
Niin, ja rankka viikonloppu johtui siitä, että perjantaina käytiin iltamyöhään (muuttokuorman viemisen jälkeen) kylässä Tuomaksella ja Emmalla ensimmäistä kertaa, ja oli jännää nähdä uusi paikka ja ihmisiä ja päästä ekaa kertaa parvekkeelle! Lauantaina Tiia ja Ilkka suuntasivat Poriin Sonisphere-festarille, jolloin Hope jäi viihdyttämään Tiian iskää koko illaksi. Sunnuntain sieniretki vei koirasta ilmeisesti viimeisetkin mehut :)
Toisaalta, myös juoksujen alkaminen viime viikolla väsyttää Hopea. Saas nähdä, miten Paimion näyttely sujuu, kun haukku ei tekisi muuta kuin nuuskisi ja on vähän alakuloinen. Väsymys ja hitaus toisaalta tekee ehkä Hopen kohdalla vaan ihan hyvää, ei ole sitten ihan vieterinä kehässä :D Jännä juttu, ettei Henkkaa kiinnostanut Hope viikko sitten lainkaan, vaikka neiti alkoi samana iltana vuotamaan ihan selkeästi. Tänään joudutaankin treenaileen ilman perinteistä juoksutusta, kun ei Henkkaa varmaankaan voi päästää Hopen kanssa temmeltämään yhtä aikaa..Tulee oleen muutenkin viimeiset kimppatreenit vähään aikaan.
Eilen Tiialle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, ja Hope tutustui uuteen koiraan,
5 kk ikäiseen Jedi-nimiseen belgian paimenkoiraan. Sulassa sovussa Hope, Jedi ja kultainen noutaja Dana juoksivat yhdessä, tosin Hope koitti jatkuvasti astua Danaa, joka kerrankin näytti kyntensä (tai oikeastaan hampaansa) ja puolusti itseään! Puolittain sokeutunut sakemanni Fiina vaan ei oikein tykännyt kolmen koiran tunkemisesta reviirilleen ja ilmaisi sen menemällä pöydän alle piiloon, reppana.
Tänään aamulenkillä iski pieni haikeus, jos ei muuten niin ainakin upeiden lenkkimaastojen vuoksi. Nokialla lenkeistä tulee vähän pidempiä ja tylsempiä, kun ensin pitää aina mennä asfaltteja pitkin useita kilometrejä ennen metsään pääsyä. Toisaalta Tiian kunto (ja Hopen käsiteltävyys hihnassa) varmaan paranevat entisestään :D
Ensi viikolla päästään muuton jälkeen toivottavasti viettämään myös vähän kesälomaa. Tiia haaveili, että mentäisiin jopa ihan mökille asti. Hope ainakin tykkäisi, siellä kun pääsee järveen koska tahansa :D
Voitte käydä ihastelemassa Johannan kuvia TÄSTÄ
Hopella taisi olla todella rankka viikonloppu, sillä maanantaiaamuna haukku ei olisi noussut millään. Tiia joutui todenteolla komentamaan koiran ylös ulos ja lenkille, jotta itse ehti töihin. Muuttoviikon nukkumisjärjestelyt kyllä ovat Hopelle mieleen, sillä sänky on jo purettu ja Tiia nukkuu patjalla lattialla. Hope ei tunkee sänkyyn, mutta pääsee melkein kylkeen kiinni tulemalla lattialle viereen :D
Niin, ja rankka viikonloppu johtui siitä, että perjantaina käytiin iltamyöhään (muuttokuorman viemisen jälkeen) kylässä Tuomaksella ja Emmalla ensimmäistä kertaa, ja oli jännää nähdä uusi paikka ja ihmisiä ja päästä ekaa kertaa parvekkeelle! Lauantaina Tiia ja Ilkka suuntasivat Poriin Sonisphere-festarille, jolloin Hope jäi viihdyttämään Tiian iskää koko illaksi. Sunnuntain sieniretki vei koirasta ilmeisesti viimeisetkin mehut :)
Toisaalta, myös juoksujen alkaminen viime viikolla väsyttää Hopea. Saas nähdä, miten Paimion näyttely sujuu, kun haukku ei tekisi muuta kuin nuuskisi ja on vähän alakuloinen. Väsymys ja hitaus toisaalta tekee ehkä Hopen kohdalla vaan ihan hyvää, ei ole sitten ihan vieterinä kehässä :D Jännä juttu, ettei Henkkaa kiinnostanut Hope viikko sitten lainkaan, vaikka neiti alkoi samana iltana vuotamaan ihan selkeästi. Tänään joudutaankin treenaileen ilman perinteistä juoksutusta, kun ei Henkkaa varmaankaan voi päästää Hopen kanssa temmeltämään yhtä aikaa..Tulee oleen muutenkin viimeiset kimppatreenit vähään aikaan.
Eilen Tiialle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, ja Hope tutustui uuteen koiraan,
5 kk ikäiseen Jedi-nimiseen belgian paimenkoiraan. Sulassa sovussa Hope, Jedi ja kultainen noutaja Dana juoksivat yhdessä, tosin Hope koitti jatkuvasti astua Danaa, joka kerrankin näytti kyntensä (tai oikeastaan hampaansa) ja puolusti itseään! Puolittain sokeutunut sakemanni Fiina vaan ei oikein tykännyt kolmen koiran tunkemisesta reviirilleen ja ilmaisi sen menemällä pöydän alle piiloon, reppana.
Tänään aamulenkillä iski pieni haikeus, jos ei muuten niin ainakin upeiden lenkkimaastojen vuoksi. Nokialla lenkeistä tulee vähän pidempiä ja tylsempiä, kun ensin pitää aina mennä asfaltteja pitkin useita kilometrejä ennen metsään pääsyä. Toisaalta Tiian kunto (ja Hopen käsiteltävyys hihnassa) varmaan paranevat entisestään :D
Ensi viikolla päästään muuton jälkeen toivottavasti viettämään myös vähän kesälomaa. Tiia haaveili, että mentäisiin jopa ihan mökille asti. Hope ainakin tykkäisi, siellä kun pääsee järveen koska tahansa :D
keskiviikkona 22. heinäkuuta 2009
Kohti Nokian seikkailuja
Vähiin käy ennen kuin loppuu...Reilun viikon päästä meillä on taas edessä muutto, ja uudenlaiset kujeet odottaa Nokialla :D
Hope taitaa arvailla että taas ollaan muuttamas, sillä sen verran tarkkaan neiti seuras kun pakkailin hänen tavaroitaan yhteen laatikoista. Toki pakkailuista on ollut Hopelle riemuakin, banaanilaatikosta esiin kaivettu tervainen löylykauha oli mitä parhainta järsittävää ja tallille matkalla ollut harjakivi sekä kelluva tuikkukynttilä löytyi murusteltuna -mistäpä muualtakaan, kuin Tiian sängystä!!!
Hope tuntuu ottaneen muutenkin ilon irti salaisista sänky- ja sohvaoleiluistaan. Toisinaan Tiian palatessa töistä sohvatyynyt on kannettu sängylle pesäksi,toisinaan sohvan täytteitä (jep jep, selkänojasta niitä on hyvä kaivella) taas levitelty ympäri lattiaa. Ilmeisesti haukku on kuullut Tiian ja Ilkan suunnitelmat siitä, että uudessa kodissa edellämainitut lepopaikat (jotka on juuri haettu kaupasta) on ehdottomasti koiralta kiellettyjä. Tiian elokuinen kesäloma taitaakin kulua iloisesti kolinapurkkia ravistellen :D
Vähän säälittää valmiiksi jo Nokian naapurusto. Nimittäin samassa rapussa neljässä muussakin asunnossa asuu koiria... Jos yksi haukkuu, muut haukkuu ja pikkukoirien räkytys hukkuuu kyllä Hopen bassonjylyyn, neiti kun on perinyt isä-Henkalta varsinaisen HD-haukun :D
Eilen me käytiin jälleen Paraisilla isukkia ja Sailaa ja Ilkkaa moikkaamassa. Hope sai nautiskella meriveden viilennyksestä ja tietty myös spurttailusta pitkin nurmikkoa.. Sit reenailtiin vähän umppari-ilmaisuja lähimettässä. Aluksi paffilaatikossa oleva maalimies oli hauvalle suuri jännitys ja mysteeri, mutta pian koiruli käytti taas bassoaan ihan oikeaoppisesti :D
Hakutreenailun jälkeen harjoteltiin vielä hiukan Paimion näyttelyä varten. Aluksi Saila koitti juoksuttaa Hopea, mutta sitten todettiinki että taitaa kuitenkin mennä Tiian kanssa paremmin. Seisomista varten Saila lupasi kuitenkin tulla lelun kanssa juniorikehän laidalle houkutuslinnuksi :D
JA MILLAISEN LELUN! Kirsi toi reeneihin mukaan Kiiralle ostamansa vesilelun, mistä tuli kertarysäyksellä Hopen supersuosikki. Koska Kiira ei ole lelusta pahemmin välittänyt (mitä nyt hiukan innostu kantamaan sitä, jos Hopen silmä vältti) niin Kirsi lahjoitti lelun meille.
Neonpinkki, kelluva (!), kovamuovinen noutokapula on ehdottomasti Hopen suurin aarre tällä hetkellä... eikä toivottavasti hajoa ihan heti. Tosin Tiiaa hiukan pelotti kotimatkalla, että lelun sijaan hajoaa auto, kun Hope innostui rymyämään lelun kanssa takakontissa :D
Hope taitaa arvailla että taas ollaan muuttamas, sillä sen verran tarkkaan neiti seuras kun pakkailin hänen tavaroitaan yhteen laatikoista. Toki pakkailuista on ollut Hopelle riemuakin, banaanilaatikosta esiin kaivettu tervainen löylykauha oli mitä parhainta järsittävää ja tallille matkalla ollut harjakivi sekä kelluva tuikkukynttilä löytyi murusteltuna -mistäpä muualtakaan, kuin Tiian sängystä!!!
Hope tuntuu ottaneen muutenkin ilon irti salaisista sänky- ja sohvaoleiluistaan. Toisinaan Tiian palatessa töistä sohvatyynyt on kannettu sängylle pesäksi,toisinaan sohvan täytteitä (jep jep, selkänojasta niitä on hyvä kaivella) taas levitelty ympäri lattiaa. Ilmeisesti haukku on kuullut Tiian ja Ilkan suunnitelmat siitä, että uudessa kodissa edellämainitut lepopaikat (jotka on juuri haettu kaupasta) on ehdottomasti koiralta kiellettyjä. Tiian elokuinen kesäloma taitaakin kulua iloisesti kolinapurkkia ravistellen :D
Vähän säälittää valmiiksi jo Nokian naapurusto. Nimittäin samassa rapussa neljässä muussakin asunnossa asuu koiria... Jos yksi haukkuu, muut haukkuu ja pikkukoirien räkytys hukkuuu kyllä Hopen bassonjylyyn, neiti kun on perinyt isä-Henkalta varsinaisen HD-haukun :D
Eilen me käytiin jälleen Paraisilla isukkia ja Sailaa ja Ilkkaa moikkaamassa. Hope sai nautiskella meriveden viilennyksestä ja tietty myös spurttailusta pitkin nurmikkoa.. Sit reenailtiin vähän umppari-ilmaisuja lähimettässä. Aluksi paffilaatikossa oleva maalimies oli hauvalle suuri jännitys ja mysteeri, mutta pian koiruli käytti taas bassoaan ihan oikeaoppisesti :D
Hakutreenailun jälkeen harjoteltiin vielä hiukan Paimion näyttelyä varten. Aluksi Saila koitti juoksuttaa Hopea, mutta sitten todettiinki että taitaa kuitenkin mennä Tiian kanssa paremmin. Seisomista varten Saila lupasi kuitenkin tulla lelun kanssa juniorikehän laidalle houkutuslinnuksi :D
JA MILLAISEN LELUN! Kirsi toi reeneihin mukaan Kiiralle ostamansa vesilelun, mistä tuli kertarysäyksellä Hopen supersuosikki. Koska Kiira ei ole lelusta pahemmin välittänyt (mitä nyt hiukan innostu kantamaan sitä, jos Hopen silmä vältti) niin Kirsi lahjoitti lelun meille.
Neonpinkki, kelluva (!), kovamuovinen noutokapula on ehdottomasti Hopen suurin aarre tällä hetkellä... eikä toivottavasti hajoa ihan heti. Tosin Tiiaa hiukan pelotti kotimatkalla, että lelun sijaan hajoaa auto, kun Hope innostui rymyämään lelun kanssa takakontissa :D
perjantaina 17. heinäkuuta 2009
Terveet silmät
Nyt on sit käyty ihan eläinlääkärissä tsekkaamas et hurtalla on terveet silmät. Näköelimistä ei valittamista löytynyt, mutta käytöksessä olis ollu parantamisen varaa...
Hope nimittäin koitti sen verran pomottaa ja uhitella sekä hoitajaa että lääkäriä et ensin mä sain tapella Sinin avustamana Hopelle ite silmätipat ja sitten lääkärin huonees laitettiin myös kuonokoppa ettei lekurilta lyhenis sormet :D
Seuraavaksi me ruvetaan jännittämään Paimion erkkaria, muuttoa ja tulevia lonkkakuvauksia. Saas nähdä muriseeko koira tuomarille, sopeutuuko se lainkaan kerrostaloon ja onko ne jalat terveet :D
Toi kerrostaloon muutto tässä on eniten jännittänyt, ja ollaan pohdittu jo kaikenlaisia ratkaisuita. Tällä hetkellä Hopella kun on ikävä tapa haukkua todella kovaäänisesti kaikki ylimäääräiset kulkijat. Saa nähdä kuinka äkkiä se sit tottuu rappukäytävän ääniin, vai pitääkö meidän ottaa haukkupantaa tms. apuvälineitä käyttöön. Myös uudet, tiukemmat säännöt odottaa koiraa yhteiselon sujumisen kannalta, nimittäin Ilkka on ehdoton näissä sänky- ja sohva -asioissa, kun tähän asti Tiia on katsonut läpi sormien, jos koira on sängyllä tai sohvalla omistajien ollessa pois kotoa (milläs sen pidät sieltä pois, kysyn vaan)...
Hope nimittäin koitti sen verran pomottaa ja uhitella sekä hoitajaa että lääkäriä et ensin mä sain tapella Sinin avustamana Hopelle ite silmätipat ja sitten lääkärin huonees laitettiin myös kuonokoppa ettei lekurilta lyhenis sormet :D
Seuraavaksi me ruvetaan jännittämään Paimion erkkaria, muuttoa ja tulevia lonkkakuvauksia. Saas nähdä muriseeko koira tuomarille, sopeutuuko se lainkaan kerrostaloon ja onko ne jalat terveet :D
Toi kerrostaloon muutto tässä on eniten jännittänyt, ja ollaan pohdittu jo kaikenlaisia ratkaisuita. Tällä hetkellä Hopella kun on ikävä tapa haukkua todella kovaäänisesti kaikki ylimäääräiset kulkijat. Saa nähdä kuinka äkkiä se sit tottuu rappukäytävän ääniin, vai pitääkö meidän ottaa haukkupantaa tms. apuvälineitä käyttöön. Myös uudet, tiukemmat säännöt odottaa koiraa yhteiselon sujumisen kannalta, nimittäin Ilkka on ehdoton näissä sänky- ja sohva -asioissa, kun tähän asti Tiia on katsonut läpi sormien, jos koira on sängyllä tai sohvalla omistajien ollessa pois kotoa (milläs sen pidät sieltä pois, kysyn vaan)...
tiistaina 30. kesäkuuta 2009
Partioilua ja muuta mukavaa
Viime viikonloppuna oltiin Hopen kanssa partioleirillä. Aluksi Tiiaa vähän jännitti, miten Hope tulee toimeen kaikkien lasten kanssa, mutta se ratkesi nopeasti. Nimittäin ehdimme vasta tulemaan leirimökin pihaan kun lauma 8-10-vuotiaita poikia juoksi (tai kiiruhti loppumatkan, kun kielsin juoksemasta) koiran luokse. Ensimmäinen, isoin kumartui koiran puoleen ja antoi Hopen nuolaista naamaansa. Sen jälkeen kolme muutakin poikaa tuli Hopen ympärille silittelemään ja rapsuttelemaan, ja koira istua nautiskeli aloillaan.
Hopea pystyi pitämään leirillä aika paljon ihan vapaanakin, mutta lasten mennessä juoksuleikkejä Tiia sitoi Hopen pitkään juoksuhihnaan. Hellesäistä johtuen Hope juoksi aina suoraan järveen hihnasta vapauduttuaan, ja innokkaita kepinheittäjiä riitti rannassa ja laiturilla :)
Ainoastaan leirillä vierailulla käynyt Santtu (11 vko, mäyräkoira) rajoitti Hopen vapautta, koska Hope ei niin pienen kaverin kanssa osaa leikkiä.
Illalla valvoessamme lasten teltan hiljaisuutta aiheutimme tietämättämme hieman jännitystä. Tulimme rannasta teltan lähelle kuuntelemaan, jolloin Hope kiersi teltan ympäri. Tullessamme toisen kerran paikalle kuului teltasta hirmuinen supina. Tiia kävi kysymässä, onko jokin hätänä? Johon sudarit vastasivat: Onko täällä susia? Me nähtiin teltan raosta vähän aikaa sitten sellaiset mustat jalat....
Tiia totesi nauraen, että Hope se vaan oli kun kiersi telttaa, johon yksi pojista sanoi: Et olisi kertonut, meillä oli just niin jännää!!!
Leiriviikonlopusta toivuttuamme suuntasimme maanantaina Haunisten kentälle Rotikkariehaan. Pärjäsimme kisailuissa aika hyvin, lihapullalingossa ylsimme finaaliin, kun Hope koppasi ensin alkukarsinoissa 3/4 lihapullasta ja semifinaalissa 3/3. Finaalissa suorituspaineet kasvoivat valitettavasti liikaa, ja koppeja tuli vai 2/3.
Totojuoksussa ylsimme jaetulle ykkössijalle lihapullachampioni-Martan kanssa. Kumpikin koira pinkoi poliisin tutkaan 39 km/h vauhtia! Saimme sen kunniaksi kotiin hienon todistuksen, pokaalin ja pikkusäkin lammasriisi- nappuloita. Pukeutumiskisassa tulimme toiseksi (kahdesta osallistujasta) Tiian hätäisellä jenkkihuivit molemmille -ratkaisulla. Siitä Hope sai palkinnoksi hienon luun.
Vaikka Hope olikin kentällä oma itsensä (kieriskeli, haukahteli ja olisi tohissut joka suuntaan), oli hienoa myös huomata sen rauhoittuneen jonkin verran. Poliisin kertoessa poliisikoirien työstä Hope jaksoi todella hyvin makoilla helteisellä nurmikolla kuuntelemassa. Lieneekö ollut riittävän kiinnostava aihe... :D
Riehan tuoksinnassa huomasin, että Hopelle on tainnut valitettavasti jäädä vähän paukkuarkuutta, ainakin se haukahteli naapurikentältä kuuluviin pamauksiin. Tästä Tiia ottaa syyt osittain niskoilleen, sillä peko-reeneissä oli kerran paukkureeniharjoitukset. Tarkoitus oli saada koira mukavaan leikkivireeseen ennen kuin paukuttelu alkaa, mutta emme Hopen kanssa ehtineet kuin kentälle ennen pamauksia. Koiran päätettyä, että aseen kantaja on ehdottoman vaarallinen, sitä oli todella vaikea saada enää huomioimaan mitään muuta, mistä paukkuarkuus (tai oikeastaan paukkuinho) varmaankin jäi vähän päälle....
Nyt me toivotaan peukut pystys että torstaiksi viilenisi sen verran että päästäisiin vielä hakutreeneihin ennen kesätaukoa. Muuten meillä käy aika pitkäksi, kun aina vaan kahdestaan touhutaan :D
Hopea pystyi pitämään leirillä aika paljon ihan vapaanakin, mutta lasten mennessä juoksuleikkejä Tiia sitoi Hopen pitkään juoksuhihnaan. Hellesäistä johtuen Hope juoksi aina suoraan järveen hihnasta vapauduttuaan, ja innokkaita kepinheittäjiä riitti rannassa ja laiturilla :)
Ainoastaan leirillä vierailulla käynyt Santtu (11 vko, mäyräkoira) rajoitti Hopen vapautta, koska Hope ei niin pienen kaverin kanssa osaa leikkiä.
Illalla valvoessamme lasten teltan hiljaisuutta aiheutimme tietämättämme hieman jännitystä. Tulimme rannasta teltan lähelle kuuntelemaan, jolloin Hope kiersi teltan ympäri. Tullessamme toisen kerran paikalle kuului teltasta hirmuinen supina. Tiia kävi kysymässä, onko jokin hätänä? Johon sudarit vastasivat: Onko täällä susia? Me nähtiin teltan raosta vähän aikaa sitten sellaiset mustat jalat....
Tiia totesi nauraen, että Hope se vaan oli kun kiersi telttaa, johon yksi pojista sanoi: Et olisi kertonut, meillä oli just niin jännää!!!
Leiriviikonlopusta toivuttuamme suuntasimme maanantaina Haunisten kentälle Rotikkariehaan. Pärjäsimme kisailuissa aika hyvin, lihapullalingossa ylsimme finaaliin, kun Hope koppasi ensin alkukarsinoissa 3/4 lihapullasta ja semifinaalissa 3/3. Finaalissa suorituspaineet kasvoivat valitettavasti liikaa, ja koppeja tuli vai 2/3.
Totojuoksussa ylsimme jaetulle ykkössijalle lihapullachampioni-Martan kanssa. Kumpikin koira pinkoi poliisin tutkaan 39 km/h vauhtia! Saimme sen kunniaksi kotiin hienon todistuksen, pokaalin ja pikkusäkin lammasriisi- nappuloita. Pukeutumiskisassa tulimme toiseksi (kahdesta osallistujasta) Tiian hätäisellä jenkkihuivit molemmille -ratkaisulla. Siitä Hope sai palkinnoksi hienon luun.
Vaikka Hope olikin kentällä oma itsensä (kieriskeli, haukahteli ja olisi tohissut joka suuntaan), oli hienoa myös huomata sen rauhoittuneen jonkin verran. Poliisin kertoessa poliisikoirien työstä Hope jaksoi todella hyvin makoilla helteisellä nurmikolla kuuntelemassa. Lieneekö ollut riittävän kiinnostava aihe... :D
Riehan tuoksinnassa huomasin, että Hopelle on tainnut valitettavasti jäädä vähän paukkuarkuutta, ainakin se haukahteli naapurikentältä kuuluviin pamauksiin. Tästä Tiia ottaa syyt osittain niskoilleen, sillä peko-reeneissä oli kerran paukkureeniharjoitukset. Tarkoitus oli saada koira mukavaan leikkivireeseen ennen kuin paukuttelu alkaa, mutta emme Hopen kanssa ehtineet kuin kentälle ennen pamauksia. Koiran päätettyä, että aseen kantaja on ehdottoman vaarallinen, sitä oli todella vaikea saada enää huomioimaan mitään muuta, mistä paukkuarkuus (tai oikeastaan paukkuinho) varmaankin jäi vähän päälle....
Nyt me toivotaan peukut pystys että torstaiksi viilenisi sen verran että päästäisiin vielä hakutreeneihin ennen kesätaukoa. Muuten meillä käy aika pitkäksi, kun aina vaan kahdestaan touhutaan :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
