maanantai 27. huhtikuuta 2015

Toivotaan, toivotaan

Huh. Viikko kulunut painajaismaisesta viikonlopusta, jolloin tyttöpennut hiipuivat. Maanantaina lähetin Eviraan toisen pennun, ja heti tiistaina sain avaavalta patologilta soiton...

Ei muuten ollut mikään helppo juttu toi Eviraan lähetyskään. Kysyin neuvoa lähipostista, että onko heillä biopakkauksiin tarvittavaa mustakeltateippiä. Ja vastaus oli, ettei posti muka toimita ollenkaan eläimiä, ei eläviä eikä kuolleita. Käskivät suunnata matkahuoltoon.
No minäpä soitin eläinlääkäriin, joka kertoi lähettäneensä edellisen pennun ihan vaan postissa. Ja sovittiin, että toimitan paketin heille ennen neljää, maksan molempien postimaksut (kun olin jäänyt perjantaina velkaa, kun eivät tienneet loppusummaa) ja ell vie kotimatkalla paketin postiin, jossa ei ollut mitään ongelmaa.

Patologin mukaan pienemmällä nartulla oli pectus excavatum, kehityshäiriön aiheuttama kuopparinta, jossa pennun kasvaessa rintalasta painuu voimakkaasti kuopalle ja alkaa litistää sekä keuhkoja että sydäntä. Olin ihmetellytkin loppuvaiheessa pennun ulostyöntyviä kylkiluita, mutta pistin sen kuivumisen piikkiin, se kun lopetti syömisen lähes kokonaan...
Kehityshäiriö on patologin mukaan niin sanottu polygeeninen, eli useampi geeni vaikuttaa siihen, eikä voida tietää mitkä ne geenit ovat. Oli siis vain todella huono tuuri! Tätä esiintyy ilmeisesti joillain roduilla enemmäkin, mutta en ole itse kuullut rotikoilla olevan. Kuopparintaan ei vaikuta pennun paino tai sen makuulla olo, vaan  sen kasvaessa rintakehä ei kasva normaalisti, vaan alkaa painua selvästi kuopalle. On olemassa myös ns. lattarintaa, jossa rintakehä on litteä.  Ensimmäisen pennun avannut patologi oli käynyt avaussalissa ja todennut, että myös isomman rintakehä oli ollut epänormaali. Sen kuopparinta ei ollut niin selvä kuin pienemmän, mutta kuitenkin se on todennäköisesti aiheuttanut hapettomuuden ja muut oireet.
Kumpikaan patologeista ei osannut sanoa ihomuutosten syytä hännässä. Odottelen siis jännittyneenä lopullisia vastauksia, selviäisikö solutesteistä jotakin enemmän.

Olisi ehkä pitänyt uskoa kepoa, sillä ilkka sanoi pentujen ollessa reilun viikon ikäisiä, että narttujen rintakehät näyttää hänen mielestään oudoilta. Itse laitoin asian vaan pentujen pienen koon ja mahdollisen kehittymisen piikkiin, että rintakehät normalisoituvat vielä. Toisaalta, ei kukaan kolmesta eläinlääkäristä osannut diagnosoida rintakehäasiaa isommalta pennulta. Eli ilkalle pointsit, sillä on selkeesti enempi tajua koirista kun se väittää ;)

Nyt ollaan menty viikko niin sanotusti kusi sukassa. Poitsu kasvaa, juo maitoa, on oppinut kävelemään haparoivin askelin ja hampaat alkavat puskea ikenistä läpi. Silti pelkään koko ajan, että tulee jotain merkkejä, ettei sillä ole asiat hyvin. Se on reipas, eikä tunnu muita pentuja kaipaavan, mutta silti itseä ahdistaa koko ajan....

Suurin huolenaihe on Poitsun kakkaamattomuus. Lähihoitajat tietävät, mitä tuseeraminen on. Koska sormi on liian iso, olen vanupuikko ja ruokaöljy apunani ronkkinut pennulta milloin valkosta, nauhamaista limaa josta en tiedä onko se suolistolimaa vai suolinkaisia, milloin ihan kunnon kakkapökäleitä. Välillä pentu kakkaa itsekin, mutta useinmiten minun on pakko avittaa vanupuikolla, sillä mikään hieronta, vesisuihkutus, öljysively, taputtelu tai muu ns. normaali kasvattajan konsti ei tunnu auttavan.

Viikonloppuna Hope alkoi myös läpytellä korviaan. Ei mitenkään jatkuvasti, mutta etenkin illalla aika häiritsevästi. Se on myös raapinut korviaan niin, että niiden sisäpinnoilla on rupia. Huomenna mennäänkin eläinlääkärille hakemaan apua sekä Hopen korviin että pennun ulostamiseen, ja toivon todellakin että jotakin voidaan tehdä asialle! 

Kaikenkukkuraksi 13-vuotias kissarouvamme on edelleen hukkatiellä. Se on ollut kadoksissa nyt jo kaksi viikkoa, ja olen laittanut sekä naapureiden postilaatikkoihin että kaikkiin alueen facebook-ryhmiin ilmotukset, ja tietysti myös kulkenut etsimässä ja soitellut löytöeläinpaikkoihin... :( Täytyy toivoa, että meidän onni kääntyy, pentu tulee kuntoon ja alkaa kakkia itse ja kisukin seikkailee takaisin kotiin.
Ainakaan emme ole Nepalissa....












3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

lähipostin "täti" soitti postin myynnintukeen ja kysyi kuinka kuollut pentu lähetetään. Siellä sanottiin että posti ei kuljeta eläimiä ei eläviä eikä kuolleita. Linkitin EVIRAN sivulta sinulle tiedon missä lukee että kuolleet eläimet tulee lähettää matkahuollon kautta "Ruumiinavaukseen tulevat kokonaiset kuolleet eläimet voidaan joko tuoda Eviran toimipisteeseen tai lähettää Matkahuollon kautta." http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/naytteenotto-+ja+lahetysohjeet/pakkaus-+ja+lahetysohjeet/ Eläinlääkäri toimi siis vastoin ohjeistusta, hän oli kirjoittanut päälle että eläinperäinen näyte ei kuollut eläin!!! Näille säännöksille on syynsä! Tälläinen säännösten noudattamatta jättäminen on minusta piittaamatonta eläinlääkäriltä! Mutta laitan postille viestiä että ohjeistavat lääkäriä!

Anonyymi kirjoitti...

Toi sun touhu on kyllä eläinrääkkäystä. Kai niistä pennuista tulee kehityshäiriöisiä kun noin vanhan koiran pitää väkisin tehdä pennut. Ahneudella ei ole mitään rajaa.

Oona kirjoitti...

miten tässä nyt kävi?