Vähiin käy ennen kuin loppuu...Reilun viikon päästä meillä on taas edessä muutto, ja uudenlaiset kujeet odottaa Nokialla :D
Hope taitaa arvailla että taas ollaan muuttamas, sillä sen verran tarkkaan neiti seuras kun pakkailin hänen tavaroitaan yhteen laatikoista. Toki pakkailuista on ollut Hopelle riemuakin, banaanilaatikosta esiin kaivettu tervainen löylykauha oli mitä parhainta järsittävää ja tallille matkalla ollut harjakivi sekä kelluva tuikkukynttilä löytyi murusteltuna -mistäpä muualtakaan, kuin Tiian sängystä!!!
Hope tuntuu ottaneen muutenkin ilon irti salaisista sänky- ja sohvaoleiluistaan. Toisinaan Tiian palatessa töistä sohvatyynyt on kannettu sängylle pesäksi,toisinaan sohvan täytteitä (jep jep, selkänojasta niitä on hyvä kaivella) taas levitelty ympäri lattiaa. Ilmeisesti haukku on kuullut Tiian ja Ilkan suunnitelmat siitä, että uudessa kodissa edellämainitut lepopaikat (jotka on juuri haettu kaupasta) on ehdottomasti koiralta kiellettyjä. Tiian elokuinen kesäloma taitaakin kulua iloisesti kolinapurkkia ravistellen :D
Vähän säälittää valmiiksi jo Nokian naapurusto. Nimittäin samassa rapussa neljässä muussakin asunnossa asuu koiria... Jos yksi haukkuu, muut haukkuu ja pikkukoirien räkytys hukkuuu kyllä Hopen bassonjylyyn, neiti kun on perinyt isä-Henkalta varsinaisen HD-haukun :D
Eilen me käytiin jälleen Paraisilla isukkia ja Sailaa ja Ilkkaa moikkaamassa. Hope sai nautiskella meriveden viilennyksestä ja tietty myös spurttailusta pitkin nurmikkoa.. Sit reenailtiin vähän umppari-ilmaisuja lähimettässä. Aluksi paffilaatikossa oleva maalimies oli hauvalle suuri jännitys ja mysteeri, mutta pian koiruli käytti taas bassoaan ihan oikeaoppisesti :D
Hakutreenailun jälkeen harjoteltiin vielä hiukan Paimion näyttelyä varten. Aluksi Saila koitti juoksuttaa Hopea, mutta sitten todettiinki että taitaa kuitenkin mennä Tiian kanssa paremmin. Seisomista varten Saila lupasi kuitenkin tulla lelun kanssa juniorikehän laidalle houkutuslinnuksi :D
JA MILLAISEN LELUN! Kirsi toi reeneihin mukaan Kiiralle ostamansa vesilelun, mistä tuli kertarysäyksellä Hopen supersuosikki. Koska Kiira ei ole lelusta pahemmin välittänyt (mitä nyt hiukan innostu kantamaan sitä, jos Hopen silmä vältti) niin Kirsi lahjoitti lelun meille.
Neonpinkki, kelluva (!), kovamuovinen noutokapula on ehdottomasti Hopen suurin aarre tällä hetkellä... eikä toivottavasti hajoa ihan heti. Tosin Tiiaa hiukan pelotti kotimatkalla, että lelun sijaan hajoaa auto, kun Hope innostui rymyämään lelun kanssa takakontissa :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti