perjantai 29. toukokuuta 2009

Haukkuhauvelin ekat treenihaukut

Eilen päästiin Hopen kans taas hakutreeneihin, jotka onnistui tällä kertaa mielestäni hurjan hyvin. Teimme treenin viuhkatyyliin, eli kaksi maalimiestä kävelivät vinoittain koirasta pois päin sitä kokoajan kutsuen. Äijät painuivat puskaan piiloon, ja koira vietiin hetkeksi pois jolloin äijät etenivät 10-15 metriä ja menivät uudelleen piiloon.

Hope löysi kolme ekaa maalimiestä helposti ja rohkeni jopa haukkua kaikkia! Koska Hopella on ollut kiire tulla maalimieheltä pois omia aikojaan, laitoimme tällä kertaa pitkän liinan koiran perään ja kun äijä oli haukuttu, Tiia meni ottamaan liinan päästä kiinni. En tiedä kuinka paljon "kiinni" oleminen vaikutti, kuinka paljon se, ettei aamuruokaa saanut kuin hippusen, mutta koiruudella ei ollut tällä kertaa mihinkään kiire.

Viimeinen maalimies olikin hurjan vaikea. Tuuli painoi ilmeisesti hajun hieman sivuun, ja koira juoksi pusikossa piilossa olleen äijän ohi monta kertaa. Hienoa oli kuitenkin tässäkin huomata, että koira jatkoi työskentelyä, vaikka risteilikin omia aikojaan keskilinjan molemmin puolin. Hope myös malttoi tulla Tiian luokse kutsusta, vaikka pari kertaa sitä jouduttiinkin huutamaan. Lopulta viimeinen maalimies näyttäytyi ja eteni uudelleen, ja tällä kertaa Hope löysi perille. Yllättäen tämä maalimies haukuttiinkin kaikkein reippaimmin, ilmeisesti alkoi ärsyttää, kun tyyppi oli mennyt niin vaikeaan piiloon :D

Ennen treenejä päästimme Hopen juoksemaan Lean (noin vuoden vanhempi narttu) ja Henkka-isukin kanssa. Henkka otettiin akoille erotuomariksi, ne kun meinasivat ruveta mittelemään voimiaan hampaiden kanssa. Ikävästi sai jälleen huomata, että Hopella on erittäin vahva dominanssi. Tästä syystä se ei varmaankaan aikuisena enää tule niin hyvin toimeen muiden narttujen kanssa. Toistaiseksi Hope nöyristyy, jos vanhempi narttu älähtää sen alistusyrityksistä. Nyt jo kuitenkin huomasi, että Lealle Hope ärisi vastaan, mutta Henkan tullessa paikalle nöyrtyi nopeasti maan matoseksi.

Reenien tuoksinnassa Tiia sai myös vihiä siitä, mikä Hopen yltiömäisen karvanlähdön ja tuhoamisvimman todennäköisesti aiheuttaa: nimittäin vaikuttaa siltä, että nuoren neidin toiset juoksut ovat tuloillaan. Insesti-iskä Henkka oli jo sitä mieltä, että ei kun hommiin vaan, mutta viattomuudessaan Hope oli sitä mieltä, että homman täytyy olla leikkiä. Henkka ei oikein tykännyt, kun Hope koitti astua sitä vuorostaan takaisin.

Jännittävän reeni-illan jälkeen kotona oli todella väsynyt koira. Nukkumaanmenon aikaan Tiia ihmetteli omituista napsuttelua, kunnes huomasi kyljellään makaavan koiran tassujen heiluvan vimmatusti vasten makuuhuoneen seinää. Taisi Hope juosta Lean ja Henkan kanssa ja maalimiesten perässä vielä unissaankin...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oli muuten hyvät treenit!
Hope on kehittynyt valtavasti.
Seestynyt ja aikuistunut.
Ja senhän myös isukki huomioi!