Ohhoh, kun on aikaa vierähtänyt ilman että on yhtään blogitekstiä saanut aikaiseksi...Kaikenlaiset kiireet ja lenssut on työllistäneet meitä pitkin kevättä, milloin koiralla on ollut joku paikka kipeenä, milloin omistaja on kuumeessa tai mahataudissa..
Meidän reenit on jääneet ihan minimiin tänä keväänä. Kodin lähellä olevassa jääkiekkokaukalossa ollaan reenattu kerran-pari viikossa tottista, lähinnä seuraamista, makuuta ja luoksetuloa sekä eteenmenoa. Häiriöttömässä tilassa nämä kaikki onnistuvat Hopelta oikein hienosti, vielä pitäisi saada sitä häiriövarmuutta.
Kentällä viimeksi ollessamme noin kuukausi sitten todettiin, ettei Hope jaksa siellä keskittyä kolmea minuuttia kauempaa. Siksi olenkin tehnyt reenejä pelkästään kotona, ei oikein viitsi ajaa noin sataa kilsaa sen kolmen minuutin takia...
Hihnan päässä Hope käyttäytyy jo melko hyvin, tosin vieraisiin koiriin me ei juuri törmäillä, joten sitä ei olla harjoiteltu paljon. Koira on kuitenkin selvästi ymmärtänyt, että on parempi kävellä hihna löysällä, jotta matka ei kokoajan katkeaisi ikävästi.
Tiian sairasteltua viime viikon Hope tuntuu puhkuavan ylimääräistä energiaa roppakaupalla ja sen se käyttää kaikenlaiseen ryökälemäiseen toimintaan. Eilen oli ihan huippuriiviö-päivä. Aamu alkoi Hopen tyyliin sukkien ja muiden vaatteiden kantamisella, ja jälleen kerran Tiian uudet rintsikat kestivät kaikki kaksi päivää kun ne on nyt syöyty poikki. Sama ruljanssi toistuu muuten joka ikinen aamu sillä välin kun Tiia koittaa syödä aamupalaa, jos jollain vinkkejä miten päästä siitä eroon, otetaan kiitollisena vastaan.
Vaatteiden lisäksi Hope syö myös mattoja, edelleen joka matossa on hampaiden tekemiä reikiä ja nyt uusin villitys on tuhota oma patja häkistä. Tiia hiukan harmittaa, kun 50 euron keinonahkapatjasta kannetaan pumpulia pitkin kämppää ja tasainen jyrsintä kuuluu häkistä joka yö. Ilmeisesti Hope haluaa nukkua pelkän häkin lattialla....
Nooh, eilen illalla Tiia tuli kesken työpäivän kotiin potemaan migreeniä. Noin puolentoistatunnin unien jälkeen potilas havahtui epämääräiseen metallitölkkien kalisteluun..ja meni pahaa aavistamatta katsomaan mistä ääni kuuluu. Eiköhän ryökäle ollut levittänyt keittiön kaapista (ovi oli muuten kiinni) puolet roskapussin sisällöstä pitkin lattiaa, pääosin onneksi keittiöön. Porkkanankuoret, teepussit, kalapakkaukset, jugurttipurkit kaikki iloisena sekamelskana keittiön matolla :D Lisäksi metallinkeräyksestä oli ongittu kiva määrä tonnikala- ja kissanruokapurkkeja ihanan terävine reunoineen.
Kaiken kivan sotkemisen lisäksi Hopesta lähtee ihan tolkuttomasti karvaa. Imurointia seuraavana päivänä mustat kerrokset leijuvat jo kaikkien huoneiden seinustoilla, karvoja on luonnollisesti myös sänky ja sohvat täynnä, vaikkei Hopen PITÄISIKÄÄN niissä olla. Tiia koittaa lisätä nappuloiden joukkoon vähän öljyä, ja antaa jälleen matokuurit molemmille elukoille. Ehkäpä karvanlähtö loppuu sillä.
YH:n elämä ei Hopen kaltaisen koiran kanssa ole mitenkään helppoa. Välillä Tiia on edelleen valmis tarjoamaan koiraa vaikka ensimmäiselle vastaantulijalle, tai vähintäänkin suunnittelee sen palauttamista Päiville. Oikeasti Tiia ei kuitenkaan raaskiksi koirasta enää luopua, vaikka välillä sen hoito ja riiviöily käy todella voimille. Muuta elämää ei juuri pysty järkkäämään, on vain töitä ja koiraa. Onneksi tilanne helpottunee kesän lopulla, kun Tiia ja Hope muuttavat Ilkan luo Nokialle. Pääsee ehkä edes kerran viikossa sanomaan, että en muuten tänään vie tuota kuin yhdelle lenkille :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Meillä on ihan sama juttu,jos ton rakin jättää yksinään kotio. Onneks sen saa suljettua ovien taakse,niin,ettei pääse tuhojaan tekemään. Nykyään Lolalla on öisin kankainen kuonokoppa päässä ja se on pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään,ettei saa pureskella kaikkea. Pihalla ei ole kumpikaan koirista enää vapaana,sillä ne taatusti kävisivät yhdessä meidän pikku varsojen kimppuun (olen huomannut sen jo niiden olemuksesta kun näkevät varsat) vaan tarhassa,jossa kulkee vielä sähkö,ne saavat sitten viettää päiviään sillävälin kun hevosetkin ulkoilevat. Zorro mököttää,mutta Lola on intoa täynnä ja heittelee tarhassa auton rengasta kaiket päivät. En sit tiedä onko toikaan nyt oikea tapa,mut meillä nuo luupäät on käsittäneet kaikki vasikat,varsat ym. riistaksi,johon pitää purra kiinni. Kyllä välillä niin tekisi kans mieli vetästä molemmat narun jatkoksi,mutta kun ne laittaa tarhaan,niin saa itsekkin taas rauhoittua. Silti musta tuntuu että Lola on noista se fiksumpi ja mukavempi koira. Mutta tosiaan, tsemppiä, et ole yksin asian kanssa =) Hyvää kesää! -Henna ja eläinlauma-
Lähetä kommentti