Juha palaa tänään lomareissultaan, ja siitäkös me tytöt ollaan tyytyväisiä. Eilen oli Tiialla jo sen verran hermot kireellä, että Hope-parka joutui kestämään jo pientä tiuskintaa hiukan herkemmin kuin yleensä...
Tosin Hopekin on ollut hieman rasittava, viime yönä oli taas pakko vahtia Tiian unta niin tehokkaasti, ettei ollut unta mitä vahtia! Eli siis kuuntelin puolen yötä, kun Hope haukkui pihalla juhlivia ihmisiä ja muita kaduntallaajia. Sen lisäksi Nala rääkyi puolen yötä ikkunan alla. Oli auvoisaa tulla aamulla töihin silmät ristissä.
Edellisyönäkin nukuin huonosti, kun murehdin siuron kisunpentuja, joita ei nyt sitten olekaan. Yksikään kuudesta ei jäänyt keisarinleikkauksen jälkeenkään henkiin, kun emolla oli tulehdus ja se oli kuivunut. Olen kyllä katkera eläinlääkärille, joka oli sanonut synnytyksen voivan kestävän vuorokauden! Olisi pyytänyt tuomaan heti näytille, kun ekan pennun jälkeen supistukset lakkasivat... Olin jo varautunut piilottamaan pentueesta yhden meille, niin ettei Juha huomaisi=)
Vaikka kyllä välillä tuntuukin siltä, että asuntomme on nyt jo liian pieni meidän eläintarhalle. Pitänee odottaa vielä muutamia vuosia(kymmeniä, sanoisi Juha) ennen kun meille otetaan uusia karvakavereita. Kaloja sen sijaan uuteen akvaarioon varmaan mahtuisi enemmänkin, se näyttää nyt jotenkin niin tyhjältä...
Ai niin, sen verran tarvii Hopea kehua, että kyllä oli mamma ylpeä pennusta Salon-seikkailulla. Junamatkat menivät pääosin makoillessa (alkumatkasta oli pakko tunkea Tiian syliin katselemaan ikkunasta) ja matkan varrella saatiin monet kehut ulkopuolisilta, niin söpöydestä kuin rohkeudestakin.
Myös Muurlassa Hope käyttäytyi pääosin hienosti, tosin taisi kerran kaataa Minjan kumoon, kerran Tiian ollessa vessassa tuli ulkoa sisälle pissalle, ja pari kertaa karkasi Essin ja Fiinan kanssa pihasta talliin/ Röllerö-pupun häkille sillä välin kun Tiia oli ratsastamassa.
Piakkoin tarvisi varmaan käydä ratsimassa myös niin että Juha tulee kävellen mukaan, jotta saataisiin Hope totutettua kulkemaan hepan kanssa. Sitten Tiia voisi ottaa sen välillä mukaan, samanlailla kun Annulla ja Maijalla (Tiian hoitopollen omistajat) on usein Dana (kultainen noutaja) mukana.
Ehkäpä tänäiltana, tai huomenna saataisiin jopa kylvettyä kasvimaalle jotain, jos Juha tulee pitelemään Hopea. Viimeksi Hope meinaan kaivoi keskelle kasvimaata aikamoisen kraaterin...
Riesa mikä riesa, söpö se silti on=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti