Voi kunpa olisi viikossa enemmän päiviä, päivissä enemmän tunteja, ja vähemmän inhottavia velvollisuuksia, kuten työtä...
Nimittäin silloin voisi aamun ylimääräisen tunnin käyttää yhden riiviön väsyttämiseen erilaisin aivotehtävin.
Nytkin Tiia herää kuudelta lenkittämään/puistokävelemään/leikkimään/
metsää haistelemaan Hopen kanssa, mutta tuntui ettei neidille mikään riitä.
Niin paljon virtaa typykässä on!
Eilen Juhan kotiuduttua töistä Hope tuli nätisti vastaan ovelle, ja Juha oli tyytyväinen kunnes huomasi pienet, sisustukselliset muutokset, joita Hope oli päivän aikana tehnyt:
a) vessaharja, vessan roskis ja sen sisältö pisin lattioita
b) makuuhuoneen verhot kiskottuna alas
c) tiian vaatteita petissä, lattialla ja ympäriinsä
d) paperisilppua, paperisilppua, paperisilppua
Näistä voimme päätellä, että joku on päivän aikana käynyt vaiihtamassa rakkaan rakkimme
vähintäänkin Tasmanian tuholaiseen!
Eilinen koulutuskentällä olokaan ei vaikuttanut asiaan, vaan yöllä juuri ripustetut verhot saivat uudelleen kyytiä. Myös iso, vinkuva, lintu-köysilelu sai kyytiä, niin että kuului! Seurauksena tästä aamuyö 3:n ja 5:n välille tapahtuneesta riekkumisesta oli, ettei Tiia jaksanutkaan herätä ennen puolta seitsemää.. Eli aamulenkki lyheni puolella tunnilla.. Jännityksellä odotan, mitä Juha tänään löytää kotiin mennessään, tosin tänään suljin vessanoven, laitoin vaatteet kaappiin ja jätin Hopelle hänen oman pyhkeensä riepoteltavaksi.
Eilen illalla huomasimme myös, että Hope on kasvanut valtavasti. Tiian pöydälle laskema nakki meinaan katosi alta aikayksikön, kun neiti nousi kahdelle jalalle sen ottamaan. Tiia kävi kyllä hyvin napakkaan hakemassa sen pois, koska ruoan itsekseen ottaminen ei ole millään tavalla sallittua! Toisaalta Tiia on ihan hyvillään, nyt sekä Juhan että Tiian on opeteltava laittamaan tavarat paikoilleen, kun pöydän kulmalle laskeminen ei enää auta!
Illalla täytyy siis kehitellä jonkinlaista aktiviteettia. Harmi, että alaosaston Haku-treenit ovat tänään, sillä meillä on myös eläinlääkäri ja ekan rokotteen otto tänä iltana. Ehkäpä se on sen verran jännä kokemus, että Hopekin väsähtää... Hopen tuntien uskaltaisin väittää että ei ole!
Sieltä saadaankin sitten virrallinen punnitus, kotivaaka näyttää sellasen 11,5 kiloa...
Hopen kansiossa on taas uusia kuvia koulutuskentältä, kun saimme eilen leikkiopetusta. Taidammekin hyödyntää niitä oppeja ehtoolla ja ehkäpä myös mennä piilosta metsässä, sillä sitä Hope rakastaa.
Muut kansion uudet kuvat ovat äitienpäiväreissultamme Ruissalosta, jossa olimme köyhällä piknikillä ilman äitejä ja ilman eväitä=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti