Viikon vanhoja vauvoja =)

Hih, enpä tiennyt viikko sitten jättäessäni jumpan väliin tiistaiaamuna, että mitä vielä tuleman pitää... Paljon on tapahtunut, ja mikä parhainta, tilanne on pikkuhiljaa rauhoittunut. Noiden kuuden kullannupun möyrimistä ei vaan malta olla katselematta. Kepokin eilen totesi, että "tää on kyllä parasta terapiaa päivän päätteeks" kun autteli mua punnitteen ja lääkitteen pennelit.

Kuten arvata saattaa, meillä on jo omat suosikkimme porukassa, mutta niillä kaikilla on niin ihanat omat juttunsa: yksi poju saa kauheita tissiraivareita ja huutaa ku hinaaja jos maitoo ei tuu/ tulee väärällä nopeudella. Yks on aina toisten alla, se oikein kaivaa ittensä sinne kasan alimmaiseksi. Yksi nukkuu aina kieli ulkona, ja yleensä tassut kohti kattoo niin paikoillaan, että mä oon huolestuneena käyny jo pari kertaa hänet herättämässä ;) Ja yhtä et saa punnittua millään ku on niin paljon vauhtia ja halua tulla vaalta pois, oli siinä minkämoista punnituskippoo tahansa.

Huh, jo viikko!  Ja samalla: voi ei, jo viikko.... enää kuusi jäljellä ja sitten on aika heilutella pennuille heipat... Noh, sitä ennen me nautitaan tassuterapiaa roppakaupalla ;)

Hauskaa wappua kaikille!!!!