Haukkuhauvelin ekat treenihaukut

Eilen päästiin Hopen kans taas hakutreeneihin, jotka onnistui tällä kertaa mielestäni hurjan hyvin. Teimme treenin viuhkatyyliin, eli kaksi maalimiestä kävelivät vinoittain koirasta pois päin sitä kokoajan kutsuen. Äijät painuivat puskaan piiloon, ja koira vietiin hetkeksi pois jolloin äijät etenivät 10-15 metriä ja menivät uudelleen piiloon.

Hope löysi kolme ekaa maalimiestä helposti ja rohkeni jopa haukkua kaikkia! Koska Hopella on ollut kiire tulla maalimieheltä pois omia aikojaan, laitoimme tällä kertaa pitkän liinan koiran perään ja kun äijä oli haukuttu, Tiia meni ottamaan liinan päästä kiinni. En tiedä kuinka paljon "kiinni" oleminen vaikutti, kuinka paljon se, ettei aamuruokaa saanut kuin hippusen, mutta koiruudella ei ollut tällä kertaa mihinkään kiire.

Viimeinen maalimies olikin hurjan vaikea. Tuuli painoi ilmeisesti hajun hieman sivuun, ja koira juoksi pusikossa piilossa olleen äijän ohi monta kertaa. Hienoa oli kuitenkin tässäkin huomata, että koira jatkoi työskentelyä, vaikka risteilikin omia aikojaan keskilinjan molemmin puolin. Hope myös malttoi tulla Tiian luokse kutsusta, vaikka pari kertaa sitä jouduttiinkin huutamaan. Lopulta viimeinen maalimies näyttäytyi ja eteni uudelleen, ja tällä kertaa Hope löysi perille. Yllättäen tämä maalimies haukuttiinkin kaikkein reippaimmin, ilmeisesti alkoi ärsyttää, kun tyyppi oli mennyt niin vaikeaan piiloon :D

Ennen treenejä päästimme Hopen juoksemaan Lean (noin vuoden vanhempi narttu) ja Henkka-isukin kanssa. Henkka otettiin akoille erotuomariksi, ne kun meinasivat ruveta mittelemään voimiaan hampaiden kanssa. Ikävästi sai jälleen huomata, että Hopella on erittäin vahva dominanssi. Tästä syystä se ei varmaankaan aikuisena enää tule niin hyvin toimeen muiden narttujen kanssa. Toistaiseksi Hope nöyristyy, jos vanhempi narttu älähtää sen alistusyrityksistä. Nyt jo kuitenkin huomasi, että Lealle Hope ärisi vastaan, mutta Henkan tullessa paikalle nöyrtyi nopeasti maan matoseksi.

Reenien tuoksinnassa Tiia sai myös vihiä siitä, mikä Hopen yltiömäisen karvanlähdön ja tuhoamisvimman todennäköisesti aiheuttaa: nimittäin vaikuttaa siltä, että nuoren neidin toiset juoksut ovat tuloillaan. Insesti-iskä Henkka oli jo sitä mieltä, että ei kun hommiin vaan, mutta viattomuudessaan Hope oli sitä mieltä, että homman täytyy olla leikkiä. Henkka ei oikein tykännyt, kun Hope koitti astua sitä vuorostaan takaisin.

Jännittävän reeni-illan jälkeen kotona oli todella väsynyt koira. Nukkumaanmenon aikaan Tiia ihmetteli omituista napsuttelua, kunnes huomasi kyljellään makaavan koiran tassujen heiluvan vimmatusti vasten makuuhuoneen seinää. Taisi Hope juosta Lean ja Henkan kanssa ja maalimiesten perässä vielä unissaankin...

Kevät keikkuen kääntyi jo kesäksi

Ohhoh, kun on aikaa vierähtänyt ilman että on yhtään blogitekstiä saanut aikaiseksi...Kaikenlaiset kiireet ja lenssut on työllistäneet meitä pitkin kevättä, milloin koiralla on ollut joku paikka kipeenä, milloin omistaja on kuumeessa tai mahataudissa..

Meidän reenit on jääneet ihan minimiin tänä keväänä. Kodin lähellä olevassa jääkiekkokaukalossa ollaan reenattu kerran-pari viikossa tottista, lähinnä seuraamista, makuuta ja luoksetuloa sekä eteenmenoa. Häiriöttömässä tilassa nämä kaikki onnistuvat Hopelta oikein hienosti, vielä pitäisi saada sitä häiriövarmuutta.

Kentällä viimeksi ollessamme noin kuukausi sitten todettiin, ettei Hope jaksa siellä keskittyä kolmea minuuttia kauempaa. Siksi olenkin tehnyt reenejä pelkästään kotona, ei oikein viitsi ajaa noin sataa kilsaa sen kolmen minuutin takia...

Hihnan päässä Hope käyttäytyy jo melko hyvin, tosin vieraisiin koiriin me ei juuri törmäillä, joten sitä ei olla harjoiteltu paljon. Koira on kuitenkin selvästi ymmärtänyt, että on parempi kävellä hihna löysällä, jotta matka ei kokoajan katkeaisi ikävästi.

Tiian sairasteltua viime viikon Hope tuntuu puhkuavan ylimääräistä energiaa roppakaupalla ja sen se käyttää kaikenlaiseen ryökälemäiseen toimintaan. Eilen oli ihan huippuriiviö-päivä. Aamu alkoi Hopen tyyliin sukkien ja muiden vaatteiden kantamisella, ja jälleen kerran Tiian uudet rintsikat kestivät kaikki kaksi päivää kun ne on nyt syöyty poikki. Sama ruljanssi toistuu muuten joka ikinen aamu sillä välin kun Tiia koittaa syödä aamupalaa, jos jollain vinkkejä miten päästä siitä eroon, otetaan kiitollisena vastaan.

Vaatteiden lisäksi Hope syö myös mattoja, edelleen joka matossa on hampaiden tekemiä reikiä ja nyt uusin villitys on tuhota oma patja häkistä. Tiia hiukan harmittaa, kun 50 euron keinonahkapatjasta kannetaan pumpulia pitkin kämppää ja tasainen jyrsintä kuuluu häkistä joka yö. Ilmeisesti Hope haluaa nukkua pelkän häkin lattialla....

Nooh, eilen illalla Tiia tuli kesken työpäivän kotiin potemaan migreeniä. Noin puolentoistatunnin unien jälkeen potilas havahtui epämääräiseen metallitölkkien kalisteluun..ja meni pahaa aavistamatta katsomaan mistä ääni kuuluu. Eiköhän ryökäle ollut levittänyt keittiön kaapista (ovi oli muuten kiinni) puolet roskapussin sisällöstä pitkin lattiaa, pääosin onneksi keittiöön. Porkkanankuoret, teepussit, kalapakkaukset, jugurttipurkit kaikki iloisena sekamelskana keittiön matolla :D Lisäksi metallinkeräyksestä oli ongittu kiva määrä tonnikala- ja kissanruokapurkkeja ihanan terävine reunoineen.

Kaiken kivan sotkemisen lisäksi Hopesta lähtee ihan tolkuttomasti karvaa. Imurointia seuraavana päivänä mustat kerrokset leijuvat jo kaikkien huoneiden seinustoilla, karvoja on luonnollisesti myös sänky ja sohvat täynnä, vaikkei Hopen PITÄISIKÄÄN niissä olla. Tiia koittaa lisätä nappuloiden joukkoon vähän öljyä, ja antaa jälleen matokuurit molemmille elukoille. Ehkäpä karvanlähtö loppuu sillä.

YH:n elämä ei Hopen kaltaisen koiran kanssa ole mitenkään helppoa. Välillä Tiia on edelleen valmis tarjoamaan koiraa vaikka ensimmäiselle vastaantulijalle, tai vähintäänkin suunnittelee sen palauttamista Päiville. Oikeasti Tiia ei kuitenkaan raaskiksi koirasta enää luopua, vaikka välillä sen hoito ja riiviöily käy todella voimille. Muuta elämää ei juuri pysty järkkäämään, on vain töitä ja koiraa. Onneksi tilanne helpottunee kesän lopulla, kun Tiia ja Hope muuttavat Ilkan luo Nokialle. Pääsee ehkä edes kerran viikossa sanomaan, että en muuten tänään vie tuota kuin yhdelle lenkille :D