sunnuntai 24. elokuuta 2008

Muuttopuuhissa

Alkaa oleen kaikki aika hyrskyn myrskyn, Juha tekee muuttoa tänään ja Tiiakin koittaa raapia tavaroitaan pikkuhiljaa kasaan uuteen kotiin siirtymistä varten. Hiukan haikealta tuntuu jättää Turku taakse, kun asunto on ollut kiva, ja elo muutenkin suhteellisen leppoisaa täällä...

Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle.
Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi.

Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=)

Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)

Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)

Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!

Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.

perjantai 15. elokuuta 2008

Hermot menossa.. Juhalla meinaan=)

Juha taitaa jo odottaa innoissaan, että pääsee muuttamaan omaan rauhaan eroon eläintarhasta. Olimme nimittäin eilen tallilla, ja minun ratsastaessani Juhan piti pitää Hopea silmällä. Homma oli helpommin sanotu kuin tehty, sillä tietysti mamman mussukka olisi halunnut olla siellä missä minäkin, eli käytännössä heppojen jaloissa.
Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...

KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.
Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D

Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)

lauantai 9. elokuuta 2008

Jälki kateissa, lelut alkaa löytyä

Kesätauon jälkeen Hopella oli jäljen haku aikasten hakusessa=) Tehtiin keskiviikon reeneissä ensin polkua, ja sitten jo askelvälillä jälkeä niin, että nami laitettiin vaan joka toiselle askeleelle. Kaikesta huolimatta Hope ryntäsi aina eteenpäin, palasi taaksepäin eikä malttanut keskittyä yhtään jäljen etsimiseen.

Päätettiinkin, että jälkeä on nyt syytä alkaa harjoittelemaan enempi myös kotioloissa, koska kerran viikossa tehty reeni ei tahdo riittää mielenkiinnon ylläpitämiseen... Siis koiralla=)

Viime maananantain tottisreenien paras saldo oli se, kun Hope toi Tiialle köysilelun Tiian heittäessä sen! Ei ole ikinä ennen juossut suoraan luokse lelua tuomaan. Tästä innostuneena reenailimme hommaa myös kotilenkin yhteydessä. Aika monta kertaa Tiia on saanut Hopen jäämään istumaan, odottamaan lelun piilotusta ja tuomaan lelun, tosin yleensä Hopea on mentävä "karkuun" jotta se oikeasti toisi lelun, muuten se alkaa helposti vaan kanniskelemaan sitä omaksi ilokseen...

Maanantain tottikset suijuivat muutenkin yllättävän hyvin, tosin kesätauon jälkeen pennut olivat innoissaan ja hiukan remusivat. Åsan harjoitukset olivat uudenlaisia, ja niitä oli kiva tehdä, esimerkiksi yhtenä rintamana seuraamista + istumista ja seuraamista + maahanmennoa. Åsan vinkkien mukaan ollaan vähän reenailtu myös jäämistä, ja varsinkin istumaan Hope jää jo mukavasti, vaikka Tiia kiertäisi koiraa tai tekisi muita kommervenkkejä.

Hopen oksentelut menivät silloin nopeasti ohi, ilmeisesti liian isot luun palat ja syödyt kivet vain ärsyttivät mahaa :( nyt haukku on kuitenkin kunnossa.

Hopelta lähtee todella valtavasti karvaa tällä hetkellä. Ilmeisesti koiraa on syytä harjailla muutaman kerran viikossa, jos ei halua kaikkea karvaa asunnon lattialle=) Myönnettäköön, että me ollaan oltu hiukan laiskoja sen suhteen.. Ja myös imuroinnin suhteen. Jopa Juhaa tuntuu välillä häiritsevän sottaisuus, ja se on paljon se:D

sunnuntai 3. elokuuta 2008

BUSTED!

Tässä parin päivän aikana Hope on jäänyt useamman kerran jo kiinni sängyssä luvatta oleilusta. Rupesin ihmettelemään, kun neiti ei enää nykyään tule ovelle vastaan kotiin tullessa, vaan on unisen näköisenä joko olkkarin tai makkarin ovella. Syykin siihen selvisi, kun kävin kokeilemassa kädellä sänkyä, se oli tietysti ihan lämmin! Tainnut olla makoisammat unet pehmeällä petillä kuin oman häkin turvassa... Hunsvotti mikä hunsvotti, mutta mitäs sille voi tehdä?

Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa...

Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.

Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään.
Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...

Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...