Juha taitaa jo odottaa innoissaan, että pääsee muuttamaan omaan rauhaan eroon eläintarhasta. Olimme nimittäin eilen tallilla, ja minun ratsastaessani Juhan piti pitää Hopea silmällä. Homma oli helpommin sanotu kuin tehty, sillä tietysti mamman mussukka olisi halunnut olla siellä missä minäkin, eli käytännössä heppojen jaloissa.
Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...
KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.
Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D
Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti