maanantai 30. kesäkuuta 2008

Uusia kuveja

Päivittelimme uusia kuvia juhannuksesta, hakutreeneistä ja jälkitreeneistä... Kameraa koitetaan kuljetella mukana jatkuvasti, mutta ei ne kuvat vaan ota aina onnistuakseen. Muutama hyvä on kuitenkin tullut napattua=)

Hakureeneissä kuvaaminen on hankalaa, kun kuvaaja ei voi hämätä koiraa metikössä hyppimällä. Kuvista ei oikein saa käsitystä, että mitä maalimiehet tekee, kun kaikki kuvat ovat joko koiran lähetyksestä tai pois tuonnista... Hienosti Hope kuitenkin haki taas viime reeneissä neljä maalinaista metiköstä=)

Hampaita ollaan koitettu katella ahkerasti, ja ilmeisesti kulmahampaiden koloihin ilmestyneet uudet hampaat kestää koskettelua paremmin, kun murinoita ei enää tule ollenkaan entiseen malliin. Työkaveri tossa kysyi, että ollaanko kerätty hampaita talteen, mutta yhtään ei olla löydetty. Hope ilmeisesti syö ne tai sit ne on hukkuneet kämpän kaaokseen...

Katteltiin tossa, et Hope on aika tuhti tyttö, tai siis tulee meihin paksuihin omistajiin=)
Sillä on kuitenkin ihan mukavasti lihaksia, joten emme aio olla (vielä) huolissamme.. Lähimettän kallioilla kiipeily lähes päivittäin plus lukuisat reenit ja riehumiset toimivat siis ilmeisen mukavana liikuntana.

Eilen Hope oli Tiian työillan ajan Piiljärvellä hoidossa. Haettiin hevoset laitumella niin, että Hope kulki mukana ja se meni mukavasti. Marko oli kuitenkin joutunut hakemaan Hopea pois laitumelta shetlanninnponi Pepeä kiusaamasta parikin kertaa. Koulutustakin Hope sai, kun Minja oli käskyttänyt istumaan ja maahan, hyvin oli kuulemma totellut ja saanut palkaksi possun korvan.

Koko päivän kahden sakemannin perässä juokseminen teki tehtävänsä, ja Tiia sai ajella kotiin kaikessa rauhassa. Takapenkillä makasi raatoo, joka aika ajoin vain puhisi kylkeä kääntäessään...
Aamullakaan Hope ei olisi jaksanut millään lähteä lenkille. Toivottavasti likka on piristynyt päivän aikana niin, että jaksaa vielä viimeiset tottisreenit tänään, kun sitten alkaa kuukauden kesätauko.. Eiköhän 8 h:n uinailu (todennäköisesti salaa meidän sängyssä) ole tehnyt tehtävänsä!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Reikä kengässä!

Tänä aamuna Tiia lähti pahaa avistaamatta töihin kiireellä ja huomasi, että Hope-pirskatti oli syönyt kenkään reiän! Muuten asia ei harmittaisi niin paljon, mutta Tiia INHOAA kenkien ostamista, ja oli noin kuukausi takaperin löytänyt kerrankin kivan näköiset kävelykengät. Nyt sitten odottaa taas loputon etsimisurakka....

Juhannusmökkeily meni hyvin, Hope pääsi kokeilemaan häkissä nukkumista ja sai remuta vapaana pihalla. Hope kävi myös uimassa kaksi kertaa, tosin toisella kerralla peruutti vahingossa laiturilta järveen... Toisella kerralla Tiia nosti taas Hopen laiturilta, kun se vinkui muttei uskaltanut tulla veteen.

Puuta koputtaen uskaltaa kertoa, että sisäsiisteysasiat etenivät vihdoin hiukan. Mökillä Hope teki noin 90 prosenttisesti kaiken ulos. Kotona Tiia on jo kolmena aamuna onnistunut pissattamaan ja kakattamaan Hopen suoraan ulos, tosin yöllä on kuitenkin tullut lätäköitä sisälle. Tuntuu, että Hope on joko oppinut kakka-sanan merkityksen tai sitten yhdistänyt äkistämisen kakkapusseihin, sillä parina aamuna pussin valmiiksi kaivaminen "käskyn" kanssa on saanut Hopen tekemään asiat hienosti ulos.

Myös lenkillä on nyt tehty pari kertaa tarpeet matkan varrelle, tosin ei vieläkään hihnassa, vaan yhdellä peltotiellä, jossa pidämme Hopea välillä irti.

Eilen Johanna-täti kävi kylässä ja toi Hopelle ihanan ison luun. Jossain kohtaa vierailua nostimme luun kappiin, kun Hope tuntui syövän sitä tuntikausia. Annoimme sen kuitenkin takaisin. Homma jäi ilmeisesti Hopen mieleen, sillä aamulla se koitti kantaa luun maton alle ja piilottaa sen eteisen kaappiin, ilmeisesti peläten, että me viedään se suusta.

Maanantaina meillä oli kentällä näyttelyreenit, ja Hope teki kaiken muun paitsi hampaiden näytön todella hienosti. Harmi, sillä puhtaan valkeat, uudet, suorat hampaat ovat todella kauniit! Vielä on kuukausi aikaa harjoitella, ja nyt Tiia lupasi lopettaa kokonaan kivien suusta kaivamisen. Toivottavasti tulevat ulos muuta kautta.... Tärkeämpää kuitenkin on, ettei Hope ärisisi hampista näyttäessä.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Koiralle tulee hintaa..

Tänä aamuna Tiia oli jo ihan varma, että Hope on lopullisesti pilalla, eikä ikinä opi sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa ja olemaan haukkumatta ja purematta tavaroita... Nyt alkaa nimittäin näkyyn jo kaikenlaiset tihutyöt, mitä Hope tekee..

Juha löysi muun muassa yöpöydän kosketuslampun virtajohdon poikki purtuna...Tiian kaikissa puolen vuoden sisään ostetuissa vaatteissa (paitsi farkuissa) on reikiä, kun Hope on pureskellut niitä. Sen lisäksi yhdestä Tiian kengästä se on ainakin syönyt remmin, yhden kännykän laturin pureksinut, kaikki sängyn alla olevat narut, jotka pitävät pohjalautoja paikoillaan, on järsitty poikki ja mystisesti kadonneet, ja keittiön tuolien kulmissa on aika paljon hampaanjälkiä... Ja Hopella on Tiian äidin mukaan enempi leluja kun Tiialla pienenä!!

Tiistaina Hope oli syönyt hakutreenien aikana auton turvavyönsä poikki! Ennen keskiviikon jälkitreenejä Tiialla oli vain hiukan aikaa käydä hakemassa uusi Karvakorvista. Tiia päätti olla viksu ja ostaa erilaisen, pidemmän kuin aiemmin, koska vanha vaikutti jo hiukan lyhyeltä. Myyjillä oli kiire, joten Tiia vaan maksoi remmin ja meni autoon.

Kotona Tiia huomasi, etti remmin lukko sovikaan auton lukkopesään! Juhannuksena tarvii katsoa, millainen patentti Tiian iskän kanssa kehitellään, jotta saadaa Hopen vyöasiat kuntoon. Pikkuhiljaa alkaa tuntuun siltä, että farmari ja häkki lienevät se paras ratkaisu.... Juhannuksena saadaankin häkki lopulta, ja päästään testaamaan sitä!

Eilen alkoi taas tuntua siltä, että jälkikoiraa ei meidän Hopesta ainakaan tuu. Tai jos rehellisiä ollaan, oli oikeastaan sellainen tunne, ettei siitä tule koiraa ollenkaan!

Reenit meni alusta asti alamäkeä, makkara ei kiinnostanut autosta ottaessa yhtään, pussien yli Hope juoksi suoraan metsään ja ruudultakin lähdettiin seikkailemaan vaikka kuinka kauas. Kaksi ruutua me sitten vaan tehtiin, toinen meni hiukan paremmin kuin eka.

Tosin Kalevi oli sitä mieltä, että k.o. käytös johtui todennäköisesti siitä, että Hope oli päivällä oksentanut. Tällä kertaa ei tainnut olla kiviä, mutta luun (vuotarulla) kappaleita oli kyllä.
Iltaruokaa Hope kävi haistamassa, mutta ei edes maistanut. Onneksi neiti oli kuitenkin tänä aamuna syönyt ruoastaan puolet.

Juha epäili, että Hopella on stressi, kun se jyysti lelujaan eilen illalla siihen malliin. Voi ollakin, jos se meinaan aistii Tiian pinnan lyhyyden. Jotenkin hommat sujui helpommin, kun oli koiran kanssa kahdestaan kotona, vaikka olikin paljon väsyneempi. Nyt tulee helposti riideltyä Juhan kanssa, kun pitäisi siivota, pyykätä, lenkittää, ruokkia, leikkiä, kouluttaa jne eikä toinen (kumpikaan) tee ikinä mitään!

Eilisellä iltalenkillä Hope taas kulki koko pitkän matkan Nummen kirjastolle ihan hienosti Tiian kanssa. Menimme töistä tulevaa Juhaa vastaan, mutta kun sillä menikin ylitöiksi, tuli lenkistäkin aika pitkä. Uusi ihmetys oli Halisten kosken silta, jonka kalterien välistä Hope työnsi päänsä nähdäkseen joelle paremmin.. Oli aika hauska näky=)

Illalla Hope sai taas yhden riehumiskohtauksen, eikä remuamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Hope näyttää ihan Leijonakuninkaan mielipuolilta hyeenoilta, kun sen kieli roikkuu toisesta suupielestä ADHD-kohtauksen aikana! Hurjaa touhua!

Yön Hope kuitenkin nukkui ihan mallikelpoisesti. Aamulla Tiiaa harmitti, kun vartavasten koitti saada puettua hipihiljaa lenkkiä varten. Hopen panta oli kuitenkin hukassa, ja sitä etsiessä tuli pisut taas lattialle! Lenkillä tehtiin kuitenkin metsään vielä sekä pisut että kakat.

Aamulenkin jälkeen Hopella meinas mennä hermot, kun tyhmät omistajat meni vielä petiin makoileen, jolloin Hope hyppäsi sinne myös! Nopean lattialle palautuksen jälkeen Hope päätti vielä käydä vuorotellen pureskelemassa omistajia, ja kaappasi varmuuden vuoksi yhden tyynyn sängystä, etteivät perhanat vaan saisi nukuttua.

Välillä ottaa kyllä todella voimille. Tänä aamuna Hopen vetäessä yhtä riekkumiskohtausta istuimme Juhan kanssa keittiön pöydän ääressä. Minä olin ihan varma, että koira on lopullisesti pilalla, kun mulla palaa hermot ja huudan niin pienestä. Juha taas oli sitä mieltä, että se koiran omistamisen hauska puoli saisi näkyä vähän useammin kuin toi rasituspuoli... Sitä odotellessa=)

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tiistaisissa, sateisissa hakutreeneissä Hope oli taas vallan hurmaava. Iloisena se kävi moikkaamassa kaikki maalinaiset ilman nakkihoukutuksia, kulki isukkinsa mukana kiltisti ja tuli Tiian luokse melkein joka kerta, kun Tiia vähän huhuili tai vislaili. Hope myös etsi hienosti neljä maalinaista, jotka ensin näyttäytyivät ja sitten menivät piiloon! Tyttöporukalla hommat sujuivat hyvin, tosin aikaa meni yli 3 tuntia....

Juhannukseksi vetäydymme mökille lepäilemään, ja sunnuntaina mennään taas reeneihin. Saas nähdä mitä mökkeilystä tulee Hope-riiviön kanssa...Säilyykö naapurisopu ylöjärven näyttelyyn saakka= )

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Riehakas riiviö

Eilen saatiin koulutusliivit, joihin on hyvä kätkeä tarpeellista tavaraa. Sellaista takkia onkin ollut hankala valita, jossa kesäkuumalla olisi mukava liikkua ja jonka taskuihin mahtuisi pallot, nakit, rätit, patukka, kakkapussit ja vesipullo =)

Eilinen koulutusilta meni muuten ihan mukavasti, muta Hope on Tiian kaltainen pätkäpinnainen ja turhautuu saman tien, kun toiminta lakkaa. Ja kun on tylsää, on mukavaa alkaa komentamaan ja haukkumaan Tiiaa, puremaan lahkeita ja poukkoilemaan sinne tänne.

Varsinaisessa koulutuksessa meni ihan mukavasti seuraaminen, seisominen ja luoksetulo -tosin tultuaan luokse Hope karkasi takaisin Sailalle, joka olisi ilmeisesti ollut Tiiaa kivempi leikkikaveri...

Myös eteen Hope lähti ihan mukavasti, mutta Tiia-hölmö kielsi ennen harjoitusta ruokakippoon koskemisen, joten Hope ei meinannut uskaltaa syödä sittenkään, kun lupa olisi ollut.
Monesti Hope onkin askeleen edellä koulutuksessa, ja me omistajat aiheutamme näitä "ongelmia". Joka päivä oppii kuitenkin itsekin uutta.

Iltalenkillä menimme taas piilosta, mistä Hope tykkää valtavasti. Harjoittelimme myös hieman näyttelyjuttuja. Jokin siinä on, kun Tiia juoksuttaa Hopea, se alkaa helposti haukkumaan ja komentamaan ja riekkumaan, mutta Juhan kanssa menee aina ihan mukavasti. Voipi olla siis, että Juhalla on pakkoura handlerina, jos Tiia ei saa riekkumista kitkettyä pois...

Tänään meillä on ilmeisen märät hakutreenit, kun koko päivän on satanut. Onneksi Core texit on keksitty!

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Koirarintamalla ei mitään uutta

Viikonloppu meni Tiian sairastaessa. Keuhkoputken tulehdus söi voimia, joita Hopen kanssa touhuamiseen tarvii- ja paljon. Hoitohommat jäivät siis suuremmalta osaltaan Juhalla.

Pieniä johtajuusongelmia on ollut havaittavissa. Hope pitää selkeästi Juhaa ykköspomonaan, mistä Tiia ei ole yhtään tyytyväinen (senhän piti olla MUN koira!) =).

Kun Juha on paikalla, Hope koittaa komentaa ja päsmäröidä Tiiaa. Kun Juha ei ole paikalla, Tiian ja Hopen yhteistyö sujuu oikein mukavasti. Kuitenkin, jos Tiia pärähtää kunnolla, uskoo Hope Tiiaa silloinkin kun Juha on vieressä.

Esimerkiksi eilen Hope riekkui ja hyppi olohuoneessa (jonne juha sen halusi päästää) vasten sohvalla istuvan Tiian naamaa. Haukkuvan koiran kita ei ole kovin miellyttävä, kun nenä on vaarassa jäädä vasta puhjenneiden hampaiden väliin.

Hope paineli hyvää vauhtia keittiön puolelle Tiian käyttäessä muutamia voimasanoja niiden vaatimalla äänenpaineella. Ja pysyi portin takana, vaikka Tiia tempaisikin sen kiinni vain puolittain. Aamulla (Juha vei Hopen iltalenkille, Tiia meni melko pian kohtauksen jälkeen nukkumaan) Hope olikin taas oikein mielin kielin ja iloisena Tiian seurasta.

Todennäköisesti tämä on yksi niistä aiheista, joihin palataan vielä useasti Hopen pomotusyritysten lisääntyeessä.....

Yksi ihmetyksen aihe, joka on vaivannut mieltä koko koirankoulutuksen tähän astisen keston ajan, on miten tehdä käskyistä ehdottomia? Millä hulttiopennun kaaliin saa mahtumaan, että Ei on ei ja Alas tarkoittaa sitä, että pöydältä ruoan tavoittelu loppuu siihen paikkaan???!!

Ensimmäinen vaaranpaikka oli lauantaina, kun Hope oli hakenut keittiön työpöydältä puolikkaan suklaalevyn omistajien ollessa pois kotoa. Onneksi appelsiini-krokantti ei ollut koiralle kuitenkaan maistunut, vaan levy oli koskemattomana lattialla. Eihän se ihan niin vaarallista ole kuin purkka, mutta myrkyllistä kuitenkin...

Torstaina Tiia kävi apteekissa, jossa entinen kollega oli tivaamassa juuri Kyy- ja käärmepakkauksen eroja ja sitä, kumpi sopii koiralle vai eikö kumpikaan ja pitääkö antaa vai ei. Tarviikin muistaa Johannalta kysyä, mihin lopputulokseen siellä apteekissa päädyttiin, kun itse lähdin kesken keskustelun kotiin sairastamaan!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Näyttelyreeniä

Eilen Hope ja Juha olivat märissä hakutreeneissä. Nakkipiiri ja ukkelien havainnointi nenällä sujuivat jo ilmeisen mallikkaasti, kaksikko tuskin malttaa odottaa tositoimia=)

Reenien päätteeksi Hope pääsi taas kiusaamaan Henkka-isukkia, kun koirat juoksivat vapaana metsässä. Illan päätteeksi harjoiteltiin eteenmenoa iltaruoan kanssa.

Yö nukuttiin pitkään ja rauhallisesti. Hope ei herättänyt meitä kertaakaan, tosin se ei tainnut itsekään juuri heräillä. Pari yötä onkin mennyt nyt oikein kivasti (koputetaan puuta).

Aamulenkin yhteydessä reenailimme Åsan opettamia näyttelyjuttuja: triangelijuoksua, up 'n downia ja seisomista. Omistajat olivat vielä vähän pihalla, mutta Hope meni suunnilleen mallikkaasti.

Hopen kanssa näyttelyjuoksu meni parhaiten siten, että ensin Hope saa hiukan maistaa nakkia, ja sitten juoksuttaja pitää sitä rintaa vasten. Näin vältyttiin hyppimiseltä. Koira tosin tuijottaa pää kenossa herkeämättä taluttajaa, mutta se ei haitanne, kun jalat kulkevat oikein eivätkä vinksota edestakaisin.

Seisominen on vielä hiukan hankalaa, Hopella jää helposti kaikki tassut mahan alle. Tosin ei pistänyt pahakseen, vaikka Tiia niitä siirtelikin. Nyt sitten vaan reenaillaan päivittäin näitä + hampaiden katsomista, jotta kehtaamme viedä Hopen näyttelyihin.

Hope on nyt ilmoitettu sekä Helsingin pentunäyttelyyn 20.7. että Ylöjärven erikoisnäyttelyyn 26.7. Toivotaan, että saamme niihin vielä asiantuntevat handlerit, jottemme pilaa kauniin neidin arvostelua kokemattomilla esittelijöillä.=)

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Eläinlääkärillä

Kyllä oli Suikkilan kissa- koiraklinikalla uudet hienot tilat! Kelpasi siellä olla meidänkin=)

Hope oli aika mallikkaasti koko eläinlääkärireissun ajan, eikä välittänyt odotusaulan räksyttävästä pikkupuudelista. Pöydällä oltiin suurnpiirtein paikallaan, ainoastaan sydämen kuuntelu oli niin jännää, että oli pakko hiukan kohkata.

Hampaat ell katsoi, mutta kieppuvan koiran takia vilkaisu oli melko pikainen. Totesi kuitenkin purennan olevan kunnossa.

Ell kehui Hopen olevan oikein hyvän näköinen, eloisa ja reipas, iloinen pentu. Jalkojen asennot on hyvät, samoin karva kiilsi mukavasti ja massaa on ihan hyvin.

Painoa meille on kertynyt jo 17,2 kiloa. Kohta ei Tiia enää jaksa nostella koiraa, tai sitten tarvii alkaa käymään punttiksella.

Punkista ohimolle jäänyt paukama on kuulemma ihan normaalia, ja häipynee parissa kuukaudessa.

Mahan alla olevat jäljet ell totesi pintanaarmuiksi, niinkuin olimme itsekin diagnosoineet. Tulleet varmaankin silloin, kun Hope meni muutaman kerran portin yli mahallaan portin päällä "vaappuen".

Eilen saatiin kentällä Åsalta näyttelyoppia, jota nyt harjoitellaan joka päivä hiukan parin viikon ajan. Juhannuksen jälkeen Åsa tulee taas kentälle ja tsekkaa silloin edistymistä. Kehdataan sitten viedä Hope molempiin heinäkuun näyttelyihin=)

Tänään Hope ja Juha saavat näköjään nauttia sateisista hakutreeneistä. Mikäs sen mukavampaa kuin maata märässä metsässä=)

maanantai 9. kesäkuuta 2008

16 viikkonen heilurihammas

Taas oli viikonloppuna hulinaa, kun suuntasimme lauantaina aamupäivällä kohti siuroa. Pikaisen ruokailupysähdyksen jälkeen Tiia ja Hope hyppäsivät Tiian vanhempien kyytiin ja lähtivät ajamaan kohti Länkipohjaa, missä on Tiian isovanhempien mökki.

Mökillä Hope sai kirmailla vapaana, ja mikä ihaninta, kaivella vaarin rantaan jättämiä, vanhoja, kuivuneita hauenkappaleita ja rouskutella niitä menemään. Hope myös tuli Tiian kanssa kahlailemaan (tai siis Tiia kahlasi, Hope loikki).

Vesi perkules kun pärskytti, Hopelal meinasi mennä hermot ja se koitti haukata roikeista. Näky oli aika mainio. Tiian kahlattu shortsien rajaan saakka Hope otti jopa muutaman vedon oikeaoppista koiraa, jonka jälkeen piti paineilla täyttä laukkaa pitkin rantaviivaa!
Ja tulipahan todistetua oikeaksi se väite, ettei mikään ole niin rakastava eläin kuin märkä koira=)

Tiia kävi saunassa ja uimassa, ja Hope tuli kehkoomaan laiturille, muttei uskaltanut veteen edes rannasta. Kuitenkin sitä selkeästi kiinnosti tulla veteen, ja tyytyväisenä se tulikin laiturilta Tiian syliin, josta Tiia laski sen veteen mahan alta kannatellen kuin pikkulapsia konsanaan. Siitä Hope ui hienosti rantaan. Homma toistettiin vielä kerran, jotta uimaopetus lälhtisi edes hieman alkuun.

Mökillä päästiin myös kokeilemaan soutuveneessä olemista. Veneessä oli ihan lystiä, sillä pelkästään paikalla istumalla oli nakkitaivas auki ja Tiia syötti jatkuvasti! Laiturille meno taisi hiukan pelottaa. Tiian vanhemmat kävivät soutelemassa hiukan pidemmän lenkin ilman meitä, ja takaisin palaava soutuvene oli niin pelottava, että se oli haukuttava ihan pystyyn! Tosin ehkäpä haukku olikin sellaista "Hope tahtoo takaisin nakkiveneeseen"-tyyppistä....

Yö meni rattoisasti Juhan vanhempien luona, kun siellä ei ollut väki eikä kissa kotona. Hope oli hienosti isotyttö, eikä tehnyt yöllä edes pientä lätäkköä!

Sunnuntain Hope viettikin rattoisasti lepäillen, välillä Juhan autonpesuoperaatiota seuraillen, välillä Tiian auringonottoseurana (Hope varjossa).

Sunnuntai-iltana kävimme tartuttamassa koirakuumeen Tiian vanhan hoitohevosen omistajaan. Hope olisi saanut jäädä tallin vahdiksi vaikka saman tien=)
Illalla vierailimme vielä Juhan vanhemmilla, ja vieraskorea Hope sai esittää koko temppurepertuaarinsa pihassa. Taisi tehdä vaikutuksen, seuraamiset, maahan menot ja kumpi käsi -temput.

Hiukan pelottavaa oli, kun Nokialla alkoi ukkostaa, ja jyrinät kuulostivat Hopesta ihan murinalta! Kotimatka yömyöhään taittui salamoiden räiskyessä taivaalla, mutta niistä Hope ei enää välittänyt, vaan veti unta kuulaan taas koko matkan. Sen verran rabkka viikonloppu kuitenkin oli, että viime yökin nukuttiin erittäin sikeästi...

Tänään onkin taas tottisreenit kentällä, toivotaan että saataisiin hieman näyttelykoulutusta... Jos Åsa vaan on paikalla. Huomenna on rokotus aamulla. Hampaiden katsominen on edelleen hiukan hankalaa, saas nähdä, miten eläinlääkäri onnistuu. Tänä aamuna Tiia huomasi pikkuruisten alanaskaleiden heiluvan!! Ja näytti ihan siltä, kun Hope olisi salaa vaihtanut jo keskimmäiset alahampaat. Tiia muistelikin, että viime viikon puolella joku päivä ihmetteli, että ihan kun Hopelta puuttuisi keskeltä hampaat, eikä ihme, kun ne kerran puuttuivat!

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Yöhaukkuja

Viime yönä selvisi sitten, että mitä (ainakin tällä kertaa) Hope keksii keskellä yötä haukkua. Tiivissä opiskelija-asuntolähiössä kun asumme, näkyy meidän makkarista ihan kivasti viereisen talon ikkunoista sisälle. Siellä joku kokkaili keittiössään puolen yön aikaan purtavaa, ja ilmeisesti Hope olisi halunnut osansa murkinoista. J

uhalla pamahti pinna heti kireelle, kun haukkuminen alkoi. Hope kuitenkin hoksasi melko nopeasti, että haukkuminen on kiellettyä ja maate meno hyvä homma. Vielä kun saisi sen muistamaan saman asian tänä iltana=)

Tänään on ollut niin tuskasen kuuma, että lenkkeily päätettiin jättää suosiolla illan viileisiin tunteihin, pihalla käytiin hiukan pallottelemassa aamupäivällä. Tänä iltana Tiian olisi pakko kylvää kasvimaakin, jos meinaa kesän aikana satoa saada... saas nähdä mitä siitä tulee.

Huomenna laitamme taas auton nokan kohti siuroa, ja todennäköisesti rykäisemme myös Tiian isovanhempien mökille Längelmäelle. Toivottavasti huomenna olisi niin lämmin, että tarkenisi uida, saataisin Hopen uimaopetus käyntiin=)

torstai 5. kesäkuuta 2008

Enkeli ja ärräpäitä

Koiranomistajan elämä heittelee tasaista vuoristorataa.. Välillä Hope on maailman kiltein, suloisin ja ihanin enkeli, välillä taas perkeleen riiviö.

Yllättäen meillä on viimeaikoina kuultu aika paljon seuraavaa:
"**TTU, mä vihaan tätä eläintarhaa"
"Onko sen PAKKO???"
"Mä en jaksais, en nyt"
"Paska rakki, palautetaan Päiville"
"Huolisko joku ton ilmaseks?"


Mutta onneksi meillä on kuultu myös paljon näitä:
"Äitin/isin hieno kulta"
"Hope on niin taitava"
"Hieno, koira, osaat niin hyvin"
"Hope on niin iloinen"
"Kaunis tyttö on nätisti"

Välillä, kuten eilen aamulla, kun oli valvonut koko yön (Hope haukku noin puolen tunnin välein), on aivan loppu, ja tunnin lenkin jälkeen Hope tekee tarpeet sisälle, tai riehuu ja mekastaa, on tullut jopa itku kun epätoivo on niin suurta. Sitten Hope tekee jonkun pienen asian hyvin tai erityisen söpösti, tai tulee suukottelemaan tai on muuten vaan ihana ja kaikki on taas hyvin..

Eilen jälkitreeneissä Hopella oli turhan paljon vauhtia, mutta ehkäpä se siitä rauhottuu. Lenkittäminen jäi aika vähiin kyllä. Treenien jälkeen jäätiin vielä Nooran ja Nellan kanssa leikkimään, ja onneksi viime yönä nukuttiin taas ihan kivasti.

Matolääkkeetkin on nyt sitten upponnut ilman kummenpia oksenteluja, otimme nyt Flubenolin käyttöön. Sitä joutuu vaan antamaan hirveästi, kolmena päivänä yksi kokonainen pötkö tahnaa! Hirvittävä määrä=)

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Isukin klooni

Olimme eilen illalla alaosaton järjestämässä mukavassa Rotikkariehassa. Ohjelmaan kuului muun muassa lihapullalinko, makkaransyöntikilpailu ja Toto-juoksu.
Hope voitti arpajaisissa hienon kongin ja sai Henkka-isukin voittamia purutikkuja Sailalta, kun ne oli Henkalle liian pieniä...

Hopen kanssa kokeilimme lihapullien koppaamista, melkein onnistui puolikkaan koppaaminen. Tätä siis harjoitellaan kotona, jotta päihitämme muut ensi vuonna!

Toto-juoksu meni hyvin, tosin Tiian kunto meinasi loppua. (omistaja toimi siis kirittäjänä kentän päästä toiseen) Kuukauden vanhempi Lalli kirmasi kuitenkin paljon Hopea vauhdikkaammin, ja vei näin ollen pentuluokan voiton.

Ilta oli mukava ja aikaa kentällä vierähti jälleen muutama tunti. Illan päätteeksi anoimme Hopen hieman tutustua pikkuvelipuoleen, nimittäin 9 viikkoiseen Rokiin.

Otimme myös 2perhepotretteja", mikä oli tosin aika mahdotonta, kun paikalla oli yksi murisevainen isukki ja kaksi touhukasta tenavaa, jotka ei todella pysyneet paikalla ilman meitä ihmisiä=)

Lisäillään kuvia tänään albumiin. Niistä näkee hyvin, kuinka samannäköisiä Henkka ja Hope onkaan. Neiti on kuin ilmetty isänsä, ainakin väritykseltään ja melko samannäköinen piirteiltäänkin, tosin tietysti tyttömäisempi=)

Isukin ja Sailan ja Ilkan temppunäytöksestä saimme hyviä vinkkejä Hopen kouluttamiseen. Ainakin Juha oli sitä mieltä, ettei juuri tärkeämpää temppua koiralle voi opettaa, Henkka oli nimittäin opetettu hakemaan kaljaa!!!Kuulemma Heinosten mökiltä on sen verran matkaa rantaan, että Saila ei viitsi kaljoja kanniskella. Henkka toimi hienosti tarjoilijana tölkkilasti pajukorissa.

Juha on jo suunnitellut, että Hope pitää opettaa "laksemaan" kuten entisajan sirkuseläimet konsanaan. Henkalle oli opetettu oikea ja vasen, joten Juha kuulemma saattaakin aloittaa niistä.
Ehkäpä kuitenkin olisi ensin hyvä opettaa hieman tottista, esimerkiksi luokse tulo ja maahan meno kunnolla=)

Viime yönä oli muuten hieman kurjaa, sillä Juha heräsi puoli neljältä siihen, että Hope oli oksentanut iltaruoat kolmeen läjään. Annoimme illalla Hopella Drontal-matolääkkeen, mutta suikkilan eläinhoitajan mukaan ei voi tietää, johtuiko oksentaminen siitä.

Vielä aamulla tuli ainakin lenkillä saatu makkaranpala saman tien takaisin. Toivotaan että aamuruoat ovat pysyneet sisällä, kun Hope on yksin kotona, kun Juha meni (rättiväsyneenä) pääsykokeisiin. Tänään on kuitenkin siis illalla ohjelmassa matolääkkeen uudelleen otto.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Uimamaisteri

Hehee.. Tänään veimme Hopen pienelle biitsireissulle heti aamusella. Kävimme erään nimeltämainitsemattoman uimarannan läheisillä kallioilla, joista salaa hiukan uitimme koiraa..
Tai siis, kahlasimme itse ihanan lämpöisessä vedessä ja maanittelimme Hopea kastamaan edes varpaansa=)

Uimaan emme pentua saaneet, mutta reippaasti pärskien se kahlaili menemään, kun vihdoin viimein uskalsi. Oli nimittäin aika jännää puuhaa tuollainen vesistely. Valitettavasti itse uimareissusta ei sattuneesta syystä tullut kuvia, mutta rantakuvia laitetaan taas albumiin, jahka keretään....

Kallioille oli joku kunnoton jättänyt kalan sappirakkoja mätänemään muiden roskien joukkoon. No Hopenhan täytyi tietysti ottaa juuri ne ällöt kasat suuhunsa, ja Juhalle muristiin ihan tosissaan, kun Juha koitti niitä saada Hopen suusta.

Lopulta Tiia sai kammettua pennun leukoja auki sen verran, että sai ekan ällötyksen ulos. haju oli sen verran hirveä, että yökkäilyltä ei voinut välttyä. Juha kunnostautui, ja kaivoi loput moskat Hopen kidasta.

Voitte uskoa, että pussailua ei meillä hetkeen harrasteta! Siis Hopen kanssa=)
Ja siihen loppui rantareissumme muutenkin, kun Tiian tarvi lähteä töihin...

On muuten ottanut reissu sen verran voimille, että Hope kuulemma nukkui edelleen, kolme tuntia kotiin tulon jälkeenkin=)