Taas oli viikonloppuna hulinaa, kun suuntasimme lauantaina aamupäivällä kohti siuroa. Pikaisen ruokailupysähdyksen jälkeen Tiia ja Hope hyppäsivät Tiian vanhempien kyytiin ja lähtivät ajamaan kohti Länkipohjaa, missä on Tiian isovanhempien mökki.
Mökillä Hope sai kirmailla vapaana, ja mikä ihaninta, kaivella vaarin rantaan jättämiä, vanhoja, kuivuneita hauenkappaleita ja rouskutella niitä menemään. Hope myös tuli Tiian kanssa kahlailemaan (tai siis Tiia kahlasi, Hope loikki).
Vesi perkules kun pärskytti, Hopelal meinasi mennä hermot ja se koitti haukata roikeista. Näky oli aika mainio. Tiian kahlattu shortsien rajaan saakka Hope otti jopa muutaman vedon oikeaoppista koiraa, jonka jälkeen piti paineilla täyttä laukkaa pitkin rantaviivaa!
Ja tulipahan todistetua oikeaksi se väite, ettei mikään ole niin rakastava eläin kuin märkä koira=)
Tiia kävi saunassa ja uimassa, ja Hope tuli kehkoomaan laiturille, muttei uskaltanut veteen edes rannasta. Kuitenkin sitä selkeästi kiinnosti tulla veteen, ja tyytyväisenä se tulikin laiturilta Tiian syliin, josta Tiia laski sen veteen mahan alta kannatellen kuin pikkulapsia konsanaan. Siitä Hope ui hienosti rantaan. Homma toistettiin vielä kerran, jotta uimaopetus lälhtisi edes hieman alkuun.
Mökillä päästiin myös kokeilemaan soutuveneessä olemista. Veneessä oli ihan lystiä, sillä pelkästään paikalla istumalla oli nakkitaivas auki ja Tiia syötti jatkuvasti! Laiturille meno taisi hiukan pelottaa. Tiian vanhemmat kävivät soutelemassa hiukan pidemmän lenkin ilman meitä, ja takaisin palaava soutuvene oli niin pelottava, että se oli haukuttava ihan pystyyn! Tosin ehkäpä haukku olikin sellaista "Hope tahtoo takaisin nakkiveneeseen"-tyyppistä....
Yö meni rattoisasti Juhan vanhempien luona, kun siellä ei ollut väki eikä kissa kotona. Hope oli hienosti isotyttö, eikä tehnyt yöllä edes pientä lätäkköä!
Sunnuntain Hope viettikin rattoisasti lepäillen, välillä Juhan autonpesuoperaatiota seuraillen, välillä Tiian auringonottoseurana (Hope varjossa).
Sunnuntai-iltana kävimme tartuttamassa koirakuumeen Tiian vanhan hoitohevosen omistajaan. Hope olisi saanut jäädä tallin vahdiksi vaikka saman tien=)
Illalla vierailimme vielä Juhan vanhemmilla, ja vieraskorea Hope sai esittää koko temppurepertuaarinsa pihassa. Taisi tehdä vaikutuksen, seuraamiset, maahan menot ja kumpi käsi -temput.
Hiukan pelottavaa oli, kun Nokialla alkoi ukkostaa, ja jyrinät kuulostivat Hopesta ihan murinalta! Kotimatka yömyöhään taittui salamoiden räiskyessä taivaalla, mutta niistä Hope ei enää välittänyt, vaan veti unta kuulaan taas koko matkan. Sen verran rabkka viikonloppu kuitenkin oli, että viime yökin nukuttiin erittäin sikeästi...
Tänään onkin taas tottisreenit kentällä, toivotaan että saataisiin hieman näyttelykoulutusta... Jos Åsa vaan on paikalla. Huomenna on rokotus aamulla. Hampaiden katsominen on edelleen hiukan hankalaa, saas nähdä, miten eläinlääkäri onnistuu. Tänä aamuna Tiia huomasi pikkuruisten alanaskaleiden heiluvan!! Ja näytti ihan siltä, kun Hope olisi salaa vaihtanut jo keskimmäiset alahampaat. Tiia muistelikin, että viime viikon puolella joku päivä ihmetteli, että ihan kun Hopelta puuttuisi keskeltä hampaat, eikä ihme, kun ne kerran puuttuivat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti