maanantai 19. tammikuuta 2009

Eka juoksu, uusi talvitakki ja peuravaara

Eilen Hopella sitten todistettavasti alkoi ensimmäinen juoksu. Taitaa olla masentavaa hommaa, kun haukku oli koko viikonlopun jokseenkin allapäin. Tai sitten se ei vaan taas saanut tarpeeksi huomiota kun Ilkka oli viikonlopun kylässä.. kuitenkin Hope nukkui, useasti meni jopa omaan häkkiinsä tutimaan, makoili ja huokaili enimmäkseen koko viikonlopun.

Perjantaina Tiia kävi ostamassa haukulle talvitakin. Siis sellaisen hevosten loimea muistuttavan manttelin. Pelastuskoiratreeneissä kun muistuteltiin, että pakkaspäivinä pitää varmistaa, että koira tarkenee odotella autossa. Nyt ainakin tarkenee, ellei syö takkiansa, niinkuin äiteensä on kuulemma tehnyt ;)

Tiia osti ensin takiksi 60 senttisen tämän vuoden mallin, mutta testattuaan sitä Hopelle huomasi sen olevan vähän lyhyt. Siispä eläinkaupassa vaihtoivat sen 70 senttiseen, joka on pikkasen iso vielä, mutta parempi se kuin liian pieni. Sopivan kokonen oli sitäpaitsi helpompi pukea, ja vaikka viime vuoden (so last season) kuosia olikin, oli pelkkä ruskea Tiian mielestä jopa ruutukuviota kauniimpi...

Lauantaina meinasi aamulenkistä tulla pikkasen jännittävämpi kuin normaalisti. Kävelimem tuttua reittiä peltotietä pitkin, kun Ilkka ja Hope pelleilivät jotain. Ilkka hyppäsi pellolta metsän puolelle piiloon ja Hope meni vauhdilla perässä. Tiia jatkoi tietä pitkin ja saman tien kuin kaksikko oli heilahtanut puskaan, hyppäsi kolme valkohäntäpeuraa noin kahden metrin päässä Tiiasta sieltä metsästä tielle, tien yli, ojan yli ja peltoa pitkin kohti toista reunaa. Onneksi koira pyöri jo valmiiksi Ilkan konteissa (jaloissa) mistä se oli helppo napata hihnaan. Kyllä harmitti, ettei ollut kameraa mukana!

Pahaa aavistamatta Tiia päästi Hopen hihnasta peurojen mentyä jo aikaa sitten. Koira heittikin uukkarin ja palasi takaisin metsään. Tiia jatkoi Ilkan kanssa kävelyä ja vislaili välillä koiraa, jota ei kuitenkaan näkynyt enää missään. Metikössä olikin ollut vielä yksi peura, jonka Ilkka näki lähtevän liikkeelle, ilmeisesti Hopen hätyyttämänä. Aika kauan kesti, mutta loppujen lopuksi Hope tuli Tiian perään samasta suunnasta, eli peltotieltä. Taisi haukku todeta, ettei sillä ole saumaa juoksennella peurojen perässä ;)

torstai 15. tammikuuta 2009

Ollappa kunnon kontakti!

Eilen oltiin Hopen kanssa PEKOlaisten tottiksessa. Meininki oli aika vapaata, oltiin Halikon Tarjoustalon parkkiksella ja lähinnä kaikki tekivät tottisjuttuja itsenäisesti. Lisäksi paikalla oli myös häiriökoira, joka häiriköi kyllä vakuuttavasti haukkumalla.

Hopesta oli jännää, kun lähistöllä meni rekkoja ja muutenkin oli vähän ihmeellistä olla sellaisessa paikassa. Seuraaminen lähti sujumaan pienen ihmettelyn jälkeen. Myös muut hommat toimivat hyvin. Ainoa, minkä puuttuminen Tiiaa oikeasti harmittaa on reaktionopeus. Hope istuu kyllä, noin minuutti käskyn jälkeen.

Toinen ongelmakohta on kontaktin ottaminen. Hope ei kuuntele, eikä reagoi nimeensä. Tiia niin toivoisi, että nimi saisi koiran heti katsomaan kohti, muttei oikein tiedä, miten sen saisi opetettua/ehdollistettua siihen. Reaktion toivoisi olevan sama myös silloin kun naapurin räksy riekkuu aidan takana tai oma torpedokatti tekee kamikaze-iskujaan...

Tottistelun jälkeen kävimme vielä pitkähköllä iltalenkillä. Tiia keksi ottaa kontaktia siten, että laittoi juustoa omaan suuhun (nakkia ei kasvissyöjän suuhun pistetä) mutta pimeys verotti vähän homman tehoa, Hope ei oikein nähnyt koska nami putoo ja minne.

Haukkumisilmaisuakin alettiin treenailla iltalenkillä. Patukka toimi siinä hommassa hyvin, ei muuta kun koira istumaan, ite piiloon ja käsky "etsi".. Nopeasti Hope hoksas, että nyt pitää haukkua jotta patukka lentää kainalosta. Alkuun toki haukutin pelkästään patukalla (eli en mennyt piiloon). Seuraavaksi pitääkin ruveta kokeilemaan palkkapurkkien kanssa, että riittääkö ne houkuttimeksi haukkumiselle.

Iltalenkilläkään Hope ei ehtinyt/malttanut/muistanut käydä pissalla, mitä Tiia ei tiennyt koska koira oli osan lenkistä vapaana pitkin pimeää metsää huidellen. Eli taas oli eteisen lattialla (laminaatit kiittää) lätäkkö illalla. Tiia otti kloritee kehiin, ja vaikka nyt haiseekin uimahallille, voi ainakin toivoa ettei Hope haluais pissata ainakaan siihen kohtaan enään.

Tänään saavatkin sitten molemmat elukat matokuurin, kun Saila vinkkas et karvanlähdön syy voi olla loisissa...Ei muuta kuin jälleen apteekin kautta kotiin :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Ekat pelastustreenit

Maanantaina käytiin Hopen kanssa ekoissa Salon seudun pelastuskoirien treeneissä. Treenit olivat sattumoisin Rauhalassa, joka on yksi Halikon sairaalan tyhjillään olevista rakennuksista. Tehtiin yhteensä kolme peräänlähtöä ja ainoastaan ensimmäinen äijä oli todella hankala löytää. Taisi Hope olla vähän sekaisin, kun pitikin tehdä hommia sisällä.

Hienosti kaikki kolme äijää kuitenkin löytyivät, ja haukulla tuntui olevan ihan hauskaa. Seuraavaksi pitäisi alkaa rakentamaan ilmaisua, sen ei luulisi olevan järin vaikeaa, kun naapureita ainakin haukutaan jatkuvasti. Viikonloppuna aloitetaan viimestään nämä reenit, kun Tiia saa Ilkan avustajaksi eli äijäksi:D

Tänä aamuna Tiia oli kyllä jälleen aivan valmis luopumaan koirasta kokonaan. Mitenhän kaikki voikin mennä aina silleen, että kun hyvää hyvyttään koittaa tehdä kaiken koiralle parhaaksi, saakin shittiä niskaan? Tiia meni illalla hyvissä ajoin nukkumaan, tarkoituksena vedellä hirsiä vähän yli kuuteen ja lenkittää Hope aamulla pitemmin kuin normaalisti. Noh, Hopehan päätti herättää Tiian jo ennen viittä.

Tunnin ajan Tiia muun muassa kuunteli, kun Hope paiskoi luitaan lattialle (oikeasti Hope heittää ne suustaan niin et laminaatit vaan kolisevat) kävi noin 20 kertaa kolistelemassa häkissään, veti Nalan kanssa rallia niin että sohva siirtyi paikaltaan ja kun Tiia kävi laittaan kissan pihalle, Hope tiputti pari kahvikuppia tiskipöydältä altaaseen.

Tiia päätti luovuttaa, nousi ja vei koiran takapihalle (ennen kuin puki, keitti kahvia tai teki itelleen muutakaan), jossa koira ei kuitenkaan suostunut pissaamaan. Tunnin lenkilläkään Hope ei tuntunut tekevän mitään. Aamuruoan jälkeen Tiia koitti kakittaa koiraa vielä takapihalle, mutta Nalan jahtaaminen kiinnosti enemmän. Harmistuneena Tiia teki lähtöä töihin ja astui eteisen matolla olevaan märkään länttiin!!!! Että sellainen kiitos tällä kertaa.

Toivottavasti päivä muuttuu hiukan paremmaksi ja illan tottistreenit pelastushaukkujen kanssa menee hyvin. Muuten Tiia kyllä kiroaa, pitkään ja hartaasti koko nelijalkaisten lemmikkien luomakunnan.


PS. Hopesta lähtee edelleen karvaa ihan simona, toissapäivänä harjasin koiran, eilen imuroin kämpän ja tänään näytti siltä taas kun ei olisi viikkoon siivottu... *huokaus*

maanantai 5. tammikuuta 2009

Naapureita pitää haukkua

Karvakuonoset kaverit on kotiutuneet Pertteliin, kuka paremmin, kuka huonommin. Tiia tykkää kyllä uudesta kämpästä, mutta Hope on sitä mieltä että:
a) kaikki naapurit, ainakin alle 120 cm korkeet, on haukuttava pystyyn aina tavatessa ja
b)yölläkin kuuluu haukkua jos joku ajaa autolla, vetää vessan tai pamauttaa ovensa kiinni.
Valituslappuja odotellessa, vaikka naapurien väliseinät on kyllä onneks betonia... Tiia kun on viä niin pirun hyvillä unenlahjoilla varustettu, että Hope saa haukkua aika tavalla ennen kuin Tiia tulee tajuihinsa :D

Eilen käytiin Katrin opastuksella testaan uudet lenkkimaastot, ja täytyy sanoo et Halikkoon verrattuna on poluilla pituutta ja valikoimaa riittää. Jokapuolella uskaltaa myös pitää koiraa irti, tai uskaltaisi jos voisi luottaa siihen, että se tulee luokse kutsuttaessa eikä juokse auton alle tai vastaantulijan kontteihin hyppimään.... :D meillä on vielä hiukan tekemistä tämän asian kanssa!!

Eilen Tiia viritteli vapaapäivän kunniaksi tietokoneen ja tulostimen käyttökuntoon sillä välin kun Ilkka otti päiväunia. Hope ilmeisesti ajatteli, että tilaisuus nokosiin on tullut ja yhtäkkiä Tiia huomasi koiran nukkuvan tyynen rauhallisena sohvalla. Eipä taida hirveetä kunnioitusta tulla tuolta Hopen suunnalta.. Pomon petiin vaan, kun silmä välttää.

Salossa asumisessa on ainakin yksi huono puoli ilmennyt, siis sen lisäksi että reenit on niin kaukana. Nimittäin Eukanubaa joutuu hakemaan Turusta saakka, kun täällä ei mikään kauppa myy sitä... Mutta kyllä me nyt sit vielä sinnitellään sillä, ja käydään sit morjestamas Turun kavereita murkinan haku reissulla. Onneks se 15 kilon säkki kestää aina melkein pari kuukautta.

Hope on aika hentosen oloinen, vaikkakaan ei mikään laiha tyttö taas tällä hetkellä. Ruoka on ruvennut maistumaan: joka kerta menee nykyään kuppi tyhjäksi, ja pakkaset on vähentäneet lenkkien määrää hiukan.. Kyllä me tästä taas ryhdistäydytään, ja hankitaan timmi kesäkunto kummallekin tytölle:)

Reenejä meillä alkaa jo olla ikävä... Pikkuhiljaa tarvis päästä taas ohjaukseen, ettei mee ihan huningolle kaikki touhut... Tulisi jo kevät!!!