Amiraali vartioi pilven päällä

Amiraali 23.4.2013-6.7.2013

 

 

Tänään kuulin vihdoin uutisia Evirasta. Patologi oli avannut pienen Amin, joka kuoli yllättäen 10 viikon ikäisenä. Selvisi, että Ami oli täysin terve pentu, joka oli vetänyt vaan nappulan väärään kurkkuun, eli henkitorveen. Onnettomuus olisi voinut käydä kenelle tahansa, ihan samoin kun ihminen voi vetää ruokaa henkeen.

 

On todella sääli, että juuri Amille kävi näin.

Ami oli todella ihana pentu. Avoin, itsepäinen ja yställinen. Se oli oman tiensä kulkija, mutta kuitenkin kuuliainen ja ihmisrakas. Amiraali sai mitä parhaimman perheen, sitä rakastettiin ja hoidettiin hellyydellä. Tuntuu epäreilulta, että juuri se perhe kohtasi näin suuren surun.

 

Ei ihmismieli voi ymmärtää,

kun kuolee pieni, täynnä elämää.

Miksi sinut juuri valittiin,

liian varhain luotamme otettiin.

Ehkäpä siellä, päällä pilvien,

sua odotti ystävä yhtä pikkuinen.

Kanssa kaverin siellä voit kirmata,

ei siellä vaara uhkaa, eikä mikään pelota.

Ja kun pimeässä takanani näen tumman varjon,

voin ajatella, se Amiraali vain on.

Se seurailee meitä,ihmisiään,

vahtii ettei enempää satu ketään.

Siksi kyyneleet kuivaan, katson tulevaan

ja toivon, että kaltaisesi upean koiran

pääsen vielä joskus kohtaamaan.

 

 

 

 

 

Atomi löysi kodin =)

Atomi-narttupentu olis valmis muuttamaan uuteen kotiin... Ikää 10 vko. Reipas ja rohkea, todellinen rämäpää luonteeltaan. Itsenäinen, mutta tykkää ihmisistä ja lapsista. Vilkas ja avoin. Hyvä lenkki- ja harrastuskaveri! yhteydenotot yv:llä, spostilla tai puhelimella  

Isä Heizelwood Fanto, Emä Mighty Titan's Hope.

Atomi pääsi uuteen kotiin Raumalle heinäkuun lopussa. Atomia kutsutaan uudessa kodissa Siuroksi =) Se tykkää jahdata syksyn lehtiä, tulee toimeen kaverikoiran ja myös lähipiirissä asuvan kissan kanssa.

Enää kaksi vauvaa kotona

Vauvat täyttivät 7 viikkoa tiistaina, ja heti keskiviikkona ensimmäinen lähti uuteen, omaan kotiinsa. Nyt sunnuntaina kotona häärii enää kaksi viimeisintä, Allu, joka muuttaa juhannuksen alla ja Atomi, jonka oma koti ja perhe on vielä haussa...

Olin ihan varma, että minkäänlaista haikeutta ei tule, mutta niin vain tuli kuitenkin. Kauhean tyhjän oloista meillä nyt, kun kuusi riiviöö ei terrorisoi paikkoja enää.

Tänä aamuna Amiraali päätti kuitenkin vielä viimeseksi ennen lähtöö nostaa hiukan mun verenpainetta, hyppäsi hiekkakasalta alas ja heittikin ihan naamalleen. Sen lisäksi siitä oli kivaa karata ojan reunaan tutkimaan vesitilannetta, Veikan kanssa yhdessä tietenkin.

Koitan saada pikapuoliin facebookin puolelle ryhmän, jonne lataan pentujen kuvat ja videot luovutukseen asti. Voidaan sitten vuoden päästä ihmetellä miten pieniä ne on joskus olleet =)

Syksylle suunnittelen jonkinlaista pentutapaamista, varmaan sinne syyskuun loppupäähän. Jos vaikka otettais vähän tottista ja näyttelyreeniä, syötäis hyvin ja ihasteltais porukalla meidän hienoja pentuja. Kaikki pennut on saaneet kivat ja oman oloiset kodit. Suuria odotuksia mulla ei ole, mutta kunhan jokaisesta koirasta tulee tyytyväinen ja tottelevainen perheenjäsen omaan laumaansa.

Tässä vielä kuvia aamun ulkoilusta:

Nimimurheita ja tarkastusjännitystä

IIK, huomenna on eläinlääkärin tarkastus! Ja samalla pennut sirutetaan, ja laitetaan rekisteriin. Rekisteröintiä ennen pennuilla pitää olla nimet. Olin keksinyt mielestäni kaikille niin hyvät nimet, mutta luinpas huvikseni kennelliiton miljoonasivuiset säännöt vielä kertaalleen, ja siellä sanottiin ettei ilman kennelnimeä saa antaa lainkaan kaksiosaisia nimiä! Siis kuin tylsäää!!!!! Sinne meni hienot julkkisnimet!

Noh, nyt on uudet nimet mietittynä, ainoostaan hämeenkyrön perheeltä odottelen vielä huomiseen, tulisiko tekstarilla joku hyvä ehdotus. Tytöistä tullee siis Atomi, Amanda ja Armi ja pojista rölliksi kutsutusta Allu, Amiksi ristittävästä Amiraali ja sitten sille yhdelle mahdollisesti selviää nimi huomenna. =) Noh, sitten kun nimien edessä on kennelnimi, niin kyllä ne hienoilta kuulostaa! Ja kaikkien nimien takana on jollain tapaa koiran persoona tai perheen toive... :)

Ai että, olin tänään talkoissa BH-kokeessa ja voihan vitalis kun alko tekeen mieli reenaamaan!!!!
Tämmösiä mammalomia varten tarvis olla se toinen koira, että vois sitä reenailla. Hopea ei vois meinaan vähempi kiinnostaa. Leikkiäkin se jaksaa tasan yhden heiton verran, sit sillä alkaa tissit vaivaan, ei pysty ;)

Noh, me ollaan sitten touhuttu pentujen kans ja oltu pihalla senkin eestä. Tässä taas vähän kuvia kakaroista:

Naventanhajua ja nimien miettimistä

Hih, pennut on jo yli kuukauden ikäisiä. Ensimmäinen poppoo, eli Kirsin perhe kävi jo vähän tutustumassa omaan neitokaiseensa. Tietysti muitakin pennun ihastelijoita on jo käynyt, mutta viikonloppuna on tulossa sitten loput niistä ihmisistä, joille pennut ovat kolmen viikon päästä muuttamassa :)

Käytiin pikasesti myös näyttämässä pentuja Jaakon kerhokavereille, saivat matkustaa pikkuisen autossa ja lisää käsiä hypisteltäväksi...

Pennuista alkaa selkeästi huomaamaan luonne-eroja. Pahnanpohjimmaisen ollut, pikkuruinen tyttö on oikea riiviö, aina kiinni toisten korvissa ja hännissä ja hirmuinen rähinä päällä :) Karvaisin ja isoin rölli-poika on melko rauhallinen, leikkii ja viihtyy myös omissa oloissaan ja katselee mielellään muiden puuhia. Mutta kun ihminen tulee näkyville, alkaa häntä vispata!

Nimiä pennuille ollaan mietitty jo kuumeisesti. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä tarkistuttamaan ja siruttamaan pennut, joten siinä kohta nimien pitäisi olla keksittynä, että saadaan rekisteriin heti oikeat nimet :D
sijoistusnartun perhe oli miettinyt kutsumanimeksi Mantaa, joten Amanta/Amanda voisi olla varteenotettava vaihtoehto... kuitenkin haluaisin että nimet olisivat jotenkin kuvailevia. Pikkuruiselle kiukkupäälle mietin nimeksi Atomia, sen pienempää kun ei taida maa päällään kantaa. (toim. huom, siis sinttikin on jo melkein 2 KG, että ei se oikeesti niiin pieni ole).

Jokainen pennunottaja saa tietty itsekin miettiä haluamaansa nimeä. Koitan niitä sitten pyöritellä parhaani mukaan... Kennelnimihakemuskin on nyt tehty, vaihtoehtoina lopulta lähti:

1.Tiiuskan
2. Mahtihaukun
3. Jokisjärven
4. Mahtimustin

Pennut ovat nyt olleet muutaman yön kodinhoitohuoneessa portin takana. Tämä järjestely takaa kaikille nukkumisrauhan, eikä piimällä turvotetun nappulan ja kakan hajun yhdistelmä valtaa ihan koko huushollia, vaikka aamuisin sitä välillä kuvitteleekin heräävänsä navetassa :)

Itsellä on enää ensi viikko lomaa jäljellä, ja siitäkin menee monta päivää erilaisten asioiden hoitoon. Sitten alkavatkin työt, ja kun ne ovat vielä kaukana ja erityötä kuin aiemmin, alkaa jo vähän jännittää.. Onneksi sain heti sovittua vähän vapaata pentujen luovutusta varten, ja muutenkin, niin eivät pikkuiset jää pelkästään perheen miesväen hoteisiin viimeisiksi viikoiksi...En taida itse kyllä ensi viikolla paljon pentujen luota poistua, jollei ole ihan pakko :) Ihan liian pian ne kuitenkin muuttavat pois meiltä :( Pistän vielä vähän kuvia teille =) Hyvää viikonloppua kaikille!!

Kohta jo kolme viikkoa!

Aika menee taas ihan liian nopeeta, siis mulle. Niille kaikille, jotka odottaa näistä pennuista koiraa itselleen, tää aika tuntuu varmaan ihan älyttömän pitkältä.
Pennut täyttää huomenna jo kolme viikkoa. Kaikille kuuluu hyvää, Hopen antibiootitkin lopetettiin lauantaina. Kalkkia se saa edelleen, ja tarvittaessa vähän ruoka- ja hoivahalua parantavaa lääkettä. Hope tuntuu olevan vähän kummissaan, kun pennut on lähteneet liikkeelle. Se itse olisi mielellään siinä missä aina ennenkin, eli mun jaloissa. Pentujen kanssa se malttaa olla rauhassa, jos olen itse vieressä tai jätän sen huoneeseen oven taakse yksin, muussa tapauksessa se hipsii heti mun perässä pois pentujen luota...

Pennut sitävastoin nauttivat toistensa seurasta! Ne ovat jo ruvenneet hiukan painimaan, kaveria saatetaan vähän maistaa ja töniville haukahdetaan tai murrataan jo komentavaan sävyyn... Osa osaa hienosti käydä laatikon sanomalehtipäässä asioillaan, mutta toiset lorottelevat pehmusteille täysin spontaanisti... Eilen aamulla yksi pojista kiipesi kaverin selän päälle ja lorotteli sitten tyynen rauhallisena suoraan toisen niskaan!

Liikkuvat pennut ovat alkaneet kiinnostaa etenkin meidän nuorempaa poikaa. Pari kertaa olen jo löytänyt Veikan pentulaatikosta, istumasta keskellä pentuja ja ihastelemassa niitä. Se poika on niin nopea ja hiljainen hiippailija, että ehtii silmäräpäyksessä "luvattomille" teille.

Pian pennut muuttavat makuuhuoneestamme kodinhoitohuoneeseen. Pyykkihuolto saattaa hieman vaikeutua, mutta pitkin yötä metelöivä pentulauma ei ole kaikkein ihanteellisin nukkumiskaveri töissä käyvälle ilkalle.. ja alkaa kieltämättä itselläkin vähän jo univelka painaa...

Eilen pennut olivat ensimmäistä kertaa ulkona hetken. Eipä ne siitä kovin ihmeissään olleet, vähän alkoivat äitiä huutelemaan aluksi. Pikkuhiljaa sitä tassuteltiin hiekkapohjalla kuin vanhat tekijät! Huomisesta alkaen ruvetaan sitten varovasti totuttelemaan kiinteeseen ruokaan. Myös kynsileikkureihin on korkea aika tutustua :)

Tässä vielä hiukan kuvia ulkoilusta ja muista puuhista:

Kuvia lisää...

Moikka taas!

Pistän kyllä kuvia näistä meiänkin pennuista pian lisää... Mutta siinä välissä voitte käydä ihailemassa miltä Hope ja sen sisarukset on näyttäneet pieninä ja vähän isompina, kun Saila on niin kivasti koonnut kuvat samaan kansioon....

http://fantoweimar.kuvat.fi/kuvat/Henkan+j%C3%A4lkel%C3%A4iset/Mighty+Titans+H-pentue/


Ja samasta osotteesta löytyy myös tietty meidän vauvojen UPEAN isukin kuvia...
http://fantoweimar.kuvat.fi/kuvat/Heizelwood+Fanto/


Ja vielä löytyy Virkamiehen kennellissä kasvavat supersuloiset sisaruspuolet:

http://fantoweimar.kuvat.fi/kuvat/Fanton+j%C3%A4lkel%C3%A4iset/

Kas näin heiluu häntä, ja tassu nousee näin....

Pahoittelut, kuulemma päivitystä on jo odoteltu ;) Eli nyt pennut ovat kahden viikon ikäisiä. Painoa on tullut kaikille hienosti, ainoastaan yksi oli eilisessä punnituksessa alle kilon painoinen, muut ovat jo reippaasti yli. Eiköhän se sitkeä pikku pahnanpohjimmainenkin pian saavuta tämän virstanpylvään...

Eilen alkoi osa pennuista jo raotella silmiään, etenkin syliin ottaessa huomaa että nenän sijaan on kova yritys käyttää jo silmiä, vaikkeivat ne ihan vielä toimikaan... Kaikki ovat jo ottaneet myös jalkoja alleen, välillä tietty ryömitään ja pyllähdellään, mutta myös askeleita on otettu hienosti! Ja tänään saatiin hyvät naurut, kun yhden pennun häntä vispasi niin hurjana, sillä oli varmasti huippukivaa sisarusten ympäröimänä :)

Pennut saavat myös selvästi tankattua kunnolla, imetysten väli on pidentynyt, eikä lokkiparvi majaile enää pentulaatikossa, pikemminkin Hope menee sinne helpottamaan maidon suihkuamista aika ajoin vaikka pikkuiset ovat autuaasti unen mailla ;) 

Pentujen antiobiootit lopetettiin maanantaina, Hopella jatkuu vielä tämän viikon. Tulehduskipulääke jatkuu myös, ja kalkkia annetaankin siihen asti että pennut ovat viisiviikkoisia. Vaikka ruoka jo maistuu, ei kalkkikramppien todellakaan toivota uusivan! 

Maanantaina kävi myös kurja sattumus. Päästin Hopen aamupissalle aidatulle takapihallemme. Ihmettelin, kun yhtäkkiä etuovelta kuului töminää, ja koira olikin siellä! (myöhemmin selvisi että veljeni oli unohtanut illalla puuhommista lähteissään sulkea portin kunnolla) Ei siinä mitään, koira sisälle ja ihmettelin hetken, kun se vimmatusti hankaa nenäänsä sohvaan, mattoon ja kuopii ja pyörii ja hankaa naamaansa joka paikkaan... Kun sain sen hiukan rauhoittumaan, näin että koko kirsun toinen puoli ja silmä olivat aivan turvoksissa, röpelöisellä paukamalla... Myös toinen silmä ja leuanalunen olivat turvonneet. No, pikainen soitto eläinlääkäriin, hiukan epäuskoisena miten voi olla näin huono tuuri (koira on kuitenkin monta kertaa päivässä kahden vuoden ajan ulkoillut samassa pihassa)... En tietenkään tiennyt mikä sitä oli pistänyt, maa-ampiaiset, tavalliset, KYY?, missään ei ollut pistojälkeä! Eläinlääkäri suositteli antamaan yhden kyypakkauksen... Se ei vaikuta muiden lääkkeiden kanssa eri tavalla, eikä myöskään pentuihin mitenkään, ja imettää sai heti.  No, selvittiin säikähdyksellä ja nopeasti tabletin annon jälkeen turvotus alkoi laskea... 

En vieläkään tiedä, mikä Hopea pisti. Kiersin koko pihan, potkin kaikki juurakot ja kaivetut kohdat takapihalta ja puukasalta, mutta mitään ei löytynyt. Inhottavaa siksikin, kun on noi pienet lapset, niin eipä sitä haluaisi niitäkään pistävän minkään.... MUISTAKAA muutkin varata niitä kyypakkauksia kesän varalle! Ja tarkistakaa vanhoista päiväykset! (meilläkin oli kaksi pakettia kolmesta mennyt vanhaksi) Ja aina soitto ensin eläinlääkärille, joka arvioi voiko sen antaa vai ei. Jos kyy puree, on koira vietävä myös hoitoon ja nesteytykseen, pelkkä tabletin anto ei riitä hoidoksi!!!! 

Äh, onneksi selvittiin säikähdyksellä... Nyt ainakin ampiaispesät (tiedän että meillä on vintillä/ seinien välissä niitä) kartoitetaan heti kesän alussa ja myös TUHOTAAN. Se on ihan must, kun on pieniä lapsia ja pieniä koiria huushollissa... Tässä vielä niiden pienien koirien kuvia: 

*haukotus*

mutsi vähä pyörittele kylvyn ohessa 

mää en jaksa noita muita, nukun yksin täällä jos sopii?

oon jo 5 kertaa isompi ku syntyessäni, uskoks!

Ja

Viikon vanhoja vauvoja =)

Hih, enpä tiennyt viikko sitten jättäessäni jumpan väliin tiistaiaamuna, että mitä vielä tuleman pitää... Paljon on tapahtunut, ja mikä parhainta, tilanne on pikkuhiljaa rauhoittunut. Noiden kuuden kullannupun möyrimistä ei vaan malta olla katselematta. Kepokin eilen totesi, että "tää on kyllä parasta terapiaa päivän päätteeks" kun autteli mua punnitteen ja lääkitteen pennelit.

Kuten arvata saattaa, meillä on jo omat suosikkimme porukassa, mutta niillä kaikilla on niin ihanat omat juttunsa: yksi poju saa kauheita tissiraivareita ja huutaa ku hinaaja jos maitoo ei tuu/ tulee väärällä nopeudella. Yks on aina toisten alla, se oikein kaivaa ittensä sinne kasan alimmaiseksi. Yksi nukkuu aina kieli ulkona, ja yleensä tassut kohti kattoo niin paikoillaan, että mä oon huolestuneena käyny jo pari kertaa hänet herättämässä ;) Ja yhtä et saa punnittua millään ku on niin paljon vauhtia ja halua tulla vaalta pois, oli siinä minkämoista punnituskippoo tahansa.

Huh, jo viikko!  Ja samalla: voi ei, jo viikko.... enää kuusi jäljellä ja sitten on aika heilutella pennuille heipat... Noh, sitä ennen me nautitaan tassuterapiaa roppakaupalla ;)

Hauskaa wappua kaikille!!!!

Paranemaan päin.. :D

Heippa taas täältä pentulaatikon reunalta. Eilen tuli iltapäivällä taas huoli Hopesta kun ei ruoka maittanut, oksenteli ja maitoa ei tullut. Eipä pennuillakaan paino oikein lähteny kunnolla nousuun, vaikka kahden tunnin välein niitä ruokittiin korvikkeella.. No, päästiin raholaan lääkäriin vielä kuudelta illlalla.

Hopella todettiin kalkkipuutoksen jatkuneen, ja näytteiden sekä oireiden perusteella sillä todettiin olleen istukkatulehdus. Lääkäri katsoi myös pentuja, ja huomasi napojen irroneen liian aikasin, mikä viittaa istukkatulehduksen aiheuttamaan sepsikseen pennuilla.

Noh, saimme lääkkeettä ja nesteytystä, ja koko köörille antibiootit mukaan. Vielä illalla Hope oli ihan veto pois, teki vaan pöydän alle itselleen pesää ja nukkui siellä pennuista välittämättä. Joten me sitten kolmatta vuorokautta syötimme (puoliväkisin, koska ruiskusta ei ole kivaa syödä) ja "pissitimme" pennut yksi kerrallaan kahden tunnin välein (hommaan menee noin tunti jos sen tekee yksin). Voitte uskoa että lapsiperheessä työtä riittää muutenkin, joten täällä on ollut kaksi aika väsynyttä vanhempaa tämän viikon... onneksi meillä on ihana lähipiiri, mummu on hoitanut sekä lapsia että pentuja ja lähti myös eläinlääkäriin henkiseksi tueksi. Mitäpä sitä muutakaan tekisi perjantai-iltana ;)

Aamulla lääkkeet rupesivat selvästi vaikuttaa, ruokaa on jo jonkun verran mennyt ja maitoa tulee. Kymmenen tablettia kahdesti päivässä on aika määrä, mutta onneksi Hope ei juuri vastusta vaikka niitä pakkosyötetäänkin. Yritin meinaan lihapullassa ensin, ja tulos oli se ettei Hope ota minulta enää lihapullia lainkaan, ei edes ilman lääkkeitä....

Mutta nyt Hope on ollut tuntikausia pentulaatikossa, syönyt itse ja hoitanut ja imettänyt kaikkia kuutta kakaraansa (3 U / 3 N) niinkun asiaan kuuluu! Ja voi että mikä onnentunne, kun kävin katsomassa ja pari pentua köllötteli tyytyväisenä etutassun päällä :)

Kuvia :D

Mamma kattelee tulokasta

Triplat

Äidin kainalossa

Ryhmärämä

Pikku levot ennen loppukoitosta

Siis musta TULEE hurja rootweileri! uskottekste?