Juha palaa tänään lomareissultaan, ja siitäkös me tytöt ollaan tyytyväisiä. Eilen oli Tiialla jo sen verran hermot kireellä, että Hope-parka joutui kestämään jo pientä tiuskintaa hiukan herkemmin kuin yleensä...
Tosin Hopekin on ollut hieman rasittava, viime yönä oli taas pakko vahtia Tiian unta niin tehokkaasti, ettei ollut unta mitä vahtia! Eli siis kuuntelin puolen yötä, kun Hope haukkui pihalla juhlivia ihmisiä ja muita kaduntallaajia. Sen lisäksi Nala rääkyi puolen yötä ikkunan alla. Oli auvoisaa tulla aamulla töihin silmät ristissä.
Edellisyönäkin nukuin huonosti, kun murehdin siuron kisunpentuja, joita ei nyt sitten olekaan. Yksikään kuudesta ei jäänyt keisarinleikkauksen jälkeenkään henkiin, kun emolla oli tulehdus ja se oli kuivunut. Olen kyllä katkera eläinlääkärille, joka oli sanonut synnytyksen voivan kestävän vuorokauden! Olisi pyytänyt tuomaan heti näytille, kun ekan pennun jälkeen supistukset lakkasivat... Olin jo varautunut piilottamaan pentueesta yhden meille, niin ettei Juha huomaisi=)
Vaikka kyllä välillä tuntuukin siltä, että asuntomme on nyt jo liian pieni meidän eläintarhalle. Pitänee odottaa vielä muutamia vuosia(kymmeniä, sanoisi Juha) ennen kun meille otetaan uusia karvakavereita. Kaloja sen sijaan uuteen akvaarioon varmaan mahtuisi enemmänkin, se näyttää nyt jotenkin niin tyhjältä...
Ai niin, sen verran tarvii Hopea kehua, että kyllä oli mamma ylpeä pennusta Salon-seikkailulla. Junamatkat menivät pääosin makoillessa (alkumatkasta oli pakko tunkea Tiian syliin katselemaan ikkunasta) ja matkan varrella saatiin monet kehut ulkopuolisilta, niin söpöydestä kuin rohkeudestakin.
Myös Muurlassa Hope käyttäytyi pääosin hienosti, tosin taisi kerran kaataa Minjan kumoon, kerran Tiian ollessa vessassa tuli ulkoa sisälle pissalle, ja pari kertaa karkasi Essin ja Fiinan kanssa pihasta talliin/ Röllerö-pupun häkille sillä välin kun Tiia oli ratsastamassa.
Piakkoin tarvisi varmaan käydä ratsimassa myös niin että Juha tulee kävellen mukaan, jotta saataisiin Hope totutettua kulkemaan hepan kanssa. Sitten Tiia voisi ottaa sen välillä mukaan, samanlailla kun Annulla ja Maijalla (Tiian hoitopollen omistajat) on usein Dana (kultainen noutaja) mukana.
Ehkäpä tänäiltana, tai huomenna saataisiin jopa kylvettyä kasvimaalle jotain, jos Juha tulee pitelemään Hopea. Viimeksi Hope meinaan kaivoi keskelle kasvimaata aikamoisen kraaterin...
Riesa mikä riesa, söpö se silti on=)
lauantai 31. toukokuuta 2008
torstai 29. toukokuuta 2008
Kiirettä on piisannut
Niin kauheasti ollaan tohistu suuntaan jos toiseen, että kirjuuttelu on jäänyt aika vähiin.
Juha on ollut tämän viikon reissussa, joten olemme olleet Hopen kanssa kahdestaan.
Jälkitreeneissä opeteltu makkararuutu on ihana aivoharjoitus, kun se on niin helppo tehdä itekseen. Samoin pussi-ilmaisua on harrastettu koiolosuhteissakin.
Hopella on selkeästi välillä Juha-vajaus, neiti kiertää etsimässä Juhaa ja ynisee. Myös tiian hermot ovat koetuksella, sillä yksinänsä ollessa Hopessa riittää tekemistä.
Äsken Tiian tullessa suihkusta neiti makasi tyynen rauhallisena SOHVALLA!!!! Vaikka olohuoneeseen on portti ja kaksi keittiön tuolia vielä esteenä. Tiedä sitten, että sohvallako Hope kaiken muunkin yksinoloaikansa viettää.... =)
Tänään Tiia ja Hope hyppäävät junaan ja matkustavat Saloon. Saas nähdä miten ensi kerta junassa sujuu...
Huomiseksi teimme iltalenkkitreffit skotti-Lillin kanssa ja lauantaina Juha jo onneksi tulee=)
Ensi viikonloppuna, siis viikon päästä on jälleen uutta ihmeteltävää, kun siurossa on synnytetty viime yönä kissanpoikasia, ihanaa!
Juha on ollut tämän viikon reissussa, joten olemme olleet Hopen kanssa kahdestaan.
Jälkitreeneissä opeteltu makkararuutu on ihana aivoharjoitus, kun se on niin helppo tehdä itekseen. Samoin pussi-ilmaisua on harrastettu koiolosuhteissakin.
Hopella on selkeästi välillä Juha-vajaus, neiti kiertää etsimässä Juhaa ja ynisee. Myös tiian hermot ovat koetuksella, sillä yksinänsä ollessa Hopessa riittää tekemistä.
Äsken Tiian tullessa suihkusta neiti makasi tyynen rauhallisena SOHVALLA!!!! Vaikka olohuoneeseen on portti ja kaksi keittiön tuolia vielä esteenä. Tiedä sitten, että sohvallako Hope kaiken muunkin yksinoloaikansa viettää.... =)
Tänään Tiia ja Hope hyppäävät junaan ja matkustavat Saloon. Saas nähdä miten ensi kerta junassa sujuu...
Huomiseksi teimme iltalenkkitreffit skotti-Lillin kanssa ja lauantaina Juha jo onneksi tulee=)
Ensi viikonloppuna, siis viikon päästä on jälleen uutta ihmeteltävää, kun siurossa on synnytetty viime yönä kissanpoikasia, ihanaa!
tiistai 20. toukokuuta 2008
Söpö, söpömpi, söpöin
Kyllä se vuan niin on, että Hope se vaan söpöstyy päivä päivältä. Vaikka pennun pörröisen hellyyttävä olemus pikkuhiljaa väistyy jalkojen kasvaessa, tulee tilalle toisenlaista suloisuutta.
Parasta Hopessa on se, että se saa meidät (ja muutkin) hymyilemään. Ja usein.
Esimerkiksi perjantaina ajaessamme Siuroon keskustelimme Juhan kanssa henkeviä siitä, ovatko eläimet tyhmiä luupäitä vai viisaampia kuin ymmärrämmekään (voitte miettiä kumpi oli kummalla kannalla).... Hiukan meitä nauratti, kun huomasin Hopen istuvan aivan takapenkin reunalla siten, että se melkein ulottui pään kanssa meidän "väliimme". Siinä se seurasi keskustelua, katsoen aina sitä joka puhui, välillä päätään kallistellen, hyvin pohtivaisen näköisenä=) Ai sekö muka luupää!
Eilen meillä oli alaosaston järjestämä "leikkikoulu", jossa oli koko porukka harjoittelemassa koiran kanssa leikkimistä. Kun Hopen ja minun vuoro tuli mennä rinkiin, esittelin Hopelle yhtä omista riehumisräteistämme, mutta sepäs ei neitiä paljon innostanut. Hope nappasi kiinni suurimpaan tarjolla olevaan leikkikouluttajan patukkaan (noin metrin mittaiseen), jossa oli naru perässä. Sitä me sitten kiskoimme pisin kenttää, Hope oli toheissaan ja yleisöä nauratti=)
Isoin lelu on paras lelu, tuumii Hope. Harmi ettei kenellekään tainnut olla kameraa mukana!
Eipä ole muuten enää meidän perheellä iltaisin ajanvietto-ongelmia. Tälläkin viikolla maanantaina oli treenit kentällä, tiistaina hakutreenit raisiossa ja keskiviikkona jälkitreenit littoisissa.. Ja turha luulla et Hope olisi näistä mistään väsynyt=) Yöt onneksi kuitenkin nukutaan hieman rauhallisimmissa merkeissä, ainakin eilisen leikkitreenien jäljiltä..
Parasta Hopessa on se, että se saa meidät (ja muutkin) hymyilemään. Ja usein.
Esimerkiksi perjantaina ajaessamme Siuroon keskustelimme Juhan kanssa henkeviä siitä, ovatko eläimet tyhmiä luupäitä vai viisaampia kuin ymmärrämmekään (voitte miettiä kumpi oli kummalla kannalla).... Hiukan meitä nauratti, kun huomasin Hopen istuvan aivan takapenkin reunalla siten, että se melkein ulottui pään kanssa meidän "väliimme". Siinä se seurasi keskustelua, katsoen aina sitä joka puhui, välillä päätään kallistellen, hyvin pohtivaisen näköisenä=) Ai sekö muka luupää!
Eilen meillä oli alaosaston järjestämä "leikkikoulu", jossa oli koko porukka harjoittelemassa koiran kanssa leikkimistä. Kun Hopen ja minun vuoro tuli mennä rinkiin, esittelin Hopelle yhtä omista riehumisräteistämme, mutta sepäs ei neitiä paljon innostanut. Hope nappasi kiinni suurimpaan tarjolla olevaan leikkikouluttajan patukkaan (noin metrin mittaiseen), jossa oli naru perässä. Sitä me sitten kiskoimme pisin kenttää, Hope oli toheissaan ja yleisöä nauratti=)
Isoin lelu on paras lelu, tuumii Hope. Harmi ettei kenellekään tainnut olla kameraa mukana!
Eipä ole muuten enää meidän perheellä iltaisin ajanvietto-ongelmia. Tälläkin viikolla maanantaina oli treenit kentällä, tiistaina hakutreenit raisiossa ja keskiviikkona jälkitreenit littoisissa.. Ja turha luulla et Hope olisi näistä mistään väsynyt=) Yöt onneksi kuitenkin nukutaan hieman rauhallisimmissa merkeissä, ainakin eilisen leikkitreenien jäljiltä..
maanantai 19. toukokuuta 2008
Mökkiviikonloppu
Viikonlopun vietimme Juha sukulaisten mökillä Tottijärvellä. Auto-ongelmien takia jouduimme turvautumaan Tiian iskän autoon, joka on (ehkä meidän tuleva) farmari-mondeo.
Hope sai siis ensimmäistä kertaa elämässään ajella farmarin takaloosterissa, ja hyvin meni.
Ekalla matkalla konttiin jäänyt lumiharja sai aluksi kyytiä, mutta nopeasti Hope asettui makuulle, ja loput viikonlopun matkat suijuikin enimmäkseen Hopen torkahdellessa takaboksissa.
Mökillä elämä oli jännää, puiset kierreportaat aiheuttivat ensin hankaluuksia, mutta pian Hope meni niissä ylös alas kuin vanha tekijä. Saunalle menevät rappuset Hope jätti väliin, ja ampaisi rantaan metsän kautta.
Myös saunominen oli jännittävää ja mielenkiintoista! Niin kiinnostavaa, että neiti työnsi koko päänsä juuri sytytetyn kiukaan pesään! Onneksi nokka ei kuitenkaan palanut, kiitos nopeiden refleksien.
Mietittiin kyllä, että montako aivosolua mahtoi neidin pääkopassa taas silläkin hetkellä liikkua... ei varmaankaan montaa=)
Hope kokeili pikkuisen saunomistakin, mutta oleili lähinnä pukuhuoneessa. Myöskään Juhan järvessä käynti ei saanut koirulin huomiota, vaan pyyhkeen päällä nukkuminen oli paljon kivempaa.
Yksi superjännittävä asia oli rautalapio, jolla Tiia käänsi kasvimaata. Sitä oli pakko haukkua hirmuisesti, omistajien leikkiin kutsu- ja muista huomion saanti -yrityksistä huolimatta. haukku loppui vasta kun lapio palautettiin paikoilleen varastoon. Ruohonleikkurissa ei sen sijaan ollut mitään ihmeellistä.
Mökkeilyn ohessa poikkesimme Siurossa, jossa hyvin isomahainen Viuhti-kissa sai vähän kyytiä. Tyhmät omistajat eivät vaan antaneet Hopen kurmottaa kattia kunnolla. Hope myös härnäsi lapinkoiravanhusta Vickiä, joka ei varmaankaan koskaan tule Hopea hyväksymään, sen verran kovat oli ärinät.
Emme ole viittineet Vickiä painostaa Hopeen tutustumaan, sillä Vicki on jo lähes sokea, ja viime keväinen raju pittbullin hyökkäys on tehnyt Vickistä aran ja varautuneen. Riehakasta Hopea ei ole kauhean helppo saada tutustumaan hillitysti. Tosin Vicki kävi nuuhkimassa Hopen tassuja tämän nukkuessa, että jonkin verran sitäkin pentu kiinnostaa.
Kotimatka venyi lauantain aamuyön tunteihin, johtuen jälleen auton käynnistymisongelmista. Painepesurilla tehty moottorin putsaus oli yllättäen kastellut myös ei- toivottuja alueita=) Matkan teon viivästyminen johti kuitenkin siihen, että hieman Vammalan jälkeen, oli pakko ottaa tirsat levähdyspaikalla ja Huittisissa vaihdettava kuskiksi Juha. Kun Tiiaa väsyttää, Tiia nukkuu, siihen ei auta raittiit ilmat, musiikit tai muut kommervenkit...
Sunnuntaiaamun hakutreeneissä olimmekin varsin haukottelevaisia. Hope oli kuitenkin pirteä ja terhakas, ja osasi hienosti etsiä nakeilla varustautuneita ihmisiä, vaikka ne menivät jo jopa kuusien taakse!
Hope sai hakutreeniessä myös juosta isä-Henkan kanssa vapaana, mistä johtuen sai muutamat pissasuihkut päälleen. Kotona pesimme hauvan oikein shamppoolla, ja tuli niin pehmoinen, että luulisi pentukarvan palanneen=)
Tosin illalla Hope oli auttamassa kasvimaan mullan levityksessä, joten pesun jälkiä ei juurikaan enää näy....
Hope sai siis ensimmäistä kertaa elämässään ajella farmarin takaloosterissa, ja hyvin meni.
Ekalla matkalla konttiin jäänyt lumiharja sai aluksi kyytiä, mutta nopeasti Hope asettui makuulle, ja loput viikonlopun matkat suijuikin enimmäkseen Hopen torkahdellessa takaboksissa.
Mökillä elämä oli jännää, puiset kierreportaat aiheuttivat ensin hankaluuksia, mutta pian Hope meni niissä ylös alas kuin vanha tekijä. Saunalle menevät rappuset Hope jätti väliin, ja ampaisi rantaan metsän kautta.
Myös saunominen oli jännittävää ja mielenkiintoista! Niin kiinnostavaa, että neiti työnsi koko päänsä juuri sytytetyn kiukaan pesään! Onneksi nokka ei kuitenkaan palanut, kiitos nopeiden refleksien.
Mietittiin kyllä, että montako aivosolua mahtoi neidin pääkopassa taas silläkin hetkellä liikkua... ei varmaankaan montaa=)
Hope kokeili pikkuisen saunomistakin, mutta oleili lähinnä pukuhuoneessa. Myöskään Juhan järvessä käynti ei saanut koirulin huomiota, vaan pyyhkeen päällä nukkuminen oli paljon kivempaa.
Yksi superjännittävä asia oli rautalapio, jolla Tiia käänsi kasvimaata. Sitä oli pakko haukkua hirmuisesti, omistajien leikkiin kutsu- ja muista huomion saanti -yrityksistä huolimatta. haukku loppui vasta kun lapio palautettiin paikoilleen varastoon. Ruohonleikkurissa ei sen sijaan ollut mitään ihmeellistä.
Mökkeilyn ohessa poikkesimme Siurossa, jossa hyvin isomahainen Viuhti-kissa sai vähän kyytiä. Tyhmät omistajat eivät vaan antaneet Hopen kurmottaa kattia kunnolla. Hope myös härnäsi lapinkoiravanhusta Vickiä, joka ei varmaankaan koskaan tule Hopea hyväksymään, sen verran kovat oli ärinät.
Emme ole viittineet Vickiä painostaa Hopeen tutustumaan, sillä Vicki on jo lähes sokea, ja viime keväinen raju pittbullin hyökkäys on tehnyt Vickistä aran ja varautuneen. Riehakasta Hopea ei ole kauhean helppo saada tutustumaan hillitysti. Tosin Vicki kävi nuuhkimassa Hopen tassuja tämän nukkuessa, että jonkin verran sitäkin pentu kiinnostaa.
Kotimatka venyi lauantain aamuyön tunteihin, johtuen jälleen auton käynnistymisongelmista. Painepesurilla tehty moottorin putsaus oli yllättäen kastellut myös ei- toivottuja alueita=) Matkan teon viivästyminen johti kuitenkin siihen, että hieman Vammalan jälkeen, oli pakko ottaa tirsat levähdyspaikalla ja Huittisissa vaihdettava kuskiksi Juha. Kun Tiiaa väsyttää, Tiia nukkuu, siihen ei auta raittiit ilmat, musiikit tai muut kommervenkit...
Sunnuntaiaamun hakutreeneissä olimmekin varsin haukottelevaisia. Hope oli kuitenkin pirteä ja terhakas, ja osasi hienosti etsiä nakeilla varustautuneita ihmisiä, vaikka ne menivät jo jopa kuusien taakse!
Hope sai hakutreeniessä myös juosta isä-Henkan kanssa vapaana, mistä johtuen sai muutamat pissasuihkut päälleen. Kotona pesimme hauvan oikein shamppoolla, ja tuli niin pehmoinen, että luulisi pentukarvan palanneen=)
Tosin illalla Hope oli auttamassa kasvimaan mullan levityksessä, joten pesun jälkiä ei juurikaan enää näy....
perjantai 16. toukokuuta 2008
Yöllisiä puheluita
Olipas taas tapahtumarikas yö meillä. Tiia heräsi nimittäin klo 01.14 siihen kun puhelin soi -pitkään ja kiivaasti.
Tiia ei aluksi löytänyt puhelinta mistään, mutta soiton perässä etsiytyi lähelle Hopen petiä, jonka vieressä puhelin lojui. "isukki soittaa" luki näytössä.
Hieman pöllämystyneenä Tiia vastasi, miettien, että mikä hätä siellä nyt on. Samaa oli iskä miettinyt. "Onko joku huoli, kun soitit?" luurista kuului. Oli mennyt oikein vastaajaan viesti soitosta.
Hetken raksutti, mutta sitten hokasin että Hopehan sinne iskälle on soittanut! Taisi olla tärkeää asiaa kun ei malttanut odottaa aamuun saakka! Ehkäpä Hope halusi muistuttaa, että olemme menossa Siuroon kyläilemään tänä viikonloppuna tai jotain.
Aamulla Tiiaa harmitti isolla veellä, kun huomasi kännykoru-pehmoeläin-Tiikerinsä hävinneen puhelimesta killumasta. Pikaisen etsinnän jälkeen löysimme Tiikerin tassuista kolme, mutta muut ruumiinosat ovat edelleen kateissa. Tiikeri siis taisi kohdata viime yönä itseään suuremman pedon. toivottavasti se on helposti ulostulevaa tavaraa, ettei tule koirulille mahanpuruja=)
Sen verran innokaasti Hope on yöllisiä puheluitaan soitellut, että myös kännyn näyttö ja kakkoskamera olivat saaneet hieman kolhuja, tai siis naarmuja. Onneksi Tiia ei ole turhan tarkka hienoista ominaisuuksista, soittaa ja tekstata pystyy edelleen!
Tiia ei aluksi löytänyt puhelinta mistään, mutta soiton perässä etsiytyi lähelle Hopen petiä, jonka vieressä puhelin lojui. "isukki soittaa" luki näytössä.
Hieman pöllämystyneenä Tiia vastasi, miettien, että mikä hätä siellä nyt on. Samaa oli iskä miettinyt. "Onko joku huoli, kun soitit?" luurista kuului. Oli mennyt oikein vastaajaan viesti soitosta.
Hetken raksutti, mutta sitten hokasin että Hopehan sinne iskälle on soittanut! Taisi olla tärkeää asiaa kun ei malttanut odottaa aamuun saakka! Ehkäpä Hope halusi muistuttaa, että olemme menossa Siuroon kyläilemään tänä viikonloppuna tai jotain.
Aamulla Tiiaa harmitti isolla veellä, kun huomasi kännykoru-pehmoeläin-Tiikerinsä hävinneen puhelimesta killumasta. Pikaisen etsinnän jälkeen löysimme Tiikerin tassuista kolme, mutta muut ruumiinosat ovat edelleen kateissa. Tiikeri siis taisi kohdata viime yönä itseään suuremman pedon. toivottavasti se on helposti ulostulevaa tavaraa, ettei tule koirulille mahanpuruja=)
Sen verran innokaasti Hope on yöllisiä puheluitaan soitellut, että myös kännyn näyttö ja kakkoskamera olivat saaneet hieman kolhuja, tai siis naarmuja. Onneksi Tiia ei ole turhan tarkka hienoista ominaisuuksista, soittaa ja tekstata pystyy edelleen!
torstai 15. toukokuuta 2008
Pikkuneiti posteljooni
Kyllä harmitti tänä aamuna, kun Tiia oli yksin liikenteessä eikä tullut kameraa mukaan. Nimittäin aamupäivän toisen lenkin (kiitos iltavuoron, ehti tekemään kaks rundii) jälkeen Tiia ja Hope menivät hakemaan postia laatikolta.
Hope oli kulkenut lähes koko lenkin mallikelpoisesti ja oli erittäin kiinnostunut Tiian touhuista postilaatikolla, joten Tiia päätti hieman hupailla ja kääräisi yhden ilamisjakelulehden rullalle. Siitähän Hope riemastui, nappasi rullan suuhunsa ja tempaisi vauhdilla hihnan Tiian kädestä.
Tuttuun tapaansa arteestaan ylpeilevä Hope juoksi häntä tanassa ja rinta kaarella takapihaa pitkin Tiian edellä karkuun. Oli aika mahtava näky, varsinkin kun neiti ampaisi samaa vauhtia kotiportaat ylös ja oven taakse istumaan -lehti edelleen suussaan! Mitä lie amerikkalaisia elokuvia Hope on katsonut, kun noin hienosti osasi lehden "tuoda" tai siis viedä=)
Aamulla Tiia kehitti myös ihanan aarteenetsintäleikin (Kaimion ohjeiden mukaan). Eli Hope odotti makkarin oven takana kun Tiia ripotteli muutaman nakin ympäri kämppää ja sitten Hope sai tulla "etsimään" ne! Ja oli muuten huippuhauskaa, Hopen mielestä ainakin.
Hopella oli taas vähän maha ripulilla. Se sai eilen sellaista makupalatikkua, jossa on kanaa, ja Tiia muistelee että olisi ennen edellistäkin ripulia syönyt sellaista. Eli voi olla, että ne tikut jäävät meillä syömättä. Tekisi mieli antaa sellainen kokeeksi, mutta tuntuu toisaalta julmalta... Vaikkei Hope ripulista kärsi, ainakaan niin paljon kuin läjien siivoajat!
Hope oli kulkenut lähes koko lenkin mallikelpoisesti ja oli erittäin kiinnostunut Tiian touhuista postilaatikolla, joten Tiia päätti hieman hupailla ja kääräisi yhden ilamisjakelulehden rullalle. Siitähän Hope riemastui, nappasi rullan suuhunsa ja tempaisi vauhdilla hihnan Tiian kädestä.
Tuttuun tapaansa arteestaan ylpeilevä Hope juoksi häntä tanassa ja rinta kaarella takapihaa pitkin Tiian edellä karkuun. Oli aika mahtava näky, varsinkin kun neiti ampaisi samaa vauhtia kotiportaat ylös ja oven taakse istumaan -lehti edelleen suussaan! Mitä lie amerikkalaisia elokuvia Hope on katsonut, kun noin hienosti osasi lehden "tuoda" tai siis viedä=)
Aamulla Tiia kehitti myös ihanan aarteenetsintäleikin (Kaimion ohjeiden mukaan). Eli Hope odotti makkarin oven takana kun Tiia ripotteli muutaman nakin ympäri kämppää ja sitten Hope sai tulla "etsimään" ne! Ja oli muuten huippuhauskaa, Hopen mielestä ainakin.
Hopella oli taas vähän maha ripulilla. Se sai eilen sellaista makupalatikkua, jossa on kanaa, ja Tiia muistelee että olisi ennen edellistäkin ripulia syönyt sellaista. Eli voi olla, että ne tikut jäävät meillä syömättä. Tekisi mieli antaa sellainen kokeeksi, mutta tuntuu toisaalta julmalta... Vaikkei Hope ripulista kärsi, ainakaan niin paljon kuin läjien siivoajat!
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Eka eläinlääkärikäynti
Eilen Hope sai ekan rokotuksensa. Pöydällä oloa pitää vielä harjoitella, mutta muuten reissu meni oikein hyvin. Hieman Hope kyllä venkoili kun eläinlääkäri olisi halunnut katsoa hampaita, ja lääkäri meille huomautti asiasta. Tiian mielestä lääkäri olisi voinut olla itse hieman varmaotteisempi. Ainakin Saila ja Niina on saanut ne kentällä katottua ilman ongelmia ;)
Viime yönä Hope oli taas oikea täystuho. Ilmeisesti Juhalta oli jäänyt vessanovi taas auki, kun neiti oli kiskonu paperirullan levälleen, kanniskellut taas vessaharjaa, syönyt saippuaa! ja muutenkin pisti kämppää yöllä uuteen uskoon, muun muassa retuutti taas Tiian housuja ja oli syönyt pölyrätistä paloja....
Tällä kertaa Hope kuitenkin uskoi Tiiaa, kun se murisi 5 aikaan aamuyöstä komennon takaisin petiin tulosta. Juha sanoi kuitenkin valvoneensa pisin yötä, koska neiti piti aikamoista meteliä.
Aamulla Tiian ollessa Hopen kanssa lenkillä Juha teki päivän ajaksi aktivointivirityksiä, piilotteli nakinpaloja ympäri kämppää ja teki pari wcpapruhylsy- nyyttiä. Tiian valmistautuessa töihin lähtöön noin 20 min, oli Hope jo tuhonnut suurimman osan näistä aktivointiyrityksistä...
Tiia keksi laittaa kananmunakennon sisälle nakkia, ja samoin piimäpurkin sisään makupaloja, ja purkit teipillä kiinni. Ainakin Hope jäi aamulla innoissaan niiden kimppuun, joten ehkä osa kämpästä säästyy tänään!
Viime yönä Hope oli taas oikea täystuho. Ilmeisesti Juhalta oli jäänyt vessanovi taas auki, kun neiti oli kiskonu paperirullan levälleen, kanniskellut taas vessaharjaa, syönyt saippuaa! ja muutenkin pisti kämppää yöllä uuteen uskoon, muun muassa retuutti taas Tiian housuja ja oli syönyt pölyrätistä paloja....
Tällä kertaa Hope kuitenkin uskoi Tiiaa, kun se murisi 5 aikaan aamuyöstä komennon takaisin petiin tulosta. Juha sanoi kuitenkin valvoneensa pisin yötä, koska neiti piti aikamoista meteliä.
Aamulla Tiian ollessa Hopen kanssa lenkillä Juha teki päivän ajaksi aktivointivirityksiä, piilotteli nakinpaloja ympäri kämppää ja teki pari wcpapruhylsy- nyyttiä. Tiian valmistautuessa töihin lähtöön noin 20 min, oli Hope jo tuhonnut suurimman osan näistä aktivointiyrityksistä...
Tiia keksi laittaa kananmunakennon sisälle nakkia, ja samoin piimäpurkin sisään makupaloja, ja purkit teipillä kiinni. Ainakin Hope jäi aamulla innoissaan niiden kimppuun, joten ehkä osa kämpästä säästyy tänään!
tiistai 13. toukokuuta 2008
Kullannupusta tasmanian tuholaiseksi
Voi kunpa olisi viikossa enemmän päiviä, päivissä enemmän tunteja, ja vähemmän inhottavia velvollisuuksia, kuten työtä...
Nimittäin silloin voisi aamun ylimääräisen tunnin käyttää yhden riiviön väsyttämiseen erilaisin aivotehtävin.
Nytkin Tiia herää kuudelta lenkittämään/puistokävelemään/leikkimään/
metsää haistelemaan Hopen kanssa, mutta tuntui ettei neidille mikään riitä.
Niin paljon virtaa typykässä on!
Eilen Juhan kotiuduttua töistä Hope tuli nätisti vastaan ovelle, ja Juha oli tyytyväinen kunnes huomasi pienet, sisustukselliset muutokset, joita Hope oli päivän aikana tehnyt:
a) vessaharja, vessan roskis ja sen sisältö pisin lattioita
b) makuuhuoneen verhot kiskottuna alas
c) tiian vaatteita petissä, lattialla ja ympäriinsä
d) paperisilppua, paperisilppua, paperisilppua
Näistä voimme päätellä, että joku on päivän aikana käynyt vaiihtamassa rakkaan rakkimme
vähintäänkin Tasmanian tuholaiseen!
Eilinen koulutuskentällä olokaan ei vaikuttanut asiaan, vaan yöllä juuri ripustetut verhot saivat uudelleen kyytiä. Myös iso, vinkuva, lintu-köysilelu sai kyytiä, niin että kuului! Seurauksena tästä aamuyö 3:n ja 5:n välille tapahtuneesta riekkumisesta oli, ettei Tiia jaksanutkaan herätä ennen puolta seitsemää.. Eli aamulenkki lyheni puolella tunnilla.. Jännityksellä odotan, mitä Juha tänään löytää kotiin mennessään, tosin tänään suljin vessanoven, laitoin vaatteet kaappiin ja jätin Hopelle hänen oman pyhkeensä riepoteltavaksi.
Eilen illalla huomasimme myös, että Hope on kasvanut valtavasti. Tiian pöydälle laskema nakki meinaan katosi alta aikayksikön, kun neiti nousi kahdelle jalalle sen ottamaan. Tiia kävi kyllä hyvin napakkaan hakemassa sen pois, koska ruoan itsekseen ottaminen ei ole millään tavalla sallittua! Toisaalta Tiia on ihan hyvillään, nyt sekä Juhan että Tiian on opeteltava laittamaan tavarat paikoilleen, kun pöydän kulmalle laskeminen ei enää auta!
Illalla täytyy siis kehitellä jonkinlaista aktiviteettia. Harmi, että alaosaston Haku-treenit ovat tänään, sillä meillä on myös eläinlääkäri ja ekan rokotteen otto tänä iltana. Ehkäpä se on sen verran jännä kokemus, että Hopekin väsähtää... Hopen tuntien uskaltaisin väittää että ei ole!
Sieltä saadaankin sitten virrallinen punnitus, kotivaaka näyttää sellasen 11,5 kiloa...
Hopen kansiossa on taas uusia kuvia koulutuskentältä, kun saimme eilen leikkiopetusta. Taidammekin hyödyntää niitä oppeja ehtoolla ja ehkäpä myös mennä piilosta metsässä, sillä sitä Hope rakastaa.
Muut kansion uudet kuvat ovat äitienpäiväreissultamme Ruissalosta, jossa olimme köyhällä piknikillä ilman äitejä ja ilman eväitä=)
Nimittäin silloin voisi aamun ylimääräisen tunnin käyttää yhden riiviön väsyttämiseen erilaisin aivotehtävin.
Nytkin Tiia herää kuudelta lenkittämään/puistokävelemään/leikkimään/
metsää haistelemaan Hopen kanssa, mutta tuntui ettei neidille mikään riitä.
Niin paljon virtaa typykässä on!
Eilen Juhan kotiuduttua töistä Hope tuli nätisti vastaan ovelle, ja Juha oli tyytyväinen kunnes huomasi pienet, sisustukselliset muutokset, joita Hope oli päivän aikana tehnyt:
a) vessaharja, vessan roskis ja sen sisältö pisin lattioita
b) makuuhuoneen verhot kiskottuna alas
c) tiian vaatteita petissä, lattialla ja ympäriinsä
d) paperisilppua, paperisilppua, paperisilppua
Näistä voimme päätellä, että joku on päivän aikana käynyt vaiihtamassa rakkaan rakkimme
vähintäänkin Tasmanian tuholaiseen!
Eilinen koulutuskentällä olokaan ei vaikuttanut asiaan, vaan yöllä juuri ripustetut verhot saivat uudelleen kyytiä. Myös iso, vinkuva, lintu-köysilelu sai kyytiä, niin että kuului! Seurauksena tästä aamuyö 3:n ja 5:n välille tapahtuneesta riekkumisesta oli, ettei Tiia jaksanutkaan herätä ennen puolta seitsemää.. Eli aamulenkki lyheni puolella tunnilla.. Jännityksellä odotan, mitä Juha tänään löytää kotiin mennessään, tosin tänään suljin vessanoven, laitoin vaatteet kaappiin ja jätin Hopelle hänen oman pyhkeensä riepoteltavaksi.
Eilen illalla huomasimme myös, että Hope on kasvanut valtavasti. Tiian pöydälle laskema nakki meinaan katosi alta aikayksikön, kun neiti nousi kahdelle jalalle sen ottamaan. Tiia kävi kyllä hyvin napakkaan hakemassa sen pois, koska ruoan itsekseen ottaminen ei ole millään tavalla sallittua! Toisaalta Tiia on ihan hyvillään, nyt sekä Juhan että Tiian on opeteltava laittamaan tavarat paikoilleen, kun pöydän kulmalle laskeminen ei enää auta!
Illalla täytyy siis kehitellä jonkinlaista aktiviteettia. Harmi, että alaosaston Haku-treenit ovat tänään, sillä meillä on myös eläinlääkäri ja ekan rokotteen otto tänä iltana. Ehkäpä se on sen verran jännä kokemus, että Hopekin väsähtää... Hopen tuntien uskaltaisin väittää että ei ole!
Sieltä saadaankin sitten virrallinen punnitus, kotivaaka näyttää sellasen 11,5 kiloa...
Hopen kansiossa on taas uusia kuvia koulutuskentältä, kun saimme eilen leikkiopetusta. Taidammekin hyödyntää niitä oppeja ehtoolla ja ehkäpä myös mennä piilosta metsässä, sillä sitä Hope rakastaa.
Muut kansion uudet kuvat ovat äitienpäiväreissultamme Ruissalosta, jossa olimme köyhällä piknikillä ilman äitejä ja ilman eväitä=)
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Ensimmäinen vesisade ja muuta äksöniä
Juu, maanantaina pääsimme tosiaan kentältä tulon jälkeen vielä kokeilemaan hissiä. Se meni ihan mukavasti, eikä Hope juurikaan ihmetellyt. Ainoastaan Tiia sähelsi ja jätti alastullessa itsensä ovenväliin, josta kankussa muistona ikävä mustelma... Myös Ellun ja Laurin luona Hope oli ihan kiltisti, ja malttoi odottaa pisunkin kanssa ulos saakka.
Tiistaina oli muuten eka aamu, kun Tiia kerkesi hipihiljaa kiskomaan vaatteet ylle ennen Hopen heräämistä= seurauksena oli, ettei yhtään pisua tai kakkaa tarvinnut aamun jäljiltä siivota lattialta, vaan molemmat tehtiin ulos kuin isot koirat ainakin! Tästä se lähtee, tarvisi vaan itse muistaa olla tarpeeksi nopea ( olisipa ok-talo, jonka pihaan kehtaisi hypätä saunatakissa).
Eilen Tiia lähti tanssitunnin jälkeen iltamyöhällä Juhaa vastaan Hopen kanssa, kun Juha oli töistä tulossa. Nala tunkeutui mukaan ja oli hirvittävän kiinnostunut seuraamisnakeista, joten Tiia antoi sillekin palan silloin tällöin. Sport Areenalle (noin 300 m kotoa) päästyään Tiia muistikin, että oli itse ollut pyörällä, joten Juha on töissä autolla.
Emme kuitenkaan ehtineet lähteä takaisin, kun Nala nappasi hallin seinän vierestä hiiren suuhunsa. Saman tien iso harakka (ainakin metrin mittainen) alkoi raakkua uhkaavasti ja liidellä Nalan yli kuin haaskan perässä. Se kutsui muitakin paikalle, ja Nala juoksi kauhuissaan hallin paloportaiden alle piiloon..
Tiian (jolla on hirvittävä lintufobia) ei auttanut muuta kuin rohkaista mielensä, kun Nala oli ihan ahdingossa hiiren kanssa portaiden alla. Rohkeasti menimme Hopen kanssa lähemmäs, ja yritin houkutella Hopea haukkumaan (piru, kun ei olla vielä opetettu "kovaa sanaa", jonka Vicki-koira osasi jo pienenä) . Noh, eihän siitä mitään tahtonut tulla. Harakoita alkoi olla jo muutama, ja yksi niistä hyppeli rappusia alas kohti Nalaa, joka oli jäätynyt paikoilleen, eikä tullut kutsuttaessakaan pois... siinä meinasi iskeä Tiialle jo pien paniikki....
Sitten muistin taskussa olevat nakit. Salaman nopeasti houkuttelin Nalan jättämään hiiren ja ottamaan nakinpalan tilalle. Koppasin Nalan syliin ja lähdin kantamaan kohti kotia. Ja mitä teki Hope! Ei puhettakaan punttien tai hihnan syömisestä, hidastelusta ja istuskelusta. Rinta röyheänä ja valppaana eteensä haistellen Hope tassutteli edellämme koko matkan (sen 300 m) kotiportaille saakka! Se selvästi aisti, että Nalaa tarvii nyt suojella=) Sidoin Hopen kaiteeseen, eikä se ollut siitäkään moksiskaan, vaan odotti kiltisti kun nakkasin Nalan sisälle.
Illan päätteeksi menimme myös superihanaa rättileikkiä, kun odottelimme Juhaa. Aika moni ikkuna aukesi/meni kiinni kun mekkaloimme naapuritalon edessä nurmikolla. Hope on hienosti oppinut tuomaan rätin meille, jotta voisimme taistella siitä lisää. Ainoa ongelma on, ettei leikki kestä koskaan tarpeeksi, vaan leikin loputtua täytyy hetki komentaa ja retuttaa mammaa punteista!
Ai niin, Juhan tultua alkoi myös vesisade, ja olihan sitä pakko hetken aikaa siinä tassutella. Hope ei kuitenkaan ollut moksisksaan, ja kasvimaalla käydessämme näytti siltä, että siellä viihdytään tänäkin kesänä. Tiedä sitten kasvaako mikään, vai tuleeko kaikki kaivettua esiin tai katkottua ennen aikojaan=)
Tiistaina oli muuten eka aamu, kun Tiia kerkesi hipihiljaa kiskomaan vaatteet ylle ennen Hopen heräämistä= seurauksena oli, ettei yhtään pisua tai kakkaa tarvinnut aamun jäljiltä siivota lattialta, vaan molemmat tehtiin ulos kuin isot koirat ainakin! Tästä se lähtee, tarvisi vaan itse muistaa olla tarpeeksi nopea ( olisipa ok-talo, jonka pihaan kehtaisi hypätä saunatakissa).
Eilen Tiia lähti tanssitunnin jälkeen iltamyöhällä Juhaa vastaan Hopen kanssa, kun Juha oli töistä tulossa. Nala tunkeutui mukaan ja oli hirvittävän kiinnostunut seuraamisnakeista, joten Tiia antoi sillekin palan silloin tällöin. Sport Areenalle (noin 300 m kotoa) päästyään Tiia muistikin, että oli itse ollut pyörällä, joten Juha on töissä autolla.
Emme kuitenkaan ehtineet lähteä takaisin, kun Nala nappasi hallin seinän vierestä hiiren suuhunsa. Saman tien iso harakka (ainakin metrin mittainen) alkoi raakkua uhkaavasti ja liidellä Nalan yli kuin haaskan perässä. Se kutsui muitakin paikalle, ja Nala juoksi kauhuissaan hallin paloportaiden alle piiloon..
Tiian (jolla on hirvittävä lintufobia) ei auttanut muuta kuin rohkaista mielensä, kun Nala oli ihan ahdingossa hiiren kanssa portaiden alla. Rohkeasti menimme Hopen kanssa lähemmäs, ja yritin houkutella Hopea haukkumaan (piru, kun ei olla vielä opetettu "kovaa sanaa", jonka Vicki-koira osasi jo pienenä) . Noh, eihän siitä mitään tahtonut tulla. Harakoita alkoi olla jo muutama, ja yksi niistä hyppeli rappusia alas kohti Nalaa, joka oli jäätynyt paikoilleen, eikä tullut kutsuttaessakaan pois... siinä meinasi iskeä Tiialle jo pien paniikki....
Sitten muistin taskussa olevat nakit. Salaman nopeasti houkuttelin Nalan jättämään hiiren ja ottamaan nakinpalan tilalle. Koppasin Nalan syliin ja lähdin kantamaan kohti kotia. Ja mitä teki Hope! Ei puhettakaan punttien tai hihnan syömisestä, hidastelusta ja istuskelusta. Rinta röyheänä ja valppaana eteensä haistellen Hope tassutteli edellämme koko matkan (sen 300 m) kotiportaille saakka! Se selvästi aisti, että Nalaa tarvii nyt suojella=) Sidoin Hopen kaiteeseen, eikä se ollut siitäkään moksiskaan, vaan odotti kiltisti kun nakkasin Nalan sisälle.
Illan päätteeksi menimme myös superihanaa rättileikkiä, kun odottelimme Juhaa. Aika moni ikkuna aukesi/meni kiinni kun mekkaloimme naapuritalon edessä nurmikolla. Hope on hienosti oppinut tuomaan rätin meille, jotta voisimme taistella siitä lisää. Ainoa ongelma on, ettei leikki kestä koskaan tarpeeksi, vaan leikin loputtua täytyy hetki komentaa ja retuttaa mammaa punteista!
Ai niin, Juhan tultua alkoi myös vesisade, ja olihan sitä pakko hetken aikaa siinä tassutella. Hope ei kuitenkaan ollut moksisksaan, ja kasvimaalla käydessämme näytti siltä, että siellä viihdytään tänäkin kesänä. Tiedä sitten kasvaako mikään, vai tuleeko kaikki kaivettua esiin tai katkottua ennen aikojaan=)
maanantai 5. toukokuuta 2008
Talkoista kotiin dalmis
Hehehee... Eilen Hope ja Juha olivat todellakin aitatalkoissa, ja aidatkhan maalattiin perinteiden mukaan valkoisiksi. Hope oli ilmeisesti löytänyt maalipurkin jostain... Onneksi maalia ei koirassa ollut sentään kuin pari laikkua, Juha tosin yritti väittää että oli tahallaan koittanut
muuttaa Hopea dalmiksen näköiseksi, ettei Hannan dalmis tunne oloaan syrjityksi kun menemme pentukurssille tänään. =)
Tänään oli vihdosta viimein tulleet rekkaripaperit ja ensi viikolle Tiia varasi myös rokotuksen heti tiistaille. Eli vipinä jatkuu samaan malliin, vaikka ikää tuleekin ja kiloja myös lisää.
Lisäksi Ellu ja Lauri lupasivat, että tänään Hope pääsee vielä illalla tutustumaan hissiin ja käymään kuudennessa kerroksessa kylässä heillä. Jännittävä ehtoo siis tiedossa=)
muuttaa Hopea dalmiksen näköiseksi, ettei Hannan dalmis tunne oloaan syrjityksi kun menemme pentukurssille tänään. =)
Tänään oli vihdosta viimein tulleet rekkaripaperit ja ensi viikolle Tiia varasi myös rokotuksen heti tiistaille. Eli vipinä jatkuu samaan malliin, vaikka ikää tuleekin ja kiloja myös lisää.
Lisäksi Ellu ja Lauri lupasivat, että tänään Hope pääsee vielä illalla tutustumaan hissiin ja käymään kuudennessa kerroksessa kylässä heillä. Jännittävä ehtoo siis tiedossa=)
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
ripulia ja punkki, yääk!
Heippatirallaa! Taas on mennyt pari päivää kiiruusti, olemme nimittäin olleet varsinaisessa kakkapartiossa... Perjantaina töistä tultuamme löysimme aikamoisia ripuliläjiä pisin kämppää, onneksi enimmät helposti huuhdeltavissa kylpyhuoneen lattialla. Eilen tavara alkoi jo kiinteytyä illan mittaan, mutta löysähköllä Hopen masu edelleen on.
Lieneekö Hope sitten vetänyt järvivettä sen verran torstaina, tai sitten pienet kivet on vaan pistäneet masun sekaisin... Tiia koitti hieman läjiä analysoida, muttei löytänyt mahdollista syypäätä ripulointiin.
Eilen tarttui metsäretkeltä ikävänlainen punkki Hopen ohimolle. Voitte uskoa millaisia ponnistuksia Tiia teki ennen kuin sai väkkärän sen verran rauhoittumaan, että pystyi nappaamaan punkin pois.
Nalan kanssa saadulla kokemuksella punkki irtosi kokonaisena helposti, mutta jätti jälkeensä isohkon patin. Maanantaina on siis marssittava apteekkiin kyselemään pennulle sopivaa punkkiöljyä...
Nyt Tiiaa harmittaa isolla veellä, kun joutuu istumaan töissä sisällä ja Juha ja Hope ovat muurlassa aitatalkoissa. Juhalta juuri kuulin, että Hope on jo aivan valkoisessa maalissa, jee=)
Maaliin ei taida auttaa edes shamppoo, joka muuten auttoi Hopen hilseeseen. Eipä ole enää lumisadetta turkissa, vaan se kiiltelee auringossa komeasti.
Eilen Tiia kehitteli laiskuuksissaan uuden tavan antaa Hopelle virikkeellistä ulkoilua. Hihna vyölle kiinni, itse potlojoon aurinkoiselle nurmikolle, juuri varjon viereen. Yksi riehumisrätti ja pari keppiä pureskeluun, ja viihdyimme hyvin pari tuntia pihalla. Hope nukkui varjossa, minä auringossa...
Ei meitä voi ainakaan kevytunisiksi haukkua, sen verran liikennettä ja meteliä pihapiirissä on. Huomenna onkin pentukurssin viimeinen kerta, ja sitten siirtynemme "tavallisiin" tottisreeneihin. Pian tarvii pyytää apua myös näyttelyreeneihin, sillä lupailimme Päiville osallistua heinäkuussa pentuluokkaan. Jännää!
Lieneekö Hope sitten vetänyt järvivettä sen verran torstaina, tai sitten pienet kivet on vaan pistäneet masun sekaisin... Tiia koitti hieman läjiä analysoida, muttei löytänyt mahdollista syypäätä ripulointiin.
Eilen tarttui metsäretkeltä ikävänlainen punkki Hopen ohimolle. Voitte uskoa millaisia ponnistuksia Tiia teki ennen kuin sai väkkärän sen verran rauhoittumaan, että pystyi nappaamaan punkin pois.
Nalan kanssa saadulla kokemuksella punkki irtosi kokonaisena helposti, mutta jätti jälkeensä isohkon patin. Maanantaina on siis marssittava apteekkiin kyselemään pennulle sopivaa punkkiöljyä...
Nyt Tiiaa harmittaa isolla veellä, kun joutuu istumaan töissä sisällä ja Juha ja Hope ovat muurlassa aitatalkoissa. Juhalta juuri kuulin, että Hope on jo aivan valkoisessa maalissa, jee=)
Maaliin ei taida auttaa edes shamppoo, joka muuten auttoi Hopen hilseeseen. Eipä ole enää lumisadetta turkissa, vaan se kiiltelee auringossa komeasti.
Eilen Tiia kehitteli laiskuuksissaan uuden tavan antaa Hopelle virikkeellistä ulkoilua. Hihna vyölle kiinni, itse potlojoon aurinkoiselle nurmikolle, juuri varjon viereen. Yksi riehumisrätti ja pari keppiä pureskeluun, ja viihdyimme hyvin pari tuntia pihalla. Hope nukkui varjossa, minä auringossa...
Ei meitä voi ainakaan kevytunisiksi haukkua, sen verran liikennettä ja meteliä pihapiirissä on. Huomenna onkin pentukurssin viimeinen kerta, ja sitten siirtynemme "tavallisiin" tottisreeneihin. Pian tarvii pyytää apua myös näyttelyreeneihin, sillä lupailimme Päiville osallistua heinäkuussa pentuluokkaan. Jännää!
perjantai 2. toukokuuta 2008
Aina väsyttää...
Tänä aamuna päätimme Juhan kanssa lähteä lenkille kamera kaulalla, sillä niin kovin vähän on tuota ihanaa karvapalloamme kuvattu... Aurinkoinen kevätsää kun ei jatku ikuisuuksia, eikä pentukaan valitettavasti pysy aina niin suloisena.
Pentu ei myöskään pysy paikallaan, tai ainakin katsoo aina väärään suuntaan, tulimme huomanneeksi. Sen lisäksi kameran akut olivat tietysti tyhjiä...
Muutama onnistunut otos saatiin kuitenkin aikaiseksi, Juha lisännee ne illalla teidän muidenkin ihailtaviksi.
Se on kumma juttu, että koiranpentu saa kaksi ihmistä väsytettyä aivan totaalisesti. Juha on ottanut tavakseen vetää päikkärit aina kun mahdollista, Tiia taas potee jatkuvaa närästystä kaikesta kahveen kittaamisesta.
Hopella on nimittäin jännä vaikutus, noustava on seitsemältä, vaikka työt alkaisivat iltapäivällä.
Ei sillä, Hope kyllä antaa meidän nukkua. Mutta liian hankalaksi menisi kaikki ruokinta-aikojen yms. vaihdokset, jos ylettömän pitkään nukuttaisin. Valoherkkänä ja aamuvirkkuna ihmisenä
Tiia heräisi joka tapauksessa viimesitään kahdeksalta, joten tunti sinne tai tänne!
On muuten väsyttävä myös tämä kolmen, ei vaan neljän, eri rytmissä elävän asuinkumppanin yhtälö. Hope nukkuisi päivällä ja yöllä, ja remuaisi aamut ja illat, Nala taas nukkuisi aamuisin ja
iltaisin. Tiiaa unettaa iltakympiltä jo vietävästi, ja Juha ei taas nousisi ennen kymmentä, mutta
valvoisi mielellään kahteen. Voitte uskoa, että kimpassa elo on auvoista=)
Jotakuta väsyttää (lue=kiukuttaa) aina.
Pennun mukanaan tuoma krooninen kämpän järjestyksettömyys ja pee aa äs kaisuus myös väsyttää Tiiaa. Kun on jo niin väsynyt, ettei jaksaisi siivota, mutta siivoamattomuus taas masentaa, joka taas väsyttää.. Mukava oravanpyörä:)
Nyt Tiiaa väsyttää kyllä vaan tämä iltavuorossa työssä olo.... *huokaus* ja seuraava vapaapäiväkin vasta ensi perjantaina! Hohhoijaa....
Pentu ei myöskään pysy paikallaan, tai ainakin katsoo aina väärään suuntaan, tulimme huomanneeksi. Sen lisäksi kameran akut olivat tietysti tyhjiä...
Muutama onnistunut otos saatiin kuitenkin aikaiseksi, Juha lisännee ne illalla teidän muidenkin ihailtaviksi.
Se on kumma juttu, että koiranpentu saa kaksi ihmistä väsytettyä aivan totaalisesti. Juha on ottanut tavakseen vetää päikkärit aina kun mahdollista, Tiia taas potee jatkuvaa närästystä kaikesta kahveen kittaamisesta.
Hopella on nimittäin jännä vaikutus, noustava on seitsemältä, vaikka työt alkaisivat iltapäivällä.
Ei sillä, Hope kyllä antaa meidän nukkua. Mutta liian hankalaksi menisi kaikki ruokinta-aikojen yms. vaihdokset, jos ylettömän pitkään nukuttaisin. Valoherkkänä ja aamuvirkkuna ihmisenä
Tiia heräisi joka tapauksessa viimesitään kahdeksalta, joten tunti sinne tai tänne!
On muuten väsyttävä myös tämä kolmen, ei vaan neljän, eri rytmissä elävän asuinkumppanin yhtälö. Hope nukkuisi päivällä ja yöllä, ja remuaisi aamut ja illat, Nala taas nukkuisi aamuisin ja
iltaisin. Tiiaa unettaa iltakympiltä jo vietävästi, ja Juha ei taas nousisi ennen kymmentä, mutta
valvoisi mielellään kahteen. Voitte uskoa, että kimpassa elo on auvoista=)
Jotakuta väsyttää (lue=kiukuttaa) aina.
Pennun mukanaan tuoma krooninen kämpän järjestyksettömyys ja pee aa äs kaisuus myös väsyttää Tiiaa. Kun on jo niin väsynyt, ettei jaksaisi siivota, mutta siivoamattomuus taas masentaa, joka taas väsyttää.. Mukava oravanpyörä:)
Nyt Tiiaa väsyttää kyllä vaan tämä iltavuorossa työssä olo.... *huokaus* ja seuraava vapaapäiväkin vasta ensi perjantaina! Hohhoijaa....
torstai 1. toukokuuta 2008
Eka talviturkin heittänyt meiän perheessä!
Onpas vierähtänyt pitkä tovi viime bloggauksesta.. Kiirettäkin on piisannut, joten siinä syy. Tiiaa on myös vähän laiskottanut...
Hope on nyt jo 10 viikkoa ja myös melkein 10 kiloa=)
Uusia kokemuksia on saatu tutustumalla hakutreeneihin, käymällä Juhan vanhempien luona, maatilalla vuohia ihmettelemässä ja tänään sitten myös uimassa!
Kävi nimittäin niin, että menimme jälleen Muurlaan, jossa Hope sai taas remuta sydämensä kyllyydestä Essin ja Fiinan kanssa. Ajattelimme, että kun on kuuma päivä, ja Essi varsinkin rakastaa uimista, niin mennään rantaan jos Hope alkaisi pikkuhiljaa totuttelemaan veteen.
Aluksi homma meni hyvin, Essi hyppi laiturilta lelua hakemaan, Fiina juoksi laiturilta rantaan ja loikkasi kahluuvesiin omaa leluaan kantaen ja Hope komensi kavereita rannalta.
Miinan väsyessä heittämään lelua Essille Tiia siirtyi laiturille. Parin kierroksen jälkeen Hope
innostui juoksemaan laiturille. Tiia oli katsovinaan että se palasi jo rantaan päin, mutta Hope olikin livahtanut Tiian selän taakse. Essin loikatessa lelun perään laituri keinahti ja Hope molskahti järveen!
Ei puhettakaan, että Hope olisi panikoinut. Hieman pentu pelästyi, mutta kloorasi pian kohti laiturin reunaa, josta Tiia kiskoi pennun ylös. Eli loppu
hyvin, kaikki hyvin, ja todennäköisesti Hopesta tulee vielä aikamoinen vesipeto.
Hope päätti kuivailla itseään kieriskelemällä autuaasti maassa, havunneulasissa ja mudassa. Siispä kotona odotti vielä suihku, ja tällä kertaa kokeilimme myös pentushamppoota. Karvakorvien tädin vinkit laimennetun seoksen käytöstä olivat tosi hyviä, ja pesu onnistuikin mallikkaasti! Nyt märän koiran haju leijailee ihanasti ympäri kämppää ja väsynyt hauveli makoilee iltapalaa odottelemassa.
Hopen kuvakansiosta voitte käydä katsomassa vauhdikkaan vappumme todistusaineistoa=)
Hope on nyt jo 10 viikkoa ja myös melkein 10 kiloa=)
Uusia kokemuksia on saatu tutustumalla hakutreeneihin, käymällä Juhan vanhempien luona, maatilalla vuohia ihmettelemässä ja tänään sitten myös uimassa!
Kävi nimittäin niin, että menimme jälleen Muurlaan, jossa Hope sai taas remuta sydämensä kyllyydestä Essin ja Fiinan kanssa. Ajattelimme, että kun on kuuma päivä, ja Essi varsinkin rakastaa uimista, niin mennään rantaan jos Hope alkaisi pikkuhiljaa totuttelemaan veteen.
Aluksi homma meni hyvin, Essi hyppi laiturilta lelua hakemaan, Fiina juoksi laiturilta rantaan ja loikkasi kahluuvesiin omaa leluaan kantaen ja Hope komensi kavereita rannalta.
Miinan väsyessä heittämään lelua Essille Tiia siirtyi laiturille. Parin kierroksen jälkeen Hope
innostui juoksemaan laiturille. Tiia oli katsovinaan että se palasi jo rantaan päin, mutta Hope olikin livahtanut Tiian selän taakse. Essin loikatessa lelun perään laituri keinahti ja Hope molskahti järveen!
Ei puhettakaan, että Hope olisi panikoinut. Hieman pentu pelästyi, mutta kloorasi pian kohti laiturin reunaa, josta Tiia kiskoi pennun ylös. Eli loppu
hyvin, kaikki hyvin, ja todennäköisesti Hopesta tulee vielä aikamoinen vesipeto.
Hope päätti kuivailla itseään kieriskelemällä autuaasti maassa, havunneulasissa ja mudassa. Siispä kotona odotti vielä suihku, ja tällä kertaa kokeilimme myös pentushamppoota. Karvakorvien tädin vinkit laimennetun seoksen käytöstä olivat tosi hyviä, ja pesu onnistuikin mallikkaasti! Nyt märän koiran haju leijailee ihanasti ympäri kämppää ja väsynyt hauveli makoilee iltapalaa odottelemassa.
Hopen kuvakansiosta voitte käydä katsomassa vauhdikkaan vappumme todistusaineistoa=)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
