Mökkiviikonloppu

Viikonlopun vietimme Juha sukulaisten mökillä Tottijärvellä. Auto-ongelmien takia jouduimme turvautumaan Tiian iskän autoon, joka on (ehkä meidän tuleva) farmari-mondeo.
Hope sai siis ensimmäistä kertaa elämässään ajella farmarin takaloosterissa, ja hyvin meni.
Ekalla matkalla konttiin jäänyt lumiharja sai aluksi kyytiä, mutta nopeasti Hope asettui makuulle, ja loput viikonlopun matkat suijuikin enimmäkseen Hopen torkahdellessa takaboksissa.

Mökillä elämä oli jännää, puiset kierreportaat aiheuttivat ensin hankaluuksia, mutta pian Hope meni niissä ylös alas kuin vanha tekijä. Saunalle menevät rappuset Hope jätti väliin, ja ampaisi rantaan metsän kautta.
Myös saunominen oli jännittävää ja mielenkiintoista! Niin kiinnostavaa, että neiti työnsi koko päänsä juuri sytytetyn kiukaan pesään! Onneksi nokka ei kuitenkaan palanut, kiitos nopeiden refleksien.
Mietittiin kyllä, että montako aivosolua mahtoi neidin pääkopassa taas silläkin hetkellä liikkua... ei varmaankaan montaa=)

Hope kokeili pikkuisen saunomistakin, mutta oleili lähinnä pukuhuoneessa. Myöskään Juhan järvessä käynti ei saanut koirulin huomiota, vaan pyyhkeen päällä nukkuminen oli paljon kivempaa.

Yksi superjännittävä asia oli rautalapio, jolla Tiia käänsi kasvimaata. Sitä oli pakko haukkua hirmuisesti, omistajien leikkiin kutsu- ja muista huomion saanti -yrityksistä huolimatta. haukku loppui vasta kun lapio palautettiin paikoilleen varastoon. Ruohonleikkurissa ei sen sijaan ollut mitään ihmeellistä.

Mökkeilyn ohessa poikkesimme Siurossa, jossa hyvin isomahainen Viuhti-kissa sai vähän kyytiä. Tyhmät omistajat eivät vaan antaneet Hopen kurmottaa kattia kunnolla. Hope myös härnäsi lapinkoiravanhusta Vickiä, joka ei varmaankaan koskaan tule Hopea hyväksymään, sen verran kovat oli ärinät.

Emme ole viittineet Vickiä painostaa Hopeen tutustumaan, sillä Vicki on jo lähes sokea, ja viime keväinen raju pittbullin hyökkäys on tehnyt Vickistä aran ja varautuneen. Riehakasta Hopea ei ole kauhean helppo saada tutustumaan hillitysti. Tosin Vicki kävi nuuhkimassa Hopen tassuja tämän nukkuessa, että jonkin verran sitäkin pentu kiinnostaa.

Kotimatka venyi lauantain aamuyön tunteihin, johtuen jälleen auton käynnistymisongelmista. Painepesurilla tehty moottorin putsaus oli yllättäen kastellut myös ei- toivottuja alueita=) Matkan teon viivästyminen johti kuitenkin siihen, että hieman Vammalan jälkeen, oli pakko ottaa tirsat levähdyspaikalla ja Huittisissa vaihdettava kuskiksi Juha. Kun Tiiaa väsyttää, Tiia nukkuu, siihen ei auta raittiit ilmat, musiikit tai muut kommervenkit...

Sunnuntaiaamun hakutreeneissä olimmekin varsin haukottelevaisia. Hope oli kuitenkin pirteä ja terhakas, ja osasi hienosti etsiä nakeilla varustautuneita ihmisiä, vaikka ne menivät jo jopa kuusien taakse!

Hope sai hakutreeniessä myös juosta isä-Henkan kanssa vapaana, mistä johtuen sai muutamat pissasuihkut päälleen. Kotona pesimme hauvan oikein shamppoolla, ja tuli niin pehmoinen, että luulisi pentukarvan palanneen=)
Tosin illalla Hope oli auttamassa kasvimaan mullan levityksessä, joten pesun jälkiä ei juurikaan enää näy....