Tänä aamuna päätimme Juhan kanssa lähteä lenkille kamera kaulalla, sillä niin kovin vähän on tuota ihanaa karvapalloamme kuvattu... Aurinkoinen kevätsää kun ei jatku ikuisuuksia, eikä pentukaan valitettavasti pysy aina niin suloisena.
Pentu ei myöskään pysy paikallaan, tai ainakin katsoo aina väärään suuntaan, tulimme huomanneeksi. Sen lisäksi kameran akut olivat tietysti tyhjiä...
Muutama onnistunut otos saatiin kuitenkin aikaiseksi, Juha lisännee ne illalla teidän muidenkin ihailtaviksi.
Se on kumma juttu, että koiranpentu saa kaksi ihmistä väsytettyä aivan totaalisesti. Juha on ottanut tavakseen vetää päikkärit aina kun mahdollista, Tiia taas potee jatkuvaa närästystä kaikesta kahveen kittaamisesta.
Hopella on nimittäin jännä vaikutus, noustava on seitsemältä, vaikka työt alkaisivat iltapäivällä.
Ei sillä, Hope kyllä antaa meidän nukkua. Mutta liian hankalaksi menisi kaikki ruokinta-aikojen yms. vaihdokset, jos ylettömän pitkään nukuttaisin. Valoherkkänä ja aamuvirkkuna ihmisenä
Tiia heräisi joka tapauksessa viimesitään kahdeksalta, joten tunti sinne tai tänne!
On muuten väsyttävä myös tämä kolmen, ei vaan neljän, eri rytmissä elävän asuinkumppanin yhtälö. Hope nukkuisi päivällä ja yöllä, ja remuaisi aamut ja illat, Nala taas nukkuisi aamuisin ja
iltaisin. Tiiaa unettaa iltakympiltä jo vietävästi, ja Juha ei taas nousisi ennen kymmentä, mutta
valvoisi mielellään kahteen. Voitte uskoa, että kimpassa elo on auvoista=)
Jotakuta väsyttää (lue=kiukuttaa) aina.
Pennun mukanaan tuoma krooninen kämpän järjestyksettömyys ja pee aa äs kaisuus myös väsyttää Tiiaa. Kun on jo niin väsynyt, ettei jaksaisi siivota, mutta siivoamattomuus taas masentaa, joka taas väsyttää.. Mukava oravanpyörä:)
Nyt Tiiaa väsyttää kyllä vaan tämä iltavuorossa työssä olo.... *huokaus* ja seuraava vapaapäiväkin vasta ensi perjantaina! Hohhoijaa....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti