Useita ultrassa :)

Tänään oli vihdoin se odotettu päivä, ja Hopella oli ultra. Meidän vakioeläinlääkäri on tuossa Tampereen puolella Raholassa sijaitseva eläinystäväsi lääkäri, ja sinne me tälläkin kertaa suunnattiin.
Ultraus sujui oikein mallikelpoisesti, mitä nyt Hopen piti omaan tyyliinsä vähän murrata vastaan siinä kopeloidessa. Se on muuten kummallinen juttu, toivottavasti tulevien pentujen omistajat saavat omiltaan tämän kurjan tavan kitkettyä pois, sikäli niille sellaista tapaa koskaan tulee. Nytkin ell vaan kysyi, että onko toi tavallista johon minä vakuuttelemaan että juu, ei se pure, se vaan murisee ;)

Mutta siis, mikä tärkeintä, ultrassa näkyi PENTUJA! Ei yhtä tai kahta, vaan varovaisen arvion mukaan jopa kuusi, tai ainakin kolme! Jee!! Tänä keväänä on ollut hirveän paljon pieniä pentueita, yhtä ja kahtaa pentua.. Joten nyt peukut ja varpaat pystyssä ja sormet ristissä seuraavan kuukauden ajan, että ainakin se kuusi palleroa saataisiin meille ;)

Nythän se jännittäminen vasta alkaakin! Ja kamala valmistelu ja järjestely, pitää rakentaa penikoimislaatikko (pääsiäisen ohjelmassa) ja sitten suunnitella myös portit ja muut lapset ja pennut toisistaan erottavat elementit. Pitää tehdä pennunottajille kirjalliset ohjeet jatkosta, kuten rokotuksista ja terveystarkastuksista, pitää vaihtaa Hope pikkuhiljaa penturuoalle, madottaa se uudelleen parin viikon päästä, sopia töissä vapaiden ajankohta jnejne..

Ja kaikkein vaikein homma: pitää päättää kennelnimi. Kääk. Jotenkin olen kallistumassa suomenkieliseen nimeen, olisi kiva että jatkossa (jos Hopen pentuja käytetään jalostukseen) nimestä näkisi heti että nämä ovat suomalaisia koiria. Englanninkielisistä nimistä kun ei päällepäin tiedä, mistä maasta k.o. koira on.
Ensi yö taitaakin mennä nimiä pohtiessa, onneksi meillä ei juuri muutenkaan nukuta... =)

Kasvattajakurssi käytynä!

Nyt on sitten Kennelliiton virallinen kasvattajakurssi käytynä! Oli todella antoisa ja mielenkiintoinen viikonloppu, onneksi ehdin kurssille ennen Hopen pentujen syntymistä. Tietysti olen ottanut asioista selvää ja kysellyt kokeneemmilta kasvattajilta vinkkejä, mutta kyllä tuo kahden päivän kurssi jossa oikeasti käydään läpi kaikki aasta ööhön selvensi monia asioita.

Kuten muissakin koirahommissa näissä kasvatusasioissa tuntuu olevan "oikeita toimintatapoja" ihan yhtä paljon kun meitä ihmisiä on. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle. Onneksi olen siinä mielessä järkevä luonne, etten ihan pienistä panikoi. Itsekin kotisynnytyksen kokeneena ei koiran synnytyksessä varmastikaan ole mitään ylitsepääsemätöntä, ellei pennuista ole niin pahasti vammainen tms että sen joutuu heti lopettamaan... siihen ei taida itsellä kantti riittää, mutta luotan tuohon metsästystäkin harrastaneeseen mieheeni sitten siinä asiassa ;) Ja tietysti toivon ja uskon että meille syntyy vain terveitä, elinvoimaisia pentuja!

Huomenna mennäänkin siten ultraan tsekkaamaan tilanne. Jännittävää!!!  Kasvattajakurssin luennoitsija oli sitä mieltä että ultra on turha ja stressaa koiraa, mutta koitan itse mennä paikalle rennoin mielin. Ultra on varmasti koiralle kivempi kokemus kuin verikokeen otto progetestiä varten, ja kun kärsimme Hopen kanssa senkin niin miksei myös tätä. Haluan varmistua siitä, ettei koira ole tyhjä ja tietysti olisi mukava saada jonkinlaista arviota siitä syntyykö meille yksi vai useampi karvapallero.

Hopesta huomaa kyllä jo, että se ei ole aivan oma itsensä. Kurssilta kotiuduttuani huomasin perheemme kolmen miehen vetävän päiväunia täyttä häkää, joten livahdettiin Hopen kanssa lähimetsään lenkille ihan kahdestaan. Tavanomaisen lumessa kahlaamisen ja keppien raijaamisen sijaan Hope pysytteli polulla jolkottelemassa ja tyytyi haistelemaan kavereiden jälkiä. Tuntui ihan oudolta! On se kumma mitä ne hormoonit tekee, aivan selvästi koiran käytös on jo muuttunut rauhallisempaan, ja jotenkin odottavampaan suuntaan..

Laitan tähän lopuksi kuvan jossa Hope paistattelee tämän päivän lenkillä... Seisomisasento ei ole ihmeellinen, joten kuvaa on turha katsella "sillä silmällä".
Huomenna tai viimeistään tiistaina päivittelen sitten kuulumiset ultrasta! Pitäkäähän peukut pystyssä!

Seminaarissa opittua =)

Viime lauantaina olimme reenikaveri-Janen kanssa Ai sä teet sen noin –seminaarissa Länkipohjan kana-areenalla. Kouluttajina siellä oli Miia Kiviaho ja Petri Vänni (molemmat FMBB IPO-joukkueessa lähdössä Sloveniaan, mitä varten keräsivät rahaa).

Kokosin tähän tärkeimpiä huomioita semmasta:  

PENTUAIKA:

* Koulutus aloitetaan heti, kun pentu tulee uuteen kotiin. Käytä hyväksesi herkkyyskaudet (alle 12 vko ei yleensä junttaa lainkaan vastaan) ja leimaantumisvaihe, ekojen viikkojen kanssa koiran kanssa ollaan mahdollisimman paljon

- vaellukset, esim. omassa pihassa, pennun seurattava omistajaa, jos ei tule kutsusta sisään, jätetään hetkeksi yksin ulos, kun pennulle tulee hätä, kutsutaan uudestaan ja varmasti tulee. HUOM! paikan oltava  tietysti pennulle turvallinen

*oltava mustavalkoinen (toisaalta hieman jakomieliseltä vaikuttava) EI tiukasti, mutta kun pentu lopettaa kielletyn toiminnan nopea ”näin on hieno”, esim. kun otat koiran pois pureksimasta jotain niin siitä voi ottaa pienen seuruun ja imuttaa ->kielletty unohtuu ja muistuu mieleen onnistunut iloinen tekeminen

* Koulutus koiran, ei sukutaulun mukaan, on luettava koiran käytöstä

* IRTI-käskyn voi opettaa alle 12 vko pennulle pallolla, takahampaiden väliin jää aina kolo, jonne sormet saa helposti, sanotaan irti ja tökätään sormella vähän suuhun, tulee kyökkäysrefleksi ja pallo irtoaa, siitä kehu ja palkka, pallo peitetään käsillä, siihen ei saa purra, mutta heti kun on rauhassa irti, pallo putoaa takaisin pennulle

*Opittuja asioita aletaan vaatia HETI, koiralle on kamala stressi jos kaikkea opetellaan vaan, mutta yhtäkkiä koiran täytettyä vuoden aletaan vaatia, eli parempi vaatia alusta saakka kun pentu osaa jonkun asian

- koiraa ei kuitenkaan lytyätä, vaan emon tapaan kielto on nopea PADAM ja heti sen perään tulee palautus: näin on hyvä!

* Kisakoiralle opetetaan suoraan voittajaluokan asiat, ei mennä luokka kerrallaan, alemmat luokat on vain tarkistuspisteitä, mitä pitää vielä vahvistaa

NUORI KOIRA:

*Koiran ja ohjaajan on tultava pois mukavuusalueelta, aina ei voi onnistua. Epäonnistumisista opitaan, ja niillä mennään eteenpäin

-virheitä korostetaan, esim. seuruussa jos koira vilkaisee muualle, ohjaaja karkaa sivuun, tällöin koiran on helpompi korjata ja huomata missä meni vikaan

*Liikkeitä opettaessa kaiken voi pilkkoa osiin! Esim. seuraaminen perusasento, liikkeellelähtö, käännökset… kapulatelineelle meno: koira ohjaajan ulkopuolella, ensin mennään vaan telineelle seuraten, seuraavaksi istutaan ja otetaan kapula käteen, sitten ohjaaja ottaa kapulan kainaloon, lopulta voidaan tehdä koko paketti kerralla

- ohjaaja voi luoda jännitettä seuraamiseen, esim. pysähtymällä ja vetämällä hetken henkeä, tällä saa koiran skarppaamaan odottelutilanteissa, kun koira tietää että jännitteen jälkeen tulee palkka, tai esim. haukutus tai lähdetään liikkeelle

*Nykyisin moni haukuttaa koiraa ennen tottista, haukutus ei saa olla suorittamista, vaan koiralla on siinä mahdollisuus vähän dominoida ja sikailla, silloin tekemisestä tulee vietikkäämpää

*Kun nuorella koiralla reenataan vieraassa paikassa, pitää olla huippukivaa, tutussa ympäristössä mennään sitten eteenpäin ja tehdään vaikeampia juttuja

*Hallintaa on hyvä opettaa ihan lenkillä, esim. maahan käsky kaukona (eteenmenoja ajatellen), toisilla on palkka mukana, joku palkkaa tässä vain laumalla, koirasta riippuen

KISAVALMIS KOIRA:

*PK-kaavio on opeteltava niin, että se tulee selkärangasta, silloin ohjaaja on itsevarma, ja koirakin huomaa sen. Sitten mukaan otetaan häiriötä, hallittua sellaista (ei esim. vieraita koiria)

-Yksin reenatessa voi käyttää videointia apuna, apparin kanssa on syytä tarkastaa ollaanko samaa mieltä siitä, mikä esim. on iloisen näköistä seuraamista. Toinen koira seuraa häntä alhaalla aina, toisella on vire pois jos häntä laskee, nykyisten sääntöjen mukaan koiran pitää NÄYTTÄÄ hyvältä, iloiselta seuraamiskaaviossa

* Jokaisella on mahdollisuus reenata kahdesti päivässä, kun koira syö. Kupista syöty ruoka on ”ilmaista”, eli kisakoirat syövät vain töissä esim. jäljeltä tai kädestä nappulat tottista reenatessa

- tavoitteellinen treenaus tarkoittaa sitä, että työtä tehdään päivittäin, ja sen on oltava laadukasta, on hyvä tehdä urheilijoiden tapaan vuosi, kuukausi ja viikkosuunnitelma jotta treenaus on johdonmukaista.

* Joskus on järkevää jättää treeni tekemättä. Jos itsellä on v-käyrä korkeella tai muuten huono päivä, ei kannata vääntää väkisin.

Hyviä vinkkejä kaikin puolin! Tietysti on vähän eriasia, jos koiraa reenataan MM-kisat tähtäimessä tai "omaksi ilokseen", mutta kun pentuna tehdään asioita oikein, ei kilpaileminen tyssää ainakaan aiemmin tehtyihin asioihin. Parempi tähdätä korkealle ja tyytyä vähempään kuin tähdätä valmiiksi sohvalle ;) 

Tottiskausi käynnistetty

Eilen aloitettiin tämän vuoden tottiskausi todella hyytävissä merkeissä. Niihaman kentällä oli alaosastomme perinteinen talvirieha, jolla kausi aina käynnistetään. Kenttää kohti ajaessa sää oli upea, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, mutta pian sää muuttui täysin, lunta tuli välillä vaakatasossa ja tuuli oli hirmuinen, ja todella kylmä! Päivän ohjelmassa oli leikkimieliset kisailut lihapullakopittelussa ja juoksussa. Molempiin tietty osallistuttiin Hopen kanssa, ensimmäisessä lajissa tulos oli hieno 8/10 koppia ja toisessa aika oli 13 sek. Paikalla oli mukavasti väkeä, ja niinpä ne hienot palkinnotkin menivät tällä kertaa toisille koirille ;)

 Tänään facebookissa on kiertänyt kuva rotikasta, jolla on keppi läpi alaleuasta. Keppihullun koiran omistajana ei voi kun koputtaa puuta ja olla kiitollinen, että hampaiden väliin jumiutuneet tikut ovat tähänasti suurimmat ongelmat, joita kepeistä on tullut. Myös hampaiden kuluminen voisi haitata, jos olisimme enemmän kiinnostuneita näyttelytouhuista. Hope kun rakastaa pyöritellä kantoja ja muita pölkkyjä, ja kyllähän siinä hampaat kuluvat, alakulmurit on jo ihan viivasuorat.

Ylihuomenna suuntaamme mielenkiintoiseen seminaariin, siellä on kouluttajina Miia Kiviaho ja Petri Vänni, tuotto on menossa FMBB IPO-joukkueen kisamatkaan. Toivottavasti sieltä tarttuu paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta... tottista tietty reenataan meinaan vielä kuukauden verran ainakin, ja sitten mammaloman jälkeen pitää tehdä paluu kentälle nopsaan jotta kerettäis vielä syksyn kokeisiin! Tavotteet on taas korkeella ;)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Herätelläänpäs tämä mun blogi jälleen henkiin. Tälle herätykselle on yksi iso syy, ja se on että pari viikkoa sitten 5 vuotta täyttänyt Hope on astutettu ;) Noin kolmen viikon päästä sitten varmistuu ultrassa, onko pentuja tulossa vai ei... Blogin pitäminen on jäänyt vähälle, koska perheessämme on siis kaksi pientä poikaa ja vuosi sitten ostettu, remontointia kaipaava omakotitalo ottaa oman aikansa. Ihan kaikkea ei ehdi, ja olen käyttänyt oman energiani harrastamiseen ja yhdistystoimintaan. Viime vuoden olin SRY Pirkanmaan alaosaston rahastonhoitajana ja hallituksessa, ja nämä pestit jatkuvat myös tänä vuonna. Lisäksi olen tänä vuonna järjestämässä omistajakurssia ja pentukurssia. Ja tietysti pyrin olemaan kenttäkoulutuksissa mukana niin paljon kun ehdin! Viime vuonna saimme Hopen kanssa tehtyä HK1-tuloksen Pirkanmaan ao:n järjestämässä Hannu Mäen muistokokeessa. Tämän vuoden tavoitteena olisi HK2, mutta sen yrittäminen jää väkisin syksypuolelle pentuhommien vuoksi... Hopen kanssa kävimme viime vuonna myös luonnetestissä ja ulkomuodontarkastuksessa. Laitan niistä tänne tarkempaa kertomusta myöhemmin. Olemme osallistuneet ahkerasti lapsivetotapahtumiin, ja kotona Hope pääseekin pulkan eteen monta kertaa viikossa. Vaikka lapset alkaakin jo kyllästyä koko touhuun, itselle se on helpoin tapa liikuttaa koiraa ja ulkoiluttaa lapsia, viimeksikin Veikka vetäs päikkärit pulkassa, niin tottunut hänkin on kyydittävänä oloon.Olemme osallistuneet ahkerasti lapsivetotapahtumiin, ja kotona Hope pääseekin pulkan eteen monta kertaa viikossa. Vaikka lapset alkaakin jo kyllästyä koko touhuun, itselle se on helpoin tapa liikuttaa koiraa ja ulkoiluttaa lapsia, viimeksikin Veikka vetäs päikkärit pulkassa, niin tottunut hänkin on kyydittävänä oloon. Lumesta ja pihalla touhuilusta Hope ei koskaan saa tarpeekseen!