Kuuri loppui, mutta reenikielto pysyy...

Kennelyskä ei sitten vaan ota laantuakseen. Tulehduskipulääkettä vedettiinkin jopa 7 päivää, mutta silti haukku vaan köhii haukuttuaan tai kun riehuu jotain. Noh, hiljaa hyvä tulee, sano ELL ja käski lopettaa lääkkeen jo. Reeneihin kuulemma ei saa palata ennen ku on terve, ettei muut tartu...

Reenit on meillä muutenki vähän jäässä. Tiialla on ihmeellinen reeni/koulutusähky. Ei vaan oo motivaatioo, kummallakaan. BH-liikkeitä eli seuraamista ja jääviä liikkeitä ollaan tehty lenkkien aluksi ja lopuksi, niitten lisäks harjoteltu sitä lenkkeilyä, eli hihnassa kulkemista. Se sujuu kahdestaan ihan hyvin, mutta Ilkan tullessa mukaan vetää Hope riemuissaan ketju kireellä, eikä malta millään kulkee vierellä.
Eilen pistettiin sentään Ilkka pari kertaa piiloon, ja Hope kävi sen sitten hakemassa hukasta.

Pelastuskoirareeneistä me jouduttiin pois kokonaan, kun siellä kasvo ryhmä liian isoksi. Ne vaati sitoutumista vähintään 3 kertaa viikossa treeneihin, ja vuorotöisenä YH:na (plus että halutaan käydä turun reeneissäkin) ei mulla riittänyt rahkeet sellaseen. Ehkä sitten joskus tampesterissa sitäkin.....

Nyt Tiia on pohtinut, että vieläkö sitä viittisi liittyä ja mennä salon pk-harrastajien tottiksiin keskiviikkoisin, mutta ehkä ei 4 kuukauden takia viitti. Me kulutetaan motaria, jahka auto saadaan kuntoon, ja käydään turggusen treeneis vaan=) Käy raskaaks opetella aina uudet reenikäytännöt uusissa porukoissa..

Autosta pakko mainita vielä sen verta, että Tiia ehti sit iloitsemaan isosta farmarista kaks viikkoo ennen ku kolahti :D Onneks edessä ajavan takakontissa olleelle collielle ei käynyt kuinkaan, vaikka autonkulma menikin ruttuun. Tiialla ei ollut elukoita kyytis, työmatkasta kun oli kyse:D

Näyttelytuomisina kennelyskä

Köh! Köh! Köh! Hy-äää! Tällaista meillä on kuunneltu viime torstaista lähtien... Hope sai rokotuksesta huolimatta kennelyskän, ja Tiialla on vahva epäilys että se tarttui Pirkkahallin KV-näyttelystä, sillä hallin koosta huolimatta 3 500 koiraa yhdessä paikassa takaa pöpöille oivallisen leviämispaikan...

Tulehduskipulääke tuntuu auttavan, ja Hope on ihan kiltisti sen ottanut. Jollei rupea tehoomaan, kokeillaan antibiootteja. Viikonloppuna Hope oli aika alamaissa, mutta on jo osoittanut selkeitä piristymisen merkkejä. Harmi vaan, että treenit jää kyllä aika vähiin, eikä Bh-kurssillekaan päästy yskän takia taaskaan...

Muuten näyttelystä tuli mukaan EH, mikä oli ihan kiva juttu ruotsalaiselta tuomarilta. Myös Hani sai EH:n, joten on ne siskokset vaan aika kauniita. Hope-riiviö tosin keksi kaikkia kommervenkkejä kehässä, esimerkiksi murisi tuomarille (joka siitä huolimatta roplasi hampaita ihan kiitettävästi) ja haukkui juoksun aikana. Ilkalla oli vähän liian kiva lelu kehän laidalla, ja Hope rupes harmittamaan ettei saanutkaan sitä heti seisomisen jälkeen... Muutenkin homma alkoi puuduttaan, kun tällä kertaa oltiin kehän laidalla ilman häkkiä...

Yskän takia kun oltiin eläinlääkärissä haukku käyttäyty todella mallikelpoisesti, tosin pussaili lääkäriä aika paljon. Verikokeen ottokin sujui ihan mallikkaasti. Hemoglobiini oli vähän alhaalla, joten se käydään mittauttamassa uudestaan kunhan tauti hellittää ja kesä tulee. Turkin kiiltoa Ell kehui kovasti.

Nyt me vaan koitetaan toipua tämä viikko, ja kunnellaan tasaiseen tahtiin köhinää.

Seuraamista ja muita kommervenkkejä :D

Eilen oltiinkin taas pitkästä aikaa koulutuskentällä. Sinnikkäästi roikumme BH-kurssilla, vaikka koira onkin vuoden verran kakarampi kuin muut. Heti ensimmäisellä kurssilla tuli tosin selväksi, että ei me kovin pian kokeeseen olla valmiita, mutta tavoite on kuitenkin päästä ensi syksyllä kokeeseen.

Ensimmäinen kääk tuli jo siinä, että namit piti laittaa välillä kokonaan piiloon. Seuraamisessa en ole Hopea enää "imuttanut" nakilla, mutta nami on ollut kuitenkin kädessä. Äkkiä Hope hiffas kuitenkin, että nami tulee myös taskusta, kunhan hiukan malttaa mielensä.

Kotiläksyksi saimme seuraamista, täyskäännöstä ja edestä sivulle -kiertoa. Harjoittelu aloitettiin jo tänään aamulenkillä. Aamulla rupesimme testaamaan myös ensi viikon liikettä, istumista kesken seuraamista ja maahan menoa. Toistaiseksi Tiian pitää hieman hidastaa vauhtiaan, että Hope ymmärtää istua. Maahan meno ei sujunut aluksi, mutta saatuaan vapauden, lelun ja leikkimisen palkaksi muutaman kerran, rupesi Hope tarjoamaan maahanmenoa myös istu-käskyllä :D

Viimeistään huomenna rupeamme harjoittelemaan myös kaupunkiosuutta. Ajattelin viedä nälkäisen koiran nakkipaketin kanssa keskustaan, tosin sitä ennen meillä on pelastuskoirien tottista. Viikonloppuna viimeistään ryhdymme harjoittelemaan vieraiden kohtaamista, kättelyä ja ilmoittautumista.

Hope tuntuu nauttivan uuden oppimisesta, mutta taitaa syy olla minussa itsessäänkin. Perusjuttujen jankkaaminen kun ei ole mieleeni, vaan kaikki mulle heti tänne nyt -periaatteen mukaisesti kaipaan lisää haasteita. Huomaan innostuvani itse enemmän ohjaamisesta, kun opeteltavat asiat ovat itsellekin uusia.

BH-kurssilla on hyvä olla myös jumbokoirakko (eli tällä kertaa me). Vaikka homma on meille haasteellista, emme kuitenkaan ahnehdi liikaa tai pety epäonnistumisistamme. Onhan meillä vuosi aikaa tulla yhtä hyviksi kun muut kurssilaiset...

Kevät alkaa reippaasti

No ni! Huomenna käännämme sitten Hopen kans uuden lehden esiin näissä koulutushommissa. Ilmoittauduin nimittäin alaosaston BH-kurssille, jolla tähdätään kevään kokeisiin. Tosin en ole lainkaan varma, onko meistä kokeeseen vielä keväällä, mutta jos sitten syksyllä viimeistään... Kurssi alkaa siis huomenna, ja meitä vähän jo jännittää :D

Pelastuskoirapuolella joudumme sitten luopumaan rakennustreeneistä, koska ne on aina BH-kurssin kans päällekkäin maanantaisin. Ajattelin silti osallistua etsintäkurssille ja mahdollisimman paljon pelastuskoirien muuhun koulutukseen Salossa. Siirsin tallivuoronkin torstaille, että päästään ainakin tottisteleen pelastuskoirien kanssa keskiviikkoisin..

Me ollaan hiukan suunniteltu muuttoa Nokialle, jos syksyllä päästäis sinne. Valitettavasti se tarkoittaa näiden kivojen harrastusten ja koiraihmisten jättämistä tänne :( Siksi suunnittelin, että BH olis hyvä olla ennen muuttoa. Yhteiskuntakelpoisen koiran kans passais sitten siirtyä uusiin harrastusporukoihin Tampereelle =)

Uudessa Rottweiler-lehdessä oli artikkeli, jossa sanottiin koirankoulutukseen liittyvän usein epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Niitä ollaan koettu meillä viime aikoina varsin usein, sillä tuntuu että sekä kontakti että tekemisen ilo ovat olleet aivan hukassa jonkun aikaa. Sitten kun ottaa tiukemman linjan, tulee se syyllinen olo, aivan kuin silloin kun huomaa vahvistaneensa jotain epätoivottua käytöstä. Noh, ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu kun lumet sulaa ja aurinko alkaa paistaa.

Huomenna sitten nähdään, kelpuuttaako Elina meidät BH- kurssille... toivottavasti Hope ei ole aivan superriiviö...