tiistai 30. huhtikuuta 2013

Viikon vanhoja vauvoja =)

Hih, enpä tiennyt viikko sitten jättäessäni jumpan väliin tiistaiaamuna, että mitä vielä tuleman pitää... Paljon on tapahtunut, ja mikä parhainta, tilanne on pikkuhiljaa rauhoittunut. Noiden kuuden kullannupun möyrimistä ei vaan malta olla katselematta. Kepokin eilen totesi, että "tää on kyllä parasta terapiaa päivän päätteeks" kun autteli mua punnitteen ja lääkitteen pennelit.

Kuten arvata saattaa, meillä on jo omat suosikkimme porukassa, mutta niillä kaikilla on niin ihanat omat juttunsa: yksi poju saa kauheita tissiraivareita ja huutaa ku hinaaja jos maitoo ei tuu/ tulee väärällä nopeudella. Yks on aina toisten alla, se oikein kaivaa ittensä sinne kasan alimmaiseksi. Yksi nukkuu aina kieli ulkona, ja yleensä tassut kohti kattoo niin paikoillaan, että mä oon huolestuneena käyny jo pari kertaa hänet herättämässä ;) Ja yhtä et saa punnittua millään ku on niin paljon vauhtia ja halua tulla vaalta pois, oli siinä minkämoista punnituskippoo tahansa.

Huh, jo viikko!  Ja samalla: voi ei, jo viikko.... enää kuusi jäljellä ja sitten on aika heilutella pennuille heipat... Noh, sitä ennen me nautitaan tassuterapiaa roppakaupalla ;)

Hauskaa wappua kaikille!!!!





lauantai 27. huhtikuuta 2013

Paranemaan päin.. :D

Heippa taas täältä pentulaatikon reunalta. Eilen tuli iltapäivällä taas huoli Hopesta kun ei ruoka maittanut, oksenteli ja maitoa ei tullut. Eipä pennuillakaan paino oikein lähteny kunnolla nousuun, vaikka kahden tunnin välein niitä ruokittiin korvikkeella.. No, päästiin raholaan lääkäriin vielä kuudelta illlalla.

Hopella todettiin kalkkipuutoksen jatkuneen, ja näytteiden sekä oireiden perusteella sillä todettiin olleen istukkatulehdus. Lääkäri katsoi myös pentuja, ja huomasi napojen irroneen liian aikasin, mikä viittaa istukkatulehduksen aiheuttamaan sepsikseen pennuilla.

Noh, saimme lääkkeettä ja nesteytystä, ja koko köörille antibiootit mukaan. Vielä illalla Hope oli ihan veto pois, teki vaan pöydän alle itselleen pesää ja nukkui siellä pennuista välittämättä. Joten me sitten kolmatta vuorokautta syötimme (puoliväkisin, koska ruiskusta ei ole kivaa syödä) ja "pissitimme" pennut yksi kerrallaan kahden tunnin välein (hommaan menee noin tunti jos sen tekee yksin). Voitte uskoa että lapsiperheessä työtä riittää muutenkin, joten täällä on ollut kaksi aika väsynyttä vanhempaa tämän viikon... onneksi meillä on ihana lähipiiri, mummu on hoitanut sekä lapsia että pentuja ja lähti myös eläinlääkäriin henkiseksi tueksi. Mitäpä sitä muutakaan tekisi perjantai-iltana ;)

Aamulla lääkkeet rupesivat selvästi vaikuttaa, ruokaa on jo jonkun verran mennyt ja maitoa tulee. Kymmenen tablettia kahdesti päivässä on aika määrä, mutta onneksi Hope ei juuri vastusta vaikka niitä pakkosyötetäänkin. Yritin meinaan lihapullassa ensin, ja tulos oli se ettei Hope ota minulta enää lihapullia lainkaan, ei edes ilman lääkkeitä....

Mutta nyt Hope on ollut tuntikausia pentulaatikossa, syönyt itse ja hoitanut ja imettänyt kaikkia kuutta kakaraansa (3 U / 3 N) niinkun asiaan kuuluu! Ja voi että mikä onnentunne, kun kävin katsomassa ja pari pentua köllötteli tyytyväisenä etutassun päällä :)




keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kuvia :D

Mamma kattelee tulokasta

Triplat

Äidin kainalossa

Ryhmärämä

Pikku levot ennen loppukoitosta

Siis musta TULEE hurja rootweileri! uskottekste?

Toistaiseksi kahdeksan

Kuten otsikosta voitte päätellä, meille on eilen syntynyt kahdeksan elinvoimaista, ihanaa pentua (4 urosta, 4 narttua)!!! Otsikossa lukee toistaiseksi siksi, etten ole vieläkään (klo on 4.40 aamulla) ihan varma, aikooko Hope vielä pukertaa maailmaan lisää pienokaisia, vai olisiko täysi kymppi riittänyt.

Kuten nopeimmat jo ehtivät päättelemään, pentuja on siis ollut tähän mennessä yhteensä kymmenen. Valitettavasti numerolla 1 ja 9 syntyneet eivät kuitenkaan selvinneet elvytysyrityksistä huolimatta. Molemmat olivat kuolleet jo synnytyksen aikana ja ehtineet jo jäähtyä ennen ulkoilmaan saapumistaan, eikä mitään ollut tehtävissä. Tälläinen on luonto, ja se on jälleen osoittanut ihmeellisyytensä.

Pitkä synnytys on ollut todella rankka Hopelle. Ensimmäiset pennut syntyivät noin klo 17 iltapäivällä, viimeisin syntyi 01.20 ja tähän väliin mahtui monta tuskaista ja monta ihmeellistä hetkeä. Ja nyt siis Hope edelleen on hiukan tuskaisen oloisena, enkä osaa sanoa onko kyseessä jälkisupistusten tuomat kivut, vai jokin muu syy, kuten se että kohdussa on vielä pentu, tai pentuja jäljellä. En ainakaan mene vannomaan että nyt ne loppuu, sen tein jo kolmannen (syntymäaika 17.27), kuudennen (aika 18.10) ja kahdeksannen pennun (klo 22.15) jälkeen.

Huono puoli pitkässä synnytyksessä on se, että Hope ei ole juuri hoitanut pentuja. Aluksi pennut olivat penikointilaatikossa Hopen kanssa, mutta supistuskivuissa se töni niitä niin voimakkaasti sivuun, että katsoimme parhaaksi siirtää ne omaan laatikkoon turvaan. Pennut ovat olleet kerran tissillä, mutta muuten saaneet ruokaa vain pullosta, onneksi maidonkorviketta oli varattu valmiiksi!

Hyvä juttu oli myös lämminvesipullot, etenkin 3 litran juomavesipussi, joka toimii pentulaatikon lämmittävänä vesisänkynä... tätä menoa näistä pikkuisista taitaa tulla aika hemmoteltuja tapauksia. Lupasin itselleni ja Hopelle, että keskustellaan niistä imetysasioista uudestaan, jahka mammarainen on saanut hiukan lepuutettua...

Kuvia ette valitettavasti saa vielä, sillä hienosti hommansa hoitanut Kepo nukkuu kameran vieressä ansaittua kolmen tunnin yöuntaan =) Hänen jälkeensä on minun vuoroni sulkea silmät hetkeksi, jos maltan!


tiistai 23. huhtikuuta 2013

H-hetki lähenee

Nyt alkaa jo jännittää aika paljon  =) Eilen laski lämmöt, joten viimeistään huomenna meillä pitäs olla pentuja!!!
Kamalaa, ku ei voi auttaa Hopen oloo ooikeen mitenkään. Kun tietää itte kuinka tuskasta se avautumisvaihe on, itellä ku on kokemusta sekä pitkästä että supernopeesta versiosta... Mutta onneks koirilla on oma kivunlievitysjärjestelmänsä...

Pitäkää peukut pystyssä ja loput raajat ristissä :D


torstai 4. huhtikuuta 2013

Odottavan aika on pitkä...

Ah, voi ku aika menis äkkiä =) Tuntuu niin pitkältä, ja toisaalta jo jännittää että miten kaikki tulee sujumaan.
Vielä pari viikkoa, tai voi mennä kolmekin.... toisaalta, se menee niin hujauksessa ettei uskoiskaan.

Laitoin tonne linkkeihin uuden linkin Hopen kuvia, sieltä pääsee selaan niitä otoksia mitä oon laittanu facebookin Hope-kansioon, käykää uutisia odotellessanne katsomassa!