keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Kurja kynsienleikkuukämmi

Tänä aamuna sattui ikävä homma, kun Tiia päätti olla tehokas ja napsasta Hopelta nopsaan kynnet lyhkäsiks ennen lenkille lähtöö.. Kuinkas ollakaan, haukku vetäsi juuri sen takatassun, missä oli haava, keskimmäisen kynnen kohdalla tassun liikkeelle ja tullos oli kynnen lyhentyminen puolesta välistä, hirvee verisuihku ja paniikki.

Onneksi Tiia pysyi rauhallisena, tyrehdytti vuodon ja Hope jopa antoi leikata kynnet loppuun. Saas nähdä miten käy ens kerralla. Pitikin sattua juuri siihen samaan tassuun, Hope ei nimittäin ole kuin noin kaksi päivää antanut kuivata sen tassun murisematta, vaikka muut on menneet hienosti jo pidemmän aikaa. Varmaan tuli takapakkia siinäkin asiassa.

Samalla Tiia huomasi, että anturat oli taas tosi kuivat, joten otettiin rasva jälleen käyttöön. Toivottavasti pieni lumipeite ja pakkanen auttaa siihen vaivaan..

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Aina iloinen hauveli

Vaikka Hopen murkkuikä, syksyn pimeys ja "tarttis hommien" paljous saakin Tiian hermot kiristymään, täytyy antaa pointseja Hopelle ikuisesta optimistisuudesta. Eilen Tiia menetti hermonsa taas tassukuivauksen yhteydessä ja karkotti koiran aika kovalla äänensävyllä eteisestä. Hetken päästää Tiiaa alkoi itseä koko tilanne harmittamaan, ja Hope sen huomattuaan oli heti tunkemassa syliin ja suukottelemaan. Ihana kullannuppu :)

Viime tiistaina Hopen esineruutuharjoituksista oli jo oikeasti hyötyä! Pimeässä metsässä aamulenkillä ollessa Tiia heitti kepin, ja huonoksi onnekseen myös hanskansa sen mukana metsään. Aikansa itse etsittyään Tiia istutti Hopen odottamaan, oli vievinään toisen hanskan piiloon ja lähetti Hopen etsimään. Hetken päästä hauva tulikin pimeydestä hanska suussaan, mutta seuraava tovi meni sitten keskustellessa siitä, kumpi hanskan loppujen lopuksi kantaa kotiin. Onneksi keppi oli kuitenkin mielenkiintoisempi...

Viime viikolla Tiia löysi myös uudelleen narupallo-lelut, jotka olivat unohtuneet jonnekkin kassin pohjalle jollain reissulla. Niitä ollaan paiskottu ahkerasti aina, kun päivänvalo riittää. Toisesta alkaa kyllä olla naru syöty jo poikki, mutta niin kauan kuin pallo narun päässä killuu, on ne Hopen suosikeimmat lelut. Tänä aamuna koira innostui myös menemään käskystä vuoron perään Hyppyä ja Alia kaatuneiden puiden yli ja ali. Ja se oli aivan riemastuttavan hauskaa:D

Hopen uusia valjaita ollaan käytetty nyt myös lenkeillä, koska niissä on hyvät heijastimet. Hope vetää valjaiden kanssa vähemmän kuin pannan kanssa, mutta ohitus- yms. tilanteet ovat hankalia. Valjaiden lisäksi tarvittais ehdottomasti sellanen vedonesto-kahva, mikä isukilla on. Sellaista ei olla vaan vielä löydetty mistään. Myös ihmisten kohtaamista olisi syytä harjoitella lisää, niin kotona kuin muuallakin. Hope olisi niin valmis rakastamaan kaikkia vastaantulijoita.

Sen lisäksi meillä käy niin harvoin vieraita, että sen kerran kun joku tulee, ei koira eikä emäntäkään malta olla aloillaan. Hopen mielestä on niin superkivaa saada muutakin seuraa kuin tylsä äiti!!! :D

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

hermot menossa

Kyllä taas Tiian hermoja koetellaan: Eilen illalla Hope söi autossa (jossa oli noin 15 min) valjaansa poikki kolmesta kohtaa. Tänään tiia ei aamulla ehtinyt lenkille, vaan käytti koiran kakilla ja meni jatkamaan koneelle hommia ennen lenkkiä... Tulos: nahkahihna syöty poikki, suoritusaika noin 5 minuuttia.
Voin muuten kertoo, että jos joku nyt osais pyytää, lähtis koira aikasten halvalla ekan mukaan, joka huolii sen!

torstai 4. joulukuuta 2008

Voi, kun saatais lunta

Täytyy sanoa, ettei ole mitään niin kurjaa kuin tämä synkkä ja pimeä vuodenaika. Kun olisi edes lunta maassa, mutta kun ei. Ja toi kuran määrä on aivan uskomaton, eikä riitä, että lattia on kuranen lenkin jälkeen (tassujen pyyhkimisestä huolimatta, mutta kun eteisen seinätkin on aina ihan harmailla raidoilla puolen metrin korkeuteen saakka.. Kyllä pistää ketuttamaan!

Hopella on muuten tuon tavaroiden kanniskelun, tuhoamisen ja ne suussa karkaamisen lisäksi toinenkin todella ärsyttävä tapa. Se on tassujen kuivaamisen aikana muriseminen! Tiia ei ole keksinyt vielä mitään konstia, millä se loppuisi. Välillä on palkattu, välillä on pistetty koiraa kuriin ärisemällä (ja valepuremalla) takaisin, välillä koitettu olla huomioimatta. Ja aina se murina kuitenkin tulee. Ja se on koko tassujen pyyhinnän ajan. Toisaalta, se kyllä on sellaista ystävällistä kurina-murinaa, että älä äiti nyt viitsis, mutta silti se pistää pinnan kireelle joka ikinen kerta, kun lenkiltä tai ulkoa tullaan. Vinkkejä tähän, kenelläkään??

Tiia alkaa oleen vähän huolissaan Hopen sisäsiisteydestä. Viime yö meni kuivin lattioin, kun makkarin ovi oli kiinni, eli Hope ei päässyt kuljeskelmaan ja pissaamaan eteiseen yöllä. Aamuruokailun yhteydessä (sillä välin kun Tiia kävi kylppärissä) oli kuitenkin taas ilmestynyt lätäkkö sisälle. Siitäkin huolimatta, että kävimme pissalla ennen ruokailua. Tiia hirvittää, kun uudessa asunnossa on laminaattilattiat, eikä muovimattoa... mitenköhän mahtaa kestää..

Toinen kehittymismurhe on juoksut. Eipä vaan näy meidän Topilla sellaisia... Yksillöllistähän tuo tietenkin on, mutta kyllä ne ekat voisivat sieltä jo tulla. Tiia haluaisi tietää, muuttuuko toi hurtan käytös niiden aikana vai ei, ja jos muuttuu, niin miten.

Eilen mentiin muuten Eteen-menoa, jonka kanssa on ollut vaikeuksia (Hope on tehnyt aina mutkan ennen kuppia). Tällä kertaa palkkana oli lelu, ja löytyhän se vauhti-vaihde Hopestakin! Eikä tullut mutkaakaan ollenkaan:D Homma siis toimi jälleen paremmin lelu- kuin ruokapalkalla.

Ruoasta tuli mieleen, että kyllä Tiiaa hiukan hirvitti -ja nauratti- eilen, kun paisteli uunnissa sitten kolme kanan reisikoipea ihan vaan koiralle ja kissalle. Ne kun oli otettu pakastimesta sulamaan, eikä Juha sitten muistanut viedä niitä mukanaan, kun haki tavaroitaan sunnuntaina. Kaikkein hauskinta oli se, että Tiia (vaikka nälkäinen olikin) ei kasvissyöjänä voinut itse syödä niitä, vaan kiltisti närppi ne vain paloiksi ja sekoitti kisun ja koiran kuppeihin. Kyllä meni meinaan kuppi tyhjäksi Hopeltakin. Taisi olla aika herkkua...

perjantai 28. marraskuuta 2008

"Maailman paskin koiranomistaja" -mitalia odotellessa

Tää syksy ja alkutalvi on kyl mennyt aivan reisille Hopen kanssa. Tai ei koirassa ole mitään vikaa, ja edelleen tuntuu luottamuskin olevan ihan kunnossa, mutta Tiialla itsellään vaan on niin riittämätön olo. Tuntuu että aika loppuu aina kesken, ja Hope-reppana joutuu keksimään itselleen aktiviteetteja, kun mamma ei hänelle niitä tarpeeksi järjestä.

Tänä aamuna Tiia nukkui niin pahasti pommiin, että ensimmäisen kerran 7 kuukauteen (herran jestas, onko Hope jo NIIIN vanha) jäi aamulenkki kokonaan väliin. Onneksi on takapiha, jossa pisut ja kakit pystyy tekemään vähän nopsemmallakin aikataululla.

Edellisyönä Tiia heräsi neljältä siihen, että Hope oksentaa. Ei muuta kuin matto suihkun alle huuhteluun, mutta keittiössä odottikin kaksi puoliksi syötyä (yääk) kakkaläjää. Ei ihme jos vähän oksetti. Kaikki läjät siivottuaan Tiia oli kömpimässä takaisin sänkyyn, jolloin Hope oksensi vielä päiväpeitolle. Nicee....

Tänä aamuna Hope olikin kellon soiton jälkeen todella hiljaa, makoili vain häkissään. Tiia oletti sen johtuvan myöhäisestä nukkumaanmenosta, kouluhommia kun tuli väännettyä reippaasti tämän vuorokauden puolelle.. Vaan ei! Hope olikin aamulla livahtanut kylppärin ovenraosta sisään ja hakenut Vanish-tahranpoistoainepullon, joka olikin aika pieninä paloina pitkin makkaria... Jo pari kuukautta sitten Hope pureskeli saman pullon suuttimen rikki, joten mahtaa olla jostain koiranmintusta tehtyä ainetta.

Lunta Hope rakastaa. Olisi niin ihana ryntäillä pitkin pehmeää hankea, mutta tyhmä Tiia kiskoo hihnan päässä ja kiljuu vastalauseita. Hopen mielestä se on epistä, jos mikä. Ketjukaulaimen kanssa kun ei pysty edes kunnolla kiskomaan takaisin. Höhhöö!!

Kentälle olemme sentään ehtineet muutaman kerran tässä viime kuukausina, mutta mettäreeneissä emme ole käyneet sitten lokakuun alun. Hope ei varmaan enää edes tiedä, mitä haku ja jälki on. Tosin Tiia on pyhästi vannonut, että kouluhommien nyt pikkuhiljaa vähentyessä (jos lumet sulaa) tehdään jälkiä ihan keskenään tohon kotimettään. Kun vielä saisi lupauksen pidettyä....

Vuodenvaihteessa meitä odottaa jälleen muutto, tosin uudesta asunnosta ei ole vielä tietoa. Käy turhan kalliiksi toi lukaali tälle YH:lle, varsinkin kun koiran tuhoamiin tavaroihinkin on uponnut ihan kiittetävästi fyrkkendeeliä. Hope on tavaroiden tuhoamisen maestro, ja Tiia onkin miettinyt, että onko aino ratkaisu todellakin kerätä KAIKKI pois pöydiltä, hyllyiltä ja näkyviltä ja sulkea jokainen tavara kaappiin? Tuntuu typerältä, sillä eihän Hope silloin ikinä opi jättämään näkösällä olevia tavaroita rauhaan.

Tiia on ollut huolissaan myös Hopen kasvusta. Neiti on aika hyvässä kunnossa, siis sopivan hoikka kyllä tällä hetkellä. Kun vaan korkeutta olisi tarpeeksi, Tiia kun ei ole ihan varma, minkä verran sitä pitäisi olla. Painoa Hopella on tällä hetkellä noin 36 kiloa. Välillä ruokaa menee kaikki mitä annetaan, toisinaan (kuten tämän aamun vanishpullon syönnin jälkeen) ruokaan ei kosketakaan.

Reilun viikon ajan olemme myös paranneelleet Hopen takatassuun tullutta haavaa. Lieneekö ensimmäiset kunnon jäät viiltäneet sen, mutta polkuanturan ja reunimmaisen varpaan välissä on ollut kurjan näköinen haaveri. Aluksi Tiia hoisi sitä betadinehauteella ja sukalla, mutta nyt ollaan lähinnä vuoroteltu cothivettiä ja bacibactia. Hope ei vaan tykkää yhtään cothivetin laitosta. Nyt jo antaa sitä laittaa, vaikka aluksi aina yrittääkin karkuun. Ensimmäisillä kerroilla Tiia oli varma, että saa hampaat poskeensa, kun dogi oli niin hurjana suhikeen laitosta. Nyt haava on kuitenkin selkeästi jo umpeutunut hyvin, joten lääke ei varmaan enää kirvelekään niin paljon.

Sen verran kävimme kentällä viikko sitten, että näimme uuden rottweiler-kalenterin, johon Hope oli päässyt toukokuun tytöksi. Oli kyllä niin Hopen näköinen kuva, ei tietenkään mikään niistä kauniista istu-käskyn alla poseerauksista, vaan juuri se, missä neiti on heittänyt riiviövaihteen silmään ja heittäytynyt kieriskelemään valkovuokkojen päälle. :)

Yhtä ihana riivö Hope edelleen on, vaikkakin aika tuntusa. Ei Tiia sitä mihinkään vaihtaisi, mutta Hope voisi kyllä haluta vaihtaa Tiian johonkin sellaiseen omistajaan, joka ei hylkäisi työpäivän ajaksi yksin kotiin, joka käyttäisi reeneissä ainakin kaksi kertaa viikossa ja joka jaksaisi leikkiä loputtomasti. Sitä mitalia odotellessa...

tiistai 11. marraskuuta 2008

Pannahinen paikkojen särkijä

Hope on aivan Hopeless tossa paikkojen särkemisessä. Ei vaan voi käsittää, missä välissä se kaiken tuhoo. Tänään oli jälleen yhdet Tiian rintsikat pureskeltu, onneksi vaan olkain, joten sen saa varmaankin korjattua. Eilen Tiia huomasi, että kaksi viikkoa sitten toisinpäin käännetyistä sohvanpaloista ulommaista saa ruveta ompelemaan,kun eräs pannahinen on tunkenut ensin luunsa ja muunsa sohvankoloon (kulmasohvan osien väliin) ja sitten koittanut ottaa sitä sieltä pois, tietysti sillä seurauksella, että sohvan kulmassa on nyt reikä...

Tiia ei edes halua ajatella, kuinka pitkä tulisi listasta "Hopen rikkomat tavarat", jos sellaista alkaisi kirjoittamaan. Taitaisi pienempi nippu paperia täyttyä melko nopeasti.

Yksi Tiian kavereista oli sitä mieltä, ettei Hopea saisi lainkaan leikittää millään kankaisella, esim. farkkurätillä, jollei se saa syödä vaatteita. Jos jollain on tähän jotain omakohtaista kokemusta tai vinkkiä, kaikki otetaan vastaan ennen loppullista hermojen menetystä. Koiraa on myös TODELLA hankalaa olla huomioimatta silloin, kun suussa on jotain kiellettyä, koska usein se on myös jotain itselle tärkeää...

Eilen meiltä jäi reenit väliin, koska Tiia ei jaksanut lähteä myrskyn keskelle ajamaan. Sähkökatkoksen yllätettyä meidät tuli testattua sekin, miten Hope ja kynttilät sopivat yhteen: eivät kovin hyvin.

Lähdimmekin sähkökatkoa pakoon Muurlaan, jossa Hope ja Essi ja Fiina saivat juosta vapaina. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun kävimme tasaisin väliajoin huutamassa koiria ovelta. Kun emme hetkeen huomanneet tätä tehdä, kolmikko oli haihtunut näkymättömiin. Tiia lähti sitten etsiskelemään hurttia tallilta ja muualta lähiympäristöstä, mutta niitä ei ollut missään. Jonkun ajan päästä rapainen, väsynyt lauma kuitenkin tuli Miinan huudon perässä takaisin pihapiiriin. Hiukan ehdimme jo pelästyä niiden lähteneen pidempäänkin reissuun.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Ehtymätön energiapakkaus

Tänä aamuna Tiia ilmeisesti nukkui jälleen liian pitkään, Hopen mielestä ainakin. Neiti oli hakenut naulakosta (tai lattialta sen alta) näyttelyhihnansa ja ilmeisesti osoitti arvostuksensa kehäpellenä olemiseen. Hihna oli meinaan sentin palasina lattialla Tiian herätessä. Harmistuksen ja silmissä kiiluvien euronkuvien haihtumisen jälkeen Tiia päätti viedä koirulin reippaalle energianpurkulenkille.

Mentiin lähimetsään, ja Hope lähti heti hihnasta vapauduttuaan painelemaan täyttä laukkaa pitkin poikki. Koiran menoa ei voi katsella nauramatta, joten pian Tiiakin oli taas hyvällä tuulella. Löysimme monta kaatunutta puuta, joissa harjoittelimme edes takas hyppyjä. Hope oppi myös uuden tempun, joka oli siis "ali", kun osa puista oli niin korkea, ettei koiraa voinut hypyyttää niistä yli.

Hope osoitti myös gustaffsonin taitonsa kiipeilemällä jokaiselle vähän isommalle kivelle, mikä matkan varrella oli. Tiia kun meni laittamaan ekalle kivelle kepin ja kehotti kiipeämään :D

Lenkin yhteydessä Tiia kävi piilottamassa myös lelun metsään, mutta ovelana laittoikin niitä sinne kaksi. Hienosti Hope haki ne yksi kerrallaan, vaikka ei olisikaan malttanut luovuttaa niitä Tiialle. Sisätiloissa Hope on oppinut kyllä todella hyvin irti käskyn (kolinapurkin ravistelun avustamana), mutta ulkona koira ei malttaisi luopua aarteistaan.

Aamulenkin jälkeen haukku makoilikin hetken aloillaan silmät lupsuen. Tiia antoi sille töihin lähtiessä pakastepizzalaatikon, johon syömättä jäänyttä aamuruokaa oli piilotettu. Jotakin energian määrästä kertoo, ettei Tiia ehtinyt ovesta ulos ennen kuin laatikko oli auki ja namit syöty...

tiistai 4. marraskuuta 2008

Sama pää kesät talvet

Piti tohon edelliseen tekstiin liittää toi näyttelyarvostelukin, mutta se sitten unohtui työntohinassa.
Tuntuu, että joka kerta siellä kehässä ollaan eri koiran kanssa, mikä tietty osittain selittyy sillä, että Hope on vielä täysin kasvu- ja kehitysiässä.

Tuomarina oli Marino Markio:

Hyvätyyppinen, hyvin narttumainen. Ikäisekseen hyvä pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä rintakehä, normaalit kulmaukset. Hyvä kaula. Erinomainen luonne.

Ja sjoitus oli siis 2, sen lisäksi tuli KP. Allekirjoitan kyllä narttumaisuuden (viittaakohan se luonteeseen?), joten erinomainen luonne tuli positiivisena yllätyksenä :)

Vaaleat silmät tulivat muistaakseni meille nyt ensikertaa, vaikka samanlaiset nappisilmät Hopella on koko ajan ollut. Kulmauksissa on aina ennen ollut jotain puutteita, joten se on hyvä hyvä. Kaunis tytteli kaikin puolin.

Uusi KP ja ehkäpä jälleen muutto edessä...

Turun pentunäyttely sujui ihan mallikkaasti kiitos Ninnun ja Villen jotka tulivat hoitamaan Kepo:n tehtäviä eli kantamaan häkkiä jne.
Rotikkatypyjä ei ollut kisassa kuin kaksi, ja onnistuimme tulemaan hienosti toiseksi:D Mieltä kuitenkin lämmitti KP, josta saimme oikein mitalin matkaan!
Tiiakin pystyi kehässä juoksemaan ja kumartelemaan, vaikka lensikin lauantaina hevosen selästä komeassa kaaressa, eikä alastulokaan niin kovin pehmeä ollut....

Hope on viime viikolla saanut remuta monena iltana Piiljärven Essin ja Fiinan kanssa, mistä syystä se on ollut suht rauhallinen muuten. Tosin niiden aiemmin syötyjen silmälasien tilalle Tiia kävi tilaamassa tänään uudet, eikä voi sanoa, että koiran omistaminen olisi kovin halpaa lystiä:D tai ainakaan Hopen omistaminen ei sitä ole.

Jotta rahapula oikein konkretisoituisi, päätti Halikon kunta nostaa vuokrataksojaan. Tiia laittoikin jo asumushakemuksen menemään, jos vaikka saisimme jostakin rivarikaksion tuon lukaaliasunnon tilalle. Tiia vaan vähän huolestuttaa, kun joku on joskus sanonut (olisko ollut Saila) että koirat on melko paikkasidonnaisia. Mitähän Hope tuumaa, jos muutetaan kahden kuukauden välein? Noh, asia jää hautumaan, mutta nykyinen asunto on kyllä liian kallis meille, vaikka se aivan ihana ja tilava onkin.

Hope on rauhoittunut kyllä muutenkin, ja oppinut käyttäytymään hiukan paremmin kaikissa jännittävissä tilanteissa. Täytyy toivoa, ettei tämä ole vain tyyntä myrskyn edellä ennen uhmaiän alkamista...

tiistai 28. lokakuuta 2008

Eka hallinäyttely tulossa!

Ensi sunnuntaina meil onkin Hopen kans jännät paikat, kun ollaan menossa pentunäyttelyyn Turun Messukeskukseen. Jännää se on siksi, ettei olla ikinä oltu ennen sisänäyttelyssä ja siks et mein tarttis varmaan mennä sinne kahdestaan, ellei Tiia saa jostain keploteltua itelleen KePoo (KennelPoika) tai Palkattua näyttelyroudaria... Plus tietty on jännittävää mennä itse esittään koiraa, kun pitää huomioida kehän pienuus, häly ja häiriöt sekä liukas lattia...

Sekin tekee näyttelyyn menosta hiukan jännää, et Hope on ollut varsinainen riiviö viime aikoina. Viikonloppuna Ilkan (ei heinosen, jos joku ihmettelee ;)) ollessa meillä kylässä Hope päätti osoitta mieltään ja kävi jossain välis nappaa ilkan puhelimen eteisen hyllyltä. Hetken päästä huomattiin, että mitähän koira syö, ja puhelin oli siinä vaihees jo tuhannen palasina!!! Onneks ei ollut mikään hirmukallis puhelin.. Mut harmitti se silti niin vietävästi.

Tänä aamuna Tiia nukkuin hiukan tavallista pidempään ja kehtasi vielä mennä suihkuun ennen ruoka- ja lenkkihommeleita... No Hopehan sit päätti viihdyttää itseensä sen aikaa, haki yöpöydältä Tiian silmälasit ja oli pureksinu toisen sangan ihan mutkalle ja osittain muruiksikin... Tiialla pääs siinä tilanteessa sen verran monta ärräpäätä, et koira oli hyvin paljon häntäkoipien välis ja vaisuna...

Eilen käytiin piiitkästä aikaa tottistelemassa kentällä, ja oli hauskaa. Hope oli iavan intona täynnä energiaa, ja vauhtia olis riittänyt perusteellisempiinkin reeneihin. Tiia suunnitteli et vois joku päivä ajella kentälle ja reenata ainakin esteitä, Hope tuntu tykkäävän A-esteen kiipeemisestä... Ja ainakin eteenmeno vaatis harjoituksia =) Kentällä olis myös tilaa leikkiä ja viskoo vaikkapa hiukan palloja, jotta sais pidettyä suhteen koiraan hyvänä.

Tiia on ihan lopen kyllästynyt siihen, että aina sataa. Lähimettä on pelkkää lätäkköö, Hopella anturat halki jatkuvasti ja Tiialla itsellään jalkapohjat aina pipeenä, kun kumppareilla tulee käveltyä niin paljon..Oikein odotetaan, ettö tulis lumi ja pakkaset, vaikkei kylmästä niin tykätäkään.

Se dalmis-Lillin yökyläily sujui todella hienosti. Toki kakarat riehuivat aika paljon, ja välillä meno oli jo vähän turhankin vauhdikasta, mutta välillä Lilli meni reilusti maate omalle petilleen kun Hope jäi sohvan viereen. Kaksikko meni lähimettässä kuin paraskin valjakko, samaa keppiä vierekkäin kantaen =) Tosin vierailun onnistumista auttoi huomattavasti, että Ilkka oli silloinkin kylässä, kaksi taluttajaa oli enemmän kuin tarpeen niillä osuuksilla, missä piti pitää remmejä. Illan remmilenkki onnistui kyllä yllättävän hyvin, taisi kakaroilla olla silloin jo puhti pois =)

Tänään piti olla ohjelmassa takapihan haravointia, Hope olis varmaan ollut toheissaan siitä, mutta eipä tuolla sateessa mitään viitsi. Ehkäpä huomenna, jos sää suosii paremmin...

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Tylsistymistä ja mahavaivoja

Onpa jäänyt kirjoittelu vähiin verrattuna pikkupentuaikoihin. Nykyään Hopen tekemiset ei enää vissiin tunnu ihan niin ihmeellisiltä, kun ei tule enää tarvetta kirjoittaa ihan joka asiasta. Sen lisäks tietty itse touhuamiseen menee niin paljon Tiian aikaa, ettei enää ehdi kirjoittelemaan.

Viime viikon torstaina käytiin Hopen kanssa leikkimässä Halikon Vartsalassa, jossa asuu yksi Tiian työkaveri. Vuoden vanha Lotta-dalmis oli mukavaa lenkkiseuraa Hopelle ja pitkähkön metsälenkin aikana koirat menivät kuin paita ja peppu pitkin poikin. Virtaa riitti kuitenkin vielä leikkimiseen, Hope sai välillä kaverikseen vanhemman koiran, howavart-Minnin ja sitten taas Lotan.

Ollaan myös reenailtu Hopen kans muutaman kerran juoksemista, siis lenkkihölkkää. Putolan 4 km:n lenkki menee ihan mukavasti, kunhan on tarpeeksi myöhään liikkeellä. Nimittäin vielä Tiian luottamus koiraan on sen verran niukkaa, että vastaantulijoiden kohdalla on käveltävä tai pysähdyttävä. Iltayöstä tätä ongelmaa ei ole, ja Hopen kokoisen ja näköisen koiran kanssa uskaltaa kyllä lenkkeillä täällä maalla mihin aikaan tahansa.


Hopesta huomaa kyllä, että reenit ja muu aktivointi on jäänyt luvattoman vähälle nyt parin viikon ajan. Nimittäin koiruli on aika hyvä aktivoimaan itseään esimerkiksi kantamalla tavaroita ja syömällä niitä. Tiian hermot on välillä koetuksella, kun pitäisi saada opinnäytetyötä tehtyä ja yks kulkee milloin sukat, milloin vasara suussaan pitkin kämpää.

Tiia on muutenkin tarkoituksella irrottautunut koirasta välillä. Viime viikonloppuna Hope oli siurossa jopa yöhoidossa niin, ettei Tiia ollut paikalla ollenkaan ja kaikki meni ihan mukavasti. Hope osaa käyttäytyä viksusti (siis kanniskella tavaroita ja olla riiviö) myös silloin, kun äiti ei ole vieressä vahtimassa :D

Viikonloppuna Hopella oli kyllä maha aika löysällä, ja samaa vaivaa tuntui olevan tänä aamunakin, läjistä päätellen. Olohuoneen matto meni pyykkikoneeseen, ja muutenkin sai siivoilla koiran yöllisiä jätöksiä. En tiedä onko syynä kaikenlaisten tavaroiden syönti, vai sittenkin jonkinlaiset ero/stressioireet. Nyt Hope kuitenkin söi ihan ok:sti, kun viime aikoina ruokaa on jäänyt ja paastopäiviäkin tullut välillä. Tiia jo harkitsi käyvänsä ostavansa royalia eukkarin sekaan, kun pelkkä eukkari ei tunnu uppoavan millään höystöilläkään kunnolla...

Ensi viikonloppuna Hope saa yhdeksi yöksi sleep over -kaverin, kun Tiian toisen työkaverin dalmis Lilli tulee meille hoitoon. Tai tulee, jos tykkäävät huomisen koekierroksen aikana toisistaan.. sen näkee sitten.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Kiirutta pitää

On hiukan jäänyt kirjuuttelut vähemmälle kun YH:n elämä on niin kovin hektistä. Hopen kanssa touhuamiseen menee niin pal aikaa ettei kerkee enää yhtään roikkuun netissä ylimäärästä =)

Ollaan ruvettu harjotteleen juoksemista, kun illan pimeinä tunteina ei viiti lähteä enää lähimettään. Mitä myöhemmin mennään, sitä parempi, kun muuten puolet lenkistä menee pysähtelyyn ja koiran hallintaan ottamiseen vastaantulijoiden kohdalla =) Tästä menee kiva vajaan 4 km:n lenkki, tosin koissu joutuu juokseen asfaltilla, kun on niin pölö ettei ymmärrä juosta nurmen puolella...

Jo ennen juoksureenien alottamista huomasin et Hopella on jälleen tai edeleen halkeemia tassuissa. Ne ei ole haavoilla, mutta melko syviä kuitenkin. Olen laittanut vaseliinia, kun siitä hauva tuntuu itekin pitävän, että sitä laittaa. En tiä tarttisko koittaa jotain muuta. Tai hankkia tossut =)

Muuten ei olla nyt oikein päästy reeneihin, hakureeneissä oltiin viikko sitten ja kentällä tällä viikolla, mutta jäljellä ei olla oltu varmaan kuukauteen. EIkä päästä nytkään, kun pimeyden takia reenit on siirretty lauantaille.

Eilen ostin Hopelle pakasteluita, enkä tiedä johtuuko niistä vai mistä mutta nyt koira kyllä haisee. Reppanen ei oikein tunnu itsekään ymmärtävän, kun tuhnuttelee, että mistä se kamala haju leijuu =) yäääks

lauantai 27. syyskuuta 2008

Jälkireenit kotosalla

Vedettiin tänä aamuna Hopen kans kunnon jälkireenit kotimettässä, kun eilinen touhuilu jäi vähän vähiin Juhan ollessa täällä kamojaan pakkailemassa.

Täytyy sanoa, että Hope vaistoaa kyllä yllättävän pajon ja osaa lukea meidän ihmisten käytöstä, sillä eilen koiruli osoitti selvästi mieltään (mm. murisi ja komensi mua) ja oli hätäinen Juhan tehdessä lähtöä, nimittäin haukku ryntäsi ensin ikkunaan katsomaan Juhan perään, ja auton lähdettyä vielä ulko-ovelle, jossa raapi ja vinkui (Hope ei ole aikaisemmin koskaan vinkunut/raapinut ulko-ovea kenenkään perään).

Ja tänään aamulenkillä Hope kävi varmistamassa kahteen kertaan ne kivet, joiden päälle Juha meni viimeksi haukkutreeniä varten piiloon, että josko se iskä olisikin taas mennyt sinne =)
Ei ole helppoa olla YH-lapsi :(

Mut joo, mentiin siis kunnon jälkireenit, otettiin kepit ja lopuksi vielä lelu. Hope teki hommia ihan kivasti, jäljellä sillä on edelleen hirmu kiire, kepit olis kauhee hinku ottaa suuhun ja lelua ei oo kiva antaa Tiiall, mutta muuten meni ihan ok=)

Nyt haukkua väsyttää, ja toivotaan että päivälenkki vie kans puhtia pois, jotta Tiian illalla kylään tulevat kaverit saavat olla rauhassa...

maanantai 22. syyskuuta 2008

ei pitäisi nuolaista..

..ennen kuin tipahtaa. Hope on edelleen maailman ihanin otus, mutta Juhalle me tytöt olimme liikaa. Tästä edespäin Hope on siis vain ja ainoastaan mun koira. Tarvii tehdä muutos kennelliittoonkin mahdollisimman pian.

Nyt parannellaan tyttöjen (Nalan ja Hopen) kanssa pitkään tätä menetystä.

Melkein teki mieli julkaista oikaisu tohon alla olevaan juttuun, se kuuluisi varmaan näin:
"Koirassa ei edelleenkään ole vikaa, mutta miehen valinnassa mentiin metsään".

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Koiranomistaja lehtityössä...

Heh. On mukavaa, kun on työssä, jossa saa monesti tarttua itseään kiinnostaviin aiheisiin.. (Tosin päätoimittajamme on välillä sitä mieltä, että hevos- ja koirajutut saa jo riittää, toimituksessa kun on varsin monta eläinhöperöä)
Mutta tein siis jutun siitä näyttävätkö koirat omistajiltaan tai muistuttavatko heitä muuten. Ja pakkohan sitä oli sitten päästävä hyödyntämään omakohtaista kokemusta.

Tälläisen näkökulman tein juttuun (törkeästi tässä nyt lainaan itseäni):

Isäntä koiran mukaan?

Oma koirani muistuttaa minua hirveästi luonteeltaan. Ulkoisesti emme kuitenkaan ole toistemme kaltaisia. Sen sijaan koira muistuttaa kovasti avomiestäni.
Sellainen koira, millainen isäntä -sanonta pitää siis meillä paikkansa. Isäntä ja koira ovat molemmat tummia, suuria nappisilmiä, joista tarvittaessa löytyy voimaa ja toisaalta taas lempeyttä.
Ulkonäkö vaikuttaa monesti koirarodun valintaan. Omalla kohdallani täytyy pohtia, olenko valinnut miehen samoin kriteerein kuin koiran vai toisinpäin. Mies tuli taloon ennen koiraa, mutta jo silloin tiesin haluavani vielä joskus juuri tämän rotuisen koiran.
Kummankohan tulisi loukkaantua, miehen vai koiran? Olen kuitenkin kumpaankin valintaan erittäin tyytyväinen. Molemmissa viehättää edelleen sekä luonne että ulkonäkö. Ja varsinkin leveä, korvista korviin ulottuva hymy, joka irtoaa kummaltakin varsin herkästi.


Juha ja Hopen tuntevat voivat varmasti yhtyä tähän:D

Hakuhauvan haukkureenit

Eilisten hakureenien jälkeen todettiin, että nyt nyt olisi korkee aika ruveta rakentamaan myös sitä ilmaisua hauvalle. Eli aamulenkillä urheiltiin urakalla: Ensin otettiin kolme jälkikeppiä, sit esineruutu ja sit omituinen omistaja rupesi kiipeilemään kiville ja kehotti koirulia "etsimään".

Periaatteessa Hope kyllä ymmärsi haukkumisen ihan hyvin, mutta haukauhduksia ei tule kuin pari. Jos palkkaa ei tule näiden jälkeen, alkaa pureminen, hyppiminen ja riekkuminen. Mut muutaman kerran parin-kolmen haukun "sarja" tuli ihan hyvin, ja illalla harjoitellaan tätä lisää...

Hakureenit meni muuten ihan hyvin, Hope haki haamuja mukavasti. Jatkossa Tiia alkaa jo hakemaan itse koiran pois maalimiehen luota, sillä Hope ei malta millään tulla keskilinjalle saakka kahdestaan maalimiehen kanssa. Pienet häiriötekijät ovat tietysti hyväksi, mutta keskilinjalla hälisevät ihmiset tuntuivat olevan Hopen keskittymiskyvylle hiukan liikaa..

Aamulenkin yhteydessä reenasimme taas myös juoksua. Hope aloitti jälleen hihassa roikkumisen ja riekkumisen, kahdesti Tiia joutui rähähtämään ennen kuin homma meni perille. Tätä jatketaan myös illan työvuoron jälkeen. Päivälenkillä Hope (joka on vaan uinaillut koko aamun) saa olla "vain" koira, eikä silloin teetetä hommia.

Eilisillan Tiia kyttäsi kolinapurkki tyynyn alla, mutta Hope ei yrittänytkään kiivetä sänkyyn koko yönä. Nimittäin eilen aamulla Tiia heräsi niin, etä koira nukkui tyytyväisenä vieressä! Tänään meillä on ollut varsinainen kyttäyskerho, kun Tiia kyttää koiraa kolinapurkin kanssa ettei se hyppää sänkyyn Tiian ollessa koneella, ja Hope kyttää, että lähteekö Tiia koneelta pois:D Kyllä koiranomistaminen on mukavaa!

PS. Nyt on joitakin näyttelykuvia laitettu albumiin, käykääs kattoon!

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Remuamista riihimäellä

Tänään meidän ryhmä rämä kävi Riihimäellä pentunäyttelyssä.. Sijoituttiin jopa kolmanneksi, kun osaanottajia oli kaikki neljä:D Jos Hopen Hani-sisko olisi muistanut tulla paikalle, emme varmasti olisi edes sijoittuneet. Periaatteessa arvostelussa ei ollut mitään vikaa, eikä tuomari huomauttanut meille erikoisesti mistään.. Tuomarina oli Hilkka Salohalla, jolta saimme tälläisen arvostelun:

"Oikeankokoinen tällä hetkellä hieman korkearaajainen pentu, jolla hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Riittävä kaula. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Ikäisekseen riittävästi kehittynyt eturinta. Hyvä lanne. Luusto saisi olla hieman voimakkaampi. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten ok. Hyvä luonne."

Ihan hyvin siis puikulapäältä pullerolta, joka yritti ennen kehää juoksua harjoitelessamme (samoin kuin eilen) syödä Tiian vasemman hihan kokonaan ja päästä juoksemisesta eroon hurjalla haukunnalla... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Hope seisoi kauniisti ja näytti taas hampaat nätisti. Juoksussa molemmilla on vielä parantamisen varaa...Tällä kertaa tuomari juoksutti kolmiolla, ja se on aina ollut meille jotenkin vaikeampi.

Hiukan haikeina kävimme kotimatkalla tiputtamassa Juhan Nurmijärvelle jälleen. Viikonloppu oli kovin kovin lyhyt, ja olisimme nauttineet perhe-elämästä pidempäänkin=) YH:n elämä rasittaa..

Päivi antoi Hopelle (ja muillekin pennuille, jotka olivat vielä paikalla) hauskan lelun. Saimme valita kahdesta, joten otimme patukkatyyliset maastohousut. Harmiksemme kiittämätön kakaramme sai niistä "vetokahvan" irti ennen kuin olimme edes päässeet autolle ja ennen kuin pääsimme parkkipaikalta ulos, alkoi auto täyttyä mukavasti valkoisesta vanusta:D

Kotiinviemisiksi ostimme näyttelystä Hopelle ihanaa poronlapaa ja muita osia sekä hienon kynttilän Henkka-iskän kuvalla varustettuna. Saimme myös näyttelyyn mennessämme hienoja uutisia, sillä Henkka oli voittanut EK:n rotumestaruuden! Hienoa isukki, perässä tullaan hippulat vinkuen!

Käykääs muuten kattoon uusia kuveja, Juha varmaan laittaa näyttelykuvat vasta joskus ens viikolla, mut vanhempia hauskoja näpäyksiä siel on meidän neidistä=)

torstai 11. syyskuuta 2008

Vaarallinen kongi ja muita kommelluksia

Kyllä taas on neiti ehtinyt tekemään ja tohistamaan vaikka sun mitä. Ihan parhaat naurut Tiia sai, kun tässä pari iltaa taaksepäin laitoin Hopelle Juhan äidin antamaan mustaan kongiin vähän NEU:ta, jottei koira pyörisi jaloissa aivan koko ajan.

Rauhassa sainkin tehdä omia juttujani pitkät ajat. Hieman jo ihmettelin, sillä yleensä kongin kanssa viiletetään pitkin kämppää, ja nyt koira makasi hyvin aloillaan sohvan vieressä. Pian syy tähän kummalliseen rauhallisuuteen selvisi, nimittäin Hope alkoi vinkua ja vingahdella.

Menin katsomaan vähän lähempää, että mikä hauvaa vaivaa. Hope oli ahneuksissaan työntänyt alaleuan kongiin sisälle ylttääkseen paremmin NEU-herkkuun. Kulmahampaat olivat uponneet kumiseen kongiin mukavasti, eikä Hope saanut tassuillakaan auttamalla kapinetta irtoamaan. Tiia tuli hätiin, ja hetken väännettyämme kongi lopulta irtosi koiran kidasta. Ja meni noin kaksi minuuttia, kun koira alkoi vinkumaan uudestaan.... Silloin Tiia päätti jo ottaa koko kongin pois.

Sama hommeli toistui seuraavana iltana joten "mummille" terveisiä, että vähän vaarallisia leluja on lapselle antanut;)Tiia toivoo parhaillaan töissä, ettei kongi houkuttele koiraa tyhjänä, sillä ei olisi kivaa löytää Hopea satimesta 8 h:n työpäivän jälkeen....

Eilen Tiia pääsi töissä tekemään juttua siitä, näyttävätkö koirat ja omistajat toisiltaan. Ihan aku ankka -tyylisiä pareja ei löydetty, mutta melko samanoloisia kuitenkin. Yksi koiraharrastaja sanoi ihmisistä näkyvän selvästi niin sanotut puudeli-ihmiset ja niin sanotut palveluskoiraihmiset. En sitten tiedä, kuinka kovasti me muistutetaan toisiamme Hopen kanssa... Luonne on kyllä pitkälti samanlainen kuin mulla, kiivas ja tempperamenttinen kun taas ulkonäkö tulee Juhalta: söpö, karhumainen ja tumma:)

Ulkonäköä päästäänkin sunnuntaina taas esittelemään, kun menemme Riihimäelle pentunäyttelyyn.. Saas nähdä millainen arvostelu tulee, kun neidin pää ei ole kasvanut ollenkaan, kroppa sitäkin enemmän:D Tyttö näyttää jopa hieman pulskalta, kun pää on niin pieni... No, ainakin odotukset on matalalla jo valmiiksi, "vastassa" on kuitenkin 17 muutakin upeaa koiraa, ja MT:tkin on aika hyvin edustettuina...

Luonnetta Hope on kyllä saanut myös Isukki-Henkalta, nimittäin saksalaisen röyhkeyden. Tyynen rauhallisesti neiti käy esimerkiksi varastamassa Tiian taskusta pilkottavat räkäpaperit, ja ravaa niiden kanssa pisin kämppää, uusi keittiö on aivan ihana, kun sen ympäri pystyy juoksemaan, eikä Tiia saa ikinä kiinni...

Hope ei myöskään viitsi tehdä asioita turhan vaikeasti. Tiian siivotessa kanttarelleja pöydän ääressä Hope toi nätisti jostain varastamansa sukan ja sai sienen palan palkaksi. Tiia kehoitti hakemaan lelun, jolloin Hope toi toisen, sellaisen sukan, jota onkin lupa retuuttaa. Tiia otti senkin talteen, antoi palkan ja uuden kehoituksen.

Noin kymmenen kertaa Hope koitti ottaa jommankumman sukista pöydän reunalta, sillä miksi hakea kauempaa kun ne ovat siinä? Tiia kielsi joka kerta, vaikka Hope kuinka yritti välillä napata sukat salakavalasti pöydän alta. Viimein haukku luovutti ja kävi olkkarista hakemassa köysilelun, sukkia kun ei ollut enää saatavilla=) Palkaksi tuli sillä kertaa sekä nami että luvallinen sukka-lelu....

Maanantaina Hope esitteli Tiialle myös vuorikiipeilijän taitonsa, sillä Jennan ollessa vierailulla Tiia otti Hopen hyllyltä varastaman köysilelun pois ja laski keittiön pöydälle, josta Hope koitti sitä monta kertaa varastaa, mutta Tiia siirsi lelua aina keskemmälle. Jennan lähdettyä Tiia söi vielä pöydän ääressä ja noustuaan jätti tuolin työntämättä pöydän alle.

Käveltyään olohuoneeseen Tiia kääntyi takaisin keittiöön päin. Hope seisoi nätisti köysilelu suussa tuolilla, etutassut keittiön pöydällä!Tiian suusta taisi päästä pien ärräpää, sillä vilkkaasti Hope kiipesi kokonaan pöydälle (!) ja kääntyi tullakseen tuolin kautta takaisin alas... Jälleen Tiia ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, ja valitsi viimeisen=)

maanantai 8. syyskuuta 2008

Tuplasaikkarilla

Jaahas,tällä viikolla ollaankin reenien osalta tuplasaikkarilla, sillä Hope potee edelleen hieman tassujaan ja Tiia taas vilustui viikonloppuna, ja potee flunssaa. Molemmat koitetaan saada kuntoon sunnuntain näyttelyä varten!
Viikonloppu menikin yllättävän vikkelästi siurossa sienestäen ja tassujen hoidon parissa. Hiukan Hope murraa kun kipeisiin tassuihin laitetaan rasvaa, mutta antaa kuitenkin nätisti laittaa sitä.

Hopella alkaa uhmaikä puskea pintaan. Nyt kun vielä ollaan oltu vähemmällä liikuttamisella "haukun, hypin, puren, murisen ja ärisen"-kohtauksia on tullut lähes päivittäin. Kieltämisestä ei tunnu olevan mitään hyötyä, ainoa konsti jolla homma loppuu on television lastenkasvatusohjelmista opittu ADHD:n kiukkupuuskien hallintakeino: Hope istutetaan tiukasti omistajan eteen (selkä jalkojen väliin) tai laitetaan maahan (miellään vielä hiukan omalla painolla pidetään aloillaan) ja rauhoitellaan, silitelläään ja jutellaan. Ja vasta kun on nätisti pääsee pois.

Homma toimii, vaan vie aikaa ja naapurit saa aina seurata hienoja esityksiä, kun ensin tulee Hopen "raivari" sitten omistajalta muutama ärräpää ja sitten rauhotutaan nätisti. Näitä tehdään nykyään ihan pikkusilla pissalenkeilläkin ja aikaa toi ottaa semmosen vartin verran. Onneksi meillä on kaikki aika maailmassa....

torstai 4. syyskuuta 2008

Voi eläintarhan sirkus...

Kyllä on taas ihan tarpeeksi kaikenlaista ongelmaa tän eläintarhan kanssa.... Lauantaina kun muutimme Halikkoon, karkasi Hope Tiialta (meidän oman)kissan perään hihnan kanssa ja seurauksena oli pieni ontuminen, joka kuitenkin meni ohitse pian. Eilen Tiia huomasi yhden akvaariokaloista kuolleen, todennäköisesti muuton takia.. Ja kissa taitaa kaivata madotusta, kun on jotenkin päässyt taas laihtumaan, kun taas Hope on vähän liiankin lihavassa kunnossa..

Eilisen sienireissun jäljiltä Hope taas oli aivan täynnä hirvikärpäsiä. Vaikka niitä koitettiin nyppiä pois heti metsästä tultua, oli niitä kiinni vielä kotonakin. YÄK! vastenmielisiä otuksia! Tiia toivoo syvästi, etteivät ne voi ryömiä koiran nahan alle samanlailla kuin hirveen.. hyihyihyi....

Halikon kodin lähellä on aivan upea soinen ja kallioinen iso metsä, jossa on sekä mukava pitää koiraa vapaana että kerätä hirmuiset määrä puolukoita;D
Märkä metsä on ilmeisesti kuitenkin tehnyt tepposensa, sillä tänään Hope ontui ja kalusi toista etutassuaan jatkuvasti. Tiian tutkittua asiaa syykin selvisi: nimittäin anturassa on kolmionmallinen selkeä halkeama. Ensiapuna Tiia viritti kotiinpäästyään tassuun sukan, josta Hope ei tietenkään tykännyt yhtään, vaan sukkaa revittiin ja retuutettiin, kunnes kolinapurkki kolahti muutaman kerran.

Kuninkaantien eläinklinikalle soitettuaan Tiia kuuli että mehiläisvaha auttaa, ja sitä on nyt tarkoitus lähteä sieltä hakemaan. Sitä tarvinnee laittaa myös toiseen etutassuun, sillä siinäkin näkyi (toistaiseksi vielä) pieni halkeama. Toivottavasti siihenkin tassuun ei tarvitse laittaa sukkaa, sillä muuten Hope on muovilattialla kuin Bambi heikoilla jäillä.

Myös betadine ja matolääke tarvinnee hakea samalla reissulla. Kylläpä kummasti tulee taas ohjelmaa, kun Tiian pyhä tarkoitus oli kirjoittaa koko päivä opinnäytetyötä...joopajoo.

Tarvii nyt sit ehtoo seurailla miten tassujen käy. Samalla reissulla ostettu jäystettävä jänne näyttää toistaiseksi olevan Hopen mielestä herkullisempaa syötävää kuin mehiläisvahat tassujen pohjissa=)

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Muuttopuuhissa

Alkaa oleen kaikki aika hyrskyn myrskyn, Juha tekee muuttoa tänään ja Tiiakin koittaa raapia tavaroitaan pikkuhiljaa kasaan uuteen kotiin siirtymistä varten. Hiukan haikealta tuntuu jättää Turku taakse, kun asunto on ollut kiva, ja elo muutenkin suhteellisen leppoisaa täällä...

Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle.
Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi.

Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=)

Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)

Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)

Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!

Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.

perjantai 15. elokuuta 2008

Hermot menossa.. Juhalla meinaan=)

Juha taitaa jo odottaa innoissaan, että pääsee muuttamaan omaan rauhaan eroon eläintarhasta. Olimme nimittäin eilen tallilla, ja minun ratsastaessani Juhan piti pitää Hopea silmällä. Homma oli helpommin sanotu kuin tehty, sillä tietysti mamman mussukka olisi halunnut olla siellä missä minäkin, eli käytännössä heppojen jaloissa.
Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...

KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.
Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D

Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)

lauantai 9. elokuuta 2008

Jälki kateissa, lelut alkaa löytyä

Kesätauon jälkeen Hopella oli jäljen haku aikasten hakusessa=) Tehtiin keskiviikon reeneissä ensin polkua, ja sitten jo askelvälillä jälkeä niin, että nami laitettiin vaan joka toiselle askeleelle. Kaikesta huolimatta Hope ryntäsi aina eteenpäin, palasi taaksepäin eikä malttanut keskittyä yhtään jäljen etsimiseen.

Päätettiinkin, että jälkeä on nyt syytä alkaa harjoittelemaan enempi myös kotioloissa, koska kerran viikossa tehty reeni ei tahdo riittää mielenkiinnon ylläpitämiseen... Siis koiralla=)

Viime maananantain tottisreenien paras saldo oli se, kun Hope toi Tiialle köysilelun Tiian heittäessä sen! Ei ole ikinä ennen juossut suoraan luokse lelua tuomaan. Tästä innostuneena reenailimme hommaa myös kotilenkin yhteydessä. Aika monta kertaa Tiia on saanut Hopen jäämään istumaan, odottamaan lelun piilotusta ja tuomaan lelun, tosin yleensä Hopea on mentävä "karkuun" jotta se oikeasti toisi lelun, muuten se alkaa helposti vaan kanniskelemaan sitä omaksi ilokseen...

Maanantain tottikset suijuivat muutenkin yllättävän hyvin, tosin kesätauon jälkeen pennut olivat innoissaan ja hiukan remusivat. Åsan harjoitukset olivat uudenlaisia, ja niitä oli kiva tehdä, esimerkiksi yhtenä rintamana seuraamista + istumista ja seuraamista + maahanmennoa. Åsan vinkkien mukaan ollaan vähän reenailtu myös jäämistä, ja varsinkin istumaan Hope jää jo mukavasti, vaikka Tiia kiertäisi koiraa tai tekisi muita kommervenkkejä.

Hopen oksentelut menivät silloin nopeasti ohi, ilmeisesti liian isot luun palat ja syödyt kivet vain ärsyttivät mahaa :( nyt haukku on kuitenkin kunnossa.

Hopelta lähtee todella valtavasti karvaa tällä hetkellä. Ilmeisesti koiraa on syytä harjailla muutaman kerran viikossa, jos ei halua kaikkea karvaa asunnon lattialle=) Myönnettäköön, että me ollaan oltu hiukan laiskoja sen suhteen.. Ja myös imuroinnin suhteen. Jopa Juhaa tuntuu välillä häiritsevän sottaisuus, ja se on paljon se:D

sunnuntai 3. elokuuta 2008

BUSTED!

Tässä parin päivän aikana Hope on jäänyt useamman kerran jo kiinni sängyssä luvatta oleilusta. Rupesin ihmettelemään, kun neiti ei enää nykyään tule ovelle vastaan kotiin tullessa, vaan on unisen näköisenä joko olkkarin tai makkarin ovella. Syykin siihen selvisi, kun kävin kokeilemassa kädellä sänkyä, se oli tietysti ihan lämmin! Tainnut olla makoisammat unet pehmeällä petillä kuin oman häkin turvassa... Hunsvotti mikä hunsvotti, mutta mitäs sille voi tehdä?

Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa...

Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.

Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään.
Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...

Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...

torstai 31. heinäkuuta 2008

Voihan ryökäle!

Kasvattaja-Päivin tytär Viivi lanseerasi viime viikonloppun mökkivierailullaan Hopelle uuden kutsumanimen: ryökäle. Kaksikko oli aika hauska näky, kun Hope juoksi edellä Viivin leikeistä varastamaansa kulhoa kantaen ja Viivi perässä ryökälettä huutaen. Sen jälkeenkin ryökäle-sanalle on ollut käyttöä kerran jos toisenkin.

Esimerkiksi eilen illalla. Tiia oli Hopen kanssa 1,5 h lenkillä, maanitellen haukkua pissimään ja kakkimaan ilman tulosta. Lopulta Tiialla loppui pinna ja Juha kävi vielä yrittämässä, saaden pisut aikaiseksi. Puoli tuntia sisälle tulon jälkeen huomasimme keittiön olevan täysin miinoitettu, ainakin kahdeksan läjää!

Ja aiemmin illalla, ennen lenkkiä Tiia lähti hakemaan Juhaa töistä jättäen Hopen siis yksin kotiin. Ilmeisesti Hopea oli alkanut kismittää, kun Tiia oli ollut pitkään olohuoneessa alkuillasta. Kotiin tullessamme jäimme juttelemaan naapureiden kanssa, jolloin sisältä kuului kovasti vinkunaa. Kun menimme lopulta sisälle, oli vinkuna hiljentynyt- ja koira portin väärällä puolella olohuoneessa! Siinä Hope istua tapitti hyvinkin tyytyväisenä.

Eikä siinä vielä kaikki,sanoisi Simo Vaatehuoneelta. Hetken rakkiamme naurettua Juha huikkasi "hyppää" ja niin vaan neiti leiskautti paikoiltaan seisten portista yli, siis tasajalkaa hypäten. Ilmeisesti portti on ollut jo pitkään hyvinkin psykologinen, ja nyt sen mahti alkaa horjua...=)


Ilmeisesti illan aktiviteetit eivät olleet tarpeeksi meidän ryökäleelle, sillä yöllä tohistiin taas pentuajoista tuttuun tapaan. Kyytiä saivat niin muuttoa varten hankitut banaanilaatikot, ulkonakulkijat kuin Hopen omat lelutkin. Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että jos aamuviideltä ei häntä nukuta, ei silloin äiti ja iskäkään saa nukkua!

Ja ilmeisesti Hopella oli kasvishammasta alkanut kolottaa, tai neiti on muuten vaan viehtynyt puutarhanhoitoon. Nimittäin Hope oli hakenut eteisen hyllyköstä istutuslapion (täysin metallinen, vain pieni muoviosa) joka hampaanjäljistä päätellen oli ollut yön kaivauksissa kovassa käytössä. Ja aamulla luonnolliseti Hope oli pirteä kuin pulu ja me ihmiset raahustimme ylös kuin kaksi märkää rättiä...

Ainiin, kiinnitäkääpäs huomio Blogin uuteen hienoon yläosaan! Kyllä se Juha on vaan taitava.. Ja toi kuva on just tyypillinen Hope :"tylsää, keksikää mulle hetipaikalla tekemistä".

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Erkkarimenestystä =)

Ylöjärven erikoisnäyttely meni viime viikonloppuna upeasti. Hope oli luokkansa toinen, ja pääsi pentukasvattajaryhmään, jonka voitimme!
Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)
Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.

Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:
"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"

Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Postin ja palon vartijana

Nyt tarttis varmaan saada taas hiukan vinkkiä viksummilta ja kokenneemmilta koiranomistajilta. Nimittäin alkaa pikkuhiljaa rassaamaan, kun Hope nostaa joka yö hieman ennen kello viittä kauhean äläkän, kun postiluukku alkaa kolisemaan.

Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.

Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)

Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen.

Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.

Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!

Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)

Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Hakuhauveli

Eiliset hakutreenit menivät Hopen osalta vallan mainiosti. Tytteli haki neljä äijää pusikosta, ja tällä kertaa oli purkit palkkoina, eikä enää vaan nakkeja. Äijätkään eivät enää huudelleet, vaan näyttäytyivät hiljaa ja menivät piiloon.
Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.

Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.

Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Näyttelyviikonloppu takana

Olipas jännittävä viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Niin jännittävä, että kun Tiia tänä aamuna vääntäytyi sängystä ylös niin Hope ei ensin suostunut syömään ja kun Tiia ehdotti ulosmenoa, Hope kääntyi ja kömpi takaisin makkariin nukkumaan... Oli koissuliinikin aika poitti siis.

Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.

Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!

Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...

Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."

Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.

Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...

Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Kulmurit kuosissa!

Juha sai eilen viimosen kulmurin irtoamaan peuhatessaan Hopen kanssa illalla!
Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...

Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.
Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...

Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Yöhoidossa

Noniin, Hope on ollut ensimmäistä kertaa yötä pois meidän luota. Kuulemma hoitolareissu meni ihan mukavasti, tosin likka ei oikein osaa lenkkeillä muiden kanssa yhdessä... Ei malttanut tehdä asioitaan ennen kuin oli viety yksityislenkille!

Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D

Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)

Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Yksi hammasmurhe vähemmän=)

Toinen Hopen inhottavista tuplakulmureista tippui eilen! Jee! enää tarvis saada myös se toinen heilumaan.. Koitetaan viikonlopun yli heilutella ja sit mennään poistattamaan jos muu ei auta..

Yllättävän paljon koira vie aikaa, ja toisaalta sitä antaa sille mielellään. Vaikka eilen illalla molemmat oltiin väsyneitä ja kaikki tuntui kurjalta, etenkin lenkille lähtö, niin Hopen riehumisriemua katsellessa tuli kummasti parempi mieli.

Ilmeisesti Juhan krapulapäivän lenkitykset eivät olleet vieneet neidiltä puhtia pois, sillä metsässä juostiin taas kuin tuli hännän alla suuntaan jos toiseen. Koitetaan saada kuvia neidin ryntäilystä lisättyä piakkoin:D

Juha alkoi tänä aamuna epäileen, että Hopella on tylsää, kun ei olla käyty reeneissä ollenkaan tällä viikolla. Tottis ja haku on tauolla ja jälki jouduttiin jättämään töiden takia väliin.
Ruutuja ollaan kyllä tehty kotimetsään ja menty piilosta entiseen tapaan.
Täytyyhän koirallekin suoda kesäloma=)

torstai 10. heinäkuuta 2008

Tuplakulmurit

Eipä se hampaiden vaihto sujunutkaan niin huolettomasti kuin ensin alkuun näytti. Hope on kasvattanut hienot tuplakulmurit oikealle ylös ja vasemmalle alas. Ylähammas alkoi eilen onneksi jo heilua ihan urakalla, ja nyt vaan koitetaan leikkiä ronskisti, jotta saadaan se irti.

Alahammas tuntuu olevan tiukasti kiinni vielä, mutta jonkin aikaa seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että sekin irtoaisi.. Ja koitetaan nitkutella sitä välillä. Se vaan alkaa jo olla lähes sen viereisen maitohampaan kokoinen...

Eilen Hope pääsi oikeen shamppookylpyyn, ja oli kyllä yhdellä ihmisellä (lue: Tiialla) hommaa, jotta sai koiran myös huuhdeltua ja kuivattua. Kuivaamisen kanssa meillä on suurin ongelma, Hope on sitä mieltä että pyyhkeet on tarkoitettu revittäviksi! Puolen tunnin session jälkeen Tiiakin oli kasteltu, ja koko kylppäri haisi märälle koiralle...

Eilen käytiin myös aamupäivällä tutustumassa koirahoitola Gomakkiin, joka olikin aika jännä paikka. Saimme haistella paikat ja meidät haukuttiin pystyyn =) Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope saa huoneen isojen koirien puolelta. Saas nähdä, onko eroahdistus suurempi meillä ihmisillä kuin koiralla.

Tänään omistajat saavat pähkiä pään puhki, että mitä niihin tapakaavakkeisiin yms. lomakkeisiin pitäisi täyttää.. Hoitolameininki oli muuten ihan leppoisan oloista, päiväkotipuolen johtajauros vaan tuppasi alistamaan Hopea ja murisi hampaat irvessä aina kun reppana koitti nousta lattian rajasta ylemmäs..Ehkäpä se kuitenkin hyväksyy Hopen porukkaan, kunhan saavat rauhassa tutustua...

Sänkyyn menosta emme ole vieläkään päässeet eroon. Hope hyppää alas samantien, kun me tulemme näkösälle, mutta jotenkin pitäisi saada kielletyksi se sänkyyn hyppääminen. Kai sitä tarvii ruveta kurkkimaan oven raosta kolinapurkin kanssa, Johanna-tädin tyyliin=)

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Ohana eriytyy

Opettavaisessa Diseny elokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: "Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä." ja "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä".
Siltäpähän se näyttää että myös meidän ohana lyödään keskeltä poikki ja eriytetään vajaaksi vuodeksi toisistaan....

Juha pääsi Nurmijärvelle opiskelemaan, ja Tiialla olisi hyvä mahdollisuudet saada Salosta toimittajan sijaisuus.... Eli asumisjärjestelyt ainakin tulevat muuttumaan syksyllä.
Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Joko Tiia ja Hope jäävät Turkuun ja Juha muuttaa Nalan kanssa Nurmijärvelle tai sitten kaikki muutamme johonkin puoliväliin ja me kuljemme sitten tahoillamme kouluun ja töihin...Tai sitten Tiia muuttaa Saloon tai jotain... Toistaiseksi on vielä vain kysymyksiä, ei vastauksia lainkaan...

Mutta hyvillä mielin kaikki ratkaisut tehdään. Eipä meitä ole ennenkään erillään olo hetkauttanut, tuskinpa nytkään=)

Hopen kanssa löydettiin tänä aamuna uusi herkku: Puskatuoreet mustikat! Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että nekin pitää metsästää. Nimittäin haukku otti kauheen vauhdin ja loikkasi aina keskelle mätästä, kun Tiia kumartui marjoja poimimaan!

Muutaman kerran jälkeen Hope kuitenkin ymmärsi, että on viksumpaa istua nätisti odottamassa, silloin saa saalista osan! Ja hienoja koppeja tuli otettua myös mustikoilla=) Harmi vaan, että lähimetsäämme ei tule tänä vuonna kauhean hyvää satoa... taidetaankin poimia kaikki vähät suoraan suuhun, viimevuotisia on edelleen pakastimessa=)

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Koppeja ja poikaystäviä

Näköjään kesän kiireet ovat saaneet kirjoitteluintoa(ni) laantumaan. Ehkä olemme myös jo hiukan turtuneet Hopen ihmeellisyyteen, kaikkea ei jaksa enää kirjottaa ylös.
Viime viikon jälkitreeneissä edistyimme hienosti, saimme luvan edelleen kaventaa ja pidentää ruutua sekä ruveta jo pikkuhiljaa siirtymään kolmioon ja polkuun sen päässä..

Suurempi edistysaskel oli kuitenkin se, että Hope oppi -kuin vahingossa- ottamaan koppeja nakkeja heitellessä! Tuota taitoa olemmekin nyt sitten ahkerasti harjoitelleet, lähes aina, kun Hope ottaa lenkillä katsekontaktin, lentää nakin pala ilmaan=)

Viikonlopuksi jätimme Nala-katin ja Juhan nauttimaan vapaudesta ja lähdimme Hopen kanssa Ruisrockia karkuun Siuroon..Perjantain lepäily ja automatka saivat vaihteeksi Hopen riekkumaan koko yön, mutta lauantaina tuntui silti riittävän virtaa. Hope pääsikin treffeille Kääpiö-spinseri pojan, Robbyn kanssa.

Kaksikko nautti toistensa seurasta kokoerosta ja kuumuden Hopelle aiheuttamasta laiskuudesta huolimatta (kuvia lisätään myöhemmin). Metsässä kirmattiin niin että hippulat vinkuivat=) Samalla Tiia sai turistua vanhan kaverinsa Susun kanssa..

Lauantai oli ilmeisen rakaspäivä molemmille ja sunnuntain yhdistetyn lenkin ja aamu-uinnin jälkeen maittoi uni ja päikkärit moneen otteeseen. Välillä Hope vaan tuntui ajattelevan, ettei Tiia saa nukkua jos muakaan ei nukuta, ja kun sai Tiian hereille meni itse makoilemaan..
Aamulenkin yhteydessä etsittiin myös Tiian hukkaan mennyt pikkusisko pariin otteeseen.

Saas nähdä millainen termiitti meillä on ensi viikolla, kun tällä viikolla ei päästä kertaakaan reeneihin.. Toisaalta, lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope pääsee uuteen jännään paikkaan, nimittäin koirahoitola Gomakiin, ensimmäiseen yökylään ilman vanhempia=)

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Petiongelmia

Hope on selvästi keksinyt, että meidän sängyssämme on mukavan lämmintä ja pehmoisaa uinailla... Tänään Tiia lähti töihin, sanoi perus heipat ja löi ulko-oven kiinni, Juha ollessa kylppärissä. Hope oletti olevansa yksin ja hetken päästä Juha löysi sen täydestä unesta sängyltä!
Ilmeisesti häkissä nukkuminen ei ole läheskään niin kivaa...

Ja eilen illalla huomasimme sängyn olevan märkä, joten iltalenkin jälkeen meidän kökkiessä olohuoneessa tv:n ääressä Hope varmaankin makoili tyytyväisenä sängyssä....

Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, miten tämmönen taipumus opetetaan pois, pistäkää ihmeessä tulemaan! Nimimerkillä "Rakastaa puhtaita lakanoitaan"

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Uusia kuveja

Päivittelimme uusia kuvia juhannuksesta, hakutreeneistä ja jälkitreeneistä... Kameraa koitetaan kuljetella mukana jatkuvasti, mutta ei ne kuvat vaan ota aina onnistuakseen. Muutama hyvä on kuitenkin tullut napattua=)

Hakureeneissä kuvaaminen on hankalaa, kun kuvaaja ei voi hämätä koiraa metikössä hyppimällä. Kuvista ei oikein saa käsitystä, että mitä maalimiehet tekee, kun kaikki kuvat ovat joko koiran lähetyksestä tai pois tuonnista... Hienosti Hope kuitenkin haki taas viime reeneissä neljä maalinaista metiköstä=)

Hampaita ollaan koitettu katella ahkerasti, ja ilmeisesti kulmahampaiden koloihin ilmestyneet uudet hampaat kestää koskettelua paremmin, kun murinoita ei enää tule ollenkaan entiseen malliin. Työkaveri tossa kysyi, että ollaanko kerätty hampaita talteen, mutta yhtään ei olla löydetty. Hope ilmeisesti syö ne tai sit ne on hukkuneet kämpän kaaokseen...

Katteltiin tossa, et Hope on aika tuhti tyttö, tai siis tulee meihin paksuihin omistajiin=)
Sillä on kuitenkin ihan mukavasti lihaksia, joten emme aio olla (vielä) huolissamme.. Lähimettän kallioilla kiipeily lähes päivittäin plus lukuisat reenit ja riehumiset toimivat siis ilmeisen mukavana liikuntana.

Eilen Hope oli Tiian työillan ajan Piiljärvellä hoidossa. Haettiin hevoset laitumella niin, että Hope kulki mukana ja se meni mukavasti. Marko oli kuitenkin joutunut hakemaan Hopea pois laitumelta shetlanninnponi Pepeä kiusaamasta parikin kertaa. Koulutustakin Hope sai, kun Minja oli käskyttänyt istumaan ja maahan, hyvin oli kuulemma totellut ja saanut palkaksi possun korvan.

Koko päivän kahden sakemannin perässä juokseminen teki tehtävänsä, ja Tiia sai ajella kotiin kaikessa rauhassa. Takapenkillä makasi raatoo, joka aika ajoin vain puhisi kylkeä kääntäessään...
Aamullakaan Hope ei olisi jaksanut millään lähteä lenkille. Toivottavasti likka on piristynyt päivän aikana niin, että jaksaa vielä viimeiset tottisreenit tänään, kun sitten alkaa kuukauden kesätauko.. Eiköhän 8 h:n uinailu (todennäköisesti salaa meidän sängyssä) ole tehnyt tehtävänsä!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Reikä kengässä!

Tänä aamuna Tiia lähti pahaa avistaamatta töihin kiireellä ja huomasi, että Hope-pirskatti oli syönyt kenkään reiän! Muuten asia ei harmittaisi niin paljon, mutta Tiia INHOAA kenkien ostamista, ja oli noin kuukausi takaperin löytänyt kerrankin kivan näköiset kävelykengät. Nyt sitten odottaa taas loputon etsimisurakka....

Juhannusmökkeily meni hyvin, Hope pääsi kokeilemaan häkissä nukkumista ja sai remuta vapaana pihalla. Hope kävi myös uimassa kaksi kertaa, tosin toisella kerralla peruutti vahingossa laiturilta järveen... Toisella kerralla Tiia nosti taas Hopen laiturilta, kun se vinkui muttei uskaltanut tulla veteen.

Puuta koputtaen uskaltaa kertoa, että sisäsiisteysasiat etenivät vihdoin hiukan. Mökillä Hope teki noin 90 prosenttisesti kaiken ulos. Kotona Tiia on jo kolmena aamuna onnistunut pissattamaan ja kakattamaan Hopen suoraan ulos, tosin yöllä on kuitenkin tullut lätäköitä sisälle. Tuntuu, että Hope on joko oppinut kakka-sanan merkityksen tai sitten yhdistänyt äkistämisen kakkapusseihin, sillä parina aamuna pussin valmiiksi kaivaminen "käskyn" kanssa on saanut Hopen tekemään asiat hienosti ulos.

Myös lenkillä on nyt tehty pari kertaa tarpeet matkan varrelle, tosin ei vieläkään hihnassa, vaan yhdellä peltotiellä, jossa pidämme Hopea välillä irti.

Eilen Johanna-täti kävi kylässä ja toi Hopelle ihanan ison luun. Jossain kohtaa vierailua nostimme luun kappiin, kun Hope tuntui syövän sitä tuntikausia. Annoimme sen kuitenkin takaisin. Homma jäi ilmeisesti Hopen mieleen, sillä aamulla se koitti kantaa luun maton alle ja piilottaa sen eteisen kaappiin, ilmeisesti peläten, että me viedään se suusta.

Maanantaina meillä oli kentällä näyttelyreenit, ja Hope teki kaiken muun paitsi hampaiden näytön todella hienosti. Harmi, sillä puhtaan valkeat, uudet, suorat hampaat ovat todella kauniit! Vielä on kuukausi aikaa harjoitella, ja nyt Tiia lupasi lopettaa kokonaan kivien suusta kaivamisen. Toivottavasti tulevat ulos muuta kautta.... Tärkeämpää kuitenkin on, ettei Hope ärisisi hampista näyttäessä.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Koiralle tulee hintaa..

Tänä aamuna Tiia oli jo ihan varma, että Hope on lopullisesti pilalla, eikä ikinä opi sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa ja olemaan haukkumatta ja purematta tavaroita... Nyt alkaa nimittäin näkyyn jo kaikenlaiset tihutyöt, mitä Hope tekee..

Juha löysi muun muassa yöpöydän kosketuslampun virtajohdon poikki purtuna...Tiian kaikissa puolen vuoden sisään ostetuissa vaatteissa (paitsi farkuissa) on reikiä, kun Hope on pureskellut niitä. Sen lisäksi yhdestä Tiian kengästä se on ainakin syönyt remmin, yhden kännykän laturin pureksinut, kaikki sängyn alla olevat narut, jotka pitävät pohjalautoja paikoillaan, on järsitty poikki ja mystisesti kadonneet, ja keittiön tuolien kulmissa on aika paljon hampaanjälkiä... Ja Hopella on Tiian äidin mukaan enempi leluja kun Tiialla pienenä!!

Tiistaina Hope oli syönyt hakutreenien aikana auton turvavyönsä poikki! Ennen keskiviikon jälkitreenejä Tiialla oli vain hiukan aikaa käydä hakemassa uusi Karvakorvista. Tiia päätti olla viksu ja ostaa erilaisen, pidemmän kuin aiemmin, koska vanha vaikutti jo hiukan lyhyeltä. Myyjillä oli kiire, joten Tiia vaan maksoi remmin ja meni autoon.

Kotona Tiia huomasi, etti remmin lukko sovikaan auton lukkopesään! Juhannuksena tarvii katsoa, millainen patentti Tiian iskän kanssa kehitellään, jotta saadaa Hopen vyöasiat kuntoon. Pikkuhiljaa alkaa tuntuun siltä, että farmari ja häkki lienevät se paras ratkaisu.... Juhannuksena saadaankin häkki lopulta, ja päästään testaamaan sitä!

Eilen alkoi taas tuntua siltä, että jälkikoiraa ei meidän Hopesta ainakaan tuu. Tai jos rehellisiä ollaan, oli oikeastaan sellainen tunne, ettei siitä tule koiraa ollenkaan!

Reenit meni alusta asti alamäkeä, makkara ei kiinnostanut autosta ottaessa yhtään, pussien yli Hope juoksi suoraan metsään ja ruudultakin lähdettiin seikkailemaan vaikka kuinka kauas. Kaksi ruutua me sitten vaan tehtiin, toinen meni hiukan paremmin kuin eka.

Tosin Kalevi oli sitä mieltä, että k.o. käytös johtui todennäköisesti siitä, että Hope oli päivällä oksentanut. Tällä kertaa ei tainnut olla kiviä, mutta luun (vuotarulla) kappaleita oli kyllä.
Iltaruokaa Hope kävi haistamassa, mutta ei edes maistanut. Onneksi neiti oli kuitenkin tänä aamuna syönyt ruoastaan puolet.

Juha epäili, että Hopella on stressi, kun se jyysti lelujaan eilen illalla siihen malliin. Voi ollakin, jos se meinaan aistii Tiian pinnan lyhyyden. Jotenkin hommat sujui helpommin, kun oli koiran kanssa kahdestaan kotona, vaikka olikin paljon väsyneempi. Nyt tulee helposti riideltyä Juhan kanssa, kun pitäisi siivota, pyykätä, lenkittää, ruokkia, leikkiä, kouluttaa jne eikä toinen (kumpikaan) tee ikinä mitään!

Eilisellä iltalenkillä Hope taas kulki koko pitkän matkan Nummen kirjastolle ihan hienosti Tiian kanssa. Menimme töistä tulevaa Juhaa vastaan, mutta kun sillä menikin ylitöiksi, tuli lenkistäkin aika pitkä. Uusi ihmetys oli Halisten kosken silta, jonka kalterien välistä Hope työnsi päänsä nähdäkseen joelle paremmin.. Oli aika hauska näky=)

Illalla Hope sai taas yhden riehumiskohtauksen, eikä remuamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Hope näyttää ihan Leijonakuninkaan mielipuolilta hyeenoilta, kun sen kieli roikkuu toisesta suupielestä ADHD-kohtauksen aikana! Hurjaa touhua!

Yön Hope kuitenkin nukkui ihan mallikelpoisesti. Aamulla Tiiaa harmitti, kun vartavasten koitti saada puettua hipihiljaa lenkkiä varten. Hopen panta oli kuitenkin hukassa, ja sitä etsiessä tuli pisut taas lattialle! Lenkillä tehtiin kuitenkin metsään vielä sekä pisut että kakat.

Aamulenkin jälkeen Hopella meinas mennä hermot, kun tyhmät omistajat meni vielä petiin makoileen, jolloin Hope hyppäsi sinne myös! Nopean lattialle palautuksen jälkeen Hope päätti vielä käydä vuorotellen pureskelemassa omistajia, ja kaappasi varmuuden vuoksi yhden tyynyn sängystä, etteivät perhanat vaan saisi nukuttua.

Välillä ottaa kyllä todella voimille. Tänä aamuna Hopen vetäessä yhtä riekkumiskohtausta istuimme Juhan kanssa keittiön pöydän ääressä. Minä olin ihan varma, että koira on lopullisesti pilalla, kun mulla palaa hermot ja huudan niin pienestä. Juha taas oli sitä mieltä, että se koiran omistamisen hauska puoli saisi näkyä vähän useammin kuin toi rasituspuoli... Sitä odotellessa=)

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tiistaisissa, sateisissa hakutreeneissä Hope oli taas vallan hurmaava. Iloisena se kävi moikkaamassa kaikki maalinaiset ilman nakkihoukutuksia, kulki isukkinsa mukana kiltisti ja tuli Tiian luokse melkein joka kerta, kun Tiia vähän huhuili tai vislaili. Hope myös etsi hienosti neljä maalinaista, jotka ensin näyttäytyivät ja sitten menivät piiloon! Tyttöporukalla hommat sujuivat hyvin, tosin aikaa meni yli 3 tuntia....

Juhannukseksi vetäydymme mökille lepäilemään, ja sunnuntaina mennään taas reeneihin. Saas nähdä mitä mökkeilystä tulee Hope-riiviön kanssa...Säilyykö naapurisopu ylöjärven näyttelyyn saakka= )

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Riehakas riiviö

Eilen saatiin koulutusliivit, joihin on hyvä kätkeä tarpeellista tavaraa. Sellaista takkia onkin ollut hankala valita, jossa kesäkuumalla olisi mukava liikkua ja jonka taskuihin mahtuisi pallot, nakit, rätit, patukka, kakkapussit ja vesipullo =)

Eilinen koulutusilta meni muuten ihan mukavasti, muta Hope on Tiian kaltainen pätkäpinnainen ja turhautuu saman tien, kun toiminta lakkaa. Ja kun on tylsää, on mukavaa alkaa komentamaan ja haukkumaan Tiiaa, puremaan lahkeita ja poukkoilemaan sinne tänne.

Varsinaisessa koulutuksessa meni ihan mukavasti seuraaminen, seisominen ja luoksetulo -tosin tultuaan luokse Hope karkasi takaisin Sailalle, joka olisi ilmeisesti ollut Tiiaa kivempi leikkikaveri...

Myös eteen Hope lähti ihan mukavasti, mutta Tiia-hölmö kielsi ennen harjoitusta ruokakippoon koskemisen, joten Hope ei meinannut uskaltaa syödä sittenkään, kun lupa olisi ollut.
Monesti Hope onkin askeleen edellä koulutuksessa, ja me omistajat aiheutamme näitä "ongelmia". Joka päivä oppii kuitenkin itsekin uutta.

Iltalenkillä menimme taas piilosta, mistä Hope tykkää valtavasti. Harjoittelimme myös hieman näyttelyjuttuja. Jokin siinä on, kun Tiia juoksuttaa Hopea, se alkaa helposti haukkumaan ja komentamaan ja riekkumaan, mutta Juhan kanssa menee aina ihan mukavasti. Voipi olla siis, että Juhalla on pakkoura handlerina, jos Tiia ei saa riekkumista kitkettyä pois...

Tänään meillä on ilmeisen märät hakutreenit, kun koko päivän on satanut. Onneksi Core texit on keksitty!

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Koirarintamalla ei mitään uutta

Viikonloppu meni Tiian sairastaessa. Keuhkoputken tulehdus söi voimia, joita Hopen kanssa touhuamiseen tarvii- ja paljon. Hoitohommat jäivät siis suuremmalta osaltaan Juhalla.

Pieniä johtajuusongelmia on ollut havaittavissa. Hope pitää selkeästi Juhaa ykköspomonaan, mistä Tiia ei ole yhtään tyytyväinen (senhän piti olla MUN koira!) =).

Kun Juha on paikalla, Hope koittaa komentaa ja päsmäröidä Tiiaa. Kun Juha ei ole paikalla, Tiian ja Hopen yhteistyö sujuu oikein mukavasti. Kuitenkin, jos Tiia pärähtää kunnolla, uskoo Hope Tiiaa silloinkin kun Juha on vieressä.

Esimerkiksi eilen Hope riekkui ja hyppi olohuoneessa (jonne juha sen halusi päästää) vasten sohvalla istuvan Tiian naamaa. Haukkuvan koiran kita ei ole kovin miellyttävä, kun nenä on vaarassa jäädä vasta puhjenneiden hampaiden väliin.

Hope paineli hyvää vauhtia keittiön puolelle Tiian käyttäessä muutamia voimasanoja niiden vaatimalla äänenpaineella. Ja pysyi portin takana, vaikka Tiia tempaisikin sen kiinni vain puolittain. Aamulla (Juha vei Hopen iltalenkille, Tiia meni melko pian kohtauksen jälkeen nukkumaan) Hope olikin taas oikein mielin kielin ja iloisena Tiian seurasta.

Todennäköisesti tämä on yksi niistä aiheista, joihin palataan vielä useasti Hopen pomotusyritysten lisääntyeessä.....

Yksi ihmetyksen aihe, joka on vaivannut mieltä koko koirankoulutuksen tähän astisen keston ajan, on miten tehdä käskyistä ehdottomia? Millä hulttiopennun kaaliin saa mahtumaan, että Ei on ei ja Alas tarkoittaa sitä, että pöydältä ruoan tavoittelu loppuu siihen paikkaan???!!

Ensimmäinen vaaranpaikka oli lauantaina, kun Hope oli hakenut keittiön työpöydältä puolikkaan suklaalevyn omistajien ollessa pois kotoa. Onneksi appelsiini-krokantti ei ollut koiralle kuitenkaan maistunut, vaan levy oli koskemattomana lattialla. Eihän se ihan niin vaarallista ole kuin purkka, mutta myrkyllistä kuitenkin...

Torstaina Tiia kävi apteekissa, jossa entinen kollega oli tivaamassa juuri Kyy- ja käärmepakkauksen eroja ja sitä, kumpi sopii koiralle vai eikö kumpikaan ja pitääkö antaa vai ei. Tarviikin muistaa Johannalta kysyä, mihin lopputulokseen siellä apteekissa päädyttiin, kun itse lähdin kesken keskustelun kotiin sairastamaan!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Näyttelyreeniä

Eilen Hope ja Juha olivat märissä hakutreeneissä. Nakkipiiri ja ukkelien havainnointi nenällä sujuivat jo ilmeisen mallikkaasti, kaksikko tuskin malttaa odottaa tositoimia=)

Reenien päätteeksi Hope pääsi taas kiusaamaan Henkka-isukkia, kun koirat juoksivat vapaana metsässä. Illan päätteeksi harjoiteltiin eteenmenoa iltaruoan kanssa.

Yö nukuttiin pitkään ja rauhallisesti. Hope ei herättänyt meitä kertaakaan, tosin se ei tainnut itsekään juuri heräillä. Pari yötä onkin mennyt nyt oikein kivasti (koputetaan puuta).

Aamulenkin yhteydessä reenailimme Åsan opettamia näyttelyjuttuja: triangelijuoksua, up 'n downia ja seisomista. Omistajat olivat vielä vähän pihalla, mutta Hope meni suunnilleen mallikkaasti.

Hopen kanssa näyttelyjuoksu meni parhaiten siten, että ensin Hope saa hiukan maistaa nakkia, ja sitten juoksuttaja pitää sitä rintaa vasten. Näin vältyttiin hyppimiseltä. Koira tosin tuijottaa pää kenossa herkeämättä taluttajaa, mutta se ei haitanne, kun jalat kulkevat oikein eivätkä vinksota edestakaisin.

Seisominen on vielä hiukan hankalaa, Hopella jää helposti kaikki tassut mahan alle. Tosin ei pistänyt pahakseen, vaikka Tiia niitä siirtelikin. Nyt sitten vaan reenaillaan päivittäin näitä + hampaiden katsomista, jotta kehtaamme viedä Hopen näyttelyihin.

Hope on nyt ilmoitettu sekä Helsingin pentunäyttelyyn 20.7. että Ylöjärven erikoisnäyttelyyn 26.7. Toivotaan, että saamme niihin vielä asiantuntevat handlerit, jottemme pilaa kauniin neidin arvostelua kokemattomilla esittelijöillä.=)

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Eläinlääkärillä

Kyllä oli Suikkilan kissa- koiraklinikalla uudet hienot tilat! Kelpasi siellä olla meidänkin=)

Hope oli aika mallikkaasti koko eläinlääkärireissun ajan, eikä välittänyt odotusaulan räksyttävästä pikkupuudelista. Pöydällä oltiin suurnpiirtein paikallaan, ainoastaan sydämen kuuntelu oli niin jännää, että oli pakko hiukan kohkata.

Hampaat ell katsoi, mutta kieppuvan koiran takia vilkaisu oli melko pikainen. Totesi kuitenkin purennan olevan kunnossa.

Ell kehui Hopen olevan oikein hyvän näköinen, eloisa ja reipas, iloinen pentu. Jalkojen asennot on hyvät, samoin karva kiilsi mukavasti ja massaa on ihan hyvin.

Painoa meille on kertynyt jo 17,2 kiloa. Kohta ei Tiia enää jaksa nostella koiraa, tai sitten tarvii alkaa käymään punttiksella.

Punkista ohimolle jäänyt paukama on kuulemma ihan normaalia, ja häipynee parissa kuukaudessa.

Mahan alla olevat jäljet ell totesi pintanaarmuiksi, niinkuin olimme itsekin diagnosoineet. Tulleet varmaankin silloin, kun Hope meni muutaman kerran portin yli mahallaan portin päällä "vaappuen".

Eilen saatiin kentällä Åsalta näyttelyoppia, jota nyt harjoitellaan joka päivä hiukan parin viikon ajan. Juhannuksen jälkeen Åsa tulee taas kentälle ja tsekkaa silloin edistymistä. Kehdataan sitten viedä Hope molempiin heinäkuun näyttelyihin=)

Tänään Hope ja Juha saavat näköjään nauttia sateisista hakutreeneistä. Mikäs sen mukavampaa kuin maata märässä metsässä=)

maanantai 9. kesäkuuta 2008

16 viikkonen heilurihammas

Taas oli viikonloppuna hulinaa, kun suuntasimme lauantaina aamupäivällä kohti siuroa. Pikaisen ruokailupysähdyksen jälkeen Tiia ja Hope hyppäsivät Tiian vanhempien kyytiin ja lähtivät ajamaan kohti Länkipohjaa, missä on Tiian isovanhempien mökki.

Mökillä Hope sai kirmailla vapaana, ja mikä ihaninta, kaivella vaarin rantaan jättämiä, vanhoja, kuivuneita hauenkappaleita ja rouskutella niitä menemään. Hope myös tuli Tiian kanssa kahlailemaan (tai siis Tiia kahlasi, Hope loikki).

Vesi perkules kun pärskytti, Hopelal meinasi mennä hermot ja se koitti haukata roikeista. Näky oli aika mainio. Tiian kahlattu shortsien rajaan saakka Hope otti jopa muutaman vedon oikeaoppista koiraa, jonka jälkeen piti paineilla täyttä laukkaa pitkin rantaviivaa!
Ja tulipahan todistetua oikeaksi se väite, ettei mikään ole niin rakastava eläin kuin märkä koira=)

Tiia kävi saunassa ja uimassa, ja Hope tuli kehkoomaan laiturille, muttei uskaltanut veteen edes rannasta. Kuitenkin sitä selkeästi kiinnosti tulla veteen, ja tyytyväisenä se tulikin laiturilta Tiian syliin, josta Tiia laski sen veteen mahan alta kannatellen kuin pikkulapsia konsanaan. Siitä Hope ui hienosti rantaan. Homma toistettiin vielä kerran, jotta uimaopetus lälhtisi edes hieman alkuun.

Mökillä päästiin myös kokeilemaan soutuveneessä olemista. Veneessä oli ihan lystiä, sillä pelkästään paikalla istumalla oli nakkitaivas auki ja Tiia syötti jatkuvasti! Laiturille meno taisi hiukan pelottaa. Tiian vanhemmat kävivät soutelemassa hiukan pidemmän lenkin ilman meitä, ja takaisin palaava soutuvene oli niin pelottava, että se oli haukuttava ihan pystyyn! Tosin ehkäpä haukku olikin sellaista "Hope tahtoo takaisin nakkiveneeseen"-tyyppistä....

Yö meni rattoisasti Juhan vanhempien luona, kun siellä ei ollut väki eikä kissa kotona. Hope oli hienosti isotyttö, eikä tehnyt yöllä edes pientä lätäkköä!

Sunnuntain Hope viettikin rattoisasti lepäillen, välillä Juhan autonpesuoperaatiota seuraillen, välillä Tiian auringonottoseurana (Hope varjossa).

Sunnuntai-iltana kävimme tartuttamassa koirakuumeen Tiian vanhan hoitohevosen omistajaan. Hope olisi saanut jäädä tallin vahdiksi vaikka saman tien=)
Illalla vierailimme vielä Juhan vanhemmilla, ja vieraskorea Hope sai esittää koko temppurepertuaarinsa pihassa. Taisi tehdä vaikutuksen, seuraamiset, maahan menot ja kumpi käsi -temput.

Hiukan pelottavaa oli, kun Nokialla alkoi ukkostaa, ja jyrinät kuulostivat Hopesta ihan murinalta! Kotimatka yömyöhään taittui salamoiden räiskyessä taivaalla, mutta niistä Hope ei enää välittänyt, vaan veti unta kuulaan taas koko matkan. Sen verran rabkka viikonloppu kuitenkin oli, että viime yökin nukuttiin erittäin sikeästi...

Tänään onkin taas tottisreenit kentällä, toivotaan että saataisiin hieman näyttelykoulutusta... Jos Åsa vaan on paikalla. Huomenna on rokotus aamulla. Hampaiden katsominen on edelleen hiukan hankalaa, saas nähdä, miten eläinlääkäri onnistuu. Tänä aamuna Tiia huomasi pikkuruisten alanaskaleiden heiluvan!! Ja näytti ihan siltä, kun Hope olisi salaa vaihtanut jo keskimmäiset alahampaat. Tiia muistelikin, että viime viikon puolella joku päivä ihmetteli, että ihan kun Hopelta puuttuisi keskeltä hampaat, eikä ihme, kun ne kerran puuttuivat!

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Yöhaukkuja

Viime yönä selvisi sitten, että mitä (ainakin tällä kertaa) Hope keksii keskellä yötä haukkua. Tiivissä opiskelija-asuntolähiössä kun asumme, näkyy meidän makkarista ihan kivasti viereisen talon ikkunoista sisälle. Siellä joku kokkaili keittiössään puolen yön aikaan purtavaa, ja ilmeisesti Hope olisi halunnut osansa murkinoista. J

uhalla pamahti pinna heti kireelle, kun haukkuminen alkoi. Hope kuitenkin hoksasi melko nopeasti, että haukkuminen on kiellettyä ja maate meno hyvä homma. Vielä kun saisi sen muistamaan saman asian tänä iltana=)

Tänään on ollut niin tuskasen kuuma, että lenkkeily päätettiin jättää suosiolla illan viileisiin tunteihin, pihalla käytiin hiukan pallottelemassa aamupäivällä. Tänä iltana Tiian olisi pakko kylvää kasvimaakin, jos meinaa kesän aikana satoa saada... saas nähdä mitä siitä tulee.

Huomenna laitamme taas auton nokan kohti siuroa, ja todennäköisesti rykäisemme myös Tiian isovanhempien mökille Längelmäelle. Toivottavasti huomenna olisi niin lämmin, että tarkenisi uida, saataisin Hopen uimaopetus käyntiin=)

torstai 5. kesäkuuta 2008

Enkeli ja ärräpäitä

Koiranomistajan elämä heittelee tasaista vuoristorataa.. Välillä Hope on maailman kiltein, suloisin ja ihanin enkeli, välillä taas perkeleen riiviö.

Yllättäen meillä on viimeaikoina kuultu aika paljon seuraavaa:
"**TTU, mä vihaan tätä eläintarhaa"
"Onko sen PAKKO???"
"Mä en jaksais, en nyt"
"Paska rakki, palautetaan Päiville"
"Huolisko joku ton ilmaseks?"


Mutta onneksi meillä on kuultu myös paljon näitä:
"Äitin/isin hieno kulta"
"Hope on niin taitava"
"Hieno, koira, osaat niin hyvin"
"Hope on niin iloinen"
"Kaunis tyttö on nätisti"

Välillä, kuten eilen aamulla, kun oli valvonut koko yön (Hope haukku noin puolen tunnin välein), on aivan loppu, ja tunnin lenkin jälkeen Hope tekee tarpeet sisälle, tai riehuu ja mekastaa, on tullut jopa itku kun epätoivo on niin suurta. Sitten Hope tekee jonkun pienen asian hyvin tai erityisen söpösti, tai tulee suukottelemaan tai on muuten vaan ihana ja kaikki on taas hyvin..

Eilen jälkitreeneissä Hopella oli turhan paljon vauhtia, mutta ehkäpä se siitä rauhottuu. Lenkittäminen jäi aika vähiin kyllä. Treenien jälkeen jäätiin vielä Nooran ja Nellan kanssa leikkimään, ja onneksi viime yönä nukuttiin taas ihan kivasti.

Matolääkkeetkin on nyt sitten upponnut ilman kummenpia oksenteluja, otimme nyt Flubenolin käyttöön. Sitä joutuu vaan antamaan hirveästi, kolmena päivänä yksi kokonainen pötkö tahnaa! Hirvittävä määrä=)

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Isukin klooni

Olimme eilen illalla alaosaton järjestämässä mukavassa Rotikkariehassa. Ohjelmaan kuului muun muassa lihapullalinko, makkaransyöntikilpailu ja Toto-juoksu.
Hope voitti arpajaisissa hienon kongin ja sai Henkka-isukin voittamia purutikkuja Sailalta, kun ne oli Henkalle liian pieniä...

Hopen kanssa kokeilimme lihapullien koppaamista, melkein onnistui puolikkaan koppaaminen. Tätä siis harjoitellaan kotona, jotta päihitämme muut ensi vuonna!

Toto-juoksu meni hyvin, tosin Tiian kunto meinasi loppua. (omistaja toimi siis kirittäjänä kentän päästä toiseen) Kuukauden vanhempi Lalli kirmasi kuitenkin paljon Hopea vauhdikkaammin, ja vei näin ollen pentuluokan voiton.

Ilta oli mukava ja aikaa kentällä vierähti jälleen muutama tunti. Illan päätteeksi anoimme Hopen hieman tutustua pikkuvelipuoleen, nimittäin 9 viikkoiseen Rokiin.

Otimme myös 2perhepotretteja", mikä oli tosin aika mahdotonta, kun paikalla oli yksi murisevainen isukki ja kaksi touhukasta tenavaa, jotka ei todella pysyneet paikalla ilman meitä ihmisiä=)

Lisäillään kuvia tänään albumiin. Niistä näkee hyvin, kuinka samannäköisiä Henkka ja Hope onkaan. Neiti on kuin ilmetty isänsä, ainakin väritykseltään ja melko samannäköinen piirteiltäänkin, tosin tietysti tyttömäisempi=)

Isukin ja Sailan ja Ilkan temppunäytöksestä saimme hyviä vinkkejä Hopen kouluttamiseen. Ainakin Juha oli sitä mieltä, ettei juuri tärkeämpää temppua koiralle voi opettaa, Henkka oli nimittäin opetettu hakemaan kaljaa!!!Kuulemma Heinosten mökiltä on sen verran matkaa rantaan, että Saila ei viitsi kaljoja kanniskella. Henkka toimi hienosti tarjoilijana tölkkilasti pajukorissa.

Juha on jo suunnitellut, että Hope pitää opettaa "laksemaan" kuten entisajan sirkuseläimet konsanaan. Henkalle oli opetettu oikea ja vasen, joten Juha kuulemma saattaakin aloittaa niistä.
Ehkäpä kuitenkin olisi ensin hyvä opettaa hieman tottista, esimerkiksi luokse tulo ja maahan meno kunnolla=)

Viime yönä oli muuten hieman kurjaa, sillä Juha heräsi puoli neljältä siihen, että Hope oli oksentanut iltaruoat kolmeen läjään. Annoimme illalla Hopella Drontal-matolääkkeen, mutta suikkilan eläinhoitajan mukaan ei voi tietää, johtuiko oksentaminen siitä.

Vielä aamulla tuli ainakin lenkillä saatu makkaranpala saman tien takaisin. Toivotaan että aamuruoat ovat pysyneet sisällä, kun Hope on yksin kotona, kun Juha meni (rättiväsyneenä) pääsykokeisiin. Tänään on kuitenkin siis illalla ohjelmassa matolääkkeen uudelleen otto.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Uimamaisteri

Hehee.. Tänään veimme Hopen pienelle biitsireissulle heti aamusella. Kävimme erään nimeltämainitsemattoman uimarannan läheisillä kallioilla, joista salaa hiukan uitimme koiraa..
Tai siis, kahlasimme itse ihanan lämpöisessä vedessä ja maanittelimme Hopea kastamaan edes varpaansa=)

Uimaan emme pentua saaneet, mutta reippaasti pärskien se kahlaili menemään, kun vihdoin viimein uskalsi. Oli nimittäin aika jännää puuhaa tuollainen vesistely. Valitettavasti itse uimareissusta ei sattuneesta syystä tullut kuvia, mutta rantakuvia laitetaan taas albumiin, jahka keretään....

Kallioille oli joku kunnoton jättänyt kalan sappirakkoja mätänemään muiden roskien joukkoon. No Hopenhan täytyi tietysti ottaa juuri ne ällöt kasat suuhunsa, ja Juhalle muristiin ihan tosissaan, kun Juha koitti niitä saada Hopen suusta.

Lopulta Tiia sai kammettua pennun leukoja auki sen verran, että sai ekan ällötyksen ulos. haju oli sen verran hirveä, että yökkäilyltä ei voinut välttyä. Juha kunnostautui, ja kaivoi loput moskat Hopen kidasta.

Voitte uskoa, että pussailua ei meillä hetkeen harrasteta! Siis Hopen kanssa=)
Ja siihen loppui rantareissumme muutenkin, kun Tiian tarvi lähteä töihin...

On muuten ottanut reissu sen verran voimille, että Hope kuulemma nukkui edelleen, kolme tuntia kotiin tulon jälkeenkin=)

lauantai 31. toukokuuta 2008

Jee, Juha tulee!

Juha palaa tänään lomareissultaan, ja siitäkös me tytöt ollaan tyytyväisiä. Eilen oli Tiialla jo sen verran hermot kireellä, että Hope-parka joutui kestämään jo pientä tiuskintaa hiukan herkemmin kuin yleensä...

Tosin Hopekin on ollut hieman rasittava, viime yönä oli taas pakko vahtia Tiian unta niin tehokkaasti, ettei ollut unta mitä vahtia! Eli siis kuuntelin puolen yötä, kun Hope haukkui pihalla juhlivia ihmisiä ja muita kaduntallaajia. Sen lisäksi Nala rääkyi puolen yötä ikkunan alla. Oli auvoisaa tulla aamulla töihin silmät ristissä.

Edellisyönäkin nukuin huonosti, kun murehdin siuron kisunpentuja, joita ei nyt sitten olekaan. Yksikään kuudesta ei jäänyt keisarinleikkauksen jälkeenkään henkiin, kun emolla oli tulehdus ja se oli kuivunut. Olen kyllä katkera eläinlääkärille, joka oli sanonut synnytyksen voivan kestävän vuorokauden! Olisi pyytänyt tuomaan heti näytille, kun ekan pennun jälkeen supistukset lakkasivat... Olin jo varautunut piilottamaan pentueesta yhden meille, niin ettei Juha huomaisi=)

Vaikka kyllä välillä tuntuukin siltä, että asuntomme on nyt jo liian pieni meidän eläintarhalle. Pitänee odottaa vielä muutamia vuosia(kymmeniä, sanoisi Juha) ennen kun meille otetaan uusia karvakavereita. Kaloja sen sijaan uuteen akvaarioon varmaan mahtuisi enemmänkin, se näyttää nyt jotenkin niin tyhjältä...

Ai niin, sen verran tarvii Hopea kehua, että kyllä oli mamma ylpeä pennusta Salon-seikkailulla. Junamatkat menivät pääosin makoillessa (alkumatkasta oli pakko tunkea Tiian syliin katselemaan ikkunasta) ja matkan varrella saatiin monet kehut ulkopuolisilta, niin söpöydestä kuin rohkeudestakin.

Myös Muurlassa Hope käyttäytyi pääosin hienosti, tosin taisi kerran kaataa Minjan kumoon, kerran Tiian ollessa vessassa tuli ulkoa sisälle pissalle, ja pari kertaa karkasi Essin ja Fiinan kanssa pihasta talliin/ Röllerö-pupun häkille sillä välin kun Tiia oli ratsastamassa.

Piakkoin tarvisi varmaan käydä ratsimassa myös niin että Juha tulee kävellen mukaan, jotta saataisiin Hope totutettua kulkemaan hepan kanssa. Sitten Tiia voisi ottaa sen välillä mukaan, samanlailla kun Annulla ja Maijalla (Tiian hoitopollen omistajat) on usein Dana (kultainen noutaja) mukana.

Ehkäpä tänäiltana, tai huomenna saataisiin jopa kylvettyä kasvimaalle jotain, jos Juha tulee pitelemään Hopea. Viimeksi Hope meinaan kaivoi keskelle kasvimaata aikamoisen kraaterin...
Riesa mikä riesa, söpö se silti on=)

torstai 29. toukokuuta 2008

Kiirettä on piisannut

Niin kauheasti ollaan tohistu suuntaan jos toiseen, että kirjuuttelu on jäänyt aika vähiin.
Juha on ollut tämän viikon reissussa, joten olemme olleet Hopen kanssa kahdestaan.
Jälkitreeneissä opeteltu makkararuutu on ihana aivoharjoitus, kun se on niin helppo tehdä itekseen. Samoin pussi-ilmaisua on harrastettu koiolosuhteissakin.
Hopella on selkeästi välillä Juha-vajaus, neiti kiertää etsimässä Juhaa ja ynisee. Myös tiian hermot ovat koetuksella, sillä yksinänsä ollessa Hopessa riittää tekemistä.
Äsken Tiian tullessa suihkusta neiti makasi tyynen rauhallisena SOHVALLA!!!! Vaikka olohuoneeseen on portti ja kaksi keittiön tuolia vielä esteenä. Tiedä sitten, että sohvallako Hope kaiken muunkin yksinoloaikansa viettää.... =)
Tänään Tiia ja Hope hyppäävät junaan ja matkustavat Saloon. Saas nähdä miten ensi kerta junassa sujuu...
Huomiseksi teimme iltalenkkitreffit skotti-Lillin kanssa ja lauantaina Juha jo onneksi tulee=)
Ensi viikonloppuna, siis viikon päästä on jälleen uutta ihmeteltävää, kun siurossa on synnytetty viime yönä kissanpoikasia, ihanaa!

tiistai 20. toukokuuta 2008

Söpö, söpömpi, söpöin

Kyllä se vuan niin on, että Hope se vaan söpöstyy päivä päivältä. Vaikka pennun pörröisen hellyyttävä olemus pikkuhiljaa väistyy jalkojen kasvaessa, tulee tilalle toisenlaista suloisuutta.
Parasta Hopessa on se, että se saa meidät (ja muutkin) hymyilemään. Ja usein.

Esimerkiksi perjantaina ajaessamme Siuroon keskustelimme Juhan kanssa henkeviä siitä, ovatko eläimet tyhmiä luupäitä vai viisaampia kuin ymmärrämmekään (voitte miettiä kumpi oli kummalla kannalla).... Hiukan meitä nauratti, kun huomasin Hopen istuvan aivan takapenkin reunalla siten, että se melkein ulottui pään kanssa meidän "väliimme". Siinä se seurasi keskustelua, katsoen aina sitä joka puhui, välillä päätään kallistellen, hyvin pohtivaisen näköisenä=) Ai sekö muka luupää!

Eilen meillä oli alaosaston järjestämä "leikkikoulu", jossa oli koko porukka harjoittelemassa koiran kanssa leikkimistä. Kun Hopen ja minun vuoro tuli mennä rinkiin, esittelin Hopelle yhtä omista riehumisräteistämme, mutta sepäs ei neitiä paljon innostanut. Hope nappasi kiinni suurimpaan tarjolla olevaan leikkikouluttajan patukkaan (noin metrin mittaiseen), jossa oli naru perässä. Sitä me sitten kiskoimme pisin kenttää, Hope oli toheissaan ja yleisöä nauratti=)
Isoin lelu on paras lelu, tuumii Hope. Harmi ettei kenellekään tainnut olla kameraa mukana!

Eipä ole muuten enää meidän perheellä iltaisin ajanvietto-ongelmia. Tälläkin viikolla maanantaina oli treenit kentällä, tiistaina hakutreenit raisiossa ja keskiviikkona jälkitreenit littoisissa.. Ja turha luulla et Hope olisi näistä mistään väsynyt=) Yöt onneksi kuitenkin nukutaan hieman rauhallisimmissa merkeissä, ainakin eilisen leikkitreenien jäljiltä..

maanantai 19. toukokuuta 2008

Mökkiviikonloppu

Viikonlopun vietimme Juha sukulaisten mökillä Tottijärvellä. Auto-ongelmien takia jouduimme turvautumaan Tiian iskän autoon, joka on (ehkä meidän tuleva) farmari-mondeo.
Hope sai siis ensimmäistä kertaa elämässään ajella farmarin takaloosterissa, ja hyvin meni.
Ekalla matkalla konttiin jäänyt lumiharja sai aluksi kyytiä, mutta nopeasti Hope asettui makuulle, ja loput viikonlopun matkat suijuikin enimmäkseen Hopen torkahdellessa takaboksissa.

Mökillä elämä oli jännää, puiset kierreportaat aiheuttivat ensin hankaluuksia, mutta pian Hope meni niissä ylös alas kuin vanha tekijä. Saunalle menevät rappuset Hope jätti väliin, ja ampaisi rantaan metsän kautta.
Myös saunominen oli jännittävää ja mielenkiintoista! Niin kiinnostavaa, että neiti työnsi koko päänsä juuri sytytetyn kiukaan pesään! Onneksi nokka ei kuitenkaan palanut, kiitos nopeiden refleksien.
Mietittiin kyllä, että montako aivosolua mahtoi neidin pääkopassa taas silläkin hetkellä liikkua... ei varmaankaan montaa=)

Hope kokeili pikkuisen saunomistakin, mutta oleili lähinnä pukuhuoneessa. Myöskään Juhan järvessä käynti ei saanut koirulin huomiota, vaan pyyhkeen päällä nukkuminen oli paljon kivempaa.

Yksi superjännittävä asia oli rautalapio, jolla Tiia käänsi kasvimaata. Sitä oli pakko haukkua hirmuisesti, omistajien leikkiin kutsu- ja muista huomion saanti -yrityksistä huolimatta. haukku loppui vasta kun lapio palautettiin paikoilleen varastoon. Ruohonleikkurissa ei sen sijaan ollut mitään ihmeellistä.

Mökkeilyn ohessa poikkesimme Siurossa, jossa hyvin isomahainen Viuhti-kissa sai vähän kyytiä. Tyhmät omistajat eivät vaan antaneet Hopen kurmottaa kattia kunnolla. Hope myös härnäsi lapinkoiravanhusta Vickiä, joka ei varmaankaan koskaan tule Hopea hyväksymään, sen verran kovat oli ärinät.

Emme ole viittineet Vickiä painostaa Hopeen tutustumaan, sillä Vicki on jo lähes sokea, ja viime keväinen raju pittbullin hyökkäys on tehnyt Vickistä aran ja varautuneen. Riehakasta Hopea ei ole kauhean helppo saada tutustumaan hillitysti. Tosin Vicki kävi nuuhkimassa Hopen tassuja tämän nukkuessa, että jonkin verran sitäkin pentu kiinnostaa.

Kotimatka venyi lauantain aamuyön tunteihin, johtuen jälleen auton käynnistymisongelmista. Painepesurilla tehty moottorin putsaus oli yllättäen kastellut myös ei- toivottuja alueita=) Matkan teon viivästyminen johti kuitenkin siihen, että hieman Vammalan jälkeen, oli pakko ottaa tirsat levähdyspaikalla ja Huittisissa vaihdettava kuskiksi Juha. Kun Tiiaa väsyttää, Tiia nukkuu, siihen ei auta raittiit ilmat, musiikit tai muut kommervenkit...

Sunnuntaiaamun hakutreeneissä olimmekin varsin haukottelevaisia. Hope oli kuitenkin pirteä ja terhakas, ja osasi hienosti etsiä nakeilla varustautuneita ihmisiä, vaikka ne menivät jo jopa kuusien taakse!

Hope sai hakutreeniessä myös juosta isä-Henkan kanssa vapaana, mistä johtuen sai muutamat pissasuihkut päälleen. Kotona pesimme hauvan oikein shamppoolla, ja tuli niin pehmoinen, että luulisi pentukarvan palanneen=)
Tosin illalla Hope oli auttamassa kasvimaan mullan levityksessä, joten pesun jälkiä ei juurikaan enää näy....

perjantai 16. toukokuuta 2008

Yöllisiä puheluita

Olipas taas tapahtumarikas yö meillä. Tiia heräsi nimittäin klo 01.14 siihen kun puhelin soi -pitkään ja kiivaasti.
Tiia ei aluksi löytänyt puhelinta mistään, mutta soiton perässä etsiytyi lähelle Hopen petiä, jonka vieressä puhelin lojui. "isukki soittaa" luki näytössä.

Hieman pöllämystyneenä Tiia vastasi, miettien, että mikä hätä siellä nyt on. Samaa oli iskä miettinyt. "Onko joku huoli, kun soitit?" luurista kuului. Oli mennyt oikein vastaajaan viesti soitosta.

Hetken raksutti, mutta sitten hokasin että Hopehan sinne iskälle on soittanut! Taisi olla tärkeää asiaa kun ei malttanut odottaa aamuun saakka! Ehkäpä Hope halusi muistuttaa, että olemme menossa Siuroon kyläilemään tänä viikonloppuna tai jotain.

Aamulla Tiiaa harmitti isolla veellä, kun huomasi kännykoru-pehmoeläin-Tiikerinsä hävinneen puhelimesta killumasta. Pikaisen etsinnän jälkeen löysimme Tiikerin tassuista kolme, mutta muut ruumiinosat ovat edelleen kateissa. Tiikeri siis taisi kohdata viime yönä itseään suuremman pedon. toivottavasti se on helposti ulostulevaa tavaraa, ettei tule koirulille mahanpuruja=)

Sen verran innokaasti Hope on yöllisiä puheluitaan soitellut, että myös kännyn näyttö ja kakkoskamera olivat saaneet hieman kolhuja, tai siis naarmuja. Onneksi Tiia ei ole turhan tarkka hienoista ominaisuuksista, soittaa ja tekstata pystyy edelleen!