keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Koiranomistaja lehtityössä...

Heh. On mukavaa, kun on työssä, jossa saa monesti tarttua itseään kiinnostaviin aiheisiin.. (Tosin päätoimittajamme on välillä sitä mieltä, että hevos- ja koirajutut saa jo riittää, toimituksessa kun on varsin monta eläinhöperöä)
Mutta tein siis jutun siitä näyttävätkö koirat omistajiltaan tai muistuttavatko heitä muuten. Ja pakkohan sitä oli sitten päästävä hyödyntämään omakohtaista kokemusta.

Tälläisen näkökulman tein juttuun (törkeästi tässä nyt lainaan itseäni):

Isäntä koiran mukaan?

Oma koirani muistuttaa minua hirveästi luonteeltaan. Ulkoisesti emme kuitenkaan ole toistemme kaltaisia. Sen sijaan koira muistuttaa kovasti avomiestäni.
Sellainen koira, millainen isäntä -sanonta pitää siis meillä paikkansa. Isäntä ja koira ovat molemmat tummia, suuria nappisilmiä, joista tarvittaessa löytyy voimaa ja toisaalta taas lempeyttä.
Ulkonäkö vaikuttaa monesti koirarodun valintaan. Omalla kohdallani täytyy pohtia, olenko valinnut miehen samoin kriteerein kuin koiran vai toisinpäin. Mies tuli taloon ennen koiraa, mutta jo silloin tiesin haluavani vielä joskus juuri tämän rotuisen koiran.
Kummankohan tulisi loukkaantua, miehen vai koiran? Olen kuitenkin kumpaankin valintaan erittäin tyytyväinen. Molemmissa viehättää edelleen sekä luonne että ulkonäkö. Ja varsinkin leveä, korvista korviin ulottuva hymy, joka irtoaa kummaltakin varsin herkästi.


Juha ja Hopen tuntevat voivat varmasti yhtyä tähän:D

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä vain - varsinkin Juhan tuntevana - sillä hymyllä Juha saa äitinsäkin suostumaan lähes mihin vaan ja taitais se onnistua Hopeltakin...

- leena -

Anonyymi kirjoitti...

Mielipiteeseesi voi vallan mainiosti yhtyä.
Myös me isännän kanssa olaan hyvin toistemme näköisiä ja Luonnekin stemmaa.
-Isukki-

Anonyymi kirjoitti...

Vastaan tänne kun en muuta keksinyt.. :) meillä oli aluksi Lolan kanssa sama ongelma,kun hevosten hännässä roikkuminen ja jalkoihin pureminen olisi ollut mieluisaa. Ei muuta kun Hope remissä mukaan ja hevonen toiselle puolelle naruun. Lola on saanut tutustua hevosiin haistelemalla, mutta kaikki riekkuminen niiden läheisyydessä on kielletty. Sitten kun koira kävelee nätisti hevosen vierellä narussa, voidaan päästää koira välillä irti. Myös jos kenttä on käytössä, niin Juha (esimerkki) pitää Hopea remmissä ja sinä ratsastat/juoksutat hevosta sen läheisyydessä. Pieneenkin riekkumiseen (haukkuminen, hyppiminen ym.) on kiellettyä. :) Onnea treeneihin! -Henna ja Lola-