sunnuntai 24. elokuuta 2008

Muuttopuuhissa

Alkaa oleen kaikki aika hyrskyn myrskyn, Juha tekee muuttoa tänään ja Tiiakin koittaa raapia tavaroitaan pikkuhiljaa kasaan uuteen kotiin siirtymistä varten. Hiukan haikealta tuntuu jättää Turku taakse, kun asunto on ollut kiva, ja elo muutenkin suhteellisen leppoisaa täällä...

Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle.
Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi.

Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=)

Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)

Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)

Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!

Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hope on sitten kuin ystäväni pikkupoika aikanaan. Poika pyysi joululahjaksi tyhjiä pahvilaatikoita :=)) Halvat on huvit, onneksi.

- Leena -

Anonyymi kirjoitti...

Haikealta se tuntuu täälläkin, kun Turun jätätte. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana kuvioissa, vaikka välimatka piteneekin.
-Isukki-