Tässä parin päivän aikana Hope on jäänyt useamman kerran jo kiinni sängyssä luvatta oleilusta. Rupesin ihmettelemään, kun neiti ei enää nykyään tule ovelle vastaan kotiin tullessa, vaan on unisen näköisenä joko olkkarin tai makkarin ovella. Syykin siihen selvisi, kun kävin kokeilemassa kädellä sänkyä, se oli tietysti ihan lämmin! Tainnut olla makoisammat unet pehmeällä petillä kuin oman häkin turvassa... Hunsvotti mikä hunsvotti, mutta mitäs sille voi tehdä?
Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa...
Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.
Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään.
Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...
Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti