Voihan ryökäle!

Kasvattaja-Päivin tytär Viivi lanseerasi viime viikonloppun mökkivierailullaan Hopelle uuden kutsumanimen: ryökäle. Kaksikko oli aika hauska näky, kun Hope juoksi edellä Viivin leikeistä varastamaansa kulhoa kantaen ja Viivi perässä ryökälettä huutaen. Sen jälkeenkin ryökäle-sanalle on ollut käyttöä kerran jos toisenkin.

Esimerkiksi eilen illalla. Tiia oli Hopen kanssa 1,5 h lenkillä, maanitellen haukkua pissimään ja kakkimaan ilman tulosta. Lopulta Tiialla loppui pinna ja Juha kävi vielä yrittämässä, saaden pisut aikaiseksi. Puoli tuntia sisälle tulon jälkeen huomasimme keittiön olevan täysin miinoitettu, ainakin kahdeksan läjää!

Ja aiemmin illalla, ennen lenkkiä Tiia lähti hakemaan Juhaa töistä jättäen Hopen siis yksin kotiin. Ilmeisesti Hopea oli alkanut kismittää, kun Tiia oli ollut pitkään olohuoneessa alkuillasta. Kotiin tullessamme jäimme juttelemaan naapureiden kanssa, jolloin sisältä kuului kovasti vinkunaa. Kun menimme lopulta sisälle, oli vinkuna hiljentynyt- ja koira portin väärällä puolella olohuoneessa! Siinä Hope istua tapitti hyvinkin tyytyväisenä.

Eikä siinä vielä kaikki,sanoisi Simo Vaatehuoneelta. Hetken rakkiamme naurettua Juha huikkasi "hyppää" ja niin vaan neiti leiskautti paikoiltaan seisten portista yli, siis tasajalkaa hypäten. Ilmeisesti portti on ollut jo pitkään hyvinkin psykologinen, ja nyt sen mahti alkaa horjua...=)


Ilmeisesti illan aktiviteetit eivät olleet tarpeeksi meidän ryökäleelle, sillä yöllä tohistiin taas pentuajoista tuttuun tapaan. Kyytiä saivat niin muuttoa varten hankitut banaanilaatikot, ulkonakulkijat kuin Hopen omat lelutkin. Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että jos aamuviideltä ei häntä nukuta, ei silloin äiti ja iskäkään saa nukkua!

Ja ilmeisesti Hopella oli kasvishammasta alkanut kolottaa, tai neiti on muuten vaan viehtynyt puutarhanhoitoon. Nimittäin Hope oli hakenut eteisen hyllyköstä istutuslapion (täysin metallinen, vain pieni muoviosa) joka hampaanjäljistä päätellen oli ollut yön kaivauksissa kovassa käytössä. Ja aamulla luonnolliseti Hope oli pirteä kuin pulu ja me ihmiset raahustimme ylös kuin kaksi märkää rättiä...

Ainiin, kiinnitäkääpäs huomio Blogin uuteen hienoon yläosaan! Kyllä se Juha on vaan taitava.. Ja toi kuva on just tyypillinen Hope :"tylsää, keksikää mulle hetipaikalla tekemistä".