Opettavaisessa Diseny elokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: "Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä." ja "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä".
Siltäpähän se näyttää että myös meidän ohana lyödään keskeltä poikki ja eriytetään vajaaksi vuodeksi toisistaan....
Juha pääsi Nurmijärvelle opiskelemaan, ja Tiialla olisi hyvä mahdollisuudet saada Salosta toimittajan sijaisuus.... Eli asumisjärjestelyt ainakin tulevat muuttumaan syksyllä.
Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Joko Tiia ja Hope jäävät Turkuun ja Juha muuttaa Nalan kanssa Nurmijärvelle tai sitten kaikki muutamme johonkin puoliväliin ja me kuljemme sitten tahoillamme kouluun ja töihin...Tai sitten Tiia muuttaa Saloon tai jotain... Toistaiseksi on vielä vain kysymyksiä, ei vastauksia lainkaan...
Mutta hyvillä mielin kaikki ratkaisut tehdään. Eipä meitä ole ennenkään erillään olo hetkauttanut, tuskinpa nytkään=)
Hopen kanssa löydettiin tänä aamuna uusi herkku: Puskatuoreet mustikat! Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että nekin pitää metsästää. Nimittäin haukku otti kauheen vauhdin ja loikkasi aina keskelle mätästä, kun Tiia kumartui marjoja poimimaan!
Muutaman kerran jälkeen Hope kuitenkin ymmärsi, että on viksumpaa istua nätisti odottamassa, silloin saa saalista osan! Ja hienoja koppeja tuli otettua myös mustikoilla=) Harmi vaan, että lähimetsäämme ei tule tänä vuonna kauhean hyvää satoa... taidetaankin poimia kaikki vähät suoraan suuhun, viimevuotisia on edelleen pakastimessa=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti