Koirarintamalla ei mitään uutta

Viikonloppu meni Tiian sairastaessa. Keuhkoputken tulehdus söi voimia, joita Hopen kanssa touhuamiseen tarvii- ja paljon. Hoitohommat jäivät siis suuremmalta osaltaan Juhalla.

Pieniä johtajuusongelmia on ollut havaittavissa. Hope pitää selkeästi Juhaa ykköspomonaan, mistä Tiia ei ole yhtään tyytyväinen (senhän piti olla MUN koira!) =).

Kun Juha on paikalla, Hope koittaa komentaa ja päsmäröidä Tiiaa. Kun Juha ei ole paikalla, Tiian ja Hopen yhteistyö sujuu oikein mukavasti. Kuitenkin, jos Tiia pärähtää kunnolla, uskoo Hope Tiiaa silloinkin kun Juha on vieressä.

Esimerkiksi eilen Hope riekkui ja hyppi olohuoneessa (jonne juha sen halusi päästää) vasten sohvalla istuvan Tiian naamaa. Haukkuvan koiran kita ei ole kovin miellyttävä, kun nenä on vaarassa jäädä vasta puhjenneiden hampaiden väliin.

Hope paineli hyvää vauhtia keittiön puolelle Tiian käyttäessä muutamia voimasanoja niiden vaatimalla äänenpaineella. Ja pysyi portin takana, vaikka Tiia tempaisikin sen kiinni vain puolittain. Aamulla (Juha vei Hopen iltalenkille, Tiia meni melko pian kohtauksen jälkeen nukkumaan) Hope olikin taas oikein mielin kielin ja iloisena Tiian seurasta.

Todennäköisesti tämä on yksi niistä aiheista, joihin palataan vielä useasti Hopen pomotusyritysten lisääntyeessä.....

Yksi ihmetyksen aihe, joka on vaivannut mieltä koko koirankoulutuksen tähän astisen keston ajan, on miten tehdä käskyistä ehdottomia? Millä hulttiopennun kaaliin saa mahtumaan, että Ei on ei ja Alas tarkoittaa sitä, että pöydältä ruoan tavoittelu loppuu siihen paikkaan???!!

Ensimmäinen vaaranpaikka oli lauantaina, kun Hope oli hakenut keittiön työpöydältä puolikkaan suklaalevyn omistajien ollessa pois kotoa. Onneksi appelsiini-krokantti ei ollut koiralle kuitenkaan maistunut, vaan levy oli koskemattomana lattialla. Eihän se ihan niin vaarallista ole kuin purkka, mutta myrkyllistä kuitenkin...

Torstaina Tiia kävi apteekissa, jossa entinen kollega oli tivaamassa juuri Kyy- ja käärmepakkauksen eroja ja sitä, kumpi sopii koiralle vai eikö kumpikaan ja pitääkö antaa vai ei. Tarviikin muistaa Johannalta kysyä, mihin lopputulokseen siellä apteekissa päädyttiin, kun itse lähdin kesken keskustelun kotiin sairastamaan!