Reikä kengässä!

Tänä aamuna Tiia lähti pahaa avistaamatta töihin kiireellä ja huomasi, että Hope-pirskatti oli syönyt kenkään reiän! Muuten asia ei harmittaisi niin paljon, mutta Tiia INHOAA kenkien ostamista, ja oli noin kuukausi takaperin löytänyt kerrankin kivan näköiset kävelykengät. Nyt sitten odottaa taas loputon etsimisurakka....

Juhannusmökkeily meni hyvin, Hope pääsi kokeilemaan häkissä nukkumista ja sai remuta vapaana pihalla. Hope kävi myös uimassa kaksi kertaa, tosin toisella kerralla peruutti vahingossa laiturilta järveen... Toisella kerralla Tiia nosti taas Hopen laiturilta, kun se vinkui muttei uskaltanut tulla veteen.

Puuta koputtaen uskaltaa kertoa, että sisäsiisteysasiat etenivät vihdoin hiukan. Mökillä Hope teki noin 90 prosenttisesti kaiken ulos. Kotona Tiia on jo kolmena aamuna onnistunut pissattamaan ja kakattamaan Hopen suoraan ulos, tosin yöllä on kuitenkin tullut lätäköitä sisälle. Tuntuu, että Hope on joko oppinut kakka-sanan merkityksen tai sitten yhdistänyt äkistämisen kakkapusseihin, sillä parina aamuna pussin valmiiksi kaivaminen "käskyn" kanssa on saanut Hopen tekemään asiat hienosti ulos.

Myös lenkillä on nyt tehty pari kertaa tarpeet matkan varrelle, tosin ei vieläkään hihnassa, vaan yhdellä peltotiellä, jossa pidämme Hopea välillä irti.

Eilen Johanna-täti kävi kylässä ja toi Hopelle ihanan ison luun. Jossain kohtaa vierailua nostimme luun kappiin, kun Hope tuntui syövän sitä tuntikausia. Annoimme sen kuitenkin takaisin. Homma jäi ilmeisesti Hopen mieleen, sillä aamulla se koitti kantaa luun maton alle ja piilottaa sen eteisen kaappiin, ilmeisesti peläten, että me viedään se suusta.

Maanantaina meillä oli kentällä näyttelyreenit, ja Hope teki kaiken muun paitsi hampaiden näytön todella hienosti. Harmi, sillä puhtaan valkeat, uudet, suorat hampaat ovat todella kauniit! Vielä on kuukausi aikaa harjoitella, ja nyt Tiia lupasi lopettaa kokonaan kivien suusta kaivamisen. Toivottavasti tulevat ulos muuta kautta.... Tärkeämpää kuitenkin on, ettei Hope ärisisi hampista näyttäessä.