Koiralle tulee hintaa..

Tänä aamuna Tiia oli jo ihan varma, että Hope on lopullisesti pilalla, eikä ikinä opi sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa ja olemaan haukkumatta ja purematta tavaroita... Nyt alkaa nimittäin näkyyn jo kaikenlaiset tihutyöt, mitä Hope tekee..

Juha löysi muun muassa yöpöydän kosketuslampun virtajohdon poikki purtuna...Tiian kaikissa puolen vuoden sisään ostetuissa vaatteissa (paitsi farkuissa) on reikiä, kun Hope on pureskellut niitä. Sen lisäksi yhdestä Tiian kengästä se on ainakin syönyt remmin, yhden kännykän laturin pureksinut, kaikki sängyn alla olevat narut, jotka pitävät pohjalautoja paikoillaan, on järsitty poikki ja mystisesti kadonneet, ja keittiön tuolien kulmissa on aika paljon hampaanjälkiä... Ja Hopella on Tiian äidin mukaan enempi leluja kun Tiialla pienenä!!

Tiistaina Hope oli syönyt hakutreenien aikana auton turvavyönsä poikki! Ennen keskiviikon jälkitreenejä Tiialla oli vain hiukan aikaa käydä hakemassa uusi Karvakorvista. Tiia päätti olla viksu ja ostaa erilaisen, pidemmän kuin aiemmin, koska vanha vaikutti jo hiukan lyhyeltä. Myyjillä oli kiire, joten Tiia vaan maksoi remmin ja meni autoon.

Kotona Tiia huomasi, etti remmin lukko sovikaan auton lukkopesään! Juhannuksena tarvii katsoa, millainen patentti Tiian iskän kanssa kehitellään, jotta saadaa Hopen vyöasiat kuntoon. Pikkuhiljaa alkaa tuntuun siltä, että farmari ja häkki lienevät se paras ratkaisu.... Juhannuksena saadaankin häkki lopulta, ja päästään testaamaan sitä!

Eilen alkoi taas tuntua siltä, että jälkikoiraa ei meidän Hopesta ainakaan tuu. Tai jos rehellisiä ollaan, oli oikeastaan sellainen tunne, ettei siitä tule koiraa ollenkaan!

Reenit meni alusta asti alamäkeä, makkara ei kiinnostanut autosta ottaessa yhtään, pussien yli Hope juoksi suoraan metsään ja ruudultakin lähdettiin seikkailemaan vaikka kuinka kauas. Kaksi ruutua me sitten vaan tehtiin, toinen meni hiukan paremmin kuin eka.

Tosin Kalevi oli sitä mieltä, että k.o. käytös johtui todennäköisesti siitä, että Hope oli päivällä oksentanut. Tällä kertaa ei tainnut olla kiviä, mutta luun (vuotarulla) kappaleita oli kyllä.
Iltaruokaa Hope kävi haistamassa, mutta ei edes maistanut. Onneksi neiti oli kuitenkin tänä aamuna syönyt ruoastaan puolet.

Juha epäili, että Hopella on stressi, kun se jyysti lelujaan eilen illalla siihen malliin. Voi ollakin, jos se meinaan aistii Tiian pinnan lyhyyden. Jotenkin hommat sujui helpommin, kun oli koiran kanssa kahdestaan kotona, vaikka olikin paljon väsyneempi. Nyt tulee helposti riideltyä Juhan kanssa, kun pitäisi siivota, pyykätä, lenkittää, ruokkia, leikkiä, kouluttaa jne eikä toinen (kumpikaan) tee ikinä mitään!

Eilisellä iltalenkillä Hope taas kulki koko pitkän matkan Nummen kirjastolle ihan hienosti Tiian kanssa. Menimme töistä tulevaa Juhaa vastaan, mutta kun sillä menikin ylitöiksi, tuli lenkistäkin aika pitkä. Uusi ihmetys oli Halisten kosken silta, jonka kalterien välistä Hope työnsi päänsä nähdäkseen joelle paremmin.. Oli aika hauska näky=)

Illalla Hope sai taas yhden riehumiskohtauksen, eikä remuamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Hope näyttää ihan Leijonakuninkaan mielipuolilta hyeenoilta, kun sen kieli roikkuu toisesta suupielestä ADHD-kohtauksen aikana! Hurjaa touhua!

Yön Hope kuitenkin nukkui ihan mallikelpoisesti. Aamulla Tiiaa harmitti, kun vartavasten koitti saada puettua hipihiljaa lenkkiä varten. Hopen panta oli kuitenkin hukassa, ja sitä etsiessä tuli pisut taas lattialle! Lenkillä tehtiin kuitenkin metsään vielä sekä pisut että kakat.

Aamulenkin jälkeen Hopella meinas mennä hermot, kun tyhmät omistajat meni vielä petiin makoileen, jolloin Hope hyppäsi sinne myös! Nopean lattialle palautuksen jälkeen Hope päätti vielä käydä vuorotellen pureskelemassa omistajia, ja kaappasi varmuuden vuoksi yhden tyynyn sängystä, etteivät perhanat vaan saisi nukuttua.

Välillä ottaa kyllä todella voimille. Tänä aamuna Hopen vetäessä yhtä riekkumiskohtausta istuimme Juhan kanssa keittiön pöydän ääressä. Minä olin ihan varma, että koira on lopullisesti pilalla, kun mulla palaa hermot ja huudan niin pienestä. Juha taas oli sitä mieltä, että se koiran omistamisen hauska puoli saisi näkyä vähän useammin kuin toi rasituspuoli... Sitä odotellessa=)

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tiistaisissa, sateisissa hakutreeneissä Hope oli taas vallan hurmaava. Iloisena se kävi moikkaamassa kaikki maalinaiset ilman nakkihoukutuksia, kulki isukkinsa mukana kiltisti ja tuli Tiian luokse melkein joka kerta, kun Tiia vähän huhuili tai vislaili. Hope myös etsi hienosti neljä maalinaista, jotka ensin näyttäytyivät ja sitten menivät piiloon! Tyttöporukalla hommat sujuivat hyvin, tosin aikaa meni yli 3 tuntia....

Juhannukseksi vetäydymme mökille lepäilemään, ja sunnuntaina mennään taas reeneihin. Saas nähdä mitä mökkeilystä tulee Hope-riiviön kanssa...Säilyykö naapurisopu ylöjärven näyttelyyn saakka= )