Eläinlääkärillä

Kyllä oli Suikkilan kissa- koiraklinikalla uudet hienot tilat! Kelpasi siellä olla meidänkin=)

Hope oli aika mallikkaasti koko eläinlääkärireissun ajan, eikä välittänyt odotusaulan räksyttävästä pikkupuudelista. Pöydällä oltiin suurnpiirtein paikallaan, ainoastaan sydämen kuuntelu oli niin jännää, että oli pakko hiukan kohkata.

Hampaat ell katsoi, mutta kieppuvan koiran takia vilkaisu oli melko pikainen. Totesi kuitenkin purennan olevan kunnossa.

Ell kehui Hopen olevan oikein hyvän näköinen, eloisa ja reipas, iloinen pentu. Jalkojen asennot on hyvät, samoin karva kiilsi mukavasti ja massaa on ihan hyvin.

Painoa meille on kertynyt jo 17,2 kiloa. Kohta ei Tiia enää jaksa nostella koiraa, tai sitten tarvii alkaa käymään punttiksella.

Punkista ohimolle jäänyt paukama on kuulemma ihan normaalia, ja häipynee parissa kuukaudessa.

Mahan alla olevat jäljet ell totesi pintanaarmuiksi, niinkuin olimme itsekin diagnosoineet. Tulleet varmaankin silloin, kun Hope meni muutaman kerran portin yli mahallaan portin päällä "vaappuen".

Eilen saatiin kentällä Åsalta näyttelyoppia, jota nyt harjoitellaan joka päivä hiukan parin viikon ajan. Juhannuksen jälkeen Åsa tulee taas kentälle ja tsekkaa silloin edistymistä. Kehdataan sitten viedä Hope molempiin heinäkuun näyttelyihin=)

Tänään Hope ja Juha saavat näköjään nauttia sateisista hakutreeneistä. Mikäs sen mukavampaa kuin maata märässä metsässä=)