Hope on aivan Hopeless tossa paikkojen särkemisessä. Ei vaan voi käsittää, missä välissä se kaiken tuhoo. Tänään oli jälleen yhdet Tiian rintsikat pureskeltu, onneksi vaan olkain, joten sen saa varmaankin korjattua. Eilen Tiia huomasi, että kaksi viikkoa sitten toisinpäin käännetyistä sohvanpaloista ulommaista saa ruveta ompelemaan,kun eräs pannahinen on tunkenut ensin luunsa ja muunsa sohvankoloon (kulmasohvan osien väliin) ja sitten koittanut ottaa sitä sieltä pois, tietysti sillä seurauksella, että sohvan kulmassa on nyt reikä...
Tiia ei edes halua ajatella, kuinka pitkä tulisi listasta "Hopen rikkomat tavarat", jos sellaista alkaisi kirjoittamaan. Taitaisi pienempi nippu paperia täyttyä melko nopeasti.
Yksi Tiian kavereista oli sitä mieltä, ettei Hopea saisi lainkaan leikittää millään kankaisella, esim. farkkurätillä, jollei se saa syödä vaatteita. Jos jollain on tähän jotain omakohtaista kokemusta tai vinkkiä, kaikki otetaan vastaan ennen loppullista hermojen menetystä. Koiraa on myös TODELLA hankalaa olla huomioimatta silloin, kun suussa on jotain kiellettyä, koska usein se on myös jotain itselle tärkeää...
Eilen meiltä jäi reenit väliin, koska Tiia ei jaksanut lähteä myrskyn keskelle ajamaan. Sähkökatkoksen yllätettyä meidät tuli testattua sekin, miten Hope ja kynttilät sopivat yhteen: eivät kovin hyvin.
Lähdimmekin sähkökatkoa pakoon Muurlaan, jossa Hope ja Essi ja Fiina saivat juosta vapaina. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun kävimme tasaisin väliajoin huutamassa koiria ovelta. Kun emme hetkeen huomanneet tätä tehdä, kolmikko oli haihtunut näkymättömiin. Tiia lähti sitten etsiskelemään hurttia tallilta ja muualta lähiympäristöstä, mutta niitä ei ollut missään. Jonkun ajan päästä rapainen, väsynyt lauma kuitenkin tuli Miinan huudon perässä takaisin pihapiiriin. Hiukan ehdimme jo pelästyä niiden lähteneen pidempäänkin reissuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mikä ettei tuossa farkulla leikittämisessä voi olla perääkin...Vaikka en kyllä usko leikittämättä jättäminen vähentääkään pahan tekoa.
Meidän porukat ei kyllä uskalla jättää huomioimatta kun meikäpoika sukkia tai hanskoja kanniskelee. Sillä vaikka en niitä yleensä revikään, saatan turhautuessani jäytää jonkinasteisen reiän.
Ei, meidän porukat kutsuu mut aina iloisesti luokseen ja vaihtaa vaatteen makupalaan. Muutaman kerran tää aina onnistuu ja sitten ne korjaa tavarat pois saatavilta ja käy sulkemassa mun aukaisemat vaatekaapit ja sanovat, että tää leikki voi nyt loppua.
-Isukki-
Vielä kun löytäis sellasen herkun, mihin Hope suostuis vaihtaan ne ihanat aarteet.
Kolinpurkin ravauttaminen toimii aina, mutta toisaalta on kurjaa olla julma ja käyttää sitä. Oonkin säästänyt sen vaan vaarallisimpiin juttuihin.
Joo, ja täytyy sanoa että kummasti kodin matalat tasot ja lattiapinta-ala on ruvennut pysyyn puhtaana:D
Lähetä kommentti