Tänä aamuna Tiia ilmeisesti nukkui jälleen liian pitkään, Hopen mielestä ainakin. Neiti oli hakenut naulakosta (tai lattialta sen alta) näyttelyhihnansa ja ilmeisesti osoitti arvostuksensa kehäpellenä olemiseen. Hihna oli meinaan sentin palasina lattialla Tiian herätessä. Harmistuksen ja silmissä kiiluvien euronkuvien haihtumisen jälkeen Tiia päätti viedä koirulin reippaalle energianpurkulenkille.
Mentiin lähimetsään, ja Hope lähti heti hihnasta vapauduttuaan painelemaan täyttä laukkaa pitkin poikki. Koiran menoa ei voi katsella nauramatta, joten pian Tiiakin oli taas hyvällä tuulella. Löysimme monta kaatunutta puuta, joissa harjoittelimme edes takas hyppyjä. Hope oppi myös uuden tempun, joka oli siis "ali", kun osa puista oli niin korkea, ettei koiraa voinut hypyyttää niistä yli.
Hope osoitti myös gustaffsonin taitonsa kiipeilemällä jokaiselle vähän isommalle kivelle, mikä matkan varrella oli. Tiia kun meni laittamaan ekalle kivelle kepin ja kehotti kiipeämään :D
Lenkin yhteydessä Tiia kävi piilottamassa myös lelun metsään, mutta ovelana laittoikin niitä sinne kaksi. Hienosti Hope haki ne yksi kerrallaan, vaikka ei olisikaan malttanut luovuttaa niitä Tiialle. Sisätiloissa Hope on oppinut kyllä todella hyvin irti käskyn (kolinapurkin ravistelun avustamana), mutta ulkona koira ei malttaisi luopua aarteistaan.
Aamulenkin jälkeen haukku makoilikin hetken aloillaan silmät lupsuen. Tiia antoi sille töihin lähtiessä pakastepizzalaatikon, johon syömättä jäänyttä aamuruokaa oli piilotettu. Jotakin energian määrästä kertoo, ettei Tiia ehtinyt ovesta ulos ennen kuin laatikko oli auki ja namit syöty...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti