Voi, kun saatais lunta

Täytyy sanoa, ettei ole mitään niin kurjaa kuin tämä synkkä ja pimeä vuodenaika. Kun olisi edes lunta maassa, mutta kun ei. Ja toi kuran määrä on aivan uskomaton, eikä riitä, että lattia on kuranen lenkin jälkeen (tassujen pyyhkimisestä huolimatta, mutta kun eteisen seinätkin on aina ihan harmailla raidoilla puolen metrin korkeuteen saakka.. Kyllä pistää ketuttamaan!

Hopella on muuten tuon tavaroiden kanniskelun, tuhoamisen ja ne suussa karkaamisen lisäksi toinenkin todella ärsyttävä tapa. Se on tassujen kuivaamisen aikana muriseminen! Tiia ei ole keksinyt vielä mitään konstia, millä se loppuisi. Välillä on palkattu, välillä on pistetty koiraa kuriin ärisemällä (ja valepuremalla) takaisin, välillä koitettu olla huomioimatta. Ja aina se murina kuitenkin tulee. Ja se on koko tassujen pyyhinnän ajan. Toisaalta, se kyllä on sellaista ystävällistä kurina-murinaa, että älä äiti nyt viitsis, mutta silti se pistää pinnan kireelle joka ikinen kerta, kun lenkiltä tai ulkoa tullaan. Vinkkejä tähän, kenelläkään??

Tiia alkaa oleen vähän huolissaan Hopen sisäsiisteydestä. Viime yö meni kuivin lattioin, kun makkarin ovi oli kiinni, eli Hope ei päässyt kuljeskelmaan ja pissaamaan eteiseen yöllä. Aamuruokailun yhteydessä (sillä välin kun Tiia kävi kylppärissä) oli kuitenkin taas ilmestynyt lätäkkö sisälle. Siitäkin huolimatta, että kävimme pissalla ennen ruokailua. Tiia hirvittää, kun uudessa asunnossa on laminaattilattiat, eikä muovimattoa... mitenköhän mahtaa kestää..

Toinen kehittymismurhe on juoksut. Eipä vaan näy meidän Topilla sellaisia... Yksillöllistähän tuo tietenkin on, mutta kyllä ne ekat voisivat sieltä jo tulla. Tiia haluaisi tietää, muuttuuko toi hurtan käytös niiden aikana vai ei, ja jos muuttuu, niin miten.

Eilen mentiin muuten Eteen-menoa, jonka kanssa on ollut vaikeuksia (Hope on tehnyt aina mutkan ennen kuppia). Tällä kertaa palkkana oli lelu, ja löytyhän se vauhti-vaihde Hopestakin! Eikä tullut mutkaakaan ollenkaan:D Homma siis toimi jälleen paremmin lelu- kuin ruokapalkalla.

Ruoasta tuli mieleen, että kyllä Tiiaa hiukan hirvitti -ja nauratti- eilen, kun paisteli uunnissa sitten kolme kanan reisikoipea ihan vaan koiralle ja kissalle. Ne kun oli otettu pakastimesta sulamaan, eikä Juha sitten muistanut viedä niitä mukanaan, kun haki tavaroitaan sunnuntaina. Kaikkein hauskinta oli se, että Tiia (vaikka nälkäinen olikin) ei kasvissyöjänä voinut itse syödä niitä, vaan kiltisti närppi ne vain paloiksi ja sekoitti kisun ja koiran kuppeihin. Kyllä meni meinaan kuppi tyhjäksi Hopeltakin. Taisi olla aika herkkua...