Eilen oltiinkin taas pitkästä aikaa koulutuskentällä. Sinnikkäästi roikumme BH-kurssilla, vaikka koira onkin vuoden verran kakarampi kuin muut. Heti ensimmäisellä kurssilla tuli tosin selväksi, että ei me kovin pian kokeeseen olla valmiita, mutta tavoite on kuitenkin päästä ensi syksyllä kokeeseen.
Ensimmäinen kääk tuli jo siinä, että namit piti laittaa välillä kokonaan piiloon. Seuraamisessa en ole Hopea enää "imuttanut" nakilla, mutta nami on ollut kuitenkin kädessä. Äkkiä Hope hiffas kuitenkin, että nami tulee myös taskusta, kunhan hiukan malttaa mielensä.
Kotiläksyksi saimme seuraamista, täyskäännöstä ja edestä sivulle -kiertoa. Harjoittelu aloitettiin jo tänään aamulenkillä. Aamulla rupesimme testaamaan myös ensi viikon liikettä, istumista kesken seuraamista ja maahan menoa. Toistaiseksi Tiian pitää hieman hidastaa vauhtiaan, että Hope ymmärtää istua. Maahan meno ei sujunut aluksi, mutta saatuaan vapauden, lelun ja leikkimisen palkaksi muutaman kerran, rupesi Hope tarjoamaan maahanmenoa myös istu-käskyllä :D
Viimeistään huomenna rupeamme harjoittelemaan myös kaupunkiosuutta. Ajattelin viedä nälkäisen koiran nakkipaketin kanssa keskustaan, tosin sitä ennen meillä on pelastuskoirien tottista. Viikonloppuna viimeistään ryhdymme harjoittelemaan vieraiden kohtaamista, kättelyä ja ilmoittautumista.
Hope tuntuu nauttivan uuden oppimisesta, mutta taitaa syy olla minussa itsessäänkin. Perusjuttujen jankkaaminen kun ei ole mieleeni, vaan kaikki mulle heti tänne nyt -periaatteen mukaisesti kaipaan lisää haasteita. Huomaan innostuvani itse enemmän ohjaamisesta, kun opeteltavat asiat ovat itsellekin uusia.
BH-kurssilla on hyvä olla myös jumbokoirakko (eli tällä kertaa me). Vaikka homma on meille haasteellista, emme kuitenkaan ahnehdi liikaa tai pety epäonnistumisistamme. Onhan meillä vuosi aikaa tulla yhtä hyviksi kun muut kurssilaiset...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti