Voihan..... kevät!

Se on täällä taas, kevät, kura, kikkareet ja kärpäset. Onneksi valon mukana tulee myös kivoja juttuja, kuten huomisen torstai-illan hakutreenit :D

Hope nautiskelee lähimetsän kevätannista aivan riemastuneena. Tänään se ilahdutti meitä aamulenkillä jahdaten sitruunaperhosta kumallisesti loikkien. Näky oli kuin jostakin disney-piirretystä, harmi että kameran kantaja oli niin hidas, ettei pysynyt loikkivan rotikan vauhdissa :D

Ikävä kyllä Hope nautiskelee myös hevosen kikkareista, jostain epämääräisistä möykyistä ja oman sekä naapurin kissan pihalle jättämistä, lumen alta löytyneistä hiiren (tms.) raadoista... Eikä niistä luovuta, vaikka Tiia sanois mitä (eikä tiia suostu kaivaan niitä sen suusta)... YÄÄÄÄK!!!!

Hope rakastaa älyttömästi keppien hakemista. Kepin eteen se on valmis seuraamaan, haukkumaan, olemaan paikallaan tai mitä vaan keksitään pyytää. Sinänsä huvittavaa, kun keppejä on kuitenkin metsät väärällään ;) Edes lelu ei voita kepin ihanaa hurmaa. Keppileikin varjopuoli on tietysti kuumuus, parikymmenen reippaan pyrähdyksen jälkeen koiran kieli roikkuu polvissa ja silti se urhoollisesti singahtaa aina uudelleen kepin perään. Hope on käytännöllisenä koirana keksinyt myös keinon viilentää itseään: mikäs sen mukavampaa kuin painaa maha kuralätäkköön, ojaan tai soiseen lätäkköön ja pistää maate. Ja voitte vain kuvitella kuran ja hiekan määrää meidän huushollissa, lähes päivittäisestä imurinlaulannasta huolimatta :D

Muutaman viikon Tiia taisteli joka suuntaan hihnan päässä kiskovan koiran kanssa, mutta pääsiäisenä muistui mieleen yksi opittu konsti. Hihnan päästä tuli propelli, joka valitettavasti napsauttaa koiraa kuonolle, jos se innostuu kiskomaan eteen.
Hope on kyllä valitettavan kovapäinen, mikä ilmenee sekä siten, ettei se opi vieläkään varomaan propellia ja siten, että ei tunnu paljo napsahtelut haittaavaan :D

Tässäkin kolikossa on tosin kääntöpuoli: hihna napsahtaa joka lenkillä pari kertaa myös taluttajan päähän, naamaan tai vähintään polveen.
Eikä propellilenkkeilyä voi harrastaa pitkillä matkoilla... Kotoa lähimetsään kuluvan kävelyn ajaksi se toimii siten, että Tiian hermot säilyy, ja sitten koittaa ihana vapaus kummallekin, koiralle sekä omistajalle!!

Minkäköhän takia mun koira ei opi kulkemaan kauniisti hihnassa? Ei kai syy voi olla siinä, että se kulkee hihnassa ainoastaan kotoa metsään (max.500 m), kotoa autoon (50m.) tai autosta kotiin :D :D