Kuvaamisia ja läksiäisiä

Heh, meillä kävi Johanna-täti viime viikolla Hopea kuvaamassa, niinkuin varmasti tosta 18 kk -kuvasta huomaatte :) Muitakin hienoja kuvia Johanna otti ja neuvoinkin, että lähettäisi niitä rotikkakalenteriin taas tarjolle. Ajattelin itseltäkin muutaman kuvan sinne laittaa...

Voitte käydä ihastelemassa Johannan kuvia TÄSTÄ

Hopella taisi olla todella rankka viikonloppu, sillä maanantaiaamuna haukku ei olisi noussut millään. Tiia joutui todenteolla komentamaan koiran ylös ulos ja lenkille, jotta itse ehti töihin. Muuttoviikon nukkumisjärjestelyt kyllä ovat Hopelle mieleen, sillä sänky on jo purettu ja Tiia nukkuu patjalla lattialla. Hope ei tunkee sänkyyn, mutta pääsee melkein kylkeen kiinni tulemalla lattialle viereen :D

Niin, ja rankka viikonloppu johtui siitä, että perjantaina käytiin iltamyöhään (muuttokuorman viemisen jälkeen) kylässä Tuomaksella ja Emmalla ensimmäistä kertaa, ja oli jännää nähdä uusi paikka ja ihmisiä ja päästä ekaa kertaa parvekkeelle! Lauantaina Tiia ja Ilkka suuntasivat Poriin Sonisphere-festarille, jolloin Hope jäi viihdyttämään Tiian iskää koko illaksi. Sunnuntain sieniretki vei koirasta ilmeisesti viimeisetkin mehut :)

Toisaalta, myös juoksujen alkaminen viime viikolla väsyttää Hopea. Saas nähdä, miten Paimion näyttely sujuu, kun haukku ei tekisi muuta kuin nuuskisi ja on vähän alakuloinen. Väsymys ja hitaus toisaalta tekee ehkä Hopen kohdalla vaan ihan hyvää, ei ole sitten ihan vieterinä kehässä :D Jännä juttu, ettei Henkkaa kiinnostanut Hope viikko sitten lainkaan, vaikka neiti alkoi samana iltana vuotamaan ihan selkeästi. Tänään joudutaankin treenaileen ilman perinteistä juoksutusta, kun ei Henkkaa varmaankaan voi päästää Hopen kanssa temmeltämään yhtä aikaa..Tulee oleen muutenkin viimeiset kimppatreenit vähään aikaan.

Eilen Tiialle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, ja Hope tutustui uuteen koiraan,
5 kk ikäiseen Jedi-nimiseen belgian paimenkoiraan. Sulassa sovussa Hope, Jedi ja kultainen noutaja Dana juoksivat yhdessä, tosin Hope koitti jatkuvasti astua Danaa, joka kerrankin näytti kyntensä (tai oikeastaan hampaansa) ja puolusti itseään! Puolittain sokeutunut sakemanni Fiina vaan ei oikein tykännyt kolmen koiran tunkemisesta reviirilleen ja ilmaisi sen menemällä pöydän alle piiloon, reppana.

Tänään aamulenkillä iski pieni haikeus, jos ei muuten niin ainakin upeiden lenkkimaastojen vuoksi. Nokialla lenkeistä tulee vähän pidempiä ja tylsempiä, kun ensin pitää aina mennä asfaltteja pitkin useita kilometrejä ennen metsään pääsyä. Toisaalta Tiian kunto (ja Hopen käsiteltävyys hihnassa) varmaan paranevat entisestään :D

Ensi viikolla päästään muuton jälkeen toivottavasti viettämään myös vähän kesälomaa. Tiia haaveili, että mentäisiin jopa ihan mökille asti. Hope ainakin tykkäisi, siellä kun pääsee järveen koska tahansa :D

Kohti Nokian seikkailuja

Vähiin käy ennen kuin loppuu...Reilun viikon päästä meillä on taas edessä muutto, ja uudenlaiset kujeet odottaa Nokialla :D
Hope taitaa arvailla että taas ollaan muuttamas, sillä sen verran tarkkaan neiti seuras kun pakkailin hänen tavaroitaan yhteen laatikoista. Toki pakkailuista on ollut Hopelle riemuakin, banaanilaatikosta esiin kaivettu tervainen löylykauha oli mitä parhainta järsittävää ja tallille matkalla ollut harjakivi sekä kelluva tuikkukynttilä löytyi murusteltuna -mistäpä muualtakaan, kuin Tiian sängystä!!!

Hope tuntuu ottaneen muutenkin ilon irti salaisista sänky- ja sohvaoleiluistaan. Toisinaan Tiian palatessa töistä sohvatyynyt on kannettu sängylle pesäksi,toisinaan sohvan täytteitä (jep jep, selkänojasta niitä on hyvä kaivella) taas levitelty ympäri lattiaa. Ilmeisesti haukku on kuullut Tiian ja Ilkan suunnitelmat siitä, että uudessa kodissa edellämainitut lepopaikat (jotka on juuri haettu kaupasta) on ehdottomasti koiralta kiellettyjä. Tiian elokuinen kesäloma taitaakin kulua iloisesti kolinapurkkia ravistellen :D

Vähän säälittää valmiiksi jo Nokian naapurusto. Nimittäin samassa rapussa neljässä muussakin asunnossa asuu koiria... Jos yksi haukkuu, muut haukkuu ja pikkukoirien räkytys hukkuuu kyllä Hopen bassonjylyyn, neiti kun on perinyt isä-Henkalta varsinaisen HD-haukun :D

Eilen me käytiin jälleen Paraisilla isukkia ja Sailaa ja Ilkkaa moikkaamassa. Hope sai nautiskella meriveden viilennyksestä ja tietty myös spurttailusta pitkin nurmikkoa.. Sit reenailtiin vähän umppari-ilmaisuja lähimettässä. Aluksi paffilaatikossa oleva maalimies oli hauvalle suuri jännitys ja mysteeri, mutta pian koiruli käytti taas bassoaan ihan oikeaoppisesti :D

Hakutreenailun jälkeen harjoteltiin vielä hiukan Paimion näyttelyä varten. Aluksi Saila koitti juoksuttaa Hopea, mutta sitten todettiinki että taitaa kuitenkin mennä Tiian kanssa paremmin. Seisomista varten Saila lupasi kuitenkin tulla lelun kanssa juniorikehän laidalle houkutuslinnuksi :D

JA MILLAISEN LELUN! Kirsi toi reeneihin mukaan Kiiralle ostamansa vesilelun, mistä tuli kertarysäyksellä Hopen supersuosikki. Koska Kiira ei ole lelusta pahemmin välittänyt (mitä nyt hiukan innostu kantamaan sitä, jos Hopen silmä vältti) niin Kirsi lahjoitti lelun meille.
Neonpinkki, kelluva (!), kovamuovinen noutokapula on ehdottomasti Hopen suurin aarre tällä hetkellä... eikä toivottavasti hajoa ihan heti. Tosin Tiiaa hiukan pelotti kotimatkalla, että lelun sijaan hajoaa auto, kun Hope innostui rymyämään lelun kanssa takakontissa :D

Terveet silmät

Nyt on sit käyty ihan eläinlääkärissä tsekkaamas et hurtalla on terveet silmät. Näköelimistä ei valittamista löytynyt, mutta käytöksessä olis ollu parantamisen varaa...

Hope nimittäin koitti sen verran pomottaa ja uhitella sekä hoitajaa että lääkäriä et ensin mä sain tapella Sinin avustamana Hopelle ite silmätipat ja sitten lääkärin huonees laitettiin myös kuonokoppa ettei lekurilta lyhenis sormet :D

Seuraavaksi me ruvetaan jännittämään Paimion erkkaria, muuttoa ja tulevia lonkkakuvauksia. Saas nähdä muriseeko koira tuomarille, sopeutuuko se lainkaan kerrostaloon ja onko ne jalat terveet :D

Toi kerrostaloon muutto tässä on eniten jännittänyt, ja ollaan pohdittu jo kaikenlaisia ratkaisuita. Tällä hetkellä Hopella kun on ikävä tapa haukkua todella kovaäänisesti kaikki ylimäääräiset kulkijat. Saa nähdä kuinka äkkiä se sit tottuu rappukäytävän ääniin, vai pitääkö meidän ottaa haukkupantaa tms. apuvälineitä käyttöön. Myös uudet, tiukemmat säännöt odottaa koiraa yhteiselon sujumisen kannalta, nimittäin Ilkka on ehdoton näissä sänky- ja sohva -asioissa, kun tähän asti Tiia on katsonut läpi sormien, jos koira on sängyllä tai sohvalla omistajien ollessa pois kotoa (milläs sen pidät sieltä pois, kysyn vaan)...