Heh, meillä kävi Johanna-täti viime viikolla Hopea kuvaamassa, niinkuin varmasti tosta 18 kk -kuvasta huomaatte :) Muitakin hienoja kuvia Johanna otti ja neuvoinkin, että lähettäisi niitä rotikkakalenteriin taas tarjolle. Ajattelin itseltäkin muutaman kuvan sinne laittaa...
Voitte käydä ihastelemassa Johannan kuvia TÄSTÄ
Hopella taisi olla todella rankka viikonloppu, sillä maanantaiaamuna haukku ei olisi noussut millään. Tiia joutui todenteolla komentamaan koiran ylös ulos ja lenkille, jotta itse ehti töihin. Muuttoviikon nukkumisjärjestelyt kyllä ovat Hopelle mieleen, sillä sänky on jo purettu ja Tiia nukkuu patjalla lattialla. Hope ei tunkee sänkyyn, mutta pääsee melkein kylkeen kiinni tulemalla lattialle viereen :D
Niin, ja rankka viikonloppu johtui siitä, että perjantaina käytiin iltamyöhään (muuttokuorman viemisen jälkeen) kylässä Tuomaksella ja Emmalla ensimmäistä kertaa, ja oli jännää nähdä uusi paikka ja ihmisiä ja päästä ekaa kertaa parvekkeelle! Lauantaina Tiia ja Ilkka suuntasivat Poriin Sonisphere-festarille, jolloin Hope jäi viihdyttämään Tiian iskää koko illaksi. Sunnuntain sieniretki vei koirasta ilmeisesti viimeisetkin mehut :)
Toisaalta, myös juoksujen alkaminen viime viikolla väsyttää Hopea. Saas nähdä, miten Paimion näyttely sujuu, kun haukku ei tekisi muuta kuin nuuskisi ja on vähän alakuloinen. Väsymys ja hitaus toisaalta tekee ehkä Hopen kohdalla vaan ihan hyvää, ei ole sitten ihan vieterinä kehässä :D Jännä juttu, ettei Henkkaa kiinnostanut Hope viikko sitten lainkaan, vaikka neiti alkoi samana iltana vuotamaan ihan selkeästi. Tänään joudutaankin treenaileen ilman perinteistä juoksutusta, kun ei Henkkaa varmaankaan voi päästää Hopen kanssa temmeltämään yhtä aikaa..Tulee oleen muutenkin viimeiset kimppatreenit vähään aikaan.
Eilen Tiialle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, ja Hope tutustui uuteen koiraan,
5 kk ikäiseen Jedi-nimiseen belgian paimenkoiraan. Sulassa sovussa Hope, Jedi ja kultainen noutaja Dana juoksivat yhdessä, tosin Hope koitti jatkuvasti astua Danaa, joka kerrankin näytti kyntensä (tai oikeastaan hampaansa) ja puolusti itseään! Puolittain sokeutunut sakemanni Fiina vaan ei oikein tykännyt kolmen koiran tunkemisesta reviirilleen ja ilmaisi sen menemällä pöydän alle piiloon, reppana.
Tänään aamulenkillä iski pieni haikeus, jos ei muuten niin ainakin upeiden lenkkimaastojen vuoksi. Nokialla lenkeistä tulee vähän pidempiä ja tylsempiä, kun ensin pitää aina mennä asfaltteja pitkin useita kilometrejä ennen metsään pääsyä. Toisaalta Tiian kunto (ja Hopen käsiteltävyys hihnassa) varmaan paranevat entisestään :D
Ensi viikolla päästään muuton jälkeen toivottavasti viettämään myös vähän kesälomaa. Tiia haaveili, että mentäisiin jopa ihan mökille asti. Hope ainakin tykkäisi, siellä kun pääsee järveen koska tahansa :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti