Seminaarissa opittua =)

Viime lauantaina olimme reenikaveri-Janen kanssa Ai sä teet sen noin –seminaarissa Länkipohjan kana-areenalla. Kouluttajina siellä oli Miia Kiviaho ja Petri Vänni (molemmat FMBB IPO-joukkueessa lähdössä Sloveniaan, mitä varten keräsivät rahaa).

Kokosin tähän tärkeimpiä huomioita semmasta:  

PENTUAIKA:

* Koulutus aloitetaan heti, kun pentu tulee uuteen kotiin. Käytä hyväksesi herkkyyskaudet (alle 12 vko ei yleensä junttaa lainkaan vastaan) ja leimaantumisvaihe, ekojen viikkojen kanssa koiran kanssa ollaan mahdollisimman paljon

- vaellukset, esim. omassa pihassa, pennun seurattava omistajaa, jos ei tule kutsusta sisään, jätetään hetkeksi yksin ulos, kun pennulle tulee hätä, kutsutaan uudestaan ja varmasti tulee. HUOM! paikan oltava  tietysti pennulle turvallinen

*oltava mustavalkoinen (toisaalta hieman jakomieliseltä vaikuttava) EI tiukasti, mutta kun pentu lopettaa kielletyn toiminnan nopea ”näin on hieno”, esim. kun otat koiran pois pureksimasta jotain niin siitä voi ottaa pienen seuruun ja imuttaa ->kielletty unohtuu ja muistuu mieleen onnistunut iloinen tekeminen

* Koulutus koiran, ei sukutaulun mukaan, on luettava koiran käytöstä

* IRTI-käskyn voi opettaa alle 12 vko pennulle pallolla, takahampaiden väliin jää aina kolo, jonne sormet saa helposti, sanotaan irti ja tökätään sormella vähän suuhun, tulee kyökkäysrefleksi ja pallo irtoaa, siitä kehu ja palkka, pallo peitetään käsillä, siihen ei saa purra, mutta heti kun on rauhassa irti, pallo putoaa takaisin pennulle

*Opittuja asioita aletaan vaatia HETI, koiralle on kamala stressi jos kaikkea opetellaan vaan, mutta yhtäkkiä koiran täytettyä vuoden aletaan vaatia, eli parempi vaatia alusta saakka kun pentu osaa jonkun asian

- koiraa ei kuitenkaan lytyätä, vaan emon tapaan kielto on nopea PADAM ja heti sen perään tulee palautus: näin on hyvä!

* Kisakoiralle opetetaan suoraan voittajaluokan asiat, ei mennä luokka kerrallaan, alemmat luokat on vain tarkistuspisteitä, mitä pitää vielä vahvistaa

NUORI KOIRA:

*Koiran ja ohjaajan on tultava pois mukavuusalueelta, aina ei voi onnistua. Epäonnistumisista opitaan, ja niillä mennään eteenpäin

-virheitä korostetaan, esim. seuruussa jos koira vilkaisee muualle, ohjaaja karkaa sivuun, tällöin koiran on helpompi korjata ja huomata missä meni vikaan

*Liikkeitä opettaessa kaiken voi pilkkoa osiin! Esim. seuraaminen perusasento, liikkeellelähtö, käännökset… kapulatelineelle meno: koira ohjaajan ulkopuolella, ensin mennään vaan telineelle seuraten, seuraavaksi istutaan ja otetaan kapula käteen, sitten ohjaaja ottaa kapulan kainaloon, lopulta voidaan tehdä koko paketti kerralla

- ohjaaja voi luoda jännitettä seuraamiseen, esim. pysähtymällä ja vetämällä hetken henkeä, tällä saa koiran skarppaamaan odottelutilanteissa, kun koira tietää että jännitteen jälkeen tulee palkka, tai esim. haukutus tai lähdetään liikkeelle

*Nykyisin moni haukuttaa koiraa ennen tottista, haukutus ei saa olla suorittamista, vaan koiralla on siinä mahdollisuus vähän dominoida ja sikailla, silloin tekemisestä tulee vietikkäämpää

*Kun nuorella koiralla reenataan vieraassa paikassa, pitää olla huippukivaa, tutussa ympäristössä mennään sitten eteenpäin ja tehdään vaikeampia juttuja

*Hallintaa on hyvä opettaa ihan lenkillä, esim. maahan käsky kaukona (eteenmenoja ajatellen), toisilla on palkka mukana, joku palkkaa tässä vain laumalla, koirasta riippuen

KISAVALMIS KOIRA:

*PK-kaavio on opeteltava niin, että se tulee selkärangasta, silloin ohjaaja on itsevarma, ja koirakin huomaa sen. Sitten mukaan otetaan häiriötä, hallittua sellaista (ei esim. vieraita koiria)

-Yksin reenatessa voi käyttää videointia apuna, apparin kanssa on syytä tarkastaa ollaanko samaa mieltä siitä, mikä esim. on iloisen näköistä seuraamista. Toinen koira seuraa häntä alhaalla aina, toisella on vire pois jos häntä laskee, nykyisten sääntöjen mukaan koiran pitää NÄYTTÄÄ hyvältä, iloiselta seuraamiskaaviossa

* Jokaisella on mahdollisuus reenata kahdesti päivässä, kun koira syö. Kupista syöty ruoka on ”ilmaista”, eli kisakoirat syövät vain töissä esim. jäljeltä tai kädestä nappulat tottista reenatessa

- tavoitteellinen treenaus tarkoittaa sitä, että työtä tehdään päivittäin, ja sen on oltava laadukasta, on hyvä tehdä urheilijoiden tapaan vuosi, kuukausi ja viikkosuunnitelma jotta treenaus on johdonmukaista.

* Joskus on järkevää jättää treeni tekemättä. Jos itsellä on v-käyrä korkeella tai muuten huono päivä, ei kannata vääntää väkisin.

Hyviä vinkkejä kaikin puolin! Tietysti on vähän eriasia, jos koiraa reenataan MM-kisat tähtäimessä tai "omaksi ilokseen", mutta kun pentuna tehdään asioita oikein, ei kilpaileminen tyssää ainakaan aiemmin tehtyihin asioihin. Parempi tähdätä korkealle ja tyytyä vähempään kuin tähdätä valmiiksi sohvalle ;) 

Tottiskausi käynnistetty

Eilen aloitettiin tämän vuoden tottiskausi todella hyytävissä merkeissä. Niihaman kentällä oli alaosastomme perinteinen talvirieha, jolla kausi aina käynnistetään. Kenttää kohti ajaessa sää oli upea, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, mutta pian sää muuttui täysin, lunta tuli välillä vaakatasossa ja tuuli oli hirmuinen, ja todella kylmä! Päivän ohjelmassa oli leikkimieliset kisailut lihapullakopittelussa ja juoksussa. Molempiin tietty osallistuttiin Hopen kanssa, ensimmäisessä lajissa tulos oli hieno 8/10 koppia ja toisessa aika oli 13 sek. Paikalla oli mukavasti väkeä, ja niinpä ne hienot palkinnotkin menivät tällä kertaa toisille koirille ;)

 Tänään facebookissa on kiertänyt kuva rotikasta, jolla on keppi läpi alaleuasta. Keppihullun koiran omistajana ei voi kun koputtaa puuta ja olla kiitollinen, että hampaiden väliin jumiutuneet tikut ovat tähänasti suurimmat ongelmat, joita kepeistä on tullut. Myös hampaiden kuluminen voisi haitata, jos olisimme enemmän kiinnostuneita näyttelytouhuista. Hope kun rakastaa pyöritellä kantoja ja muita pölkkyjä, ja kyllähän siinä hampaat kuluvat, alakulmurit on jo ihan viivasuorat.

Ylihuomenna suuntaamme mielenkiintoiseen seminaariin, siellä on kouluttajina Miia Kiviaho ja Petri Vänni, tuotto on menossa FMBB IPO-joukkueen kisamatkaan. Toivottavasti sieltä tarttuu paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta... tottista tietty reenataan meinaan vielä kuukauden verran ainakin, ja sitten mammaloman jälkeen pitää tehdä paluu kentälle nopsaan jotta kerettäis vielä syksyn kokeisiin! Tavotteet on taas korkeella ;)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Herätelläänpäs tämä mun blogi jälleen henkiin. Tälle herätykselle on yksi iso syy, ja se on että pari viikkoa sitten 5 vuotta täyttänyt Hope on astutettu ;) Noin kolmen viikon päästä sitten varmistuu ultrassa, onko pentuja tulossa vai ei... Blogin pitäminen on jäänyt vähälle, koska perheessämme on siis kaksi pientä poikaa ja vuosi sitten ostettu, remontointia kaipaava omakotitalo ottaa oman aikansa. Ihan kaikkea ei ehdi, ja olen käyttänyt oman energiani harrastamiseen ja yhdistystoimintaan. Viime vuoden olin SRY Pirkanmaan alaosaston rahastonhoitajana ja hallituksessa, ja nämä pestit jatkuvat myös tänä vuonna. Lisäksi olen tänä vuonna järjestämässä omistajakurssia ja pentukurssia. Ja tietysti pyrin olemaan kenttäkoulutuksissa mukana niin paljon kun ehdin! Viime vuonna saimme Hopen kanssa tehtyä HK1-tuloksen Pirkanmaan ao:n järjestämässä Hannu Mäen muistokokeessa. Tämän vuoden tavoitteena olisi HK2, mutta sen yrittäminen jää väkisin syksypuolelle pentuhommien vuoksi... Hopen kanssa kävimme viime vuonna myös luonnetestissä ja ulkomuodontarkastuksessa. Laitan niistä tänne tarkempaa kertomusta myöhemmin. Olemme osallistuneet ahkerasti lapsivetotapahtumiin, ja kotona Hope pääseekin pulkan eteen monta kertaa viikossa. Vaikka lapset alkaakin jo kyllästyä koko touhuun, itselle se on helpoin tapa liikuttaa koiraa ja ulkoiluttaa lapsia, viimeksikin Veikka vetäs päikkärit pulkassa, niin tottunut hänkin on kyydittävänä oloon.Olemme osallistuneet ahkerasti lapsivetotapahtumiin, ja kotona Hope pääseekin pulkan eteen monta kertaa viikossa. Vaikka lapset alkaakin jo kyllästyä koko touhuun, itselle se on helpoin tapa liikuttaa koiraa ja ulkoiluttaa lapsia, viimeksikin Veikka vetäs päikkärit pulkassa, niin tottunut hänkin on kyydittävänä oloon. Lumesta ja pihalla touhuilusta Hope ei koskaan saa tarpeekseen!

Kesä kääntyy syksyyn

Hellurei!

Kesä on pian ohi, ja kyllä siitä on kivan treenipitoinen tullutkin haku-, tottis- ja näyttelytreenien merkeissä. En viitsi tänne noita ihan yksityiskohtasia treenipäiväkirjoja laittaa, mutta jotain voin silloin tällöin poimia.

Hope on tehnyt vähemmän koiruuksia, taitaa ikä alkaa vaikuttaa. Tänään tosin tultiin kaupasta kotiin niin neiti oli hakenut kirjahyllyn laatikosta luun sekä syönyt puoli pussia kananameja ja kourallisen froliggeja...Jäipä siis ilman iltaruokaa :D

Eilen saatiin Susun kans hyvät naurut kun syöttelin Jaakolle spagettia ja jauhelihakastiketta ja käskin Hopen pois pöydän läheltä siksi aikaa (ärsyttää sen tapa rynnätä syömään heti jos jotain tippuu lattialle). Jaakon syötyä ihmettelin et mitä se koira kieppuu tossa keittiön ovella ja tunkee itteensä pyykkitelineen ohi kunnes se pääsi perille ja rupesi antaumuksella nuolemaan loppuja kastikkeita Jaakon ruokalapusta, joka roikkui oven kahvassa :D

Viime viikolla käytiin näyttelyssä, tässä kuulumisia sieltä:

Nokian Näyttelystä saatiin ERI4 ja kyseessä oli meiän eka avoin luokka!!!! Tuomari moitti ainoostaan Hopen häntää, joka oli aivan liimattuna koipien väliin koko esittelyn ajan. Ymmärsi, kun sanoin että meitä molempia vähä jännittää. Mutta tästä on hyvä jatkaa myös näyttelyharrastusta, Hope käyttäytyi muuten ihan kivasti ja mäkin sain jännitykseni pidettyä kurissa...

Hopen Lola-sisko oli hienosti kolmas pentumasustaan huolimatta, ja siskoksissa huomaa kuitenkin eroa, esim. pää on Lolalla leveämpi ja mun mielestä paremmin rotikalle istuva ku Hopella ja taisi se vaikuttaa myös, että Lola esiintyi kehässä häntä iloisesti heiluen koko ajan :D

Arvostelu Juta Haranen (VIRO): Hyvän mallinen nuori narttu. Tyypillinen pää, ilme. Oikeanlaiset silmät, korvat ja oikea purenta. Kokoon sopiva luusto. Kulmaukset ok. Koira liikkuu hyvillä askelilla maata voittavasti. AVO ERI4 :)

JUST TRAIN :D

Morjesta! Pitkään aikaan ei oo tullut tänne kirjoteltua, mutta voisin koittaa vähä elvyttää tätä blogia... pidän treenipäiväkirjaa facebookin puolella, koska siellä tulee käytyä kuitenkin päivittäin. Tälläsiä treenejä ollaan nyt kesän aikana tehty:

Ollaan käyty nyt muutaman kerran SRY:n Pirkanmaan ao:n hakureeneissä ja muutaman kerran Nokian Palveluskoirien hakureeneissä.

7.6. Ekat treenit rotikoitten kans. Hopella yli puolen vuoden tauko. 4 äijää, ekat haamuina ja kaks muuta viuhkapakona. Haukkumiseen piti hetsata.

9.6. Käytiin NPKH:n tottiskentällä, kokeiltiin ekaa kertaa paikalla makuuta kun toinen koira teki liikkeitä kentällä. Mentiin nakilla seuraamista ja lopuksi eteenmeno. Vitsi ku pian päästäis BH-tasolle, mutta eipä se tällä reenaamisella onnistu....

14.6.Tokat treenit rotikoitten kans. Eka oli haamu, mut toka oli valmis ja sit taas 2 vikaa viuhkana. Teki töitä innokkaasti ja meni hyvin myös valmiille. Saatiin vinkkinä, että nahkapanta olisi ketjua ystävällisempi mun käsille.

15.6. Palveluskoirien treenit kovassa vesisateessa. Käytettiin haamuja ja tuplapakoa, koska oli vieras maasto ja uudet äijät. Koira toimi hyvin, haukku reippaasti kymmenkunta haukahdusta.

21.6. Rotikoitten reeni. Päätettiin kokeilla kakkonen valmiina, koska oli hyvä tuuli. Koira toimi hyvin, joten myös kolmonen ja nelonen laitettiin valmiiksi. Viidentenä oli pako. Haukku oli hyvää, mutta katkoo.
Saatiin opastusta, että voitaisiin haukuttaa ja mä meen lähelle, kun käännyn takaspäin ja koira haukkuu, se saa palkan... Nuorella belggarilla tehtiin mulle ihan uus, toimivan olonen juttu: alue oli tallattu 50 metriin, mutta mä meninkin haamuksi 60-70 metriin ja palasin piilossa 40 metriin, ja menin piiloon. Koira teki hyvän lenkin ja sai musta hajun palatessaan alueelle, teki löydön nenällä siis.

22.6. NPKH:n reeni, todella ryteikköinen maasto. Etukulmissa avopiilot, joissa valmiit äijät. Oli pussannut piilossa olevan äijän, mutta peruuttanut haukkumaan. Viuhkapaossa Hope jälkimmäiselle lähettäessä kävi eka etupiilolla ennen kuin meni äijälle. Huomattiin, että haukku kuuluisi paljon paremmin jos Hope istuisi, joka toisella se istui. Piti käydä maalimiehen luona, mutta ryteikössä se ei oikein onnistunu. Palkattiin hyvistä, noin 15 haukusta.

26.6. Esineruutu laitumella. Talloin käyttämättömän laitumen, pudottelin esineet heinikkoon. Hopen oma lelu, Jaakon tumput ja mun sukka. Toi kaikki reippaasti, vaikka alkuun koitti jäljestää mun askeleita...

29.6. Palveluskoirien treeni. Etukulmissa valmiit äijät, joutu hetsaan tosissaan haukkumaan. Kiersin ekan äijän luo, Hope huomas mut ja lopetti haukun. Maalimies joutui hetsaamaan haukkumaan. Tokalla annettiin hyvästä haukusta palkka. Otettiin viuhkapako taas, joka meni paremmin ku edellisellä kerralla, tällä kertaa lähetin koiran sille äijälle eka, josta se oli vähempi kiinnostunut. Äijät rytmitti haukkua, ja se olikin paljon parempaa kuin ekoilla.
Viimenen oli pako. Piti harjotella hallintaa laittamalla koira istuun ja irrottamalla pannasta ennen lähetystä. Irrotin pannasta vahingossa ensin, eli sanoin istu Hopen juoksevalle takapuolelle.... Vähä aristeli molaria, joka oli vanhempi mies... Ohjeeksi hakun vahvistus rytmittämällä ja hallintaa, eli käsi irti pannasta, koira vaikka makkaralla sivulle ja ilman hihnaa siirtymät keskilinjalla.

30.6. Piti mennä kentälle, muttei saatu lapsenvahtia. Jaakon päikkäreitten aikana otettiin paikallamakuuta kotipihassa (pirun hyvä, kun näkee rapunoven ikkunasta et mitä koira tekee selän takana). Häiriönä oli ohikulkeva perhoskoira, joka osui sattumalta oikaseen meiän pihan poikki. Hyvin meni :D <´

5.7. SRY:n reenit. Ykkönen oli helpohko, etukulmassa puun takana valmiina. Hope aloitti haukun hyvin, ja haukkui hyvin, juoksin melkein koiran viereen asti, jolloin haukku taukosi mutta kun käännyin pois, aloitti uudelleen haukun ja sai siitä palkan. Kakkonen oli aika vaikea valmis piilo, kallion luonnollinen kolo joka on peitetty isoilla oksilla yms. Avoin piilo, mutta koira joutui kiertämään piilon taakse ja pudottautumaan kivien muodostamaan railoon päästäkseen maalimiehelle. Löysi pienen hakemisen jälkeen hyvin, haukkui hyvin myös piiloon. Viiminen (kuuman ilman takia otettiin vain kolme) oli pako, aloitti haukun heti ja sai palkan. Tällä kertaa pidin koiraa irti ja pyysin sivulle nakin kanssa, ja oli hyvin hallinnassa. Onnistuneet treenit siis :D

6.7. NPKH:n treenit. 5 äijää, etukulmissa ekat valmiina. Haukku ykkösen hyvin, melua riittii siihen asti että menin paikalle ja sai palkan ku lähdin pois. Kakkonen anto palkan hyvästä haukusta. Kolmonen oli haamuna, kunnon haukku ja siitä palkka. Nelonen oli piilossa, haukku vähän vaimeesti ja alkuun mutta kuitenkin hyvän sarjan, josta palkka. Vitonen oli pako, jonka haukku hyvin. Koitin pitää koiran sivulla keskilinjalla, pari ekaa siirtymää meni hyvin, neloselle meinas karata ja haahuili omiaan, ilmeisesti nakkien voima ei enää riittänyt..

2 vuotta täynnä!

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt siitä kun blogia on päivitetty. Syynä tähän on uusin perheenjäsen, jouluna syntynyt Jaakko-poika. Hope otti tulokkaan oikein hyvin vastaan, kovasti oli alkuun mukana vauvan hoidossa. Esimerkiksi vauvan paukuttaessa vaippaan kävi Hope heti haistelemassa ja tökkimässä nenällään pojan pyllyä sen oloisena, että "tämä tarttis siivota". Nyt Hope alkaa jo rauhoittua, mutta edelleen toimii hyvin itkuhälyttimenä: jos Jaakko itkee yksinään pinnasängyssä, juoksee koira heti hakemaan minua. Toisinaan Hope juoksee kyllä hakemaan minut hätiin vaikka Jaakko ei olisi yksin, jos isä/mummi tai muu sylissä pitäjä ei heti saa poikaa hiljaiseksi :D

Lumihankea ei olla varsinaisesti päästy hyödyntämään, vaikka haaveena olikin hiihtohommien harjoittelu tänä talvena..se hyöty hangesta kuitenkin on, ettei tarvita pitkääkään mettälenkkiä kun kepin perässä juokseva koira on ihan poikki, sen verran koville hangessa kahlaaminen ottaa...

Kerrostaloelämään Hope on jo tottunut hyvin. Välillä reagoi erikoisempiin ääniin, mutta yöt meillä ollaan nykyään haukkumatta. Silloin tällöin nostetaan sitruunapanta esiin pöydän kulmalle muistutukseksi, mutta kaulaan sitä ei enää tarvitse laittaa.

Reenien suhteen on ollut todella hiljainen talvi, emme ole vielä lähteneet Nokialla mihinkään harrastusporukkaan mukaan. Ihan meidän naapurissa olisi koirille treenihallikin mistä saisi kohtuu hinnalla vuoroja, mutta ilman kouluttajaa en koe sitä hyödylliseksi. Toiveissa on, että kevään/kesän aikana pääsisimme BH-kurssille ja mahdollisesti syksyllä kokeisiin (hui).

Vaunulenkkeilyä harrastamme ahkerasti. Hope ei ole kovin hajujen perään ja pidemmillä lenkeillä koira selkeästi kyllästyy pelkkään kävelyyn. Silloin olemme treenanneet seuraamista/maahanmenoa/istumista yms. lenkin lomassa. Tietty vaunujen vierellä tehtynä liikkeet eivät välttämättä ole ihan puhtaita, mutta sopivat aivojumpaksi lenkillä.

Viime viikolla Hope täytti jo 2 vuotta, eli on jo ihan aikuisen mitoissa. Virtaa ja pentumaisia kujeita kuitenkin riittää edelleen..vauvan leluja saa olla vahtimassa, myös sukat ja muut Hope kyllä nostelee nopeasti "talteen", tosin välillä ne palautuu reikäisinä takaisin... Jännityksellä odotamme mitä tapahtuu kun Jaakko lähtee ryömimään/konttamaan. Ehkä jonkinlainen koiraporttti/leikkikehäsysteemi on tarpeen omien hermojen säilyttämiseksi :D

Uusia kavereita ja huonoja tapoja

Päästiin eilen Hopen kanssa Susun ja kääpiöpinseri-Robbyn mukaan Salmiin Robbyn "mummolaan", jossa odotteli 7-vee sekarotuinen jättiläinen Urho sekä rotikka"pennut" Budi ja Roosa, joista Budi-uros oli selkeesti Hopea isompi ja Roosa aika saman kokoinen. Hope pääsi temmeltämään ja painimaan oikein sydämensä kyllyydestä, tosin joutui kolmen koiran lauman eessä hieman alakynteen. Urhon killuessa niskan päällä Budi ja Roosa milloin härkkivät kumpikin omilta sivuiltaan, milloin muuten vaan varmistivat ettei tulokas pääse karkuuun.

Juoksua ja hyväntahtoista ärinää ja painia riitti. Välillä jäädessään alakynteen Hope kävi kuitenkin ohimennen juoksemassa Robbyn yli, ihan kuin näyttääkseen että tälle mä kyllä pärjään :D Ja "pentujen" mentyä hetkeksi sisätiloihin Hope kiipesi puolestaan Urhon niskaan osoittaakseen, ettei nyt ihan alistettavissa ole :D


Koska Robby joutui tyytymään sivustakatsojan rooliin isojen painaessa pitkin ketoo, lähdimme vielä ihanan mutaiselle peltolenkille, josta Hope sitten kesken kaiken karkasi ilmeisesti peuran perässä metsään. Aikansa Tiia sai huudella koiraa ennen kuin se vihdoin palasi, kieli polvissa ja laittoi maate Tiian jalkoihin ihan kuolleena. Oli peura ilmeisesti juossut kuitenkin kovempaa, vaikka Hopellekin on tutkattu se 39 km /h...

Hopesta on tullut oikea mamman mussukka kun Tiia on nykyään niin paljon kotona sen kanssa. Taitaa syynä olla myös Tiian mielen heltyminen, koira tekisi mieli ottaa aina mukaan, kun elämä kerrostalossa on muuten niin tylsää. Kateeksi oikein kävi tuo Salmin kolmikko, sillä järveen rajottuva tontti metsikköineen tuntui olevan ison koiran taivas. Sellaiseen mekin toivottavasti joskus muutamme :D

Hope on ottanut kotona kurjan tavan haukkua oven takana Tiian lähtiessä kotoa. Vaikka Ilkka olisi kotona, jää koira itkeskelemään ja vinkumaan Ilkan viereen Tiian lähtiessä. Hope myös hyppää usein ovea vasten. Tänään oli piru varjelemassa, sillä ilmeisesti Hope koitti samaan ovenkolistelutekniikkaa Tiian isän perään siurossa, jonne Tiia jätti koiran pariksi tunniksi lähtiessään pitämään partioiltaa. Takaisin tullessaan Tiia hiukan hämmästyi, sillä ulko-ovi oli kiinni, mutta koiraa ei näkynyt missään!!!!

Hetken huhuiltuaan ja talon kierrettyään soitto iskälle varmisti, että koira oli jäänyt yksinään sisään tyhjään taloon reilu tunti sitten.. meinasi iskeä paniikki, kun koiraa piti mennä huutelemaan ulkoa pilkko pimeässä. Onneksi karkulainen tuli täysissä voimissaan takapihalla vastaan, ilman heijastinta se olisi voinut hyvin jäädä auton alle tai eksyä seikkailessaan kuitenkin oudommassa paikassa :D Tästä lähtien on syytä varmistaa, etteivät ovet aukea koiran hypätessä kahvaan.....