SYNTTÄRISANKARI :)

Tänään Hope on jo vuoden vanha riiviö, vaikkei uskoisi. Iso se toki jo on, säkää ei olla saatu aikaiseksi mitata, mutta painoa oli viikko sitten 38 kiloo. Silti se on vielä kovin pentumainen luonteeltaan ja myös ulkonäöltään. Todennäköisesti puikulapäälle kasvaa kallo vasta sitten, kun ne aivot tulevat vuoden päästä postipakettina :D Niitä odotellessa.

Viime aikoina ei ole juuri tullut blogia päiviteltyä, hakutreenit on edenneet siihen, että viime lauantaina Hope haukku kaikilla maalimiehillä Liedon treeneissä. Halikon rakennustreeneissä en viitsinyt Hopea haukuttaa, paitsi ulkona se haukkui Jonnan.
Haukkumista harjoitellaan kotona päivittäin, useinmiten kyllä ilman Tiian ohjausta, ikkunan läpi ja siten että kohteena on viattomat naapuriraukat.

Pertteliin olemme siis kotiutuneet vallan mainiosti. Hope on pelästyttänyt jo monet naapurit, ja ne, joita Hope ei ole pelästyttänyt, pelkäävät todennäköisesti Tiiaa. Sen verran volyymiä löytyy toisinaan, kun hemrot on ihan loppu ja koira vaan hölmöilee..

Edelleen Hope kantaa päivittäin sukkia ja muita vaatekappaleita, mutta nykyään luopuu niistä ihan mukavasti. Lelun tuomista harjoittelemme kaksi kertaa päivässä, sillä ruokakupille ei ole asiaa ennen kuin Tiialla on lelu kädessä.

Maanantain pakkasilla kokeiltiin ensimmäistä kertaa talvitakkia tositoimissa, ja se näytti olevan ihan ehjä vielä treenien jälkeenkin. Saas nähdä, koska se tuhotaan ensimmäisen kerran.

Piakkoin meidän olisi syytä ruveta treenailemaan näyttelyjuttuja taas, 15.3. on Pirkkahallissa KV-näyttely, johon Tiia aikoo uskaltautua. Toivottavasti itävaltalainen tuomari on suopea, sillä näyttely tulee olemaan meidän ensimmäinen virallinen, junnuluokka. Tarviikin käydä ostamassa uus näyttelytalutin, kun edellisen Hope naposteli sentin paloiksi...

Tänään mennään treenailemaan pelastuskoirien kanssa tottista. Katotaan ansaitseeko synttärisankari hienoa NEU-KINKKU-KERMAVIILI- kakkua, minkä Tiia teki pakastimeen odottamaan iltapala-aikaa...

Niin juu, ens viikonloppuna saadaan toivottavasti myös mondeo käyttöön, sillä Hope alkaa ylttämään etupenkille vyöstään huolimatta. 38 kiloo karvasta koiraa sylissä kesken ajon on lievä liikenneriski :D Puhumattakaan siitä, että näissä kolmansissa valjaissa on korvattu toinen kaulakappale rinkan remmillä, kun yks riiviö päätti poikkasta sen edellisreissulla. Niitä aivoja odotellessa...