Kasvattaja-Päivin tytär Viivi lanseerasi viime viikonloppun mökkivierailullaan Hopelle uuden kutsumanimen: ryökäle. Kaksikko oli aika hauska näky, kun Hope juoksi edellä Viivin leikeistä varastamaansa kulhoa kantaen ja Viivi perässä ryökälettä huutaen. Sen jälkeenkin ryökäle-sanalle on ollut käyttöä kerran jos toisenkin.
Esimerkiksi eilen illalla. Tiia oli Hopen kanssa 1,5 h lenkillä, maanitellen haukkua pissimään ja kakkimaan ilman tulosta. Lopulta Tiialla loppui pinna ja Juha kävi vielä yrittämässä, saaden pisut aikaiseksi. Puoli tuntia sisälle tulon jälkeen huomasimme keittiön olevan täysin miinoitettu, ainakin kahdeksan läjää!
Ja aiemmin illalla, ennen lenkkiä Tiia lähti hakemaan Juhaa töistä jättäen Hopen siis yksin kotiin. Ilmeisesti Hopea oli alkanut kismittää, kun Tiia oli ollut pitkään olohuoneessa alkuillasta. Kotiin tullessamme jäimme juttelemaan naapureiden kanssa, jolloin sisältä kuului kovasti vinkunaa. Kun menimme lopulta sisälle, oli vinkuna hiljentynyt- ja koira portin väärällä puolella olohuoneessa! Siinä Hope istua tapitti hyvinkin tyytyväisenä.
Eikä siinä vielä kaikki,sanoisi Simo Vaatehuoneelta. Hetken rakkiamme naurettua Juha huikkasi "hyppää" ja niin vaan neiti leiskautti paikoiltaan seisten portista yli, siis tasajalkaa hypäten. Ilmeisesti portti on ollut jo pitkään hyvinkin psykologinen, ja nyt sen mahti alkaa horjua...=)
Ilmeisesti illan aktiviteetit eivät olleet tarpeeksi meidän ryökäleelle, sillä yöllä tohistiin taas pentuajoista tuttuun tapaan. Kyytiä saivat niin muuttoa varten hankitut banaanilaatikot, ulkonakulkijat kuin Hopen omat lelutkin. Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että jos aamuviideltä ei häntä nukuta, ei silloin äiti ja iskäkään saa nukkua!
Ja ilmeisesti Hopella oli kasvishammasta alkanut kolottaa, tai neiti on muuten vaan viehtynyt puutarhanhoitoon. Nimittäin Hope oli hakenut eteisen hyllyköstä istutuslapion (täysin metallinen, vain pieni muoviosa) joka hampaanjäljistä päätellen oli ollut yön kaivauksissa kovassa käytössä. Ja aamulla luonnolliseti Hope oli pirteä kuin pulu ja me ihmiset raahustimme ylös kuin kaksi märkää rättiä...
Ainiin, kiinnitäkääpäs huomio Blogin uuteen hienoon yläosaan! Kyllä se Juha on vaan taitava.. Ja toi kuva on just tyypillinen Hope :"tylsää, keksikää mulle hetipaikalla tekemistä".
torstai 31. heinäkuuta 2008
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Erkkarimenestystä =)
Ylöjärven erikoisnäyttely meni viime viikonloppuna upeasti. Hope oli luokkansa toinen, ja pääsi pentukasvattajaryhmään, jonka voitimme!
Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)
Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.
Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:
"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"
Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.
Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)
Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.
Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:
"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"
Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Postin ja palon vartijana
Nyt tarttis varmaan saada taas hiukan vinkkiä viksummilta ja kokenneemmilta koiranomistajilta. Nimittäin alkaa pikkuhiljaa rassaamaan, kun Hope nostaa joka yö hieman ennen kello viittä kauhean äläkän, kun postiluukku alkaa kolisemaan.
Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.
Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)
Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!
Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen.
Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.
Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!
Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)
Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!
Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.
Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)
Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!
Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen.
Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.
Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!
Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)
Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Hakuhauveli
Eiliset hakutreenit menivät Hopen osalta vallan mainiosti. Tytteli haki neljä äijää pusikosta, ja tällä kertaa oli purkit palkkoina, eikä enää vaan nakkeja. Äijätkään eivät enää huudelleet, vaan näyttäytyivät hiljaa ja menivät piiloon.
Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.
Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.
Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!
Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.
Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.
Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Näyttelyviikonloppu takana
Olipas jännittävä viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Niin jännittävä, että kun Tiia tänä aamuna vääntäytyi sängystä ylös niin Hope ei ensin suostunut syömään ja kun Tiia ehdotti ulosmenoa, Hope kääntyi ja kömpi takaisin makkariin nukkumaan... Oli koissuliinikin aika poitti siis.
Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.
Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!
Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...
Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."
Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.
Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...
Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!
Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.
Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!
Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...
Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."
Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.
Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...
Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Kulmurit kuosissa!
Juha sai eilen viimosen kulmurin irtoamaan peuhatessaan Hopen kanssa illalla!
Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...
Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.
Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...
Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)
Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...
Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.
Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...
Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Yöhoidossa
Noniin, Hope on ollut ensimmäistä kertaa yötä pois meidän luota. Kuulemma hoitolareissu meni ihan mukavasti, tosin likka ei oikein osaa lenkkeillä muiden kanssa yhdessä... Ei malttanut tehdä asioitaan ennen kuin oli viety yksityislenkille!
Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D
Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)
Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!
Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D
Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)
Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
