Kasvattaja-Päivin tytär Viivi lanseerasi viime viikonloppun mökkivierailullaan Hopelle uuden kutsumanimen: ryökäle. Kaksikko oli aika hauska näky, kun Hope juoksi edellä Viivin leikeistä varastamaansa kulhoa kantaen ja Viivi perässä ryökälettä huutaen. Sen jälkeenkin ryökäle-sanalle on ollut käyttöä kerran jos toisenkin.
Esimerkiksi eilen illalla. Tiia oli Hopen kanssa 1,5 h lenkillä, maanitellen haukkua pissimään ja kakkimaan ilman tulosta. Lopulta Tiialla loppui pinna ja Juha kävi vielä yrittämässä, saaden pisut aikaiseksi. Puoli tuntia sisälle tulon jälkeen huomasimme keittiön olevan täysin miinoitettu, ainakin kahdeksan läjää!
Ja aiemmin illalla, ennen lenkkiä Tiia lähti hakemaan Juhaa töistä jättäen Hopen siis yksin kotiin. Ilmeisesti Hopea oli alkanut kismittää, kun Tiia oli ollut pitkään olohuoneessa alkuillasta. Kotiin tullessamme jäimme juttelemaan naapureiden kanssa, jolloin sisältä kuului kovasti vinkunaa. Kun menimme lopulta sisälle, oli vinkuna hiljentynyt- ja koira portin väärällä puolella olohuoneessa! Siinä Hope istua tapitti hyvinkin tyytyväisenä.
Eikä siinä vielä kaikki,sanoisi Simo Vaatehuoneelta. Hetken rakkiamme naurettua Juha huikkasi "hyppää" ja niin vaan neiti leiskautti paikoiltaan seisten portista yli, siis tasajalkaa hypäten. Ilmeisesti portti on ollut jo pitkään hyvinkin psykologinen, ja nyt sen mahti alkaa horjua...=)
Ilmeisesti illan aktiviteetit eivät olleet tarpeeksi meidän ryökäleelle, sillä yöllä tohistiin taas pentuajoista tuttuun tapaan. Kyytiä saivat niin muuttoa varten hankitut banaanilaatikot, ulkonakulkijat kuin Hopen omat lelutkin. Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että jos aamuviideltä ei häntä nukuta, ei silloin äiti ja iskäkään saa nukkua!
Ja ilmeisesti Hopella oli kasvishammasta alkanut kolottaa, tai neiti on muuten vaan viehtynyt puutarhanhoitoon. Nimittäin Hope oli hakenut eteisen hyllyköstä istutuslapion (täysin metallinen, vain pieni muoviosa) joka hampaanjäljistä päätellen oli ollut yön kaivauksissa kovassa käytössä. Ja aamulla luonnolliseti Hope oli pirteä kuin pulu ja me ihmiset raahustimme ylös kuin kaksi märkää rättiä...
Ainiin, kiinnitäkääpäs huomio Blogin uuteen hienoon yläosaan! Kyllä se Juha on vaan taitava.. Ja toi kuva on just tyypillinen Hope :"tylsää, keksikää mulle hetipaikalla tekemistä".
torstai 31. heinäkuuta 2008
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Erkkarimenestystä =)
Ylöjärven erikoisnäyttely meni viime viikonloppuna upeasti. Hope oli luokkansa toinen, ja pääsi pentukasvattajaryhmään, jonka voitimme!
Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)
Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.
Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:
"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"
Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.
Kuuden pennun saldo oli 5 kunniapalkintoa =)
Tällä kertaa Hopen viimeksi menestyneet sikot tulivat kolmoseksi ja neljänneksi.
Tuomarina oli Juha Putkonen ja arvostelu oli seuraava:
"5 kk. Tasapainoisesti kehittynyt. Keskivahva. ikäisekseen hyvä pää. Hyvä asentoiset, suuret korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono-osa. Riittävä suupigmentti. Ikäisekseen riittävä rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman taipuneet ranteet. Pehmeä karvan laatu. Hyvät punaruskeat värimerkit. Matala-asentoinen häntä liikkuessa. Liikkuu ikäisekseen melko hyvin. Hyvä luonne!"
Eli saimme kotiinviemisiksi sinisen ruusukkeen.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Postin ja palon vartijana
Nyt tarttis varmaan saada taas hiukan vinkkiä viksummilta ja kokenneemmilta koiranomistajilta. Nimittäin alkaa pikkuhiljaa rassaamaan, kun Hope nostaa joka yö hieman ennen kello viittä kauhean äläkän, kun postiluukku alkaa kolisemaan.
Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.
Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)
Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!
Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen.
Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.
Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!
Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)
Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!
Kaimion pentukirjassa neuvottiin, että naapurit voisivat ohikulkiessaan pudotella postiluukusta nameja koiralle, jotta se ei rähjäisi. Onko (kerrostaloasujilla) kokemuksia? Kun ei periaatteessa viitsisi kieltää koiraa vahtimasta ja hälyttämästä kun joku kolistelee.. Mutta ei tee pidemmän päälle hyvää herätä joka yö siitä syvimmästä unesta.
Tarvinnee pyytää naapureilta (jälleen kerran) palvelusta, että kolistelisivat ja tiputtelisivat nameja. Ongelma vaan on siinä, että lehdenjakajaa ei voi näin pyytää tekemänä ja väliovi on suljettava yöksi, nimittäin muuten Hope alias Silppuri pitäisi huolen, ettei aamulla tarvitsisi tapella, kumpi lehden lukee=)
Hopen vilkkaan mielen tuntien hommassa voi käydä niinkin, että se alkaisi rähjätä, ellei saa siltä postinkantajalta sitä namia...siis jos on tottunut saamaan kun kolistellaan. Vaikka epäilen tätä toisaalta, kyllähän muutkin namipalkat tulevat nykyään jo satunnaisesti.... Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!
Tänäaamuna Hope ja Juha ovat olleet kunnon kansalaisia, sillä he saattoivat estää metsä/maastopalon meidän lenkkimettässämme. Siellä on välillä pultsareita yms. laitapuolekulkijoita pitämässä majaa ja Juha huomasi jo eilen päivällä nuotion, joka oli jätetty kytemään. Ajatteli kuitenkin sateen sammuttavan sen.
Aamulla nuotion kytyalue oli kuitenkin levinnyt ja hiukan jo tarttunut läheiseen puuhun. Palokunta saapui paikalle ja jäivät sammuttelemaan paloa Juhan ja Hopen palatessa kotiin.
Ainiin, kutenIsukki tuolla kommentoi, elinen mätsäri sujui ihan odotusten mukaisesti. Hope käyttäytyi molemmilla kierroksilla kehässä hienosti, ja Tiia sai sen jopa seisomaan ihan ok:sti. Tosin ei ehkä yhtä nätisti kuin muut handlerit, mutta paikoillaan ja siististi kuitenkin. Ilman ketään houkuttelemassa!
Juoksu oli vielä hieman sinkoilevaa, mutta ei kuitenkaan laukattu, loikittu tai pompittu. Pieni kehä ja suuri koiramäärä toivat oman haasteensa juoksuun. Illalla palasimme kuitenkin tyytyväisinä kotiin, sillä saimme hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin. Ja vaikka Hope hieman turhaantui odotteluun, turhat hötkyilyt ja komentelut jätettiin kehän ulkopuolelle=)
Tänään lähdemme harjoittelemaan mätsäriin Raisioon, jonne raahataan häkkikin mukaan. Jospa se pitäisi neidin rauhallisempana... Harmi, että Juha on iltavuorossa, kepo olisi enemmän kuin tarpeen!
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Hakuhauveli
Eiliset hakutreenit menivät Hopen osalta vallan mainiosti. Tytteli haki neljä äijää pusikosta, ja tällä kertaa oli purkit palkkoina, eikä enää vaan nakkeja. Äijätkään eivät enää huudelleet, vaan näyttäytyivät hiljaa ja menivät piiloon.
Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.
Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.
Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!
Haku tuleekin varmaan olemaan se meidän ykköslaji, siitä tykkää niin koira kuin omistajat, sillä se on sopivan nopeatempoista.
Treeneissä viihdyttiin pitkään ja illalla Saila vielä harjoitutti Hopen kanssa seisomista ja juoksemista erkkaria varten. Aluksi homma takkuili, mutta Tiian kadotessa näköpiiristä alkoi juoksu luistaa. Tiian hankkimat ketjukaulain ja näyttelyhihna näyttivät toimivan ihan hyvin.
Tänään Tiia ja Hope menevät mätsäriin harjoittelemaan näyttelyitä varten. Tiiaa jännittää jo kovin! Onneksi mätsärit ovat leikkimielisiä eivätkä ryppyotsaisia...Toivottavasti hauva on kerännyt päivän aikana voimia, että jaksaa olla pirteä kehässä!
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Näyttelyviikonloppu takana
Olipas jännittävä viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Niin jännittävä, että kun Tiia tänä aamuna vääntäytyi sängystä ylös niin Hope ei ensin suostunut syömään ja kun Tiia ehdotti ulosmenoa, Hope kääntyi ja kömpi takaisin makkariin nukkumaan... Oli koissuliinikin aika poitti siis.
Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.
Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!
Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...
Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."
Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.
Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...
Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!
Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.
Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!
Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...
Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."
Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.
Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...
Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Kulmurit kuosissa!
Juha sai eilen viimosen kulmurin irtoamaan peuhatessaan Hopen kanssa illalla!
Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...
Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.
Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...
Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)
Nyt haukun suu vaan näyttää rajulta, kun poskessa on yhden hampaan kolo, johon ei ole tullut vielä uutta. Leikkiessä ja pureskellessa se alkaa usein vuotamaan ja näyttää inhan veriseltä...
Tiia koittaa nyt miettiä päänsä puhki, että jäädäkö Turkuun vai yrittääkö etsiä kämppää Salosta. Töitä on luvassa ainakin vuodenvaihteeseen.
Tietty matkat reeneihin ja koululle pitenisivät, mutta samalla myös Hopen yksinoloaika päivisin lyhenisi noin 1,5 tunnilla.... Ja reenejä ei ole päivittäin, mutta töitä on...Samaten matka Nurmijärvelle lyhenisi noin 50 kilometriä...
Onneksi Hopen ei tarvi tällaisia miettiä=) toivottavasti neiti vaan ei ihan vieraannu Juhasta, jos se jää viikonloppuisiksi=)
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Yöhoidossa
Noniin, Hope on ollut ensimmäistä kertaa yötä pois meidän luota. Kuulemma hoitolareissu meni ihan mukavasti, tosin likka ei oikein osaa lenkkeillä muiden kanssa yhdessä... Ei malttanut tehdä asioitaan ennen kuin oli viety yksityislenkille!
Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D
Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)
Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!
Taisi yö erossa tehdä Tiialle tiukempaa kuin Hopelle. Ainakin Juha sai hyvin kiusattua lauantaina aiheesta, kun yksi vaan murehti puoli iltaa, että mitä koiralle kuuluu. =) Oli Hopekin tosin väsynyt sunnuntaina, kun haettiin se kotio, joten ehkä sekään ei nukkunut yötään ihan niin leppoisasti kuin kotona:D
Viimeinen inha tuplakulmurikin alkoi tänä aamuna heilua todenteolla, tuskinpa se kauhean kauaa enää ikenessä keikkuu. Välillä Hope on aika hurjan näköinen, kun kulkee lenkillä suu auki ja vaan veri "valuu" ikenistä! Hurja peto=)
Eilen Hope kulki iltalenkillä ihan superhienosti kontaktia ottaen, vierellä. Tosin Juhan kanssa, ja nakkitaskua tuijottaen, mutta kuitenkin! Tällä viikolla aletaankin tehoharjoittelemaan näyttelyä varten: juoksua, seisomista ja hampaiden näyttöä ainakin!
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Yksi hammasmurhe vähemmän=)
Toinen Hopen inhottavista tuplakulmureista tippui eilen! Jee! enää tarvis saada myös se toinen heilumaan.. Koitetaan viikonlopun yli heilutella ja sit mennään poistattamaan jos muu ei auta..
Yllättävän paljon koira vie aikaa, ja toisaalta sitä antaa sille mielellään. Vaikka eilen illalla molemmat oltiin väsyneitä ja kaikki tuntui kurjalta, etenkin lenkille lähtö, niin Hopen riehumisriemua katsellessa tuli kummasti parempi mieli.
Ilmeisesti Juhan krapulapäivän lenkitykset eivät olleet vieneet neidiltä puhtia pois, sillä metsässä juostiin taas kuin tuli hännän alla suuntaan jos toiseen. Koitetaan saada kuvia neidin ryntäilystä lisättyä piakkoin:D
Juha alkoi tänä aamuna epäileen, että Hopella on tylsää, kun ei olla käyty reeneissä ollenkaan tällä viikolla. Tottis ja haku on tauolla ja jälki jouduttiin jättämään töiden takia väliin.
Ruutuja ollaan kyllä tehty kotimetsään ja menty piilosta entiseen tapaan.
Täytyyhän koirallekin suoda kesäloma=)
Yllättävän paljon koira vie aikaa, ja toisaalta sitä antaa sille mielellään. Vaikka eilen illalla molemmat oltiin väsyneitä ja kaikki tuntui kurjalta, etenkin lenkille lähtö, niin Hopen riehumisriemua katsellessa tuli kummasti parempi mieli.
Ilmeisesti Juhan krapulapäivän lenkitykset eivät olleet vieneet neidiltä puhtia pois, sillä metsässä juostiin taas kuin tuli hännän alla suuntaan jos toiseen. Koitetaan saada kuvia neidin ryntäilystä lisättyä piakkoin:D
Juha alkoi tänä aamuna epäileen, että Hopella on tylsää, kun ei olla käyty reeneissä ollenkaan tällä viikolla. Tottis ja haku on tauolla ja jälki jouduttiin jättämään töiden takia väliin.
Ruutuja ollaan kyllä tehty kotimetsään ja menty piilosta entiseen tapaan.
Täytyyhän koirallekin suoda kesäloma=)
torstai 10. heinäkuuta 2008
Tuplakulmurit
Eipä se hampaiden vaihto sujunutkaan niin huolettomasti kuin ensin alkuun näytti. Hope on kasvattanut hienot tuplakulmurit oikealle ylös ja vasemmalle alas. Ylähammas alkoi eilen onneksi jo heilua ihan urakalla, ja nyt vaan koitetaan leikkiä ronskisti, jotta saadaan se irti.
Alahammas tuntuu olevan tiukasti kiinni vielä, mutta jonkin aikaa seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että sekin irtoaisi.. Ja koitetaan nitkutella sitä välillä. Se vaan alkaa jo olla lähes sen viereisen maitohampaan kokoinen...
Eilen Hope pääsi oikeen shamppookylpyyn, ja oli kyllä yhdellä ihmisellä (lue: Tiialla) hommaa, jotta sai koiran myös huuhdeltua ja kuivattua. Kuivaamisen kanssa meillä on suurin ongelma, Hope on sitä mieltä että pyyhkeet on tarkoitettu revittäviksi! Puolen tunnin session jälkeen Tiiakin oli kasteltu, ja koko kylppäri haisi märälle koiralle...
Eilen käytiin myös aamupäivällä tutustumassa koirahoitola Gomakkiin, joka olikin aika jännä paikka. Saimme haistella paikat ja meidät haukuttiin pystyyn =) Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope saa huoneen isojen koirien puolelta. Saas nähdä, onko eroahdistus suurempi meillä ihmisillä kuin koiralla.
Tänään omistajat saavat pähkiä pään puhki, että mitä niihin tapakaavakkeisiin yms. lomakkeisiin pitäisi täyttää.. Hoitolameininki oli muuten ihan leppoisan oloista, päiväkotipuolen johtajauros vaan tuppasi alistamaan Hopea ja murisi hampaat irvessä aina kun reppana koitti nousta lattian rajasta ylemmäs..Ehkäpä se kuitenkin hyväksyy Hopen porukkaan, kunhan saavat rauhassa tutustua...
Sänkyyn menosta emme ole vieläkään päässeet eroon. Hope hyppää alas samantien, kun me tulemme näkösälle, mutta jotenkin pitäisi saada kielletyksi se sänkyyn hyppääminen. Kai sitä tarvii ruveta kurkkimaan oven raosta kolinapurkin kanssa, Johanna-tädin tyyliin=)
Alahammas tuntuu olevan tiukasti kiinni vielä, mutta jonkin aikaa seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että sekin irtoaisi.. Ja koitetaan nitkutella sitä välillä. Se vaan alkaa jo olla lähes sen viereisen maitohampaan kokoinen...
Eilen Hope pääsi oikeen shamppookylpyyn, ja oli kyllä yhdellä ihmisellä (lue: Tiialla) hommaa, jotta sai koiran myös huuhdeltua ja kuivattua. Kuivaamisen kanssa meillä on suurin ongelma, Hope on sitä mieltä että pyyhkeet on tarkoitettu revittäviksi! Puolen tunnin session jälkeen Tiiakin oli kasteltu, ja koko kylppäri haisi märälle koiralle...
Eilen käytiin myös aamupäivällä tutustumassa koirahoitola Gomakkiin, joka olikin aika jännä paikka. Saimme haistella paikat ja meidät haukuttiin pystyyn =) Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope saa huoneen isojen koirien puolelta. Saas nähdä, onko eroahdistus suurempi meillä ihmisillä kuin koiralla.
Tänään omistajat saavat pähkiä pään puhki, että mitä niihin tapakaavakkeisiin yms. lomakkeisiin pitäisi täyttää.. Hoitolameininki oli muuten ihan leppoisan oloista, päiväkotipuolen johtajauros vaan tuppasi alistamaan Hopea ja murisi hampaat irvessä aina kun reppana koitti nousta lattian rajasta ylemmäs..Ehkäpä se kuitenkin hyväksyy Hopen porukkaan, kunhan saavat rauhassa tutustua...
Sänkyyn menosta emme ole vieläkään päässeet eroon. Hope hyppää alas samantien, kun me tulemme näkösälle, mutta jotenkin pitäisi saada kielletyksi se sänkyyn hyppääminen. Kai sitä tarvii ruveta kurkkimaan oven raosta kolinapurkin kanssa, Johanna-tädin tyyliin=)
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Ohana eriytyy
Opettavaisessa Diseny elokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: "Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä." ja "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä".
Siltäpähän se näyttää että myös meidän ohana lyödään keskeltä poikki ja eriytetään vajaaksi vuodeksi toisistaan....
Juha pääsi Nurmijärvelle opiskelemaan, ja Tiialla olisi hyvä mahdollisuudet saada Salosta toimittajan sijaisuus.... Eli asumisjärjestelyt ainakin tulevat muuttumaan syksyllä.
Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Joko Tiia ja Hope jäävät Turkuun ja Juha muuttaa Nalan kanssa Nurmijärvelle tai sitten kaikki muutamme johonkin puoliväliin ja me kuljemme sitten tahoillamme kouluun ja töihin...Tai sitten Tiia muuttaa Saloon tai jotain... Toistaiseksi on vielä vain kysymyksiä, ei vastauksia lainkaan...
Mutta hyvillä mielin kaikki ratkaisut tehdään. Eipä meitä ole ennenkään erillään olo hetkauttanut, tuskinpa nytkään=)
Hopen kanssa löydettiin tänä aamuna uusi herkku: Puskatuoreet mustikat! Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että nekin pitää metsästää. Nimittäin haukku otti kauheen vauhdin ja loikkasi aina keskelle mätästä, kun Tiia kumartui marjoja poimimaan!
Muutaman kerran jälkeen Hope kuitenkin ymmärsi, että on viksumpaa istua nätisti odottamassa, silloin saa saalista osan! Ja hienoja koppeja tuli otettua myös mustikoilla=) Harmi vaan, että lähimetsäämme ei tule tänä vuonna kauhean hyvää satoa... taidetaankin poimia kaikki vähät suoraan suuhun, viimevuotisia on edelleen pakastimessa=)
Siltäpähän se näyttää että myös meidän ohana lyödään keskeltä poikki ja eriytetään vajaaksi vuodeksi toisistaan....
Juha pääsi Nurmijärvelle opiskelemaan, ja Tiialla olisi hyvä mahdollisuudet saada Salosta toimittajan sijaisuus.... Eli asumisjärjestelyt ainakin tulevat muuttumaan syksyllä.
Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Joko Tiia ja Hope jäävät Turkuun ja Juha muuttaa Nalan kanssa Nurmijärvelle tai sitten kaikki muutamme johonkin puoliväliin ja me kuljemme sitten tahoillamme kouluun ja töihin...Tai sitten Tiia muuttaa Saloon tai jotain... Toistaiseksi on vielä vain kysymyksiä, ei vastauksia lainkaan...
Mutta hyvillä mielin kaikki ratkaisut tehdään. Eipä meitä ole ennenkään erillään olo hetkauttanut, tuskinpa nytkään=)
Hopen kanssa löydettiin tänä aamuna uusi herkku: Puskatuoreet mustikat! Hope oli ilmeisesti sitä mieltä, että nekin pitää metsästää. Nimittäin haukku otti kauheen vauhdin ja loikkasi aina keskelle mätästä, kun Tiia kumartui marjoja poimimaan!
Muutaman kerran jälkeen Hope kuitenkin ymmärsi, että on viksumpaa istua nätisti odottamassa, silloin saa saalista osan! Ja hienoja koppeja tuli otettua myös mustikoilla=) Harmi vaan, että lähimetsäämme ei tule tänä vuonna kauhean hyvää satoa... taidetaankin poimia kaikki vähät suoraan suuhun, viimevuotisia on edelleen pakastimessa=)
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Koppeja ja poikaystäviä
Näköjään kesän kiireet ovat saaneet kirjoitteluintoa(ni) laantumaan. Ehkä olemme myös jo hiukan turtuneet Hopen ihmeellisyyteen, kaikkea ei jaksa enää kirjottaa ylös.
Viime viikon jälkitreeneissä edistyimme hienosti, saimme luvan edelleen kaventaa ja pidentää ruutua sekä ruveta jo pikkuhiljaa siirtymään kolmioon ja polkuun sen päässä..
Suurempi edistysaskel oli kuitenkin se, että Hope oppi -kuin vahingossa- ottamaan koppeja nakkeja heitellessä! Tuota taitoa olemmekin nyt sitten ahkerasti harjoitelleet, lähes aina, kun Hope ottaa lenkillä katsekontaktin, lentää nakin pala ilmaan=)
Viikonlopuksi jätimme Nala-katin ja Juhan nauttimaan vapaudesta ja lähdimme Hopen kanssa Ruisrockia karkuun Siuroon..Perjantain lepäily ja automatka saivat vaihteeksi Hopen riekkumaan koko yön, mutta lauantaina tuntui silti riittävän virtaa. Hope pääsikin treffeille Kääpiö-spinseri pojan, Robbyn kanssa.
Kaksikko nautti toistensa seurasta kokoerosta ja kuumuden Hopelle aiheuttamasta laiskuudesta huolimatta (kuvia lisätään myöhemmin). Metsässä kirmattiin niin että hippulat vinkuivat=) Samalla Tiia sai turistua vanhan kaverinsa Susun kanssa..
Lauantai oli ilmeisen rakaspäivä molemmille ja sunnuntain yhdistetyn lenkin ja aamu-uinnin jälkeen maittoi uni ja päikkärit moneen otteeseen. Välillä Hope vaan tuntui ajattelevan, ettei Tiia saa nukkua jos muakaan ei nukuta, ja kun sai Tiian hereille meni itse makoilemaan..
Aamulenkin yhteydessä etsittiin myös Tiian hukkaan mennyt pikkusisko pariin otteeseen.
Saas nähdä millainen termiitti meillä on ensi viikolla, kun tällä viikolla ei päästä kertaakaan reeneihin.. Toisaalta, lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope pääsee uuteen jännään paikkaan, nimittäin koirahoitola Gomakiin, ensimmäiseen yökylään ilman vanhempia=)
Viime viikon jälkitreeneissä edistyimme hienosti, saimme luvan edelleen kaventaa ja pidentää ruutua sekä ruveta jo pikkuhiljaa siirtymään kolmioon ja polkuun sen päässä..
Suurempi edistysaskel oli kuitenkin se, että Hope oppi -kuin vahingossa- ottamaan koppeja nakkeja heitellessä! Tuota taitoa olemmekin nyt sitten ahkerasti harjoitelleet, lähes aina, kun Hope ottaa lenkillä katsekontaktin, lentää nakin pala ilmaan=)
Viikonlopuksi jätimme Nala-katin ja Juhan nauttimaan vapaudesta ja lähdimme Hopen kanssa Ruisrockia karkuun Siuroon..Perjantain lepäily ja automatka saivat vaihteeksi Hopen riekkumaan koko yön, mutta lauantaina tuntui silti riittävän virtaa. Hope pääsikin treffeille Kääpiö-spinseri pojan, Robbyn kanssa.
Kaksikko nautti toistensa seurasta kokoerosta ja kuumuden Hopelle aiheuttamasta laiskuudesta huolimatta (kuvia lisätään myöhemmin). Metsässä kirmattiin niin että hippulat vinkuivat=) Samalla Tiia sai turistua vanhan kaverinsa Susun kanssa..
Lauantai oli ilmeisen rakaspäivä molemmille ja sunnuntain yhdistetyn lenkin ja aamu-uinnin jälkeen maittoi uni ja päikkärit moneen otteeseen. Välillä Hope vaan tuntui ajattelevan, ettei Tiia saa nukkua jos muakaan ei nukuta, ja kun sai Tiian hereille meni itse makoilemaan..
Aamulenkin yhteydessä etsittiin myös Tiian hukkaan mennyt pikkusisko pariin otteeseen.
Saas nähdä millainen termiitti meillä on ensi viikolla, kun tällä viikolla ei päästä kertaakaan reeneihin.. Toisaalta, lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Hope pääsee uuteen jännään paikkaan, nimittäin koirahoitola Gomakiin, ensimmäiseen yökylään ilman vanhempia=)
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Petiongelmia
Hope on selvästi keksinyt, että meidän sängyssämme on mukavan lämmintä ja pehmoisaa uinailla... Tänään Tiia lähti töihin, sanoi perus heipat ja löi ulko-oven kiinni, Juha ollessa kylppärissä. Hope oletti olevansa yksin ja hetken päästä Juha löysi sen täydestä unesta sängyltä!
Ilmeisesti häkissä nukkuminen ei ole läheskään niin kivaa...
Ja eilen illalla huomasimme sängyn olevan märkä, joten iltalenkin jälkeen meidän kökkiessä olohuoneessa tv:n ääressä Hope varmaankin makoili tyytyväisenä sängyssä....
Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, miten tämmönen taipumus opetetaan pois, pistäkää ihmeessä tulemaan! Nimimerkillä "Rakastaa puhtaita lakanoitaan"
Ilmeisesti häkissä nukkuminen ei ole läheskään niin kivaa...
Ja eilen illalla huomasimme sängyn olevan märkä, joten iltalenkin jälkeen meidän kökkiessä olohuoneessa tv:n ääressä Hope varmaankin makoili tyytyväisenä sängyssä....
Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, miten tämmönen taipumus opetetaan pois, pistäkää ihmeessä tulemaan! Nimimerkillä "Rakastaa puhtaita lakanoitaan"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
