Vaarallinen kongi ja muita kommelluksia

Kyllä taas on neiti ehtinyt tekemään ja tohistamaan vaikka sun mitä. Ihan parhaat naurut Tiia sai, kun tässä pari iltaa taaksepäin laitoin Hopelle Juhan äidin antamaan mustaan kongiin vähän NEU:ta, jottei koira pyörisi jaloissa aivan koko ajan.

Rauhassa sainkin tehdä omia juttujani pitkät ajat. Hieman jo ihmettelin, sillä yleensä kongin kanssa viiletetään pitkin kämppää, ja nyt koira makasi hyvin aloillaan sohvan vieressä. Pian syy tähän kummalliseen rauhallisuuteen selvisi, nimittäin Hope alkoi vinkua ja vingahdella.

Menin katsomaan vähän lähempää, että mikä hauvaa vaivaa. Hope oli ahneuksissaan työntänyt alaleuan kongiin sisälle ylttääkseen paremmin NEU-herkkuun. Kulmahampaat olivat uponneet kumiseen kongiin mukavasti, eikä Hope saanut tassuillakaan auttamalla kapinetta irtoamaan. Tiia tuli hätiin, ja hetken väännettyämme kongi lopulta irtosi koiran kidasta. Ja meni noin kaksi minuuttia, kun koira alkoi vinkumaan uudestaan.... Silloin Tiia päätti jo ottaa koko kongin pois.

Sama hommeli toistui seuraavana iltana joten "mummille" terveisiä, että vähän vaarallisia leluja on lapselle antanut;)Tiia toivoo parhaillaan töissä, ettei kongi houkuttele koiraa tyhjänä, sillä ei olisi kivaa löytää Hopea satimesta 8 h:n työpäivän jälkeen....

Eilen Tiia pääsi töissä tekemään juttua siitä, näyttävätkö koirat ja omistajat toisiltaan. Ihan aku ankka -tyylisiä pareja ei löydetty, mutta melko samanoloisia kuitenkin. Yksi koiraharrastaja sanoi ihmisistä näkyvän selvästi niin sanotut puudeli-ihmiset ja niin sanotut palveluskoiraihmiset. En sitten tiedä, kuinka kovasti me muistutetaan toisiamme Hopen kanssa... Luonne on kyllä pitkälti samanlainen kuin mulla, kiivas ja tempperamenttinen kun taas ulkonäkö tulee Juhalta: söpö, karhumainen ja tumma:)

Ulkonäköä päästäänkin sunnuntaina taas esittelemään, kun menemme Riihimäelle pentunäyttelyyn.. Saas nähdä millainen arvostelu tulee, kun neidin pää ei ole kasvanut ollenkaan, kroppa sitäkin enemmän:D Tyttö näyttää jopa hieman pulskalta, kun pää on niin pieni... No, ainakin odotukset on matalalla jo valmiiksi, "vastassa" on kuitenkin 17 muutakin upeaa koiraa, ja MT:tkin on aika hyvin edustettuina...

Luonnetta Hope on kyllä saanut myös Isukki-Henkalta, nimittäin saksalaisen röyhkeyden. Tyynen rauhallisesti neiti käy esimerkiksi varastamassa Tiian taskusta pilkottavat räkäpaperit, ja ravaa niiden kanssa pisin kämppää, uusi keittiö on aivan ihana, kun sen ympäri pystyy juoksemaan, eikä Tiia saa ikinä kiinni...

Hope ei myöskään viitsi tehdä asioita turhan vaikeasti. Tiian siivotessa kanttarelleja pöydän ääressä Hope toi nätisti jostain varastamansa sukan ja sai sienen palan palkaksi. Tiia kehoitti hakemaan lelun, jolloin Hope toi toisen, sellaisen sukan, jota onkin lupa retuuttaa. Tiia otti senkin talteen, antoi palkan ja uuden kehoituksen.

Noin kymmenen kertaa Hope koitti ottaa jommankumman sukista pöydän reunalta, sillä miksi hakea kauempaa kun ne ovat siinä? Tiia kielsi joka kerta, vaikka Hope kuinka yritti välillä napata sukat salakavalasti pöydän alta. Viimein haukku luovutti ja kävi olkkarista hakemassa köysilelun, sukkia kun ei ollut enää saatavilla=) Palkaksi tuli sillä kertaa sekä nami että luvallinen sukka-lelu....

Maanantaina Hope esitteli Tiialle myös vuorikiipeilijän taitonsa, sillä Jennan ollessa vierailulla Tiia otti Hopen hyllyltä varastaman köysilelun pois ja laski keittiön pöydälle, josta Hope koitti sitä monta kertaa varastaa, mutta Tiia siirsi lelua aina keskemmälle. Jennan lähdettyä Tiia söi vielä pöydän ääressä ja noustuaan jätti tuolin työntämättä pöydän alle.

Käveltyään olohuoneeseen Tiia kääntyi takaisin keittiöön päin. Hope seisoi nätisti köysilelu suussa tuolilla, etutassut keittiön pöydällä!Tiian suusta taisi päästä pien ärräpää, sillä vilkkaasti Hope kiipesi kokonaan pöydälle (!) ja kääntyi tullakseen tuolin kautta takaisin alas... Jälleen Tiia ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, ja valitsi viimeisen=)