Kyllä taas on neiti ehtinyt tekemään ja tohistamaan vaikka sun mitä. Ihan parhaat naurut Tiia sai, kun tässä pari iltaa taaksepäin laitoin Hopelle Juhan äidin antamaan mustaan kongiin vähän NEU:ta, jottei koira pyörisi jaloissa aivan koko ajan.
Rauhassa sainkin tehdä omia juttujani pitkät ajat. Hieman jo ihmettelin, sillä yleensä kongin kanssa viiletetään pitkin kämppää, ja nyt koira makasi hyvin aloillaan sohvan vieressä. Pian syy tähän kummalliseen rauhallisuuteen selvisi, nimittäin Hope alkoi vinkua ja vingahdella.
Menin katsomaan vähän lähempää, että mikä hauvaa vaivaa. Hope oli ahneuksissaan työntänyt alaleuan kongiin sisälle ylttääkseen paremmin NEU-herkkuun. Kulmahampaat olivat uponneet kumiseen kongiin mukavasti, eikä Hope saanut tassuillakaan auttamalla kapinetta irtoamaan. Tiia tuli hätiin, ja hetken väännettyämme kongi lopulta irtosi koiran kidasta. Ja meni noin kaksi minuuttia, kun koira alkoi vinkumaan uudestaan.... Silloin Tiia päätti jo ottaa koko kongin pois.
Sama hommeli toistui seuraavana iltana joten "mummille" terveisiä, että vähän vaarallisia leluja on lapselle antanut;)Tiia toivoo parhaillaan töissä, ettei kongi houkuttele koiraa tyhjänä, sillä ei olisi kivaa löytää Hopea satimesta 8 h:n työpäivän jälkeen....
Eilen Tiia pääsi töissä tekemään juttua siitä, näyttävätkö koirat ja omistajat toisiltaan. Ihan aku ankka -tyylisiä pareja ei löydetty, mutta melko samanoloisia kuitenkin. Yksi koiraharrastaja sanoi ihmisistä näkyvän selvästi niin sanotut puudeli-ihmiset ja niin sanotut palveluskoiraihmiset. En sitten tiedä, kuinka kovasti me muistutetaan toisiamme Hopen kanssa... Luonne on kyllä pitkälti samanlainen kuin mulla, kiivas ja tempperamenttinen kun taas ulkonäkö tulee Juhalta: söpö, karhumainen ja tumma:)
Ulkonäköä päästäänkin sunnuntaina taas esittelemään, kun menemme Riihimäelle pentunäyttelyyn.. Saas nähdä millainen arvostelu tulee, kun neidin pää ei ole kasvanut ollenkaan, kroppa sitäkin enemmän:D Tyttö näyttää jopa hieman pulskalta, kun pää on niin pieni... No, ainakin odotukset on matalalla jo valmiiksi, "vastassa" on kuitenkin 17 muutakin upeaa koiraa, ja MT:tkin on aika hyvin edustettuina...
Luonnetta Hope on kyllä saanut myös Isukki-Henkalta, nimittäin saksalaisen röyhkeyden. Tyynen rauhallisesti neiti käy esimerkiksi varastamassa Tiian taskusta pilkottavat räkäpaperit, ja ravaa niiden kanssa pisin kämppää, uusi keittiö on aivan ihana, kun sen ympäri pystyy juoksemaan, eikä Tiia saa ikinä kiinni...
Hope ei myöskään viitsi tehdä asioita turhan vaikeasti. Tiian siivotessa kanttarelleja pöydän ääressä Hope toi nätisti jostain varastamansa sukan ja sai sienen palan palkaksi. Tiia kehoitti hakemaan lelun, jolloin Hope toi toisen, sellaisen sukan, jota onkin lupa retuuttaa. Tiia otti senkin talteen, antoi palkan ja uuden kehoituksen.
Noin kymmenen kertaa Hope koitti ottaa jommankumman sukista pöydän reunalta, sillä miksi hakea kauempaa kun ne ovat siinä? Tiia kielsi joka kerta, vaikka Hope kuinka yritti välillä napata sukat salakavalasti pöydän alta. Viimein haukku luovutti ja kävi olkkarista hakemassa köysilelun, sukkia kun ei ollut enää saatavilla=) Palkaksi tuli sillä kertaa sekä nami että luvallinen sukka-lelu....
Maanantaina Hope esitteli Tiialle myös vuorikiipeilijän taitonsa, sillä Jennan ollessa vierailulla Tiia otti Hopen hyllyltä varastaman köysilelun pois ja laski keittiön pöydälle, josta Hope koitti sitä monta kertaa varastaa, mutta Tiia siirsi lelua aina keskemmälle. Jennan lähdettyä Tiia söi vielä pöydän ääressä ja noustuaan jätti tuolin työntämättä pöydän alle.
Käveltyään olohuoneeseen Tiia kääntyi takaisin keittiöön päin. Hope seisoi nätisti köysilelu suussa tuolilla, etutassut keittiön pöydällä!Tiian suusta taisi päästä pien ärräpää, sillä vilkkaasti Hope kiipesi kokonaan pöydälle (!) ja kääntyi tullakseen tuolin kautta takaisin alas... Jälleen Tiia ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, ja valitsi viimeisen=)
torstai 11. syyskuuta 2008
maanantai 8. syyskuuta 2008
Tuplasaikkarilla
Jaahas,tällä viikolla ollaankin reenien osalta tuplasaikkarilla, sillä Hope potee edelleen hieman tassujaan ja Tiia taas vilustui viikonloppuna, ja potee flunssaa. Molemmat koitetaan saada kuntoon sunnuntain näyttelyä varten!
Viikonloppu menikin yllättävän vikkelästi siurossa sienestäen ja tassujen hoidon parissa. Hiukan Hope murraa kun kipeisiin tassuihin laitetaan rasvaa, mutta antaa kuitenkin nätisti laittaa sitä.
Hopella alkaa uhmaikä puskea pintaan. Nyt kun vielä ollaan oltu vähemmällä liikuttamisella "haukun, hypin, puren, murisen ja ärisen"-kohtauksia on tullut lähes päivittäin. Kieltämisestä ei tunnu olevan mitään hyötyä, ainoa konsti jolla homma loppuu on television lastenkasvatusohjelmista opittu ADHD:n kiukkupuuskien hallintakeino: Hope istutetaan tiukasti omistajan eteen (selkä jalkojen väliin) tai laitetaan maahan (miellään vielä hiukan omalla painolla pidetään aloillaan) ja rauhoitellaan, silitelläään ja jutellaan. Ja vasta kun on nätisti pääsee pois.
Homma toimii, vaan vie aikaa ja naapurit saa aina seurata hienoja esityksiä, kun ensin tulee Hopen "raivari" sitten omistajalta muutama ärräpää ja sitten rauhotutaan nätisti. Näitä tehdään nykyään ihan pikkusilla pissalenkeilläkin ja aikaa toi ottaa semmosen vartin verran. Onneksi meillä on kaikki aika maailmassa....
Viikonloppu menikin yllättävän vikkelästi siurossa sienestäen ja tassujen hoidon parissa. Hiukan Hope murraa kun kipeisiin tassuihin laitetaan rasvaa, mutta antaa kuitenkin nätisti laittaa sitä.
Hopella alkaa uhmaikä puskea pintaan. Nyt kun vielä ollaan oltu vähemmällä liikuttamisella "haukun, hypin, puren, murisen ja ärisen"-kohtauksia on tullut lähes päivittäin. Kieltämisestä ei tunnu olevan mitään hyötyä, ainoa konsti jolla homma loppuu on television lastenkasvatusohjelmista opittu ADHD:n kiukkupuuskien hallintakeino: Hope istutetaan tiukasti omistajan eteen (selkä jalkojen väliin) tai laitetaan maahan (miellään vielä hiukan omalla painolla pidetään aloillaan) ja rauhoitellaan, silitelläään ja jutellaan. Ja vasta kun on nätisti pääsee pois.
Homma toimii, vaan vie aikaa ja naapurit saa aina seurata hienoja esityksiä, kun ensin tulee Hopen "raivari" sitten omistajalta muutama ärräpää ja sitten rauhotutaan nätisti. Näitä tehdään nykyään ihan pikkusilla pissalenkeilläkin ja aikaa toi ottaa semmosen vartin verran. Onneksi meillä on kaikki aika maailmassa....
torstai 4. syyskuuta 2008
Voi eläintarhan sirkus...
Kyllä on taas ihan tarpeeksi kaikenlaista ongelmaa tän eläintarhan kanssa.... Lauantaina kun muutimme Halikkoon, karkasi Hope Tiialta (meidän oman)kissan perään hihnan kanssa ja seurauksena oli pieni ontuminen, joka kuitenkin meni ohitse pian. Eilen Tiia huomasi yhden akvaariokaloista kuolleen, todennäköisesti muuton takia.. Ja kissa taitaa kaivata madotusta, kun on jotenkin päässyt taas laihtumaan, kun taas Hope on vähän liiankin lihavassa kunnossa..
Eilisen sienireissun jäljiltä Hope taas oli aivan täynnä hirvikärpäsiä. Vaikka niitä koitettiin nyppiä pois heti metsästä tultua, oli niitä kiinni vielä kotonakin. YÄK! vastenmielisiä otuksia! Tiia toivoo syvästi, etteivät ne voi ryömiä koiran nahan alle samanlailla kuin hirveen.. hyihyihyi....
Halikon kodin lähellä on aivan upea soinen ja kallioinen iso metsä, jossa on sekä mukava pitää koiraa vapaana että kerätä hirmuiset määrä puolukoita;D
Märkä metsä on ilmeisesti kuitenkin tehnyt tepposensa, sillä tänään Hope ontui ja kalusi toista etutassuaan jatkuvasti. Tiian tutkittua asiaa syykin selvisi: nimittäin anturassa on kolmionmallinen selkeä halkeama. Ensiapuna Tiia viritti kotiinpäästyään tassuun sukan, josta Hope ei tietenkään tykännyt yhtään, vaan sukkaa revittiin ja retuutettiin, kunnes kolinapurkki kolahti muutaman kerran.
Kuninkaantien eläinklinikalle soitettuaan Tiia kuuli että mehiläisvaha auttaa, ja sitä on nyt tarkoitus lähteä sieltä hakemaan. Sitä tarvinnee laittaa myös toiseen etutassuun, sillä siinäkin näkyi (toistaiseksi vielä) pieni halkeama. Toivottavasti siihenkin tassuun ei tarvitse laittaa sukkaa, sillä muuten Hope on muovilattialla kuin Bambi heikoilla jäillä.
Myös betadine ja matolääke tarvinnee hakea samalla reissulla. Kylläpä kummasti tulee taas ohjelmaa, kun Tiian pyhä tarkoitus oli kirjoittaa koko päivä opinnäytetyötä...joopajoo.
Tarvii nyt sit ehtoo seurailla miten tassujen käy. Samalla reissulla ostettu jäystettävä jänne näyttää toistaiseksi olevan Hopen mielestä herkullisempaa syötävää kuin mehiläisvahat tassujen pohjissa=)
Eilisen sienireissun jäljiltä Hope taas oli aivan täynnä hirvikärpäsiä. Vaikka niitä koitettiin nyppiä pois heti metsästä tultua, oli niitä kiinni vielä kotonakin. YÄK! vastenmielisiä otuksia! Tiia toivoo syvästi, etteivät ne voi ryömiä koiran nahan alle samanlailla kuin hirveen.. hyihyihyi....
Halikon kodin lähellä on aivan upea soinen ja kallioinen iso metsä, jossa on sekä mukava pitää koiraa vapaana että kerätä hirmuiset määrä puolukoita;D
Märkä metsä on ilmeisesti kuitenkin tehnyt tepposensa, sillä tänään Hope ontui ja kalusi toista etutassuaan jatkuvasti. Tiian tutkittua asiaa syykin selvisi: nimittäin anturassa on kolmionmallinen selkeä halkeama. Ensiapuna Tiia viritti kotiinpäästyään tassuun sukan, josta Hope ei tietenkään tykännyt yhtään, vaan sukkaa revittiin ja retuutettiin, kunnes kolinapurkki kolahti muutaman kerran.
Kuninkaantien eläinklinikalle soitettuaan Tiia kuuli että mehiläisvaha auttaa, ja sitä on nyt tarkoitus lähteä sieltä hakemaan. Sitä tarvinnee laittaa myös toiseen etutassuun, sillä siinäkin näkyi (toistaiseksi vielä) pieni halkeama. Toivottavasti siihenkin tassuun ei tarvitse laittaa sukkaa, sillä muuten Hope on muovilattialla kuin Bambi heikoilla jäillä.
Myös betadine ja matolääke tarvinnee hakea samalla reissulla. Kylläpä kummasti tulee taas ohjelmaa, kun Tiian pyhä tarkoitus oli kirjoittaa koko päivä opinnäytetyötä...joopajoo.
Tarvii nyt sit ehtoo seurailla miten tassujen käy. Samalla reissulla ostettu jäystettävä jänne näyttää toistaiseksi olevan Hopen mielestä herkullisempaa syötävää kuin mehiläisvahat tassujen pohjissa=)
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Muuttopuuhissa
Alkaa oleen kaikki aika hyrskyn myrskyn, Juha tekee muuttoa tänään ja Tiiakin koittaa raapia tavaroitaan pikkuhiljaa kasaan uuteen kotiin siirtymistä varten. Hiukan haikealta tuntuu jättää Turku taakse, kun asunto on ollut kiva, ja elo muutenkin suhteellisen leppoisaa täällä...
Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle.
Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi.
Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=)
Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)
Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)
Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!
Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.
Hope ei ymmärrä miksi laatikoita on jokapuolella, mutta baananilaatikoita ja etenkin niiden sisuspahveja on kyllä mukavaa repiä ja riepottaa. Tänään Hope pääsee Muurlaan kylään siksi aikaa, kun Tiia käy muuttamassa Juhan Nurmijärvelle.
Vaikka Juha toisaalta odottaa jo koulun alkua, uusia kavereita ja uusia kuvioita, oli poika haikeena tänään Hopen kanssa aamulenkillä. Onhan se totta, että viikonloppuisinä ei varmaan pysty touhuamaan koiran kanssa ihan niin paljon kuin tahtoisi.
Tiia taas hiukan hirvittää, miten jaksaa kaikki aamu- ja iltalenkitykset, reenit ja muut ohjelmat yksinään. Kuitenkin takaraivossa sykkii se tieto, että Tiia nimenomaan halusi koirasta jokapäiväisen harrastuskaverin, ei sohvan lämmittäjää. Ja tiukan paikan sattuessa Muurlan hoitopaikka on onneksi lähellä=)
Sisäsiiteydessä ei olla edistytty ihan niin hyvin kuin Tiia olisi toivonut. Voi olla parempi, ettei mattoja levitellä hirveästi uuteenkaan kämppään, tai pidetään ainakin isot ja raskaat matot toistaiseksi koiran ulottumattomissa. Lätäköitä nimittäin tulee vieläkin, varsinkin jos kunnottomat omistajat nukkuvat aamulla hirmu pitkään, esimerkiksi kahdeksaan=)
Saas nähdä päästäänkö postilaatikon haukkumisongelmasta sillä, että muuttaessa uuteen asuntoon ei lehteä kannetakaan enää sisälle saakka. En huomannut kysyä sitä asunnon entiseltä haltijalta. En haluaisi opettaa Hopea olemaan ilmoittamatta, jos joku vieras liikuskelee oven takana. Yksinäiselle asujalle on ihan hyvä asia, että koira haukkuu murtomiehet tiehensä=)
Ensi viikolla jää varmaan reenejä väkisinkin väliin, kun on pakko saada muutettua pienet kamat jo valmiiksi. Jestas, että voi kahdella ihmisellä olla tavaraa! Ensi jouluna aion pyytää vain ei-materialistisia lahjoja!
Sitäpaitsi Hopella vasta tavaraa onkin, lelujakin kymmenittäin. Ollaan jopa laitettu osa leluista kokonaan pois nyt. Ne voi sitten vaihtaa jonkin ajan päästä. Kuitenkin Hope leikkii mieluiten pahvinkeräyksestä ongituilla tavaroilla, joten puolet leluista on kuitenkin turhia.
perjantai 15. elokuuta 2008
Hermot menossa.. Juhalla meinaan=)
Juha taitaa jo odottaa innoissaan, että pääsee muuttamaan omaan rauhaan eroon eläintarhasta. Olimme nimittäin eilen tallilla, ja minun ratsastaessani Juhan piti pitää Hopea silmällä. Homma oli helpommin sanotu kuin tehty, sillä tietysti mamman mussukka olisi halunnut olla siellä missä minäkin, eli käytännössä heppojen jaloissa.
Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...
KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.
Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D
Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)
Juhalla lopahti pinna viimein niin, että koira kiidätettiin autoon minua odottamaan...
KÄRSIVÄLLISYYS, se on päivän sana. Sitä Hopella ei ole kun taas meillä sitä pitäisi olla. Ainakin Hope koettelee meidän kärsivällisyyttämme aina välillä aika mallikkaasti.
Tiiakin kieltämättä vähän odottelee muuttoa. Oma piha helpottaa aamupissauksia eikä pidentyvä uniaikakaan ole pahitteeksi, päinvastoin=) Vähän vaan mietityttää reeneihin kulkeminen. Pitäisi kehittää joku kimppakyyti Salolaisten kanssa, mutta se ei taitaisi koirien kanssa oikein sujua, ainakaan pidemmän päälle:D
Viime viikon reenit olivat vähän mitä sattuu, tottiksessa riekuttiin kunnolla, eikä maltettu olla aloillamme. Haussa äijät kyllä löytyivät ihan ok:sti, mutta haukkumisreenit alkavat ottaa kotona korviin:D Kamalaa antaa namia toiselle haukkumisesta! Jälkireenit meni paljon paremmin kuin viime viikolla, koska meillä oli niitä kanatyynyjä nakkien sijasta. Juha kävikin hakemassa niitä karvakorvista ison pussin, joten nyt voidaan viikonloppuna reenailla vähän lisää niiden kanssa=)
lauantai 9. elokuuta 2008
Jälki kateissa, lelut alkaa löytyä
Kesätauon jälkeen Hopella oli jäljen haku aikasten hakusessa=) Tehtiin keskiviikon reeneissä ensin polkua, ja sitten jo askelvälillä jälkeä niin, että nami laitettiin vaan joka toiselle askeleelle. Kaikesta huolimatta Hope ryntäsi aina eteenpäin, palasi taaksepäin eikä malttanut keskittyä yhtään jäljen etsimiseen.
Päätettiinkin, että jälkeä on nyt syytä alkaa harjoittelemaan enempi myös kotioloissa, koska kerran viikossa tehty reeni ei tahdo riittää mielenkiinnon ylläpitämiseen... Siis koiralla=)
Viime maananantain tottisreenien paras saldo oli se, kun Hope toi Tiialle köysilelun Tiian heittäessä sen! Ei ole ikinä ennen juossut suoraan luokse lelua tuomaan. Tästä innostuneena reenailimme hommaa myös kotilenkin yhteydessä. Aika monta kertaa Tiia on saanut Hopen jäämään istumaan, odottamaan lelun piilotusta ja tuomaan lelun, tosin yleensä Hopea on mentävä "karkuun" jotta se oikeasti toisi lelun, muuten se alkaa helposti vaan kanniskelemaan sitä omaksi ilokseen...
Maanantain tottikset suijuivat muutenkin yllättävän hyvin, tosin kesätauon jälkeen pennut olivat innoissaan ja hiukan remusivat. Åsan harjoitukset olivat uudenlaisia, ja niitä oli kiva tehdä, esimerkiksi yhtenä rintamana seuraamista + istumista ja seuraamista + maahanmennoa. Åsan vinkkien mukaan ollaan vähän reenailtu myös jäämistä, ja varsinkin istumaan Hope jää jo mukavasti, vaikka Tiia kiertäisi koiraa tai tekisi muita kommervenkkejä.
Hopen oksentelut menivät silloin nopeasti ohi, ilmeisesti liian isot luun palat ja syödyt kivet vain ärsyttivät mahaa :( nyt haukku on kuitenkin kunnossa.
Hopelta lähtee todella valtavasti karvaa tällä hetkellä. Ilmeisesti koiraa on syytä harjailla muutaman kerran viikossa, jos ei halua kaikkea karvaa asunnon lattialle=) Myönnettäköön, että me ollaan oltu hiukan laiskoja sen suhteen.. Ja myös imuroinnin suhteen. Jopa Juhaa tuntuu välillä häiritsevän sottaisuus, ja se on paljon se:D
Päätettiinkin, että jälkeä on nyt syytä alkaa harjoittelemaan enempi myös kotioloissa, koska kerran viikossa tehty reeni ei tahdo riittää mielenkiinnon ylläpitämiseen... Siis koiralla=)
Viime maananantain tottisreenien paras saldo oli se, kun Hope toi Tiialle köysilelun Tiian heittäessä sen! Ei ole ikinä ennen juossut suoraan luokse lelua tuomaan. Tästä innostuneena reenailimme hommaa myös kotilenkin yhteydessä. Aika monta kertaa Tiia on saanut Hopen jäämään istumaan, odottamaan lelun piilotusta ja tuomaan lelun, tosin yleensä Hopea on mentävä "karkuun" jotta se oikeasti toisi lelun, muuten se alkaa helposti vaan kanniskelemaan sitä omaksi ilokseen...
Maanantain tottikset suijuivat muutenkin yllättävän hyvin, tosin kesätauon jälkeen pennut olivat innoissaan ja hiukan remusivat. Åsan harjoitukset olivat uudenlaisia, ja niitä oli kiva tehdä, esimerkiksi yhtenä rintamana seuraamista + istumista ja seuraamista + maahanmennoa. Åsan vinkkien mukaan ollaan vähän reenailtu myös jäämistä, ja varsinkin istumaan Hope jää jo mukavasti, vaikka Tiia kiertäisi koiraa tai tekisi muita kommervenkkejä.
Hopen oksentelut menivät silloin nopeasti ohi, ilmeisesti liian isot luun palat ja syödyt kivet vain ärsyttivät mahaa :( nyt haukku on kuitenkin kunnossa.
Hopelta lähtee todella valtavasti karvaa tällä hetkellä. Ilmeisesti koiraa on syytä harjailla muutaman kerran viikossa, jos ei halua kaikkea karvaa asunnon lattialle=) Myönnettäköön, että me ollaan oltu hiukan laiskoja sen suhteen.. Ja myös imuroinnin suhteen. Jopa Juhaa tuntuu välillä häiritsevän sottaisuus, ja se on paljon se:D
sunnuntai 3. elokuuta 2008
BUSTED!
Tässä parin päivän aikana Hope on jäänyt useamman kerran jo kiinni sängyssä luvatta oleilusta. Rupesin ihmettelemään, kun neiti ei enää nykyään tule ovelle vastaan kotiin tullessa, vaan on unisen näköisenä joko olkkarin tai makkarin ovella. Syykin siihen selvisi, kun kävin kokeilemassa kädellä sänkyä, se oli tietysti ihan lämmin! Tainnut olla makoisammat unet pehmeällä petillä kuin oman häkin turvassa... Hunsvotti mikä hunsvotti, mutta mitäs sille voi tehdä?
Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa...
Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.
Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään.
Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...
Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...
Johanna-tädin antamasta luusta on tullut ihmeellinen jemmattava. Taitaa Hopella olla vielä muistikuva siitä, kuinka pahat omistajat laittoi luun kaappiin kesken hekuttelun (ja Johanna-tädin vierailun)... Nimittäin nykyään luu koitetaan aina kaivaa sängyn tai sohvan alle tai vaikka vain verhon taakse piiloon, jos sen syöminen ei sillä hetkellä huvita. Voitte uskoa että Tiiaa ja Juhaa tämmöiset touhut kyllä huvittaa...
Tiian tekemän eilisen suursiivon jälkeen ihmettelimme, kuinka karvaa voi olla jokapaikassa imuroinnista huolimatta. Harjattiin Hopea tänä aamuna, ja syykin selvisi, karvaa lähti aivan hillona. Taitaa olla aika vaihtaa pennusta aikuisempaan tai kesäisestä talvisempaan karvaan...=) Harjaus onnistui ihan hyvin, kun oli kaksi ihmistä. Viikonlopuista taitaakin tulla koiranhoito painotteisia, ellei Hope ala pikkuhiljaa rauhottumaan myös yhden ihmisen käsiteltäväksi. Etutassujen kynnet Tiia onnistui leikkamaan yksin, takatassuissa ei leikkaustarvetta juuri ole ollut.
Löysimme tänä aamuna aivan upean lenkkeilypaikan Turun Varisvuoren puistosta, Pääskyvuoren ja Varissuon läheltä. Noin vuosi sitten Tiia kävi siellä joka päivä lenkillä, mutta pysyi aina turvallisella Pääskyvuoren kuntoradalla ja sen metsässä. Nyt eksyimme vahingossa Varisvuorelle, joka oli aivan upea paikka! Sileät kalliot, raikas metsän tuoksu ja pieni tihkuinen sade, siinä elementit joista Tiia tykkää. Hopekin riehaantui juoksemaan hulluna kallioilla vapaaksi päästyään.
Loppulenkistä tosin ei ollut ihan niin mukavaa, kun sade yltyi ja talsittuaan jonkin matkaa Tiia tajusi lähteneensä kiertämään kuntorataa poispäin autolta, eikä autolle=) Löytyi auto sieltä kuitenkin lopulta...
Vähän olemme olleet huolissamme kuin Hope on oksentanut viikoloppuna kaksi kertaa, sellaista valkoista vaahtoa vain. Kakkakin on ollut löysää, ja tänään aamukakassa oli peukalonpäätäkin isompi kivi. Tänä aamuna kuitenkin ruoka jo maittoi ihan hyvin, samoin nakit. Eiköhän se hauva siis ihan kunnossa ole, kun on kuitenkin suhteellisen pirteäkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
