Näyttelyviikonloppu takana

Olipas jännittävä viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Niin jännittävä, että kun Tiia tänä aamuna vääntäytyi sängystä ylös niin Hope ei ensin suostunut syömään ja kun Tiia ehdotti ulosmenoa, Hope kääntyi ja kömpi takaisin makkariin nukkumaan... Oli koissuliinikin aika poitti siis.

Näyttelyviikonloppu sujui periaatteessa ihan ok:sti. Perjantai-iltana muiden pentujen kanssa paininut Hope vaan alkoi rähisemään ja lopuksi rähähti myös Tiialle niin että kurin palautusta annettiin tovi koiraa selällään pitäen. Hope saikin viettää loppuillan omassa häkissään jäähyllä.

Itse näyttely sujui ihan hyvin, paitsi että Tiialla oli vaikeuksia saada Hope seisomaan kauniisti. Päivin kanssa Hope seisoi hienosti, muttei juossut kovin hyvin. Arvostelu oli hyvä, mutta kilpasiskot veivät tällä kertaa voiton, eli Hani otti hienosti ykköspalkinnon, parhaan nartun ja VSP:n! JaMaggie oli hienosti kakkonen!

Ylöjärvelle ei ladataakaan odotuksia, koska kyllähän meitä hiukan harmitti, vaikka samalla tietty oltiin muiden puolesta iloisia. Mennään soitellen sotaan ja katsotaan miten käy. Ylöjärven näyttelyssä on huono puoli se, että Inkan, Henkan ja pentujen kehät ovat osittain yhtäaikaa. Täytyy katsoa ehtiikö Saila esittämään Hopea...

Mutta tässä vielä Hopen saama arvostelu sanasta sanaan:
"5 kk. Keskivoimakas. Oikeat mittasuhteet. Purenta hampaat ok. Keskiruskeat silmät. Hyvä säkä ja selkä. Vähän pyöristyvä lanneosa. Erittäin hyvä rinnan syvyys, leveys ja eturinta. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Avoin luonne."

Tuomari sanoikin että valitettavasti kolme on laitettava pois kehästä, eikä kertonut varsinaista syytä meidän ulosheittämiseen=) Oikeanlaisella handlerilla Hopesta saa varmasti paremmin hyvät puolet esiin.

Erityisen tyytyväinen Tiia on kommenttiin "avoin luonne". Siitä ominaisuudesta on hyötyä hakumettässä etenkin, ja se on kuitenkin se meidän suosikkiharrastus=) Hope antoi katsoa hampaat ihan kivasti, eikä muutenkaan riekkunut, tosin häiriöherkkänä se rupesi kuikuilemaan taaksepäin Lola-siskoaan kesken juoksun...

Mutta oli siis kaikinpuolin mukavaa, tosin nyt väsyttää kovasti:D
Ensi viikonloppuna onkin uudestaan jännät paikat, ja erkkari on siitä paha että sinne tulee myös omia perheenjäseniä katsomaan koiria=) Ainakin Tiian vanhemmat ja Juhan sisko odottavat myös Hopen isukin ja emon näkemistä!