En tiedä itse mitä siellä on tänään tapahtunut, kun olen töissä....
Juhalta tuli äsken puhelu että "lähdin kirjastoon enkä mene takas ennen kun säkin tuut".
Ilmeisesti Hopella kilahti 2 kuukauden täyttäminen hattuun sen verran, että päätti just tänään ruveta riiviöksi. Tähän asti neiti onkin ollut enkeli, mutta honeymoon loppui nyt.
Juha- reppana on kuulemma murissu tänään flunssaisen kurkkunsa kipeäksi, kun neiti on pomottanut jatkuvasti ja tehnyt kaikki mahdolliset pahat.
Aamu kyllä jo alkoi vähän kurjemmin kuin tähän asti, kun Hope päätti remmilenkkeilyn olevan täysin mahdoton ajatus. Pikkasen ihmiset kattoo pitkään ku Tiia maanittelee takapuolellaan tapittavaa, ulisevaa pentua liikkumaan edes hiukan. Juhan oli pakko tulla jatkamaan maanittelua, kun Tiia meinasi myöhästyä töistä. Pissa tuli lopulta.
Päivällä Juha ei ollut saanut Hopea kulkemaan hihnassa edes kotiportailta 3 metrin päähän nurmikolle... Vaikuttaa siltä, että hihnassa kulkeminen tulee olemaan meidän suurin ongelma.
Tiia yritti ehdottaa puhelimessa pärräävälle Juhalle, että menee metsään ja päästä pennun vapaaksi, mutta Juha väitti sen karkaavan. Tulisi kuulemma todennäköisesti vasta Tiian hakiessa takaisin. Ilmeiseti Hope on nyt ratkaissut laumanjohtajuuskysymyksen, ja Tiia on saanut sen tittelin. Vielä Hopelle ei ole mennyt perille, että Juhakin on pomo.
Eiköhän se siitä, toivon ainakin, ettei tarvi töistä lähteä hätiin=)
Illalla kuulumisia pentukurssilta!
Ps. Tiian iskä on nimennyt Hopen Topiksi (Hope=Toivo). Just joo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Se on sitten arki alkanut...
Tosi suloinen oli koiranpentu, mutta mitenköhän minä sen kanssa sitten pärjään kun se on 40 kg ja säkäkorkeus 70 cm niin ja kuolaa :=))
t. Leena
Voi pientä hirviötä. Se on toi pennuille tyypillinen tapa, että ensin ollaan niin enkeliä, niin enkeliä ja sitten kunnollisen kotiutumisen jälkeen paukahtaa päälle "mutku mä en haluu"-vaihde. :-)
Meillä kun on täällä kuuden kuukauden ikää lähentelevä neiti, niin jännityksellä odotetaan sitä murkkuiän iskemistä. Se on sitten se toinen "mutku mä en haluu" -vaihe penskan elämässä.
Hopen blogia on kiva lukea se onkin muodostunut meille jo joka päiväiseksi rutiiniksi!:)
Hopelle inka "äipältä" lipasut.
-Päivi&Co-
Lähetä kommentti