Viikoloppukyläily siurossa

Hope pääsi viikonlopuksi Tiian kanssa Tiian vanhempien luokse Siuroon.
Reissu meni ihan mallikkaasti, tosin alkumatkan autossa vilkkaalla tuulella 
ollut neiti vietti jalkatilassa, eikä takapenkillä niin kuin piti. 

Siurossa kohta 10-vuotias lapinkoiramummeli Vicki otti tulokkaan vastaan
vähän ristiriitaisin tuntein. Vickillä kun on jo näkö huonontunut ja viime 
keväänä sattunut välikohtaus pittbullin kanssa jätti lähtemättömät arvet niin 
Vickin mieleen kuin kuonoonkin. 

Hopen kanssa Vicki kuitenkin riehaantui jopa hiukan leikkimään. 
Hihnat olivat tiellä touhussa, mutta Tiia ei uskaltanut 
ottaa riskiä, että koirat juoksevat tielle saakka.  

Siurossa Hope vietti auvoista elämää, koska Tiia nukkui lattialle levitetyllä sohvalla, eikä pystynyt estelmään Hopea, niin koirahan löytyi aamulla jalkopäädystä tyytyväisenä=D

Ainoastaan ruoka ei tuntunut oikein maistuvan. Tiia pysyi lauantaina kovana, ja päivällä Hope sai saman ruoan jonka oli aamulla jättänyt syömättä. Toisella kertaa ruoka upposi hienosti, mutta päivän saantisuosituksesta jäi tietysti jonkin verran puuttumaan sen päivän osalta.

Sunnuntaina pyörähdimme vielä Nokialla Immortal Metal Festin järjestysporukoita kattomassa, eli nähtiin Sini, Jani, Tapsa ja muut mukavat kaverit. Hope pääsi tutustumaan myös italialaispoikiin, ja neiti hurmasi taas kaikki=)

Nyt Tiia on sen verran pahan flunssan kourissa, että täytyy miettiä jaksaako Tiia lähteä pentukurssille tänään lainkaan. Voi olla, että Juha ja Hope joutuvat lähtemään keskenään. Täytyy seurailla hieman oloa, että miksi se tästä kehittyy.

Hope on muuten aikamoinen jöllikkä jo. Juha punnitsi neidin äsken, aamuruoan jälkeen tosin ja neiti painoi 8,5 kiloa. Se on aika mukava paino tänään 9 viikkoiselle vauvelille.

Nyt Tiia menee lepäämään ja potemaan flunssaa. SNIF!