Tomeran neitokaisen eka ilta

Ensimmäinen yö nyt takana. Minä jouduin valitettavasti tulemaan töihin räkätaudista huolimatta ja Juha jäi Hopen kanssa kotiin tänään.
Pennun haku meni todella hyvin, eikä kyyneleitä vuodatettu, vaikka Päivi sanoikin, että olo on haikea.
Automatkalla neiti käyttäytyi todella mallikelpoisesti, hikkasi vain hiukan ennen isolle tielle pääsyä. Lähes koko matkan Hope veteli unta kaaliin. Itsepäisyydestä saimme heti kuvan, kun neidin oli pakko pitää leukaa kovalla muovilla vaihdekepin vieressä, vaikka koko jalkatila oli vuorattu pehmeäksi viltillä. Tiia sujautti sitten juhan pipon leuan alle, ettei töyssyissä sattuisi.
Pysähdyimme pissitauolla Tiian serkulla Salossa. Autoon palasimme eri järjestyksessä, eli Tiia ajoi ja Juha oli repsikkana. Alkuun Hope koitti tupata Juhan syylin, mutta pian rauhoittui takaisin nukkumaan.
Kotona tutustuimme paikkoihin Hopen tyyliin rohkaeasti ja vauhdikkaasti. Nala-kissan mielestä liiankin rohkeasti, se hyppäsi pöydälle sähisemään kun Hope tunki ensimmäisenä naamaan kiinni.
Iltapala-aikaan laitoimme Hopen ruuan kuppiin turpoamaan ja jätimme sen pöydälle. Istuimme syömään itse iltapalaa, mikä ei ollut neidin mieleen. Hope vinkui ja haukkui, ja me koitimme olla huomaamatta ja katselimme pihalle. Pian neiti rauhottui ja meidän syötyämme sekin sai ruokansa oikeaoppisen kontaktinoton jälkeen.
Hope lopetti ruokailun hieman ennen kupin tyhjentymistä. Nopeana ihmisenä Tiia nappasi kupin pois ja hetken leikittyään Hope palasi ihmettelemään, minne ruoka hävisi. Emme kuitenkaan antaneet sitä takaisin.
Iltapisut tehtiin ulos, vaikka kakat ehtikin tulla sisään jo ennen ruokailua. Iltapisua ennen mentiin jo hiukan luoksetuloa nakinpalasten kanssa. Hyvin Hope lähti siihen mukaan ja oli tohkeissaan.
Nukkumaan mennessä jätimme aluksi oven auki, mutta neiti vaelsi kiusaamaan kissaa. Palautimme pennun petiin ja laitoimme oven kiinni.
Yö jäi hieman katkonaiseksi, Tiia niisti puolen yötä ja Juha seuraili pentua. Nukuimme kuitenkin tunnin-parin pätkissä kuten vauvaperheissä yleensä:)
Hope ei itkeskellyt ollenkaan yöllä. Vain illalla ja aamulla Hope kitisi, mutta se oli enemmänkin sellaista " miksette jo herää, mua ei nukuta"- kitinää.
Puolen yön jälkeen Juha jätti ovenkin auki, muttei kissan perään meno enää kiinnostanut.
Yöllä Hope kävi keräilemässä muutamat hänelle ripotellut lelut ja hamstrasi ne kaikki petiinsä. Pari pissareissuakin Hope teki yön aikana, kolmesta yksi osui oikeaoppisesti sanomalehdelle.
Aamulla Hope oli hereillä pitkät pätkät, mutta vartti ennen kellon soittoa painui takaisin pehkuihin. Ja sitten oli ihmeissään, kun yhtäkkiä heräsimmekin. Hopen peti oli sänkymme lähellä niin, että aina kun pentu rauhottui makaamaan, toinen meistä silitteli sitä hieman.
Jatkan aamupuuhistamme myöhemmin.