Purukalusto kunnossa

Eilen Hope oli ekaa kertaa pitkän päivän yksin kotona, ja illalla saimme tuta sen kunnolla. Hope oli todella riehakas ja purki energiaansa puremalla meitä, koko ajan ja lujaa!

Tiialla on mustelmia käsivarret ja pohkeet täynnä ja Juhaan Hope sai tehtyä naskaleillaan jo sellaiset reiät, että käsivarresta tuli vertakin.
Omat lelut ei kiinnostanut yhtään, vaan hetken purtuaan omaa lelua, Hope ryntäsi aina uudelleen käsivarteen kiinni. Loppuillasta pentu riehasi itsensä jo ihan stressin partaalle, jolloin Tiia vihelsi pelin poikki.

Ulosmenon sijaan istuimmekin 20 minuuttia keittiön lattialla, ja Tiia piteli Hopea sylissä tiukasti rauhoitellen. Aluksi Hope rimpuili, läähätti, koitti purra jne jne. mutta lopulta rauhottui. Pureminen jatkui kuitenkin taas hetken päästä.

Tänä aamuna Tiian ja Hopen ollessa pissalenkillä (remmissä kulkeminen sujuu jo pääosin melko hyvin) Hope riehaantui kotitalon kulmalla jälleen ihan mahdottomaksi. Core texit vaan ritkuivat kun Hope roikkui puntissa kiinni. Tiia päätti, että homma ei vetele ja köysipallo-lelun kanssa Hope kulkikin kulmalta ihan nätisti. Palattiin takaisin takapihalle, ja taas uudelleen talon kulmalle. Ja taas uudelleen. Lopulta Hope tuli kulman ohi ilman lelua ja ilman puremista!

Juhan kanssa lenkki puiston ympäri meni kuitenkin todella hyvin. Ainoostaan puolivälissä lenkkiä Hopelle oli tullut kakkahätä, ja Hope olisi halunnut tulla kotipihaan kakkalle. Muualla kun on vielä turhan jännää, että malttaisi kakalle pysähtyä. Lopulta Hope oli kuitenkin uskonut, että Juha ei tule Hopen suuntaan, vaan Hopen on mentävä Juhan suuntaan!